Archive

joulukuu 2019

Browsing

Olette varmaan huomanneet, että minulla on ollut pieni lomaviikko blogitöistä. Onneksi on työ, jota voi säädellä hitusen omien menojen mukaan. Miehellä on vapaata, joten olen itsekin rauhoittanut töitä. Vietettiin melkein koko viikko vanhempieni luona Kokkolassa. Kamera ja läppäri olivat mukana, mutta eihän niitä avattu repusta – keskityttiin viettämään aikaa perheen kanssa.

Ajattelin tehdä tähän pienen koosteen tämän viikon tapahtumista, minun kännykästä poimittujen kuvien avulla. Nappailin vanhempien kauniista kodista kuvia sieltä täältä, mutta vain puhelimella. Meillä oli pieni tehtävälista lomapäiville, nimittäin noiden upeiden ikkunoiden syvennysten maalaaminen.

Vanhempien koti sijaitsee 1800-luvulla rakennetussa talossa, joka on alun perin toiminut sairaalana. Täällä on aivan mielettömän upeat ikkunasyvennökset. Ne oli joskus maalattu seinämaalilla, mutta haluttiin korostaa syvennystä ja vanhan kivitalon fiilistä. Niinpä syvennökset maalattiin kiiltävällä maalilla, ne raikastuivat ja samalla korostuivat kiillon avulla hienosti. Harmikseni tämä upea lopputulos ei näissä kännykkäkuvissa näy, mutta voitte kuvitella mien kauniit nuo kiiltävät puhtaan valkoiset ikkunasyvennökset on luonnossa. Seuraavaksi maalataan seinät jahka keritään. (Korostan kuitenkin että tässä urakassa olen itse toiminut vain apulaisena ja varsinaisen työn on tehnyt mies).

#siivouscorner

Keskiviikkona kuvattiin Siivouscorner-jakso numero 11 Instagramiin vanhempien keittiöstä ja kylppäristä. Aiheena oli teräksisen liesituulettimen pesu (muutenkin keittiö teräspintojen puhdistus), keraamisen liesitason puhdistus pinttymistä ja lasisen suihkuseinän puhdistus. Jakso sai teiltä hurjasti palautetta, siitä tykättiin kovasti ja lisäkysymyksiäkin tuli paljon. Kiitos kaikille innostuneesta vastaanotosta. Tuumin, että en taida siitä tehdä tänne blogiin erillistä postausta, se kun jäi nyt vähän tässä kiireessä.

Siivouscornerin voi käydä katsomassa minun Instagram-tililtä @anne_muotimielessa – jaksot löytyvät profiilistani Storyjen kohokohdista. Yhdessä nappulassa on useampi jakso. 

Palattiin kotiin torstaina myöhään illalla. Perjantaiksi Henna oli järjestänyt ihanan tapahtuman kotimaisen Brinkhall’s viinitalon kanssa. Pääsimme vierailemaan Brinkhallsin viininvalmistustiloihin ja tehtaanmyymälään Röölään, joka sijaitsee tässä Turun lähellä Naantalissa. Oli supermielenkiintoista kuulla Suomessa valmistettavista viineistä, joiden pääraaka-aine on kotimaiset omenat. Samalla tietysti maisteltiin viinejä.

Brinkhall’s valmistaa samppanjamenetelmällä omenasta ihanaa kuohuvaa viiniä, jonka maku on minusta erikoisen kiva – se on hedelmäinen ja raikas, muttei yhtään hapan tai makea. Lisäksi heiltä löytyy jääviinejä, jotka kypsytetään vanhoissa konjakki- tai muscat-viinitynnyreissä, näin syntyvä viini imee tynnyreistä itseensä aromia. Jäävinien nimi on Eeva.

Suosittelen ehdottomasti tutustumaan näihin viinehihin, jos haluatte kokea jotakin erityistä. Kotimainen viini on myös aivan ihana lahjaidea!

