Archive

lokakuu 2019

Browsing

Siivouscornerissa on tiskivuoro. Jokaisen kodin keskeisimpiä paikkoja on taatusti keittiön tiskiallas ja sen ympäristö. Jos siellä on kaaos, koko koti on kaaoksessa – melkein voisi sanoa näin. Tällä kertaa Siivouscornerissa tarkasteltiin (kyllä monikossa, sillä sain tähän jaksoon miehen avuksi) miten välttää tiskikaaosta kokkailujen jälkeen, kuinka pitää keittiön allas puhtaana ja lisäksi teknisempää puolta, eli hanan huoltoa ja pesua.

Itse kuulun vahvasti sellaiseen kokkaajaryhmään, joka valmistelee etukäteen keittiön. Huolehdin ennen ruoan laittoa, että keittiö on siisti ja tasoilla tilaa kokkailla. Seuraavaksi otan valmiiksi esiin kaikki tarvittavat raaka-aineet ja sitten valmistelen tiskipisteen.

Siivouscorner Instagramissa: @anne_muotimielessa

Miten välttää ruoan jälkeinen keittiön kaaos

Kyllä, minulla on tiskipiste aina valmiudessa kun työskentelen keittiössä. Meillä on käytössä kolme keittiöpyyhettä; yksi roikkuu ovessa käsipyyhkeenä, kaksi on astioille. Levitän altaan viereen valutusliinan valmiiksi, nostan tiskiainepullon altaan reunalle (pumppupullo tai vastaava annostelija on kätevä) ja tietysti nappaan tiskiharjan kaapista valmiustilaan.

Samalla kun valmistelen ruokaa, tiskaan heti käyttämäni veitset, leikkuulaudat, sekoituskipot ja muut, kun niitä ei enää tarvita ruoan laitossa. En siis viskaa niitä altaaseen odottelemaan tiskaamista. Koska en kestä, että altaassa on astioita kun teen ruokaa (tai muulloinkaan). Ei mene montaa hetkeä kun ne on lennossa tiskattu ja aseteltu pyyhkeelle kuivumaan.

Meillä on laminaattitaso keittiössä, joka on mainio kuivatella tiskejä liinan päällä. Jos taso olisi puuta tai huokoista kiveä, liinan alle voisi sujauttaa vaikka tarjottimen – tai sitten pyöräyttää tiskattu astia saman tien kuivaksi liinalla, sekään ei suuri homma.

Joku kysyi kommentissaan, että eikö meillä ole tiskikonetta. On kyllä, heti tuossa altaan oikealla puolella. Meillä tiskikone pyörii joka toinen päivä ja se täyttyisi ihan liian nopeasti jos sinne laittaisi kattilat ja kulhot. Veitsiä ja pannuja nyt muutenkaan en laita tiskikoneeseen. Leikkuulaudat laitan välillä.

Minusta siistissä keittiössä tuollaiset liinan päällä kuivuvat astiat ovat kodikkaan näköisiä. Tosin ne kuivuvat nopsaan tuossa, tai viimeistellään kuivaus toisella keittiöliinalla pian tiskauksen jälkeen ja siirretään ne omille paikoilleen.

En kaipaa tuossa altaan yläpuolella ollutta kuivauskaappia. Muutamia vuosia sitten tehdyssä keittiöremontissa se otettiin pois ja tilalle asennettiin tehokas työvalaisin. Kuivauskaapissa en tykännyt säilyttää astioita, enkä halunnut sinne vettä valuvia tiskejä – vaikka siellä oli kuivausalusta, se oli vähänkin käytön jälkeen ihan kalkkinen ja likainen. Tämä on muuten niin mielipiteitä jakava asia, toiset taas eivät luopusi mistään hinnasta kuivauskaapista, tai toisesta altaasta. Siitäkin luovuttiin keittiöremontissa, en keksi turhempaa asiaa viemään tasotilaa (mutta ymmärrän jos joku on toista mieltä) – makuasioita.

Tiskialtaan puhtaanapidosta

Olen saanut lukuisia kysymyksiä meidän mustasta komposiittialtaasta – miten se on niin siistin näköinen. No suurin syy siihen on varmasti se, että meillä ei koskaan lastata altaaseen likaisia astioista. En oikeastaan ole koskaan ymmärtänyt sitä konseptia, että tiskikoneseen menevät astiat ladotaan ensin tiskialtaaseen lillumaan. Meillä astiat ovat siihen saakka pöydällä, kunnes ne laitetaan koneeseen. Harvoin ne siinä kauaa ovat. Jos on vieraita, silloin kerätään aterian jälkeen astiat pinoihin tiskipöydälle altaan viereen. Siitä sitten rauhassa putsaan ne ja laitan ne koneeseen. Ei ole kerta eikä kaksi kun olen toppuutellut vieraita auttamasta astioiden korjauksessa, koska yleensä kaikki lastaa ne altaaseen.

Astioiden esihuuhtelusta ennen koneeseen laittoa – minä kaavin niistä suurimmat ruoan tähteet suoraan roskikseen ja sitten laitan ne koneeseen. On aivan turhaa esihuuhdella astioita jos kone käy vähintään joka toinen päivä. Konetta ei edes kannata käyttää harvemmin, silloin se alkaa helposti haista pahalle. Olen tästäkin saanut muutamia kyselyitä. Tutkin asiaa, enkä löytänyt muuta ratkaisua, kuin pestä kaikki siivilät huolellisesti, käyttää astianpesukoneen puhdistusainetta ja pestä kone sillä sekä muistaa pitää koneen luukkua auki pesun ja tyhjennyksen jälkeen jonkin aikaa, että se pääsee kuivumaan kunnolla – siis siivilät ja tiivisteet. Hajua voi myös estää sillä että pesee usein koneellisia, eikä säilö siellä pitkään likaisia astioita. Jos uudehko kone silti haisee pahalle, kannattaa vielä kokeilla vaihtaa pesuainetta. Jos sekään ei auta, niin sitten yhteys huoltoliikkeeseen, ettei esimerkiksi poistoletkussa ole tukosta tms.

