Viikonlopun kuumin puheenaihe kanavissani on ollut second hand ja kirppistely. Maanantain perinteisen asupostauksen yhteyteen tämän keskustelun jatkaminen täällä blogin puolella sopii mainiosti. Rakastan pukeutumista ja omaa tyyliäni, joka on kaikenkaikkiaan hillitynpuoleinen ja niukkasävyinen. Sama harmoninen rauhallisuus kulkee myös kodin värimaailmassa, olen siis aika hillitty valinnoissani. Mutta se ei poissulje kokeilunhalua. Välillä mietin miten hassua, että rakastan suuresti värejä ja inspiroidun niistä ihan valtavasti. Värikkyys ei kuitenkaan ole se mitä tavoittelen, vaan värien onnistunut käyttö mausteena kaikessa. Vähän kuin isäni tauluissa, niissä on paljon erilaisia värejä ja muotoja, silti ne muodostavat harmonisen kokonaisuuden.

Värit nimittäin liittyvät tähän kuvissa näkyvään asuun. Olen saanut Nansolta syksyllä pr-lähetyksen, jossa oli muutamia vaatteita heidän syyskokoelmistaan. Siellä oli myös tämä lila Villis-neulepaita. Vaikka en varsinaisesti rakasta juuri lilaa väriä, niin se on minusta hurjan ihana. Yhtään rumaa väriä ei olekkaan, kaikki vaan täytyy olla oikeassa paikassa ja yhdistelmässä, jotta väri toimii. Halusin yhdistää viileän liilan lämpimän kellanruskeisiin samettihousuihin ja kappas, kombosta tuli mielestäni todella kiva. Tottakai liila neule on ihana myös vaikkapa mustien housujen parina, mutta nyt kyllä ovelampi yhdistelmä on niin piristävä.

Instagram: @anne_muotimielessa

neule Nanso*saatu / samettihousut HM / nilkkurit Unisa

Oman vaatekaapin antimista tuleekin mieleen kokonaisuuden hallitseminen. Jotta tässä työssä, kun uutta kuitenkin tulee koko ajan, pysyy kohtuus ja järkevyys, mietin tarkkaan mitä säilytän kaapissa ja mitä sinne kelpuutan.

En mitenkään voi sanoa olevani luja vaatepäätöksissä. Ostan kyllä uutta, vaikken tarvitse, ihastun nopeasti johonkin ja iloitsen muutenkin pukeutumisesta. Tiedän että pärjäisin jo nyt omistamillani tavaroilla hyvin pitkään ennen huutavaa tarvetta mihinkään. Pyrin siksi tarkastelemaan valintojani ja raivaamaan vaatekaappia usein.

Viikonloppuna pakkasin kirppiskasseihini ylimääräiseksi käyneitä vaatteita. Olin pessyt kaikki etukäteen, silitin ne ja taittelin nätisti kassiin. Sunnuntaina minulla oli varattuna pöytä suositulla Kårenin kirppiksellä, josta olin kuullut paljon hyvää. Instagram Storyissa pääsittekin kurkkaamaan kirppistapahtumaan ja upean Kårenin puitteisiin.

En ole ollut tällaisella kirppiksellä myymässä vuosikausiin, en oikein tiennyt mitä odottaa. Viime vuosien aikana olen ollut muutamilla “muotikirppiksillä”, jopa itsekin sellaisia järkkäillyt joskus muinoin. Olinkin aika yllättynyt siitä ajatusmaailmasta mikä tuolla vallitsi. Mikään ei olisi saanut maksaa muutamaa euroa enempää. Tavarat myllättiin sikin sokin ja niitä riivittiin miten sattuu. Jos pyysin uudehkosta erittäin hyväkuntoisesta merkkivaatteesta 15-20 euroa, se oli aivan liikaa. Niistä tarjottiin 5€. Siis miten yhtäkkiä ajankohtainen vaate, jota vieläkin on kaupassa myytävänä noin satasen hintaan, muuttuu vitosen krääsäksi kun sitä on hiukan käytetty.

Tuleeko kaikesta krääsää kun sitä on käytetty – vaikka kyse olisi kuinka hyväkuntoisesta tavarasta tahansa.

Minua suoraan sanottuna ärsytti koko meininki. Harvoin ärsyynnyn tavarasta.

Tämä kirppiskokemus sai minut pohtimaan käytetyn tavaran kuluttamista ja ostamista. Juttelin ajatuksesta Instastoryissa ja sain valtavan määrän viestejä. Syntyi hyviä ja pitkiä keskusteluita – harmittaa tavallaan että nykyään nämä keskustelut käydään yksityisessä foorumissa. Siksi ajattelin avata aihetta täällä myös.

