Minäkin nappasin itselleni Suvin ja Maijan toteuttaman postausidean – kertoa mistä minä pidän juuri nyt. Tällainen haaste kiertää facebookissa, mutta tytöt keksivät toteuttaa idean blogipostauksessa. Kuvituksena on viimeaikaisia syksyisiä hetkiä.

Syksy

Tiedättekö että usein jo keväällä ahdistun siitä että kesä loppuu. Ihan hullua. Nautin kesän lämmöstä, huolettomuudesta ja vehreydestä. Syksy tuntuu ankealta ajatukselta, muistan silloin vain märän ja pimeän. Mutta kun oikeasti elää syksyä, huokailee joka kerta luonnon kauneudesta, ilman raikkaudesta ja kosteudesta iholla. Siitä syksyn erityisestä valosta, joka on ihan eri sävyinen kuin kesällä. Olen yrittänyt mielessäni arvottaa vuodenaikojen ihanuutta johonkin järjestykseen – en ole vielä oikein onnistunut. No ehkä voin todeta marra-tammikuun olevan viimeisenä listalla.

Pulla

Olenko jo sanonut tarpeeksi monta kertaa täällä että pulla on hyvää. Tänäkin aamuna ensimmäisenä herätessäni ajattelin pullaa, heh. Mutta valitettavasti sitä ei ollut aamiaisella tarjolla, oli tyytyminen voileipään. Me kiistellään täällä kotosalla aina mikä pulla on parasta – kahden pullahiiren tärkeä kiistelyn aihe nimittäin. No, periaatteessa minä olen ”kaikkipullainen” mutta oma lempparini on hyvä korvapuusti. Toinen taas ei ymmärrä ollenkaan pullataikinan päälle, paras pulla on kuulemma viineri tai munkki. No, mua ei haittaa että saan syödä yksin ostamani korvapuustit. Kuvassa Leipomo Mannan herkullinen kardemummakierre.

 

Villapaidat

Onkohan tämä lista ollenkaan yllätyksellinen teille. Kuvissa uusin ihastukseni, Samsoe/Samsoen mallikappalerekistä löytynyt muhkea ja ilmava villapaita. En vaan voinut jättää ostamatta sitä – toiset villapaitaihmiset ymmärtänette kyllä. Minulla on lähes aina neule päällä. Paitsi että ne ovat minusta kauniin pehmoisen ja kutsuvan näköisiä, niin myös mukavia. Omaan jonkinlaisen halun piiloutua peittoon; kun lököttelen sohvalla, kietoudun kesät talvet torkkupeittoon. Ehkä neulepaita on sama asia pukeutumisessa.

Luonto

En ole suuremmin retkeilijätyyppiä, mutta haluaisin olla. Rakastan metsää ja luontoa. Onnea on asua metsän laidalla, että pääsen päivittäin pikkumetsään ihastelemaan luontoa. Liian harvoin tulee lähdettyä pidemmälle metsälenkille, mutta kun saadaan aikaiseksi niin voi vitsit miten nautin. Ehkä olisi parempi, ettei metsä alkaisi omalta pihalta, tulisi tehtyä varsinaisia retkiä enemmänkin. Mutta saan niin paljon inspiraatiota ja voimaan luonnosta. Tässä on pakko sanoa, että pidän merestä ja järvistä, mutta silti valitsen sielunmaisemaksi jonkinlaisen kuivan maan luontokuvan. Johtuneeko siitä, että vesi on itselleni hitusen pelottavakin elementti.

Kotoilu

En vaan kyllästy kotoilemaan. Itselleni harmoninen kotiympäristö on todella tärkeä. Mietin usein, että kun koti on hallinnassa, niin elämä on hallinnassa. Siksi olen opetellut hallitsemaan ainakin kotia, jos elämässä onkin hektisyyttä tai muuta heilahtelua, turvallinen ja hallittu kotiympäristö rauhoittaa. Olen iloinen, että uskalsin aloittaa Siivouscornerin, jonka tarkoituksena ei ole syyllistää vaan inspiroida ja tsempata. Auttaa helpottamaan kodin arkea.

Uuden kodin miettiminen

Tämä omakotitalon myynti on pitkä projekti, tiesin sen kyllä. Uudesta kodista haaveilu kulkee sykleissä, välillä puhkutaan intoa ja suunnitellaan mitä halutaan tehdä. Välillä tilanne rauhoittuu. Mutta selvää on, että odotetaan niin suurella innolla sitä mitä tuleman pitää. Kun päästään remppaamaan/tekemään meidän näköistä ihan kunnolla. Nyt fiilistellään erilaisia materiaaleja, mitä halutaan lattiaan, kylppäriin, minkä värinen keittiö jne. Jännää.