Palataan altaan puhtaanapitoon. Kun altaassa on astioita ja tarvitaan vettä, jää aina astioiden alle lojumaan vettä. Kun jossain pinnalla on seisovaa vettä, syntyy kalkkia ja muutenkin likaa. Näin allas pääsee pinttymään. Pahiten tuo näkyy mustassa ja valkoisessa komposiittialtaassa. Niinpä paras apu on pitää allas aina tyhjänä ja pesaista se tiskiharjalla päivittäin. Joissakin altaissa saattaa olla myös huono kaato, jolloin sinne jää vettä makaamaan. Tällöin voi pyyhkäistä nopsasti vettä pohjalta viemäriin.

Jos niitä pinttymiä on tullut, voi kokeilla laskea altaaseen lämmintä vettä ja laittaa sinne etikkaa. Antaa tämän etikkakylvyn vaikuttaa jonkin aikaa, sitten harjaa altaan puhtaaksi. Lopuksi kannattaa vielä pestä astianpesuaineella allas, se neutralisoi happaman etikan.

ihana lohenpunainen mikroliina on Sinituotteen

Hanan puhdistus ja huolto

Siivouscornerissa käytiin läpi myös hana-asioita – kuinka puhdistaa hana. Noin pintapuolisesti hana kannattaa pyyhkiä aina kun on tiskannut tai lotrannut vedellä. Kuiva mikrokuituliina roikkuu meillä aina allaskaapin ovessa (ei tuossa hanan päällä kuten kuvassa). Sillä pyyhkäistään vesiroiskeet ja tipat pois päivittäin heti kun niitä tulee. Samoin altaan ympärystä ja seinä. Meidän keittiössä on nyt ollut nelisen vuotta tuo allas ja silikonit, ne näyttävät edelleen kuin uusilta, tämän kikan ansiosta – vettä ei jätetä koskaan pyyhkimättä. Muuten, kyynärpäähanataktiikka on keittiössäkin käytössä.

Välillä hana kuitenkin täytyy pestä hitusen paremmin. Silloin pesussa käytetään sientä ja rasvaa poistavaa keittiösuihketta. Lopuksi hana kuivataan ja kiillotetaan jälleen kuivalla mikroliinalla.

Välillä hanasta kannattaa putsata myös tuo poresuutin. Siihen kertyy kalkkia ja töhnää – tiedättehän kun joskus vesisuihkusta lähtee sellaisia sivusuihkauksia, tällöin on aika puhdistaa suutin. Se kierretään auki ja sisällä oleva vedensuutin pestään etikalla, huuhdellaan hyvin ja kierretään takaisin paikalleen.

Veden tulo ja säästö

Tiesittekö että tuo suutin on aika tärkeä osa hanan toimintaa. Nimittäin suuttimet säätelevät veden tuloa ja sen mukana tulevan ilman määrää. Meillä on keittiössä Vipp-hana, jonka alkuperäisen suuttimen ilman määrä oli pieni ja vesi tuli kovalla paineella. Vaihdettiin tilalle Hansgrohen poresuutin, jonka ilmantuotto on suurempi ja veden tulo hitaampi ja pehmeämpi. Vaikka nyt vettä tulee hitaammin, se tuntuu silti muhkealta määrältä, koska puuttuvan veden ”korvaa” runsaampi ilmamäärä. Siivouscornerin videossa demonstroitiin näiden suutinten ero käytännössä. Näitte miten toinen suutin roiski vettä ja toisella suuttimella vesi ei roisku. Samoin merkittävä ero oli veden säästössä, alkuperäinen suutin kulutti vettä noin 2,5 kertaa enemmän. Aika hyvä keino säästää vettä on tarkistaa millainen suutin omassa hanassa on. Virtauksien laaduissa on todella iso ero. Toki suuttimia on myös vettä nopeammin tuottavina, tällainen on hyvä vaikka kylpyammeen täyttöhanassa.

Jos haluat vaihtaa suuttimen, ota hanan tiedot mukaan rautakauppaan ja pyydä apua. Tai aika usein suuttimen koko lukee siinä renkaassakin. Toki voit ruuvata varoiksi suutinosan kauppareissulle mukaan. Näitä vettä säästäviä suuttimia on esimerkiksi Hansgrohella ja Neoperlilla.

#siivouscorner

Oli taas niin hauska tehdä tämä Siivouscorner. Mä tykkään tosi paljon toteuttaa tällaisia juttuja , näissä on sellainen aito arkinen tekeminen, itselläkin on (ja tulee lisää koko ajan) rentoutta ja intoa. Ja edelleen mulla on tuhat ja sata ideaa mitä tulen tekemään, kaikkien ei tarvii edes liittyä suoraan siivoukseenkaan – vaan yleensä elämän järkeistämiseen ja vinkkeihin.

Nyt pää sauhuaa mitä valitsisin listalta seuraavaan jaksoon. Kiitos kaikille kun katsotte Siivouscorneria!

En voi oikein uskoa itsekään, minä olen viime aikoina nauttinut suunnattomasti syksyisistä aamuista. Herään ennen kellon soittoa ja koen pääseväni sängystä ylös vaivattomasti. Yleensä olen tällainen kesäisin, mutta syksyn ja pimeän saapuessa aamuista tulee supertakkuisia. Torkutan ja viivyttelen heräämistä. Lopulta on pöppörö ja jopa hitusen orastava päänsärkykin kun nukkuu yli tarpeen.