Listaan tässä joitakin pointteja mitä tuli esille näissä keskusteluissa.

Kohderyhmä – valitse oikea foorumi tuotteille

Jos sinulla on hyväkuntoista ns. merkkitavaraa, sen oikea paikka ei ole massakirppis. Kannattaa koittaa myydä tavaraa suoraan Facebook-kirppiksellä, Torissa, Zadaa:ssa tms. markkinapaikassa. Yksi vaihtoehto on Emmy tai muut vastaavat jotka myyvät tuotteet puolestasi. Joissakin kaupungeissa on laadukkaampia kirppareita kuten Helsingissä Relove ja Turussa Maanantaimarket ja Puutorin kirppis.

Itse olen kokeillut useimpia noista ja sen lisäksi vielä omia somekanaviani. Parhaiksi minulle on osoittautunut omat somekanavat ja toiseksi nuo paikalliset laatukirppikset. Itse asiassa viestittelimme Maanantaimarketin kanssa aiheesta. Hekin pyrkivät jatkuvasti puhumaan sen puolesta, että laadukas tavara on arvokaampaa ja ostokayttäytymistä kannattaa miettiä. Heillä kuulemma eniten jää myymättä juurikin edullisimpia huonolaatuisimpia ketjuvaatteita. Hyvä, toivotaan että laadukasta tavaraa myyville foorumeille on entistä enemmän kysyntää.

Miten ostat second hand -tavaraa

Mielestäni käytetyn tavaran ostamisessa kannattaisi noudattaa ihan samaa ostoperiaatetta kuin muussakin ostamisessa. Tiedostaa mitä tulee käytettyä, mitä haluaa oikeasti ja että laadusta kannattaa vähän maksaa. On ihan turhaa haalia kaappi täyteen muutaman euron huonolaatuista kirppisvaatetta, jos ne jäävät käyttämättä. Suosittelen ehdottomasti arvostamaan myös käytettyä tavaraa. On ilo ostaa satasen neule kolmellakympillä, eikö.

Ostokäyttäytyminen yleensä

Voi muistan niin ne ajat – sieltä blogin alkuajoilta suunnilleen – eli noin kymmenen vuoden takaa. Nettikaupat alkoivat kukoistaa ja itsekin sorruin tilaamaan viikottain ulkomaisista nettikaupoista vaatetta. Ostin aina vain designer-kenkiä – t-paita täytyi olla Alexander Wang, farkut Paige ja kengät Acne. Voi luoja. Havahduin oikein siihen miten itse olen muuttunut ja ehkä moni muukin ympärillä. Nykyään arvostan laatua, mutta kohtuullista. Merkillä ei ole sinänsä enää merkitystä. Kyllä tuollaiselle designer-muodillekin on paikkansa ja tarkoituksensa, mutta omassa elämässäni aika harvoin.

Muinoin näitä designer-löytöjä myytiin juurikin muotikirppiksillä ja niistä sai hyvän jälleenmyyntihinnan. Nyt olen koittanut myydä monta vuotta ihania Chloen nilkkureitani ja Jil Sanderin nauhakenkiä, eikä ne liiku missään. No okei, ehkä kympillä menisivät.

Sananen myös tinkimisestä. Jos jostakin tavarasta pyydetään 30 €, ei ole okei tarjota 10 €. Saa tinkiä, mutta arvosta myyjää.

Mieti mikä meni valinnoissasi pieleen

Kun kasasin kirppiskasseihin myytäviä vaatteita, mietin miksi ne päätyivät sinne. Huomasin kaksi kategoriaa; halvat ketjuostokset ja laadukkaat vaatteet, joita ei vaan tullut käytettyä niiden ansaitsemaa määrää. Järjestäessäni myyntipöydälle vaatteita, hypistelin BikBokin kimaltavaa akryylineuletta (voitteko kuvitella oon ostanut sellaisen), mietin että tämmöiset voin jatkossa jättää ostamatta. Tuotteen kohderyhmä on toisaalla, vaikka olihan se glitterpaita ihan kiva kerran iltamenoissa. Onneksi teen harvoin tuommoisia huteja, mutta otan niistäkin opikseni. Kasasta löytyi myös kivoja vähän käytettyjä uudehkoja vaatteita, osa oli tullut työn kautta (koska tähän työhön se kuuluu välillä) ja osassa olin arvioinut jostain syystä käytön väärin. En kannata sitä että tällaiset hyvät vaatteet makaavat tyhjäkäynnillä kaapissa viemässä tilaa, kun ne voisivat ilahduttaa jotakuta toisaalla. Kyse on kuitenkin vain materiasta. Jokaisesta kaapin raivauksesta kannattaa tehdä itsensä kanssa analyysi.

