Puutarha on siitä ihana paikka, että siellä on aina ”paras aika”. Vaikka kuinka rakastan eniten kesää vuodenajoista, olin tänään pakahtua syysauringon paisteessa pihalla käppäillessäni. Innostuin niin paljon, että kipaisin kameran sisältä ja tallensin muutamia fiiliskuvia. Ennätin juuri ennen kuin aurinko painui metsän taakse.
Meidän talon edustalla on selkeä nurmialue. Tätä nurmikkoa on hellitty kovasti, tänään se näytti ihanalta vasta leikattuna ja tuuheana. Seuraavaksi pitää levitellä jo syyslannoitetta. Istutuksia meillä ei kovin paljon ole, piha on yksinkertainen, vaikkakin enemmän perinteinen kuin moderni linjoiltaan.
Lipputangon liepeillä on yksi villiintynyt perennapenkki, jossa kasvaa muutama pistokkaasta tuotu kukka. Kuvan valkoinen kellomainen on jäänyt tarha-alpin ja salvian varjoon, sieltä se pilkistää niiden takaa. Mikäköhän kukka tuo mahtaa olla, se on tullut meille vanhemmasta puutarhasta, niin en ole huomannut kysellä lajiketta.
Jotenkin kukat ovat kauniita myös vähän lakastumaisillaankin. Toki kuvissa kaikki näyttää helposti viehättävämmältä, kuin rikkaruohojen reunustamassa penkissä muuten. Olen antanut perennapenkin yläpuolelle villiintyä kunnon luonnonkukkakeitaan, sitä hallitsee suurensuuri hiirenvirna-alue.
Ajattelin, että seuraava puutarha tulee olemaan hitusen säntillisempi
Salviakin on komistunut vuosi vuodelta. Ajattelin, että seuraava puutarha tulee olemaan hitusen säntillisempi. Tähän taloon sopii minusta romanttinen ja perinteinen puutarha, mutta haluaisin kokeilla seuraavaan puutarhaamme jotakin erilaista. Jännittävää ajatella. Nyt on myös tullut opiskeltua kasveista ja puutarhasta enemmän ja enemmän.
Sisääntulon kivetyksellä on edelleen kesäiset kukka-istutukset. Tuumin vaihtavani tilalle syksyisiä värikkäämpiä kukkia, mutta tänään ajattelin jo vähän toisin. Kuivunut heinäkin on alkanut vihertää ja puksipuu on hyvässä kunnossa. Ehkä maltan vielä hetken ja nautin näistä mitä ruukuissa nyt on.
Tämän kesäinen oliivipuu ja pelargonit – kuinkakohan monena vuonna minulla on ollut tuollainen sama setti. Kuten sanottu, tässä pihassa olen vähän jumittunut valinnoissa. Oliivipuu saa olla pihalla pakkasiin saakka. En taida tänäkään vuonna sitä talvehduttaa. Siitä on kuitenkin ollut iloa jo huhtikuulta saakka. Pelargonitkin ovat sinnikkäitä ja menestyvät myöhäiseen syksyyn. Vierellä pilkistää myös saniainen, kokeilin tänä kesänä sitä ensimmäistä kertaa ruukussa ja ihan hyvin se on näyttänyt viihtyvän.
Nauratti tämän puutarhakierroksen lopussa; aurinko oli hiipunut ja alkoi tuulla. Hain itselleni lämmikkeeksi untuvatakkini ja toinen touhusi vieressä tyytyväisenä pelkissä sortseissa. Illat alkavat olla jo aika viileitä.
Kuvasin muuten eilen superherkullisen omppupiirakan – jaan pian täälläkin ohjeen siihen – se oli taivaallisen hyvää ja todella nopea tekaista.