Olen siitä onnellisessa asemassa, että minun ei tarvitse kiiruhtaa aamulla kotoa mihinkään. Työajan voin itse määritellä – toisaalta se alkaa heti kun herään, koska sometyö. Nyt olen alkanut nousta hetimiten kun olen herännyt – tarkistan kyllä kännykän sängyssä, viestit ja meilit. Mutta en käytä liikaa aikaa niihin vastailuun, vaan hipsin koirien kanssa aamutoimille. Käyn ensimmäisenä heidän kanssa piipahtamassa ulkona, metsä on niin ihana aamutunnelmassa. Onnea on omalta pihalta alkava metsä.

Seuraavaksi keitän kahvit ja teen aamupesut. Sytytän kynttilän ja istahdan uudelleen katsomaan viestejä. Jos meillä on yhteinen aamu, niin kurkkaan toista joka ei todellakaan ole yhtä innokas heräilijä kuin minä. No, minä taas nukahdan illalla aikaisemmin, siihen vierelle telkkarin ääreen jo ensimmäisen kerran.

Päätin yrittää tsempata itseäni tulevan marraskuun ajan nauttimaan aamuista. Tekemään joka aamu jotakin kivaa – ihan vaan tunnelmoimaan, kuuntelemaan musiikkia, venyttelemään, hoitamaan ihoa, rapsuttelemaan koiria, halimaan jne. Viivyttelen kännykän pariin syventymistä hitusen pidempään.

Huomasin että koko päivän rytmistä ja fiiliksestä tulee erilainen kun aamuihin ottaa positiivisen vireen. Jos kävisin muualla töissä, heräisin ehkä hitusen aiemmin, laittaisin musiikkia aamukahvin seuraan (jotain mikä sykähdyttää ja rauhoittaa), hemmottelisin ihoa (muutama minuutti riittää), ajattelisin positiivisia asioita (kiitollisuus). Sellainen seesteinen startti, ilman että miettii ensimmäisenä mitä pitää tänään.

Oma jaksaminen on tärkeää koska ehdottomasti olen sitä mieltä, että ihminen kulkee luonnon kanssa samassa rytmissä. Kaikki vaan on hitaampaa talviaikaan, siksi pitää hidastaa välillä tekemisiä, saa varmasti enemmän aikaan kun ei väsy niin helposti.

Ihminen kulkee luonnon kanssa samassa rytmissä

Olen myös kulkenut jatkuvasti muistivihkoni kanssa. Mulla on niin paljon idiksiä ja oon saanut teiltä myös hurjan paljon postaustoiveita. Ihana kun laitatte niitä viesteillä. Sanotaanko, että ei ainakaan ole vaikea miettiä mitä sisältöä tänne tekisin. Sekin helpottaa tässä työssä, kun ei tule sellaisia epätoivoisia ”en tiedä mitä tehdä” -tunteita. Minulle sopii paljon paremmin, että tekemistä on paljon. Ja sanonpa vielä tässä, että olen käyttänyt paljon aikaa loppuvuoden suunnitteluun, on tulossa aivan ihania juttuja – itse olen ainakin innoissani. Siksikin on tärkeää että muistaa hemmotella itseä, että jaksaa vuoden kiireisimmän jakson. Tänä vuonna olen myös ajatellut kaivaa itsestäni uudelleen jouluihmisen. Kun aina on työskennellyt kaupassa joulun ajan, on harvinaista herkkua päästä nauttimaan toisenlaisesta joulun ajasta.

Olen niin innoissani näistä ihanista aamuista, että oli pakko fiilistellä näitä teidänkin kanssa. Eikä ihania aamuja vähennä ihana makkari. Ah, miten rakastan kauniita lakanoita. Nämä kuvien ovat Familonilta.

Lempeitä hetkiä teille!

Viikonlopun kuumin puheenaihe kanavissani on ollut second hand ja kirppistely. Maanantain perinteisen asupostauksen yhteyteen tämän keskustelun jatkaminen täällä blogin puolella sopii mainiosti. Rakastan pukeutumista ja omaa tyyliäni, joka on kaikenkaikkiaan hillitynpuoleinen ja niukkasävyinen. Sama harmoninen rauhallisuus kulkee myös kodin värimaailmassa, olen siis aika hillitty valinnoissani. Mutta se ei poissulje kokeilunhalua. Välillä mietin miten hassua, että rakastan suuresti värejä ja inspiroidun niistä ihan valtavasti. Värikkyys ei kuitenkaan ole se mitä tavoittelen, vaan värien onnistunut käyttö mausteena kaikessa. Vähän kuin isäni tauluissa, niissä on paljon erilaisia värejä ja muotoja, silti ne muodostavat harmonisen kokonaisuuden.

Värit nimittäin liittyvät tähän kuvissa näkyvään asuun. Olen saanut Nansolta syksyllä pr-lähetyksen, jossa oli muutamia vaatteita heidän syyskokoelmistaan. Siellä oli myös tämä lila Villis-neulepaita. Vaikka en varsinaisesti rakasta juuri lilaa väriä, niin se on minusta hurjan ihana. Yhtään rumaa väriä ei olekkaan, kaikki vaan täytyy olla oikeassa paikassa ja yhdistelmässä, jotta väri toimii. Halusin yhdistää viileän liilan lämpimän kellanruskeisiin samettihousuihin ja kappas, kombosta tuli mielestäni todella kiva. Tottakai liila neule on ihana myös vaikkapa mustien housujen parina, mutta nyt kyllä ovelampi yhdistelmä on niin piristävä.