Röölästä siirryimme porukalla takaisin Turkuun ja ennen illallista piipahdettiin Wiklundin yläkerrassa Walossa glögillä. Täällä sitten kaadoin hameelleni alkoholitonta glögiä – hyvä Anne. Saa nähdä puhdistuuko hameeni, muistin juuri äsken vasta laittaa sen pesukoneeseen. Sain Instagramissa teiltä vinkkejä nopeaan tahran puhdistamiseen, mutta kun hame on päällä ja on ravintolassa, ei sitä huvita kastella enempää, niinpä vaan kuivattelin paperilla tahraa…

Loppuilta sujui ihanan illallisen merkeissä vanhassa perinteikkäässä Suomalainen Pohja -ravintolassa. Meille oli laadittu menu, jossa tarjoiltiin mm. Brinkhall’sin viinejä. Söimme siikavoileipiä, hanhenmaksaa, poroa, juustoja ja omenapiirakkaa…nam. Oli aivan älyttömän herkullista ja jotenkin ihanan arvokas ja klassinen tunnelma. Tässäkin yksi hyvä vinkki ruokapaikasta täällä Turussa.

Ilta jatkui vielä myöhään, seura oli hurmaavan mukavaa ja tulipa myös tanssittua pitkästä aikaa.

Tänään olenkin sitten hoidellut rästiin jääneitä työhommia ja sama jatkuu huomenna. Mennään nimittäin vielä maanantaina parin päivän hömpöttelylomalle Helsinkiin. Varattiin huone F6-hotellista ja illallispöytä Brondasta – en malta odottaa.

Näin se vaan kiirettä pitää!

”kaupallinen yhteistyö Iittala ja Asennemedia

Tervetuloa kuvitteelliseen Itsenäisyyspäivän pöytäämme. Joulukuussa on monen monta hetkeä, jolloin kotona nautitaan ja tarjoillaan erityisen juhlavia ja muistiinpainuvia aterioita. Tämä on oikea kattausesonki jos noin voisi sanoa. Olen tainnut joka vuosi mietiskellä täällä blogin puolellakin erilaisia joulukuun kattausideoita, no niin tänäkin vuonna tietysti.

Omassa ruokapöydässä pääosaa näyttelevät tietysti Iittalan astiat ja yksityiskohdat, olen kerännyt Iittalaa aina ja lisäksi muutaman vuoden jatkuneen tiiviin yhteistyön myötä Iittalan tuotteiden osuus kotona on vain kasvanut. Mutta rakastan niitä!

Tänä kautena innostuin kovasti eleganssista; tarkoitan pöytäliinaa, hillittyjä värejä, valkoisia astioita ja servettejä, rauhallista tunnelmaa ja juhlavuutta (kuitenkin ”Annemaisen” rennolla otteella). Meidän ei ole tarkoitus laittaa kotiin jolukuusta ollenkaan, tuo pöydällä oleva sympaattinen pikkumänty saa toimittaa kuusipuun virkaa. Joulukuusen koristeluun en pääse, mutta otan sitten takaisin koristeluintoa erilaisten kattausten koristelulla. Tässä kuvien kattauksessa innostuin lisäämään koristeeksi Iittalan upean uuden Oiva Toikka -sarjan Kyyppari-linnun. Se on niin huikean ihana esine.

Minua on inspiroinut hurjasti myös viime päivinä Mannerheimin elämä ja ruokailu. Löysin omasta kirjahyllystä  Mannerheimin pöydässä -kirjan, jossa käydään läpi Marsalkka Mannerheimin ruokainnostusta, sekä samalla hänen elämän tärkeitä tapahtumia. Suorastaan lumouduin taas historiasta ja vielä kun sitä käydään läpi ruokakulmalla. Mikä olisi parempi aika lukea tästä aiheesta, kuin joulukuu ja itsenäisyyspäivä.

En ole vielä lukenut kirjaa kokonaan, mutta mieleeni jäi erityisesti ruokamuistelot Mannerheimin pitkältä Venäjän palvelusajalta. Esimerkiksi seurapiirien Sakuskapöydät (alkupalapöydät) – jotka kuulostivat sangen juhlallisilta ja hyvin tähänkin päivään sovellettavilta.

Ruokahalua herättävät alkupalat nautittiin seisten, kodeissa ne tarjottiin ruokasalin sivuhuoneessa ja ravintoloissa erillisessä etuhuoneessa.

 

Sakuskapöytä

Lueskelin mitä perinteisessä Sakuskapöydässä muinoin tarjoiltiin ja monet näistä herkuista sopisivat todella mainiosti tämän päivän juhlapöytään. Runsas Sakuskapöytä saattoi korvata illallisen – itse pidän usein perinteistä kaavaa enemmän ns. runsaista pienistä maistelusyömisistä, jolloin voi koota erilaisia makuja lautaselle.

