Huomenta suoraan sängyn pohjalta, kirjaimellisesti! Tänä aamuna päätin napata kameran työhuoneesta ja tallentaa ihan autenttiset aamuhetket. No jätin välistä koirien pissatuksen. Meillä minä nousen yleensä aina ensimmäisenä – etenkin tällaisina päivinä kun molemmilla on vapaata. Jätän suosiolla toisen (joka on aikamoinen aamun torkku ja illan virkku) nukkumaan. Tavallaan tykkään pienestä omasta hetkestä aamulla.

Vaihdoin eilen pitkästä aikaa sänkyyn Midnattin Wilted-sävyiset lakanat, voi että miten ihanilta tuo persikkaisen roosa sävy taas näyttääkään. Huomasin IG Storyissa, että siskoni Suvi oli vaihtanut samaan aikaan ihan samat lakanat heidän makkariin. Hauskaa. Ensimmäisenä kun heräsin kurkkasin kännykkään (miksi aina tekee niin ja sit jää jumittumaan siihen), mutta tänään olikin kivaa katsottavaa, nimittäin Suvi oli postaillut Valkoinen Harmaja -blogiinsa joulutunnelmia, joita oli loihtinut heidän mökille Villa Fregattiin. Mulle tuli ihan kyynel silmään kun katsoin niitä tunnelmia – tuli myös ikävä perhettä.

Kurkkaa tunnelmat Suvin blogista: Jouluista tunnelmaa Villa Fregatissa

Oikeastihan yöpöydälläni on aina jotakin paperista luettavaa puhelimen lisäksi. Tykkään selailla lehtiä tai lukea kirjoja etenkin iltaisin tai aamuisin. Harvoin keskellä päivän touhuja tulee pysähdyttyä, minulla rauhallisimmat hetket ajoittuvat ehdottomasti aamuihin ja iltoihin. Yksi ihana asia kotona työskentelyssä on oman aikataulutuksen mahdollisuus. Aamut kieltämättä ovat usein hitaita. Tänään lauantaina on kyllä minullakin vapaapäivä.

Tuo keltakantinen kirja eli Saku TuomisenKaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta  on vilahtanut hurjan usein kuvissani. Se on superihana kirja! Olen lukenut nyt sen lähes loppuun ja ajattelin kertoa siitä muutamalla sanalla. Sillä suosittelen sitä joululahjavinkiksi jokaiselle jota vähänkään kiinnostaa syöminen (ts. hyvä ruoka) tai kokkaaminen – kumpi vaan.

Kirjaa on mukava lukea, kun siinä on lyhyitä lukuja – yksi luku per sivu. Tahti on napakka ja ytimekäs, tykkään hätäisenä ihmisenä sellaisesta. Lisäksi tämä sopii todella mainiosti lyhyisiin katkonaisiin lukuhetkiin. Kirjan parissa voi fiilistellä vaikka pari lukua kerrallaan, minkä usein teen juuri iltaisin tai aamuisin.

Kirja ei ole keittokirja – pääsin aika pitkälle ja odotin koska reseptiosio alkaa, lopulta en malttanut olla kurkkaamatta kirjan loppupuolelle, mutta ei siellä mitään reseptiosiota ole. Kirjassa kyllä vinkataan hyvistä resepteistä ja makuyhdistelmistä. Mutta se ei ole varsinainen keittokirja.

Tämä kirja on yksi ihanimmista!

Saku käy kirjassa läpi omia ajatuksiaan kaikesta syömiseen liittyvästä – ruoan merkityksestä, omasta suhteestaan ruokaa, ruoan valmistuksesta, raaka-aineista, makuyhdistelmistä, ravintoloista, ruokahetkistä jne. Todella mielenkiintoista luettavaa, moneen kohtaan itsekin nyökyttelen ja monta oivaa vinkkiä olen itselleni poiminut.

Kirjan ihanat kuvat on ottanut Sakun puoliso, suuresti ihailemani tyyliguru Sara Karlsson. Nautin näiden kuvien katsomisesta, ne eivät ole liian stailattuja, vaan elämänmakuisia otoksia aidoista kauniista ruokahetkistä ja aiheisiin sopivista teemoista.

Sara on kirjoittanut itsekin kirjoja, mm. Asioita jotka tekevät kodin – loistava sisustuskirja, jossa ei ole yhtään kuvaa.

 

Kun olin päättänyt valokuvata aamuhetkeni, otin tietysti kameran seuraksi myös ensimmäiselle aamukahvikierrokselle. Jätin toisen vielä nukkumaan rauhassa ja keitin itselleni kupin kahvia. Syön useimmin aamulla ruisleipää juustolla ja kurkulla. Tällä kertaa vielä ruusunmarjaviilinkin. Toisen kierroksen kahvia juon sitten yhdessä Hänen kanssa myöhemmin.

Istahdin ruokapöydän ääreen, sytytin kynttilän ja otin jälleen kirjan esiin

Istahdin ruokapöydän ääreen, sytytin kynttilän ja otin jälleen kirjan esiin. Jos syön yksin aamiaista, täytyy minulla olla jotakin ”luettavaa”, usein se saattaa olla kännykkä, mutta priorisoin syömishetkissä paperisia vaihtoehtoja. Silloin tulee selailtua ja luettua ns. kahvipöytäkirjoja. Tämäkin Kinfolkin The Touch -kirja on vilahtanut kuvissani somisteena. Kirjat ovat minulle vahvasti myös tunnelman luojia kotona, sekä visuaalisesti että sisällöllisesti.

Kirjassa esitellään huipputunnelmallisia interiöörejä ja puutarhoja – näkymiä. Vielä en ole syventynyt teksteihin kummemmin – kuvissakin on riittänyt ihailtavaa. Odotan että voisin pitää rauhallisen joulunajan ja säästelen lukuhommia sinne. Mutta tämä kirja on ihana jos nauttii visuaalisista jutuista ja sykähtyy jo pelkästään kuvien sävyistä… Plussaa kannen estetiikasta, se antaa sisustusasetelmiin maustetta.

Pikkuseuralaiseni oli aika väsynyt, hän vaan makoili lattialla. Kun olin nauttinut aamukahvit kirjaa selaillen, hipsin työhuoneeseen tekemään tätä blogijuttua. No, siinä välissä saatoin piipahtaa Instagramissa ja viesteillä kollegoiden kanssa – onnea on ihana verkosto puhelimen päässä.

Tänään tulee kiva päivä – nyt menen nostamaan yhden sängystä!

2 Comments