Instagram: @anne_muotimielessa

neule Nanso*saatu / samettihousut HM / nilkkurit Unisa

Oman vaatekaapin antimista tuleekin mieleen kokonaisuuden hallitseminen. Jotta tässä työssä, kun uutta kuitenkin tulee koko ajan, pysyy kohtuus ja järkevyys, mietin tarkkaan mitä säilytän kaapissa ja mitä sinne kelpuutan.

En mitenkään voi sanoa olevani luja vaatepäätöksissä. Ostan kyllä uutta, vaikken tarvitse, ihastun nopeasti johonkin ja iloitsen muutenkin pukeutumisesta. Tiedän että pärjäisin jo nyt omistamillani tavaroilla hyvin pitkään ennen huutavaa tarvetta mihinkään. Pyrin siksi tarkastelemaan valintojani ja raivaamaan vaatekaappia usein.

Viikonloppuna pakkasin kirppiskasseihini ylimääräiseksi käyneitä vaatteita. Olin pessyt kaikki etukäteen, silitin ne ja taittelin nätisti kassiin. Sunnuntaina minulla oli varattuna pöytä suositulla Kårenin kirppiksellä, josta olin kuullut paljon hyvää. Instagram Storyissa pääsittekin kurkkaamaan kirppistapahtumaan ja upean Kårenin puitteisiin.

En ole ollut tällaisella kirppiksellä myymässä vuosikausiin, en oikein tiennyt mitä odottaa. Viime vuosien aikana olen ollut muutamilla ”muotikirppiksillä”, jopa itsekin sellaisia järkkäillyt joskus muinoin. Olinkin aika yllättynyt siitä ajatusmaailmasta mikä tuolla vallitsi. Mikään ei olisi saanut maksaa muutamaa euroa enempää. Tavarat myllättiin sikin sokin ja niitä riivittiin miten sattuu. Jos pyysin uudehkosta erittäin hyväkuntoisesta merkkivaatteesta 15-20 euroa, se oli aivan liikaa. Niistä tarjottiin 5€. Siis miten yhtäkkiä ajankohtainen vaate, jota vieläkin on kaupassa myytävänä noin satasen hintaan, muuttuu vitosen krääsäksi kun sitä on hiukan käytetty.

Tuleeko kaikesta krääsää kun sitä on käytetty – vaikka kyse olisi kuinka hyväkuntoisesta tavarasta tahansa.

Minua suoraan sanottuna ärsytti koko meininki. Harvoin ärsyynnyn tavarasta.

Tämä kirppiskokemus sai minut pohtimaan käytetyn tavaran kuluttamista ja ostamista. Juttelin ajatuksesta Instastoryissa ja sain valtavan määrän viestejä. Syntyi hyviä ja pitkiä keskusteluita – harmittaa tavallaan että nykyään nämä keskustelut käydään yksityisessä foorumissa. Siksi ajattelin avata aihetta täällä myös.

Listaan tässä joitakin pointteja mitä tuli esille näissä keskusteluissa.

Kohderyhmä – valitse oikea foorumi tuotteille

Jos sinulla on hyväkuntoista ns. merkkitavaraa, sen oikea paikka ei ole massakirppis. Kannattaa koittaa myydä tavaraa suoraan Facebook-kirppiksellä, Torissa, Zadaa:ssa tms. markkinapaikassa. Yksi vaihtoehto on Emmy tai muut vastaavat jotka myyvät tuotteet puolestasi. Joissakin kaupungeissa on laadukkaampia kirppareita kuten Helsingissä Relove ja Turussa Maanantaimarket ja Puutorin kirppis.

Itse olen kokeillut useimpia noista ja sen lisäksi vielä omia somekanaviani. Parhaiksi minulle on osoittautunut omat somekanavat ja toiseksi nuo paikalliset laatukirppikset. Itse asiassa viestittelimme Maanantaimarketin kanssa aiheesta. Hekin pyrkivät jatkuvasti puhumaan sen puolesta, että laadukas tavara on arvokaampaa ja ostokayttäytymistä kannattaa miettiä. Heillä kuulemma eniten jää myymättä juurikin edullisimpia huonolaatuisimpia ketjuvaatteita. Hyvä, toivotaan että laadukasta tavaraa myyville foorumeille on entistä enemmän kysyntää.

Miten ostat second hand -tavaraa

Mielestäni käytetyn tavaran ostamisessa kannattaisi noudattaa ihan samaa ostoperiaatetta kuin muussakin ostamisessa. Tiedostaa mitä tulee käytettyä, mitä haluaa oikeasti ja että laadusta kannattaa vähän maksaa. On ihan turhaa haalia kaappi täyteen muutaman euron huonolaatuista kirppisvaatetta, jos ne jäävät käyttämättä. Suosittelen ehdottomasti arvostamaan myös käytettyä tavaraa. On ilo ostaa satasen neule kolmellakympillä, eikö.

Ostokäyttäytyminen yleensä

Voi muistan niin ne ajat – sieltä blogin alkuajoilta suunnilleen – eli noin kymmenen vuoden takaa. Nettikaupat alkoivat kukoistaa ja itsekin sorruin tilaamaan viikottain ulkomaisista nettikaupoista vaatetta. Ostin aina vain designer-kenkiä – t-paita täytyi olla Alexander Wang, farkut Paige ja kengät Acne. Voi luoja. Havahduin oikein siihen miten itse olen muuttunut ja ehkä moni muukin ympärillä. Nykyään arvostan laatua, mutta kohtuullista. Merkillä ei ole sinänsä enää merkitystä. Kyllä tuollaiselle designer-muodillekin on paikkansa ja tarkoituksensa, mutta omassa elämässäni aika harvoin.

