En voi oikein uskoa itsekään, minä olen viime aikoina nauttinut suunnattomasti syksyisistä aamuista. Herään ennen kellon soittoa ja koen pääseväni sängystä ylös vaivattomasti. Yleensä olen tällainen kesäisin, mutta syksyn ja pimeän saapuessa aamuista tulee supertakkuisia. Torkutan ja viivyttelen heräämistä. Lopulta on pöppörö ja jopa hitusen orastava päänsärkykin kun nukkuu yli tarpeen.

Olen siitä onnellisessa asemassa, että minun ei tarvitse kiiruhtaa aamulla kotoa mihinkään. Työajan voin itse määritellä – toisaalta se alkaa heti kun herään, koska sometyö. Nyt olen alkanut nousta hetimiten kun olen herännyt – tarkistan kyllä kännykän sängyssä, viestit ja meilit. Mutta en käytä liikaa aikaa niihin vastailuun, vaan hipsin koirien kanssa aamutoimille. Käyn ensimmäisenä heidän kanssa piipahtamassa ulkona, metsä on niin ihana aamutunnelmassa. Onnea on omalta pihalta alkava metsä.

Seuraavaksi keitän kahvit ja teen aamupesut. Sytytän kynttilän ja istahdan uudelleen katsomaan viestejä. Jos meillä on yhteinen aamu, niin kurkkaan toista joka ei todellakaan ole yhtä innokas heräilijä kuin minä. No, minä taas nukahdan illalla aikaisemmin, siihen vierelle telkkarin ääreen jo ensimmäisen kerran.

Päätin yrittää tsempata itseäni tulevan marraskuun ajan nauttimaan aamuista. Tekemään joka aamu jotakin kivaa – ihan vaan tunnelmoimaan, kuuntelemaan musiikkia, venyttelemään, hoitamaan ihoa, rapsuttelemaan koiria, halimaan jne. Viivyttelen kännykän pariin syventymistä hitusen pidempään.

Huomasin että koko päivän rytmistä ja fiiliksestä tulee erilainen kun aamuihin ottaa positiivisen vireen. Jos kävisin muualla töissä, heräisin ehkä hitusen aiemmin, laittaisin musiikkia aamukahvin seuraan (jotain mikä sykähdyttää ja rauhoittaa), hemmottelisin ihoa (muutama minuutti riittää), ajattelisin positiivisia asioita (kiitollisuus). Sellainen seesteinen startti, ilman että miettii ensimmäisenä mitä pitää tänään.

Oma jaksaminen on tärkeää koska ehdottomasti olen sitä mieltä, että ihminen kulkee luonnon kanssa samassa rytmissä. Kaikki vaan on hitaampaa talviaikaan, siksi pitää hidastaa välillä tekemisiä, saa varmasti enemmän aikaan kun ei väsy niin helposti.

Ihminen kulkee luonnon kanssa samassa rytmissä

Olen myös kulkenut jatkuvasti muistivihkoni kanssa. Mulla on niin paljon idiksiä ja oon saanut teiltä myös hurjan paljon postaustoiveita. Ihana kun laitatte niitä viesteillä. Sanotaanko, että ei ainakaan ole vaikea miettiä mitä sisältöä tänne tekisin. Sekin helpottaa tässä työssä, kun ei tule sellaisia epätoivoisia “en tiedä mitä tehdä” -tunteita. Minulle sopii paljon paremmin, että tekemistä on paljon. Ja sanonpa vielä tässä, että olen käyttänyt paljon aikaa loppuvuoden suunnitteluun, on tulossa aivan ihania juttuja – itse olen ainakin innoissani. Siksikin on tärkeää että muistaa hemmotella itseä, että jaksaa vuoden kiireisimmän jakson. Tänä vuonna olen myös ajatellut kaivaa itsestäni uudelleen jouluihmisen. Kun aina on työskennellyt kaupassa joulun ajan, on harvinaista herkkua päästä nauttimaan toisenlaisesta joulun ajasta.

Olen niin innoissani näistä ihanista aamuista, että oli pakko fiilistellä näitä teidänkin kanssa. Eikä ihania aamuja vähennä ihana makkari. Ah, miten rakastan kauniita lakanoita. Nämä kuvien ovat Familonilta.

Lempeitä hetkiä teille!

Write A Comment