”kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Iittala

Puhutaankohan valosta koskaan vuoden aikana niin paljon kuin marraskuussa – kun sitä on vähiten. Yleensä olen odottanut kauhulla syksyn pimentä aikaa, sitä miten hankala on jaksaa nousta aamulla pimeässä, kuinka joskus koko päivänä ei tule luonnonvalon pilkahdusta sisälle tai miten haastavaa on yrittää valokuvata yhtään mitään. Sen sijaan että havainnoisi oikeasti miten erilaista valo on marraskuussa sitä vain keskittyy ahdistumaan sen puutteesta.

Onneksi valoa voi myös tuoda itse – valaisimilla ja kynttilöillä. Pimeät ja hämyiset päivät ovat ihan erilaisia kun lisää ikkunasta tulevan himmän valonpilkahduksen seuraan lämpimän sävyistä tulta. Päivän tunnelma nousee silmänräpäyksessä.

Kuvassa on Leimu-valaisin ja Valkea-kynttilälyhty

Halusin kuvata tämän postauksen Iittala-jutut ehdottomasti meidän työhuoneessa, vaikka se on talon kaikista pimein tila. Huone sijoittuu ilmansuunnaltaan itään, sinne tulee hyvin harvoin runsaasti valoa. Ehkä joskus kesäaikaan varhain aamulla, mutta silloin minä yleensä nukun. Huoneen hämäryyttä korostaa vielä ruskeaksi maalattu seinä – sen oranssihtava ruskean sävy imee valoa ja muuntaa viileämmänkin valon sävyn lämpimäksi. Aika haasteellinen tila, mutta tavallaan tosi kaunis. Näissä kuvissakin näkyy miten pienikin luonnonvalon kierto muuttaa huoneen sävyjä. Minusta se on ihanaa.

pieni Lantern-kynttilälyhty ja ihana Flora-lasi

Meillä on työhuoneessa pieni istuinryhmä, jossa on kaksi kevyttä nojatuolia ja keskellä betoninen kuutio pöydän virkaa toimittamassa. Normaalisti pöydällä on jotain pientä ja sievää, kuten vaikka taidenäyttelykutsukortteja, joita joskus tykkään katsella. Tässä istuinryhmässä tulee oikeasti istuskeltua, vallankin silloin jos toinen meistä sattuu olemaan tietokoneen äärellä – kummasti sitä hakeutuu lähelle ja silloin yleensä oleskellaan näillä tuoleilla seurana. Tässä työhuoneen hämyssä harvoin tulee luettua, mutta kynttilän luoma tunnelmavalo on ihan täydellistä pieneen seurusteluhetkeen.

Pidän paljon siitä, miten kynttilöiden tunnelma muuttuu riippuen minkälaiseen kynttilänjalkaan tai lyhtyyn ne laittaa. Iittalan kynttilälyhdyissä lasimassa on värjätty läpi asti, jolloin kaikki lasista heijastuvat varjotkin ovat värillisiä. Tummanharmaa lasi on yksi lemppareitani, se on tunnelmallinen ja skarppi. Omassa kodissa värillinen lasi on myös tärkeä elementti – se luo erilaisia sävyjä sisustukseen.

tummanharmaa iso Lantern-kynttilälyhty ja karpalon värinen Valkea-kynttilälyhty

Lantern-kynttilälyhdyt ovat Harri Koskisen suunnittelemia. Lyhdyissä on selkeä ja ylväs muotokieli. Pienemmässä lyhdyssä voi polttaa tuikkua ja tuossa suuressa 60 cm korkeassa versiossa joko kruununkynttilää tai pöytäkynttilää. Itse ajattelin kokeilla tätä suurta lyhtyä lattialle. Tummanharmaa on tässä uusi sävy, aiemmin lyhtyä on ollut kirkkaana ja valkoisena.