Muinoin näitä designer-löytöjä myytiin juurikin muotikirppiksillä ja niistä sai hyvän jälleenmyyntihinnan. Nyt olen koittanut myydä monta vuotta ihania Chloen nilkkureitani ja Jil Sanderin nauhakenkiä, eikä ne liiku missään. No okei, ehkä kympillä menisivät.

Sananen myös tinkimisestä. Jos jostakin tavarasta pyydetään 30 €, ei ole okei tarjota 10 €. Saa tinkiä, mutta arvosta myyjää.

Mieti mikä meni valinnoissasi pieleen

Kun kasasin kirppiskasseihin myytäviä vaatteita, mietin miksi ne päätyivät sinne. Huomasin kaksi kategoriaa; halvat ketjuostokset ja laadukkaat vaatteet, joita ei vaan tullut käytettyä niiden ansaitsemaa määrää. Järjestäessäni myyntipöydälle vaatteita, hypistelin BikBokin kimaltavaa akryylineuletta (voitteko kuvitella oon ostanut sellaisen), mietin että tämmöiset voin jatkossa jättää ostamatta. Tuotteen kohderyhmä on toisaalla, vaikka olihan se glitterpaita ihan kiva kerran iltamenoissa. Onneksi teen harvoin tuommoisia huteja, mutta otan niistäkin opikseni. Kasasta löytyi myös kivoja vähän käytettyjä uudehkoja vaatteita, osa oli tullut työn kautta (koska tähän työhön se kuuluu välillä) ja osassa olin arvioinut jostain syystä käytön väärin. En kannata sitä että tällaiset hyvät vaatteet makaavat tyhjäkäynnillä kaapissa viemässä tilaa, kun ne voisivat ilahduttaa jotakuta toisaalla. Kyse on kuitenkin vain materiasta. Jokaisesta kaapin raivauksesta kannattaa tehdä itsensä kanssa analyysi.

Hyväntekeväisyyteen

Mielelläni lahjoitan hyväntekeväisyyskirppiksille tavaraa. Sinne olenkin vienyt todella paljon vuosien varrella vaatteita ja muuta tavaraa. Enää en päästä itselle kertymään liiallisia tavaramääriä, joten tulevaisuudessa toivottavasti tätä kuskaamista ei tarvitse harjoittaa niin usein. Mutta kuulkaas tällainen pointti; mielestäni hyväntekeväisyyskirppikselle ei kannata viedä liian arvokasta tavaraa, hyvää, ehjää ja käyttökelpoista toki, mutta ei mitään arvokkaampaa merkkitavaraa. Miksi? Koska ei siellä hinnoitella tuotteita merkkien tai laadun mukaan, mikään ei maksa paljoa. Arvokkaammasta tavarasta pitää mielestäni maksaa enemmän, arvoisensa summa. Siksi se kannattaa myydä itse ja lahjoittaa niistä tulleet varat sinne hyväntekeväisyyteen. Olen siksi jaotellut erikseen lahjoittamani tavarat ja lahjoittamani rahat.

Kun lahjoitat hyväntekeväisyyteen, huolehdi että tavara on ehjää, puhdasta ja käyttökelpoista!

Nostanpa tähän kohtaan yhden kirppiskäynnin Kokkolasta. Piipahdimme hyväntekeväisyyskirpparilla ja ihmettelimme sitä suoranaista roskaa jota hyllyillä oli. Paras oli ehkä käytetty aerosolipartavaahto, jonka korkki oli töhnäinen ja ruostunut, parasta ennen päiväys oli mennyt umpeen kymmenisen vuotta sitten – purkki maksoi 2€. Tulee vaan mieleen, kuinka väsyneitä ovat ne työntekijät jotka hyllyttävät tuommoista tavaraa ja se millaiset ihmiset lahjoittavat tällaista roskaa hyväntekeväisyyteen.

Kaikki eivät voi panostaa kirppikselläkään

Sain myös viestin kirppiksellä työskentelevältä, ihan siis sisäpiirikokemuksesta. Muistutus siitä, että on myyjiä joiden toimeentulo ja vuokrarahat riippuvat kirppispöydän tuotoista. On ostajia joilla ei oikeasti ole rahaa paria euroa enempää tuotteisiin. Siksi on mahtavaa että kirppiksillä voi tehdä edullisia löytöjä ja on paikkoja joissa tienata jotakin omalla viitseliäisyydellä. Tärkeä näkökulma ja ajatuksen paikka.

Maailman krääsästä

Tämä aihe ahdisti montaa viestittelijää ja itseänikin. Todettiinkin, että tästä voisi keskustella hamaan tappiin saakka. Maailma on niin täynnä krääsää; uutta ja vanhaa. Eri sukupolvilla on erilainen näkemys kuluttamisesta ja ostamisesta. Voisi vaan toivoa, että jokainen miettisi omassa toiminnassaan ja valinnoissa maailman tilannetta. Itse olen elänyt sen ajan kun kaikki on ollut kulutusjuhlaa, moni aikuinen ehkä elää edelleen samassa ajassa omien toimiensa kanssa – mutta toivottavasti ei. Tähän pointtiin liittyy niin paljon – uusista halpatuotteista, kiinatilauksista ja krääsäkirppiksistä.

Kaupallisuudesta

Kylmä tosiasia on että talouden tasapaino on tärkeä yhteiskunnalle. Ostamistakin tarvitaan. Mutta jokainen voi vaikuttaa itse siihen mitä ostaa, mihin se ostamiseen käytettävä budjetti sijoitetaan. Kohtuullisuus, järkevyys ja ilo – kaikki käsikädessä.

