Hetki olohuoneessa

Päivän kohokohta oli ehkä herätä aamulla, katsoa ikkunasta ulos ja nähdä valloittava auringonpaiste. Hitusen ylikierroksilla käyvänä tällainen valoenergia antaa kyllä lisää puhtia toimiin. Saatoin yölläkin tehdä hommia – mulla tulee kiireisenä aikana työjutut uniinkin. Eilinen maanantai oli niin hektinen, että tänään olen pyhittänyt päivän lähinnä kotona puuhaamiselle, no syynsäkin siihen, meillä on taas tänään talossa näyttö. Aloitin heti aamiaisen jälkeen siivoilut, jotta voin keskittyä nyt iltapäivästä muihin asioihin.

Nappailin satunnaisia kuvia olkkarista kesken siivoilun ja samalla kun vietin pientä välipalataukoa. Tuli mieleeni, että listaan teille joitakin juuri nyt mielen päällä pyöriviä asioita.

Siivouscorner

Olen edelleen aivan intsinä tästä konseptista, enkä kuuna päivänä olisi arvannut miten kiva homma siitä kehkeytyykään. Saatikka sitä palautteiden määrää mitä olen saanut. Viime perjantaina olin aivan otettu, kun lempparipodcastissani eli Noora & Nooran Perjantain Parhaissa mainittiin minun Siivouscorner.

Pääset kuuntelemaan kyseisen Perjantain Parhaat -podcastjakson tästä linkistä.

Siivouscorner IG:ssä: @anne_muotimielessa

Yhteinen tekeminen

Ollaan molemmat aika väsyneitä juuri nyt työpäivistä. Helposti illat kuluvat ”möösäten”. Mutta nyt ollaan pikkuisen skarpattu ja tehty yhdessä kaikkea kivaa. Lauantaina käytiin syömässä pikkupurtavat ulkona ja sen jälkeen mentiin yhdessä elokuviin (ekaa kertaa). Katsottiin se uusi Joker-elokuva. Siitä höpöttelinkin Storyissani, että olihan se aivan huikean hieno visuaalisesti ja roolisuorituksen puolesta. Mutta tarina oli niin synkkä, etten voinut sanoa nauttineeni sen katsomisesta. Piti välillä työntää pää toisen kainalon uumeniin…

Toinen pikkujuttu, jota ollaan muutettu – ei katsota enää joka ilta sarjoja. On ollut hurjan paljon kivempaa viettää yhdessä aikaa olkkarissa iltaisin; kuunnella musiikkia, selailla kännykkää, lukea ja jutella. Nukkumaankin tulee sen ansiosta mentyä aikaisemmin. Huomio- meillä ei ole olohuoneessa telkkaria, se on ihan paras juttu (tai tavallaan meillä ei ole ollenkaan telkkaria, siinä ei ole edes antennijohto seinässä, katsellaan vaan suoratoistopalveluita siitä).

Jouluilu

Kuten edellisessä blogikirjoituksessa juttelin, olen kaksijakoinen tyyppi joulun suhteen. Nyt olen päättänyt yrittää vähän fiilistellä sitä enemmän kuin ennen. Kaavailin, että ehkä voisin aloittaa joulun tuomisen kotiin tänä vuonna aiemmin kuin yleensä – joka on siis ollut aaton aattona. En kuitenkaan ole valmis laittamaan joulukuusta marraskuussa, enkä muutenkaan tingeli tangeli -koristeita. Sen sijaan fiilistelen kukilla, kynttilöillä, piparkakuilla, juustoilla ja muilla jouluhenkeen sopivilla herkuilla. Katsotaan sitten pikkujoulun jälkeen, mitä innostun varsinaisesti laittelemaan esille. Mutta kyllähän se joulu jo kutkuttaa..

Värit

En vaan voi itselleni mitään, näen aina värejä joka puolella. Innostun hirveän paljon jostakin sävystä, enkä huomaakkaan miten se hiipii pieninä annoksina elämääni. Povasin jokin aika sitten täälläkin, että syvän punainen – häränverenpunainen – tulee olemaan uusi trendikäs tehosteväri. Nyt näen sitä kaikkialla, jopa siinä Joker-elokuvassakin. Mutta onhan tuollainen pehmeä punainen todella nätti väri pieninä pisteinä raikastamassa hiekkaisia ja harmaita sävymaailmoja. Ehkä se myös sopii pehmeäksi joulun punaiseksi.

Vuorovaikutus

Miten paljon olenkaan saanut intoa työntekooni, kun olen jutellut enemmän teidän ja kollegoideni kanssa. Kyllä vaan kaikenlainen vuorovaikutus on tärkeää ja toinen toisista inspiroituminen. Ihania keskusteluita on syntynyt seuraajien kanssa – ne tuovat niin paljon iloa päiviin, etenkin kun työ on aika yksinäistä muuten. Samoin olen ollut aivan innoissani ihanien kollegoideni tuesta, tällä alalla on aivan mahtavia tyyppejä, sen olen ennenkin todennut. Kiitos kaikille viesteistä ja tsempeistä.

Jaksaminen

Vaikka kuinka innostuu työstään ja tuntuu ettei mikään pysäytä – on pakko pysähtyä välillä. Minä huomaan helposti tekeväni koko ajan töitä, eikä vapaa-aikaa ole ollenkaan kun työ sekoittuu siihen. Jotkut kollegani ovat ottaneet tavaksi noudattaa jonkinlaisia työaikoja ja työpäiviä. Itse en siihen ihan kykene, koska toisellakin on työpäivät miten sattuu. Helpottaisi jos molempien rytmi olisi ma-pe – mutta nyt useimmin ei. Niinpä koitan jollain tavalla jakaa kuitenkin työtekemisiä, että illoiksi jäisi enemmänkin vain kevyttä somehommaa. Ja yritän muistaa vain olla ja lukea kirjaa välillä.