Jos nyt puhutaan hämärästä vuodenajasta, niin silloin kynttilänvalossa tekee mieli rentoutua ja nauttia jotakin hyvää. Raami-sarjan punaviinilasista vaikka pikkuisen punaviiniä, seurana on itse leivottuja juustokeksejä ja sinihomejuustoa. Sanoinko jo aiemmin teille, että näen punaista nyt kaikkialla – glögissä ja viinissä, mutta myös kirjoissa, elokuvissa ja vaikkapa tuikkukupeissa.

Mielestäni kodin valon tarpeen voisi määritellä neljään eri ryhmään – yleisvaloon, tunnelmavaloon, lukuvaloon ja epäsuoraan valoon

 

Lantern-sarjassa on myös pöytävalaisimia, joista minulla on tuo pieni meripihkan värinen versio. Se on normaalisti keittiössä työtasolla, siellä se on kaunis luomassa tunnelmaa ilta-aikaan kun haluaa pitää keittiössä tunnelmavalaistusta. Tunnelmavalaistus on se jossa me kotona parhaiten viihdymme. Toki on tärkeää, että valaistusasiat ovat yleisesti kotona kunnossa – on oltava tarpeeksi tehokasta valoa, mutta vastapainona pistemäinen tunnelmavalo on myös ihan yhtä tärkeää. Mielestäni kodin valon tarpeen voisi määritellä neljään eri ryhmään – yleisvaloon, tunnelmavaloon, lukuvaloon ja epäsuoraan valoon. Kaikki näistä ovat tärkeitä ja kannattaisi ottaa huomioon sisustusta suunniteltaessa.

nojatuolissa on IittalaxIssey Miyake -sarjan tyyny

 

Iittalalta on tullut tänä syksynä uusi Virva-pöytävalaisin, jonka on suunnitellut Matti Klenell. Valaisin on ollut supersuosittu ja en yhtään ihmettele se on todella upea. Mihin yleensä kotona kannattaa sijoittaa tunnelmavaloa luova pöytävalaisin? Neuvoisin että se on vahva osa tilan tunnelmaa; sijoita se tv-tason päälle olohuoneessa, sivupöydälle sohvan viereen, eteisen lipaston päälle, ruokatilan senkin päälle, keittiön tasolle antamaan tunnelmaa jne. Itse ajattelen, että tärkein valo huoneessa on silmän korkeudella, silloin kun istutaan nimittäin. Siihen kategoriaan kuuluvat pöytä- ja jalkavalaisimet. Mieluusti niitä täytyy olla molempia, sillä jalkavalaisin on yleensä lukuvalo ja pöytävalaisin se joka luo tunnelman tilaan.

Marraskuussa tehokas yleisvalo ja lukuvalo ovat kovassa käytössä. Mutta niin on tunnelmalliset valonlähteetkin – miten paljon yksi pieni värillinen kynttilälyhtykin antaa potkua asetelmaan. Joulukukkakauden aloitin juuri amarylliksellä, jonka leikkasin letkeästi Kastehelmi-maljakkoon. Maljakosta ja parista kynttilälyhdystä tulee ihana somistus sohvapöydälle, ruokapöydälle tai tason päälle.

Kynttilän valon värilämpötila on noin 2000 K, se on siis huomattavasti lämpimämpää kuin nykyään valaistuksessa käytetyn LED-valon lämpötila yleensä. Siksi kynttilän valossa on hurjan paljon tunnelmaa. Itse pidän yleisvalaistuksessa suhteellisen raikkaasta valosta ja suosin yleensä 4000K valonlähteitä, mutta tunnelmavalaisimiin saatan valita astetta lämpimämmän 3500 K lampun.

Oletko sinä ihastunut marraskuun erilaiseen valoon, nimittäin tunnelmalliseen valoon. Jospa pimeyttä valaisee oikein, siitä ei ahdistu niin paljon – mitä olet mieltä?

Tunnelmallisia hetkiä!