Unohdinkohan jonkun pointin. Kaikenkaikkiaan olen iloinen että kirpputoreja on, että käytettynä löytyy hyvää tavaraa ja että ihmiset hyödyntävät sitä enemmän.

Tuliko mieleen jotain tähän liittyen?

”kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Iittala

Viime viikkoina on ollut todella kiirettä, on tullut mentyä ja nähtyä ihmisiä. Toisaalta kiireitä päiviä on piisannut myös täällä kotityömaalla. Puhkun jotain ihmellistä syksyenergiaa, koko ajan jotakin mielessä ja listaan välillä idiksiä ylös etten unohda niitä.

Alkuviikosta kävin Helsingissä Iittalan vuoden 2020 uutuuksien lanseeraustilaisuudessa. Voi että mitä kaikkea ihanaa onkaan tulossa ensi vuodelle. Maistiaisia jaoin Instagramini puolella, sattuiko joku katsomaan. Saatiin tilaisuudesta lahjaksi ensi vuoden puolella lanseerattavat Nappula-sarjan uudet keraamiset kukkaruukut. Näitä tulee kolmessa värissä; valkoisena, tummansinisenä ja tuommoisena kuvassa näkyvänä beigenä. Kukkataiteilija Hanna Piippo oli tehnyt tilaisuuteen näihin ruukkuihin erilaisia istutusasetelmia ja saimme lopuksi valita mieluisat ruukut kasveineen itsellemme. Ette varmaan yllättyneet että valitsin beigen ruukun. Sijoitin ruukun mehikasveineen nyt ruokapöydälle, koska tämä on kotonamme keskeinen paikka – sekä visuaalisesti että toiminnallisesti (jollei keittiötä lasketa mukaan).

Instagram: @anne_muotimielessa

Kun minulla on aikaa rentoutua, tai kun tarvitsen hetken työrauhaa, istahdan tähän pitkän pöydän ääreen. Suurten ikkunoiden eteen sijoiteltu pöytä kylpee valossa harmaanakin päivänä. Tähän on hyvä tulla nauttimaan kupillinen teetä ja selaamaan lehtiä tai kirjoja. Minulla on tapana poltella ruokapöydällä tuikkuja. Arvatenkin kaapista löytyy monta erilaista tukkulyhtyä – juuri tällä hetkellä tummansiniset Ultima Thule -kynttilälyhdyt näyttävät ihanilta.

Kotona työskennellessä ja yleensä yksin lounasta syövänä, pyrin nauttimaan levähdyshetkestä. Kun arjessa tekee normaaleita asioita, voi itseä ilahduttaa kauniilla asettelulla ja astiavalinnalla. Turhamaista tai ei, mutta nautin aina syödessäni myös niistä astioista joita käytän. Ei liene yllätys, että meidän kaapista ei löydy ”ikäviä” astioita. Tässä syön lohi-perunasalaattia tummansiniseltä syvältä Teema-lautaselta. Valkoiset astiat forever – mutta kyllä ilahdun välillä värillisistäkin versioista. Tammiselle ruokapöydälle olen myös asetellut tämän hetken ehdottomat lempiesineet – Raami-sarjan tammiset alustat. Näitä käytän sekä ruokien ja juomien tarjoilussa, että sisustusasetelmien alustoina.

  Teetä olen alkanut juoda taas syksyn tullen. Tee on itselleni ”ajatusjuomaa” – tiedättekö hetken jolloin täytyy relata ja tuumata. Kuppi teetä ja hetki rauhaa. Lohisalaatin ja juurileivän jälkeen keitin teetä, jota nautiskelin Iittalan Graphics-sarjan Solid Waves -mukista. Näitä mukeja meiltä löytyy kaapista eri kuoseissa. Nyt ihme ja kumma tuo oranssinen sävymaailma ilahduttaa eniten. Pakkasesta löytyi kylkeen mokkapala, jonka asettelin itselleni nätisti Ultima Thule -lasiasetille. Otinpa vaihteeksi myös servetin käyttöön – oikeastaan ihan vaan näyttääkseni teille, kuinka söpöjä on puuterin väriset Iittalan Kastehelmi-paperiservetit. Muuten olen vähentänyt turhaan servettien käyttöä, niin paperisten kuin kankaistenkin.

Yksi ehdottomista rutiineista työpäivieni aikana on myös taustamusiikki. En olisi koskaan voinut kuvitella miten paljon innostun ja inspiroidun musiikista. Myönnän että tulee kuunneltua samoja listoja yhtenään, mutta musiikki virkistää hurjasti, kun hiippailee yksinään ympäri taloa – tai kun on linnottautunut työhuoneeseen – olohuoneen kaiuttimista vaimeana soljuva rytmi auttaa rentoutumaan. Iso osa työstä kuluu puhelimella tai tietokoneella. Välillä siirrän siksi laitteet sivuun ja on vaan pakko avata kirja tai lehti. Mutta tällaisen maanisen inspiraatikon (tuo ei taida olla oikea sana) ajatukset lähtee lentämään pelkästään kuviakin selaamalla. Siksi välillä pelkkä musiikki tai romaani – silloin rauhoittuu.

Tekniikan lisäksi käsiin ja korviin pitää osua muutakin kuin sähköistä ärsykettä.

Kirjahyllyssä on kirjojen lisäksi muutamia Iittalan kauniita lasiesineitä. Värillinen lasi on mielestäni todella ihana sisustuselementti. Kaksi eri väristä Nappula-pöytäkynttilänjalkaa kiinnittävät katseeni monta kertaa päivässä ja pidän siitä miten niiden sävyt tuovat syvyyttä kaiken valkoisuuden keskelle.