Sakuskapöydässä tarjoiltiin mm. juustoja, suolakurkkuja, marinoituja sieniä, rosollia, suolalohta, savusiikaa, kinkkua, paistettua riistaa, makkaroita, säilykkeitä, kaviaaria, ostereita, hummeria, silliä sinappikastikkeessa.

Muistuttaa tavallaan aika paljon perinteistä suomalaista joulupöytää, paitsi meillä laatikot korvaavat nuo säilykkeet. Venäjällä aikanaan syötiin paljon fermentoitua ruokaa, joka on nyt kova juttu. Kuka on maistanut Nordkrautin hapankaalia? (Meillä on purkki jääkaapissa, en ole vielä avannut sitä).

Tänä vuonna haluan ystäviä joulun ajan pöytääni syömään. Pidän vapaata mahdollisuuksien mukaan ja tarkoitus on rentoutua ja syödä. En tiedä puhunko koskaan niin paljon syömisistä kuin joulukuussa. Kaikkien perinneherkkujen vaaliminen on minusta tavallaan ihanaa, se on osa historiaa, joka itselle on mielekästä. Mutta jollei mikään koskaan muuttuisi, ei tulisi uutta historiaa. Sen vuoksi on mukava kokeilla myös uusia joulukauden herkkuja. Tämän historiallisen kirjan luettuani, voisin seuraavaksi lukaista jonkun inspiroivan kasvisruokapohjaisen kirjan joulun ajan syömisiin.

Mannerheimin keittokirja muistutti minua taas myös suolaisista piiraista ja voileivistä. Tällaisia perinteisiä herkkuja on mitä mainioin tarjoilla salaatin ja juuston kanssa lämpimän ruoan sijaan. Itsenäisyyspäivänä voisi nautiskella ihanista lohi- ja siikaleivistä, salaatista ja jälkkärinä perinteisestä marjakiisselistä kermavaahtonokareella.

Hauskuutimme itseämme pikkujouluviikonloppuna piparkakkujen koristelemisella. Kömpelösti tuunatut piparkakut päätyvät tänä joulukautena ”persoonallisiksi” pöytäkoristeiksi kattauksiin. Minusta on ihana raikastaa kattausta metallinhohdolla, tässä Iittalan uudet ruusukullan sävyiset Citterio-aterimet tuovat tarvittavan määrän luksusta ja kiiltoa. Oi miten olin haaveillut noista aterimista ja ne ovat superihanat. Tuntuu, että kaikki astiat ja kattaukset näyttävät taas ihan erilaisilta aterimia vaihtamalla.

Kysytte kuitenkin ruusukullan sävyisistä Citterio-aterimista – ollaan nyt käytetty näitä ja pesty koneessa, hyvin toimivat, nämä ovat ihan konepesun kestäviä.

Itsenäisyyspäivänä erityisesti tekee mieli kattaa pöytään Tapio Wirkkalan Ultima Thule -sarjaa. Se vaan symbolisoi jotenkin suomalaisuutta hienolla tavalla. Jäätä ja lunta ja ajatonta taidokasta designia. Miksi muuten vesilasit (On the rocks lasi)  ja karahvi eivät voisi olla pöydässä keskellä ja siitä saa ottaa vettä kukin tarpeen mukaan. Karahvi laseineen ja alustoineen toimii samalla hienona huomion keskipisteenä (center piece). Tamminen alusta on Raami-sarjan keskikokoinen tarjoilualusta.

Salaatista puheen ollen, tai voileivistä, tai piirakasta (jonka päälle voi koota salaatin). Näihin kaikkiin Ultima Thule -sarjan suuri laakea vati on mieletön alusta. Miettikää tuohon keskelle vaikkapa feta-parsakaalipiiras ja reunoille hitusen kirpeällä vinegretellä silattu viherä salaatti. Tuo on yksi lempiyhdistelmiäni, jota eräs ystäväni tarjoili minulle vuosia sitten ja joka makumuisto on säilynyt rakkaana muistona. Olenkin aina turvautunut siihen, kun minun on pitänyt keksiä jotakin ihanaa ja pikkusuolaista tarjottavaa. Salaattiottimet ovat Citterio-sarjan ruusukultaiset versiottämä on mielstäni joulun parhaita lahjavinkkejä (sopii myös tyypille jolla on jo kaikkea).