Hyväntekeväisyyteen

Mielelläni lahjoitan hyväntekeväisyyskirppiksille tavaraa. Sinne olenkin vienyt todella paljon vuosien varrella vaatteita ja muuta tavaraa. Enää en päästä itselle kertymään liiallisia tavaramääriä, joten tulevaisuudessa toivottavasti tätä kuskaamista ei tarvitse harjoittaa niin usein. Mutta kuulkaas tällainen pointti; mielestäni hyväntekeväisyyskirppikselle ei kannata viedä liian arvokasta tavaraa, hyvää, ehjää ja käyttökelpoista toki, mutta ei mitään arvokkaampaa merkkitavaraa. Miksi? Koska ei siellä hinnoitella tuotteita merkkien tai laadun mukaan, mikään ei maksa paljoa. Arvokkaammasta tavarasta pitää mielestäni maksaa enemmän, arvoisensa summa. Siksi se kannattaa myydä itse ja lahjoittaa niistä tulleet varat sinne hyväntekeväisyyteen. Olen siksi jaotellut erikseen lahjoittamani tavarat ja lahjoittamani rahat.

Kun lahjoitat hyväntekeväisyyteen, huolehdi että tavara on ehjää, puhdasta ja käyttökelpoista!

Nostanpa tähän kohtaan yhden kirppiskäynnin Kokkolasta. Piipahdimme hyväntekeväisyyskirpparilla ja ihmettelimme sitä suoranaista roskaa jota hyllyillä oli. Paras oli ehkä käytetty aerosolipartavaahto, jonka korkki oli töhnäinen ja ruostunut, parasta ennen päiväys oli mennyt umpeen kymmenisen vuotta sitten – purkki maksoi 2€. Tulee vaan mieleen, kuinka väsyneitä ovat ne työntekijät jotka hyllyttävät tuommoista tavaraa ja se millaiset ihmiset lahjoittavat tällaista roskaa hyväntekeväisyyteen.

Kaikki eivät voi panostaa kirppikselläkään

Sain myös viestin kirppiksellä työskentelevältä, ihan siis sisäpiirikokemuksesta. Muistutus siitä, että on myyjiä joiden toimeentulo ja vuokrarahat riippuvat kirppispöydän tuotoista. On ostajia joilla ei oikeasti ole rahaa paria euroa enempää tuotteisiin. Siksi on mahtavaa että kirppiksillä voi tehdä edullisia löytöjä ja on paikkoja joissa tienata jotakin omalla viitseliäisyydellä. Tärkeä näkökulma ja ajatuksen paikka.

Maailman krääsästä

Tämä aihe ahdisti montaa viestittelijää ja itseänikin. Todettiinkin, että tästä voisi keskustella hamaan tappiin saakka. Maailma on niin täynnä krääsää; uutta ja vanhaa. Eri sukupolvilla on erilainen näkemys kuluttamisesta ja ostamisesta. Voisi vaan toivoa, että jokainen miettisi omassa toiminnassaan ja valinnoissa maailman tilannetta. Itse olen elänyt sen ajan kun kaikki on ollut kulutusjuhlaa, moni aikuinen ehkä elää edelleen samassa ajassa omien toimiensa kanssa – mutta toivottavasti ei. Tähän pointtiin liittyy niin paljon – uusista halpatuotteista, kiinatilauksista ja krääsäkirppiksistä.

Kaupallisuudesta

Kylmä tosiasia on että talouden tasapaino on tärkeä yhteiskunnalle. Ostamistakin tarvitaan. Mutta jokainen voi vaikuttaa itse siihen mitä ostaa, mihin se ostamiseen käytettävä budjetti sijoitetaan. Kohtuullisuus, järkevyys ja ilo – kaikki käsikädessä.

Unohdinkohan jonkun pointin. Kaikenkaikkiaan olen iloinen että kirpputoreja on, että käytettynä löytyy hyvää tavaraa ja että ihmiset hyödyntävät sitä enemmän.

Tuliko mieleen jotain tähän liittyen?

9 Comments

  1. Tulevaisuutta ajatellen Reply

    Kyllä se nyt on vain niin, että kirpputori on kirpputori. Se, joka maksaa virheostoksistaan, on tuotteen alkuperäinen ostaja. Ehkäpä tämä juuri opettaa jatkossa miettimään tarkemmin ostoksiaan. Tämä on maapallomme tulevaisuuden kannaltakin tärkeä oppi. Kannattaa ajatella sitä toista, joka saa itselleen tuotteen ostamalla hyvän mielen – ja tuote saa lisää hyötykäyttöä. Ja itsekin saa hyvän mielen, kun voi ilahduttaa toista. Eli hinta muodollinen tai lahjoita tuotteet.