Itse asiassa harvoin noissa Nappuloissa edes käytän kynttilöitä. Minusta ne ovat ihania sellaisenaan, esineinä. Voisin hyvin asetella Nappulaan vaikka akuutisti käyttämiäni koruja. Esineitä vaihtelen muutenkin tiuhaan – etenkin ruokapöydälle. Ostin juuri uuden The Touch -kirjan, jonka punainen sävy kannessa on aivan ihana. Se inspiroi minua asettelemaan punaisen Valkea-kynttilälyhdyn harmaan Nappulan seuraksi. Ennustanpa, että seuraava trendikäs tehosteväri on tuommoinen verenpunainen.

 

Tätä kirjoittaessani ja kuvia katsellessani minulle tuli hyvä ja rauhallinen fiilis. Sen kaiken hektisyyden keskellä (jonka olen itse luonut) visuaalisesti harmoniset asiat ja pienet hengähdystauot ovat todella tärkeitä. Tekniikan lisäksi käsiin ja korviin pitää osua muutakin kuin sähköistä ärsykettä.

Kauniita syksysiä hetkiä teillekin!

Arvelen että useimmilla on jonkinlaisia omia arkisia tapoja liittyen kodinhoitoon. Jaan tällä kertaa meidän muutamia niksejä, joilla vältellään siivousta tai muuten vain edistetään toimivampaa arkea. Omalla toiminnalla voi vaikuttaa yllättävänkin paljon kodin yleisilmeeseen ja siistimistarpeeseen. Tässä tulee ”tarkan” vinkkejä, heh.

Tämäkin jakso Siivouscornerista on tuttuun tapaan myös Instagramin puolella – löydät sen profiilini kohokohdista, Siivouscorner-nappulan takaa.

Instagram: @anne_muotimielessa

Muovipussien säilytys. Myönnän että tuo alalaatikko ei ole aina ollut tämän näköinen, vaikka se on aina sisältänyt muovikasseja. Joskus muinoin kassit oli vaan sullottu sinne ja laatikkoa avatessa ne pyrkivät sieltä väkisin ulos. Kun yritti ottaa vain yhden kassin, mukaan sai yleensä muutaman ylimääräisenkin. Nykyään laatikko on ilo avata, koska se on siisti ja sieltä saa helposti kassin kerrallaan.

Käytämme muovikasseja roskapusseina, siksi niitä välillä kaupasta ostetaan. Käytämme toki myös kestokassia ostoksilla, mutta tarvitsemme muovikassejakin. Meiltä löytyy myös erikseen rulla ohuempia muovisia roskapusseja. Niitä kuulemma suositellaan, koska ovat ohuempaa muovia. Omakotitalon roskikseen en mielelläni laita rikkoontuneita muovipusseja, siksi suosin kuitenkin myös kaupan vahvempia muovikasseja. Nykyään muovikassit ovat kierrätettäviä ja jos ne laittaa sekajätteen mukana niin ne tietysti poltetaan. Muovikasseissa myös viemme kierrätyspisteelle lajiteltavia muoveja.

Muovipussit vievät vähän tilaa kolmioiksi taiteltuna

Muovipusseista tulee yllättävän pieniä kun ne taittaa kolmion muotoon. Välillä taitetaan pussi pituussuunnassa neljään, välillä kolmeen osaan. Sitten vaan aletaan tehdä tiukkaa kolmiota ja lopuksi kahvat sujautetaan kolmioon muodostuneeseen taskuun. Aina ei jaksa olla ihan pedantti, kolmiot voivat olla vähän eri kokoisia ja löysempiä. Pääasia on kuitenkin että ne taitellaan. Tarkempi tyyppi on tietysti huolellisempi tässä asiassa.

Järjestelyssä hyödynnetään tukevia pakkauslaatikoita

Olen käyttänyt laatikossa sisälaatikkona Iittalan Raami-sarjan viinilasien pakkauslaatikkoa. Säilyttelen usein tukevia pakkauslaatikoita tällaisiin tarkoituksiin. Minusta aina ei tarvitse ostaa uutta muovilaatikkoa järkkäilyyn. Tarvittaessa siistin laatikoita washi-teipillä. Olemme muuten myös säilöneet joitakin erittäin harvoin käytettäviä astioita tällaisiin pakkauslaatikoihin. Pakkauslaatikot vievät kaapissa monesti vähemmän tilaa, kun astioita on kätevämpi pinota ja ottaa käyttöön laatikon avulla.

Tällainen pikkujärkkäily ja askartelu on muuten varmasti mukavaa kotipuuhaa vaikka lasten kanssa tehtäväksi.

Muruharja korvaa märän tiskirätin

Meiltä ei löydy keittiöstä ollenkaan perinteistä märkää tiskirättiä. Luovuttiin sellaisesta jokin aika sitten ja eipä olla moista kaivattu. Toki suuremmissa siivousoperaatioissa käytetään sientä ja sieniliinaakin, mutta nyt puhun päivittäisestä keittiön siivouksesta. Meidän tärkein keittiörätti on kuivana käytettävä mikrokuituliina, joka roikkuu tiskipöydän alakaapissa omassa liinanpidikkeessään.

Sain muuten monta kysymystä, että mistä tuommoisia liinan pitimiä saa. Nämä ovat Sinituotteen ja ne kiinnitetään kätevästi tarralla. Huomaatteko, että tuossa toisessa on kaapin sisäpuolella kiinni käsipyyhkeen toinen pää. Näin pyyhe pysyy ovessa hyvin ja se ei roiku roskiksen päällä kaapissa. Meillä on aina allaskaapin ovessa käsien pyyhkimistä varten pyyheliina. Käsiä pestään niin usein keittiötoimissa.