Aamut

Aamut ovat ihania. Huomaan kylläkin, miten aamuvireys muuttuu luonnon kiertokulun kanssa. Talvea kohti herääminen on tahmeampaa, mutta olen jotenkin hyväksynyt sen – ajattelen että niin kuuluukin olla. Ei ihminen voi olla erilaisina vuodenaikoina samanlainen. Minulla on harvinainen tilanne, aamuisin ei yleensä ole tarkkaa heräämisaikataulua. Itselleni ihanteellinen yörytmi on kahdeltatoista nukkumaan ja kahdeksalta ylös. Käytännössä tuo venyy molemmista päistä hitusen talviaikaan. Mutta aamuisin pyritään syömään aamupala yhdessä, kuunnellaan musiikkia, jutellaan – siitä molemmat sitten jatketaan omaan työpäivään. Aamuhetket on ihania.

Valokuvaus

Olen edelleen niin innoissani valokuvaamisesta. Koska joka kerta kun tarttuu kameraan on yllätys mikä lopputulos onkaan. Kuvaamisessa ja kuvankäsittelyssä kehittyy koko ajan. On ihana olla jokin visuaalinen elementti, jossa voi kehittyä koko ajan. Se tunne kun purkaa kuvat koneelle ja on onnistunut paremmin kuin uskoikaan. Toisaalta on myös se toinen puoli, ei mennyt ihan niin kuin oli visualisoinut mielessä. Mutta rakastan valokuvaamista ja on ihan parasta että voi jakaa sen innon kotona toisen kanssa, kaksi kuvaajaa on huippua. Vaikka myönnän, että joskus on pientä kinaa kun otetaan yhdessä kuvia…

Instagram Storyt

Olen herännyt vähän myöhään Instagramin saloihin. Mutta nyt kun olen oivaltanut miten ihana on päästä teidän kanssa vuorovaikuttamaan, se tuntuu ihan omalta uudelta jutulta. Siinäkin asiassa kehityy koko ajan ja edessä on aina jotakin uutta ja innostavaa. Itselle se ei ole vain yksi muoto työtä, tekisin sitä vaikkei se olisikaan osa työtäni. Ehkä se onkin juuri miksi siitä jaksaa innostua joka päivä. Ja teidän palaute ja viestit – ihania.

Musiikki

Uskotteko, että olen joskus kirjoittanut täällä blogissa etten välitä musiikista. Olen sitä mieltä, että ihminen ei ole aina samanlainen kaikilta osin. Minusta on mielenkiintoista oivaltaa asioita ja huomata, että olen ollut väärässä tai ajatellut hullusti jotakin. Nuorempana erityisesti olin erityisen ennakkoluuloinen ja ”tiesin” niin hyvin asioita. Nyt ennemminkin otan selvää ja olen enemmän kuin valmis pyörtämään ajatuksiani. Mutta tästä päästään musiikkiin – onhan se ihanaa. Nyt suosikki on Hotel Costesin soittolista Spotifyssa. Kiitos Peeta insposta.

 

Tällainen lista, se olisi jatkunut pidempäänkin, koska pidän niin monista asioista. Mutta top ten näytti olevan tuommoinen juuri nyt. Onko sulla jotain ihan lempparijuttuja juuri nyt ja tykkäätkö syksystä noin yleisesti? Tai ennen kaikkea, miten olet varautunut vuoden ankeimpiin kuukausiin?

4 Comments

  1. Oli kiva lukea sinun mietteitäsi.

    Lämmin syksy on ihan ok, mutta kellojen siirtämisen jälkeen alkaa se tahmea kausi, kun pimeä tulee niin varhain eikä ole yhtään lehtiä puissa. Annan itselleni luvan ottaa rennommin syksyllä ja talvella. Nautin kynttilöiden ja kausivalojen valosta, tv-sarjoista, kirjoista, raikkaasta ulkoilmasta kävelylenkkien muodossa ja pidemmistä yöunista, mutta kuitenkin kaamosalakulo yrittää vallata mielen. Sitä vastaan auttaa kirkasvalolamppu ja valkoisen sokerin pois jättäminen.

    Tykkään kyllä periaatteessa neljästä vuodenajasta, mutta talvi voisi olla lyhyempi ja kesä paljon pidempi.

    • Kiva kuulla 🙂 Totta, tuo kellojen siirtäminen oikein korostaa sitä pimeyttä ja ankeutta. On ihan totta, että talviaikaan on sellainen ”säästöliekki” -olo ja helpottaa kun tiedostaa sen. Hyvät vinkit myös tuo valo ja sokeri. Olen myös ehdottomasti samaa mieltä tuosta vuodenaikojen jaottelusta.

  2. Ihana inspiroiva lista! Ja ihanan seesteiset kuvat!
    Mistä kuvissa oleva tarjotin on, se on juuri sellainen jonka nyt haluaisin ♥️

    • Oi, kiitos, kiva kuulla 🙂
      Kuvissa oleva tarjotin on Normann Copenhagenin, olisko Stockalla tai FDS:ssä.

Reply To Anne Cancel Reply