7 Comments

  1. Epäsuora valo on yksi miellyttävä tapa toteuttaa yleisvalaistus. Sillä voidaan ”pestä” pintoja ja ohjata valoa johonkin merkitykselliseen kohtaan, mutta yleisvalaistuksesta on yleensä kuitenkin kyse.
    Työvalaistusta tarvitaan muuhunkin kuin lukemiseen, esim. keittiössä on tärkeää hyvä työvalo.

    • Kyllä, epäsuora valo on kiva yleisvalona. Jotenkin itse myös tykkään varjoista, joten vierastan ihan pelkkää varjotonta tasaista valoa. Mielestäni kaikkien erilaisten valojen sekoitus on kiva. Voi valita mitä kulloinkin käyttää. Ja nimenomaan työvalo on tärkeää keittiössä – en siis tarkoittanut työvalolla työpöydän valaistusta, vaan kaikkea kohdennettua tehokasta valoa. Se jos mikä on keittiössä tarpeen.

  2. Tarpeellisesta aiheesta kirjoitus, kiitos Anne! Ja NIIN tunnelmallisia kuvia!

    Sain hankittua tällä viikolla pitkään haaveilemani Iittalan Leimu-valaisimen harmaana. Nyt olen mietiskellyt sopivan tunnelmallista polttimoa siihen, kun hiukan kylmältä on nykyinen led tuntunut. Mikä teidän Leimussanne on, vaikka kuupa onkin teillä tuo lämpimän sävyinen? Ihana valaisin joka tapauksessa 🙂

    Kausivalot tuovat mukavan säväyksen tavallisten valaisinten joukkoon, jolloin ankea pimeys kääntyy tunnelmalliseksi.

    • Oi kiitos, niin kiva kuulla 🙂

      Leimu on aivan upea, tykkään siitä todella paljon. Katse osuu siihen aina ihaillen. Meillä on sellainen poltin mitä voi säätää valokatkaisijasta, eli valaisimessa ei tarvitse olla himmennintä, tämä led himmenee valokatkaisijaa painamalla. Meillä on K-Raudasta Trio-merkkinen LED 806 lumenia, 8 W siinä on lämmin valo 2700K ja switch dimmer -toiminto. Sen lasi on kirkas.

      Kyllä valoilla voi nimenomaan luoda pimeyteen erilaisia tunnelmia!

      • Kiitos vinkistä Anne, kuulostaa hyvältä! Minä käyn hankkimassa tällaisen systeemin 🙂

  3. Erityisesti erityisherkkyyteni takia en pidä kirkkaasta valosta ja voimakkaasti valaistuista tiloista, vie voimia ja häiritsee sen verran paljon. Hämärä tunnelmavalaistus toimii parhaiten perusvalaistuksena välillä lisänä esim kynttilä, myös esim lukiessa valaistus jossa just ja just näkee on paras. Pidän kausivaloista, jos ei ole liian kirkkaita. Ledien ongelma on yleensä että ovat liian kirkkaita itselleni.

    Kirkas auringonvalo tekee samaa, esim laskeva aurinko on parempi ja pidän siitä. Pehmeästä auringonvalosta syntyy kauniita varjoja, joita ei synny kirkkaassa auringonvalossa. Pilvisenä ja mahdollisesti utuisena päivänä on rauhallista ja hieman mystiikkaa.

    • Ymmärrän hyvin tuon herkkyyden tunteen kirkkaassa valossa. Itselläkin tulee helposti migreeni liian kirkkaasta valosta. Tarvitsen lukemiseen ja työskentelyyn riittävää valaistusta, mutta muuten viihdyn ehdottomasti parhaiten pehmeässä ja tunnelmallisessa valaistuksessa – sellaisessa mikä ei häikäise. Kausivaloissa en tykkää yhtään niistä superkirkkaista ledeistä, sisällä meille tuleekin vain sellaisia kausivaloja joissa on jokin suodattava ”varjostin”.

      Kivasti kirjoitit valosta, kiitos kommentistasi 🙂

Write A Comment