Miten siistimme pöytäpinnat keittiössä

Ensiksi käytämme muruharjaa. Tämä on Sinituotteen valikoimista. Yleisesti pöytätasoille kertyy muruja, kun ne harjaa ensin pois, jää hyvin vähän varsinaista pyyhittävää. Jos on jäänyt ruoka-aineista tahroja, pyyhkäisen ne kostealla talouspaperin palalla. Lopuksi tarvittaessa suihkautan vettä tai keittiösuihketta hitusen tasolle ja levitän/pyyhin sen kuivalla mikroliinalla. Tällä liinalla myös kuivataan aina altaan ympärystä mahdollisista vesiroiskeista.

En oikeasti tiedä miksei muruharjoja käytetä enemmän. Muruharja on myös todella helppo pestä, harjakset ovat nailonia. Pesen ne tarvittaessa tiskiaineella.

Miten pestä kädet oikein?

Kyllä, siihen on oikea tapa (meidän mielestä). Käsienpesussa yleensä kastuu saippuapullo, taso ja hana. Kun tämä kastuminen tapahtuu monta kertaa päivässä, on kylppäri jo yhden päivän jälkeen valmis kalkille ja saippuajämille. Jos sitä ei siivoaisi päivittäin, kertyisi hanaan pinttyneitä roiskeita ja sinne hanan juureen semmoinen ihana kalkkirenkula, jota ei saa millään puhtaaksi. Samoin tasoon jää kalkkilänttejä ja saippuapullo makaa aina vesipatjalla. Jos ei oikeasti jaksa siivota sotkua joka päivä, se vähintään (ehkä) risoo.

No, tämän välttämiseen on yksinkertainen keino. Ei kastele saippuapulloa, tasoa ja hanaa käsiä pestessä. Toimii näin: ottaa kuivaan käteen saippuaa ja avaa toisella kuivalla kädellä hanan. Pesee kädet saippualla ja sulkee hanan kyynärpäällä (ihan näppärää uskokaa pois). Ravistaa altaassa liiat vedet pois ja sitten pyyhkii pyyhkeeseen. Meillä ei pyyhitä kylppäriä päivittäin, mutta se näyttää aina siltä että se olisi juuri pyyhitty. Lähinnä siihen kertyy pölyä.

Toimii näin: ottaa kuivaan käteen saippuaa ja avaa toisella kuivalla kädellä hanan. Pesee kädet saippualla ja sulkee hanan kyynärpäällä (ihan näppärää uskokaa pois). Ravistaa altaassa liiat vedet pois ja sitten pyyhkii pyyhkeeseen

Tuo tuossa, älä koske siihen märin käsin. Jos oikein rupeaa miettimään, niin mikä on se juttu että kädet pitää ensin kastella märiksi ja sitten annostella märkiin käsiin saippua?

Pöntön huolto päivittäin

Pöntön kannen kuuluu olla alhaalla. Se nostetaan ja lasketaan pönttöä käytettäessä. Miksi kannen alas laskeminen olisi raskas juttu. Paitsi ulkonäkösyistä, kansi on pöntössä myös hygieniasyistä. Vessa kannattaa vetää kun kansi on kiinni. Kun pönttöä on käyttänyt, tietysti aina katsotaan että seuraavalle se on siistissä kunnossa.

Pöntön ulkopintojen pikasiivouksen teen päivittäin veteen kostutetun veskipaperin avulla. Siihen ei mene minuuttiakaan. Pöntön istuinkannen taakse ja vetonappulatasolle kertyy päivittäin pölyä ja hiuksia, miksei niitä pyykisi pois heti. Veskipaperilla teen myös mustan kaakelilattian pikasiivouksen pölystä. Oiva kikka kun tulee vieraita, käyttää vähän kostutettua veskipaperia ympäri kylppärissä.

Saippuavinkki

Pidän eniten saippuoiden mukana tulevista näteistä saippuapulloista. Niissä on mielestäni paras mekanismi ja ne on näppärä pestä. Lempisaippuani on hinnakas Aesopin kuorivia rakeita sisältävä käsisaippua. Sitä meillä on aina veskissä, mutta vieressä on myös ”arkisaippua”. Minulle on kertynyt muutamia tyhjiä Aesopin pulloja ja olen täyttänyt niihin edullisempaa saippuaa tai fairyä keittiöön. Arkisaippuana tykkäämme käyttää Gunryn ruskeassa pullossa tulevaa nestesaippuaa, se joko kaadetaan nätimpään pulloon tai siitä poistetaan etiketti, jolloin pullosta tulee anonyymi.

#siivouscorner

Tällaiset vinkit tällä kertaa. Oli hauska tehdä tämä jakso vähän pilke silmäkulmassa. Näissä asioissa jokainen toimii kuten itsestä tuntuu sopivalta. Omassa kodissa on omat säännöt. On kuitenkin ollut aivan mahtava saada teiltä ihania palautteita, osa nauttii kun huomaa että toisetkin on tarkkoja. Jotkut taas inspiroituvat kokeilemaan itsekin vinkkejä. Teidän palaute on parasta. Palautteen pohjalta myös kehitän tätä Siivouscorneria koko ajan. Tietysti olen myös kiitollinen kun kerrotte miten minulta saadut vinkit ovat toimineet. Monet ovat sanoneet esimerkiksi alkaneensa kuivata kylpyhuoneessa suihkun jälkeen ja eron on huomannut – mahtavaa.

 

Edit: Lukuvinkki harmoniasta ja kauniista järjestyksestä pitäville. Kollegani Laura kirjoittaa blogissaan Kaunis järjestys – postaussarjaa, jossa tällä kertaa kurkataan hänen kadehdittavan visuaaliseen siivouskaappiinsa. #siivouskaappigoals

 

Ensi kerralla taas uusi aihe, kiitos kun seuraatte!