    • Kyllä, kirpputori on kirpputori ja niissä on eroja – kirppiksiäkin on tavallaan eri kohderyhmille. Mielestäni käytetyllä tavaralla on ihan yhtä suuri arvo kuin uudellakin, niissäkin on laatueroja ja näin hinnaltaan eri arvoisia tuotteita. On outoa ajatella, että kaikesta käytetystä tulee toisen roska ja toisen ilo. Tällä kaavallasi esimerkiksi vanhoista design-huonekaluista tai laukuistakin tulisi muutaman euron arvoisia.

  2. Samaa mieltä kuin edellinen, eihän se periaatteessa kuulu eikä kiinnosta ostajaa mitä myyjä on maksanu, hänhän on itse halunnut tuoda tavaroitaan k i r p p u t o r i l l e. Tuolla pikkasen vääristyneellä asenteella Reloven tyyliset paikat on ehdottomasti oikeampi osoite, siellä merkkituotteet tunnistetaan.
    Ylipäätään kaikki kanavat missä hyvät tuotteet saa uusia omistajia, on tarpeen.
    Tuo tyyli on kyllä syvältä josta kerroit, kun joku käsittämätön ihmisryhmä pitää kirppiksiä roskiksena!! Eikä ihan vähän heitä valitettavasti olekaan, kurkkaapa Paskat kirppislöydöt -sivustolle. Niin absurdia tavaraa ettei voi olla tyrskimättä puolihysteerisesti… :’D

    • Kiitos kommentista 🙂 itse en voi mitenkään olla samaa mieltä tuon ajatuksen kanssa, että käytetyistä tuotteista tulee ns. arvottomia. Mielestäni ostoksia täytyy harkita ja osa harkintakynnystä on myös se, miten pitkä elinkaari tuotteella on – oli se sitten omassa tai toisen käytössä.

      Mutta tosiaan, ehkä yleistin liikaa kirpputoria – näitä on erilaisia erilaisille kohderyhmille. En tiennyt minkälainen esimerkiksi oli Kårenin kirpputori – nyt tiedän.

      Hei, oon kuullut tosta sivustosta, täytyypä kurkata 🙂

  3. Hei, asian vierestä, mutta mikä on tuo kiva tuoli, jolla kuvissa istut.

    • Tuoli on Hayn Neu-tuoli, joka on verhoiltu Kvadratin Steelcut-villakankaalla 🙂

  4. Olen Anne täysin samaa mieltä kanssasi. Olisi järjetöntä myydä laadukkaita vaatteita samaan hintaan kuin hirveitä lumppuja joita on jokaisen vintit ja komeron perukat täynnä. Itse ostaisin mielelläni laadukkaita ja UUTTA VASTAAVIA vaatteita esim.puoleen hintaan uudesta. Itse olen aika iso kokoinen ja kirppiksiltä on vaikea löytää sopivaa kampetta.

    • Kiva, minustakin myös käytetyillä tavaroilla on laatu- ja hintaeroja. Onneksi nykyään käytetyille tuotteille on monenlaisia myynti- ja ostokanavia.

  5. Kun myyt jotain omaasi, se on sinun ja sillä on sinulle jokin arvo. Voit päättää, millä hinnalla omastasi luovut. Jos ihana neuleesi, jota et enää käytä, ilahduttaa ystävääsi saatat lahjoittaa sen hänelle koska se tekee teille molemmille hyvän mielen. Tai vaikka lahjoittaa sen kohdennettuun joulukeräykseen. Silti et ehkä halua luopua siitä pilkkahintaan kirpputorilla. Mielestäni on hyvä, että arvostat edelleen hankintojasi, pidät niistä huolta ja niiden elämä jatkuu päättymättä kenenkään roskaksi. Joskus sanotaan, että vastuullinen ostos kirpaisee, miksei se sitten kirpaisisi kirppikselläkin, eri budjetilla toki. Silloin hankintaakin ehkä miettii hiukan pidempään. Ehkä näitä aarteita löytyy sitten aikanaan laadukkaista vintage-liikkeistä. Tänä päivänä vastaavissa liikkeissä näkyy se, miten vaatteista on joku joskus pitänyt huolta. Kun esine koetaan arvokkaaksi siitä yleensä pidetään huolta. Materiaa toki kaikki mutta sen määrä notkauttaa rakkaan pallomme.

Write A Comment