 

jouluruusu on Kastehelmi-purkissa

Parhaat kattaukset syntyvät mielestäni intuitiolla. Kun omistaa vain kauniita astioita ja esineitä, on ihan sama miten niitä yhdistää, aina onnistuu. Pöytäliinaa käytän harvoin, mutta kieltämättä se tuo ripauksen juhlavuutta tilanteeseen. Luulen että tällä tyylillä syntyy meidän tämän joulukauden useammatkin ruokailuhetket, niin kahdestaan kuin ystävienkin seurassa.

Olen muuten yhdistänyt tässä pöytäkattauksessa sekä ruukkukasvia että leikkokukkaa. Pidän kaikenlaisista kukka-asetelmista, mutta ruokapöydässä usein eniten suhteellisen vaatimattomista ja sinne tänne ripotelluista kukista ja kynttilöistä. Etenkin kun meidän pöytä on aika pitkä, on kiva kun molemmissa päissä pöytää on jotakin koristetta.

Nappula-kynttilänjalat

Itsenäisyyspäivän tradition – kaksi kynttilää ikkunalla, toteutan tänäkin vuonna Nappula-kynttilänjaloilla ja valkoisilla klassisilla kynttilöillä. Nappuloita käytän muutenkin juhlavissa pöytäkattauksissa tuikkukuppien lisänä. Matalampia ja korkeampia kynttilänjalkoja sekoittelemalla tulee mielenkiintoisempi ja kolmiulotteisempi kattaus.

Joululahja-ajatuksissa palaan tässäkin yhteydessä tälle joululle asettamiini ”jouluteeseihin”: tunnelma, visuaalisuus, läheisyys, kodikkuus, herkut, lepo, järkevät valinnat, oikeat tarpeet.

  • käytännölliset ja tarpeelliset lahjat jotka kestävät aikaa
  • ajaton design, jota jaksaa katsella vuodesta toiseen
  • lasiesineet sisustuksessa – tuovat väriä ja persoonaa
  • arvokkaampi esine, joka luo vuosien saatossa muistoja

Nautinnollisia, herkullisia, ikimuistoisia, tunnelmallisia ja viehättäviä hetkiä tälle joulukaudelle – teille ihan jokaiselle!

Tällä viikolla Siivouscornerissa valmistaudutaan jouluun pienillä organisointipuuhilla. Käytin jaksossa apuna viime vuonna tekemääni blogipostausta – 20 asiaa joilla organisoit kodin jouluun. Nämä ovat edelleenkin oikein relevantteja asioita, joten linkkaan suoraan viimevuotisen postauksen tähän.

Varsinaisen Instagram-jakson jossa käydään läpi konkreettisesti nämä asiat, voit tietysti katsoa Storyjen kohokohdista minun Instagram-tililtäni:

Siivouscorner Instagramissa: @anne_muotimielessa

Lue blogipostaus tästä linkistä:

20 asiaa joilla organisoit kodin jouluun

#siivouscorner

Olen itse sitä mieltä, että jouluksi tehdään mitä jaksetaan ja ennätetään. Joulu tulee ilman siivoamistakin. Mutta jollain tapaa se on ”siivouskalenterissa” yksi etappi, jolloin muistaa käydä läpi askareita joita normaalissa arjessa ei aina halua miettiä. Siksi on hyvä olla muutamia etappeja, jolloin palataan näihin harvemmin tehtäviin askareisiin. Listat ovat myös aina hyviä, koska ne vapauttavat ajatuksia muualle, sillä listassa muistettavat asiat on jo kirjattuna – näin ainakin itse ajattelen ja siksi suosin aina kaikissa tilanteissa kirjoitettuja listoja. Se vähentää jo omalta osaltaan stressiä.

Kiitos kun katsoitte ja nautitaan näistäkin askareista, ja jos ei ole aikaa tehdä niitä, niin listaa voi toteuttaa ihan koska vaan muulloinkin.

 

 

Kaiken jouluhössötyksen ja ostamishössötyksen lomassa on tietysti itsestään selvää olla kiitollinen omasta tilanteesta ja siitä että kaikki on hyvin. Valitettavasti jokaisella ei ole sama tilanne ja sen vuoksi on tärkeää muistaa antaa apua toisille. Auttaa voi niin monin tavoin ja monissa tilanteissa. Taloudellinen apu on helppoa silloin kun on mistä jakaa sitä. Mutta tärkeää on myös toisen huomioiminen, kuunteleminen, hymyileminen tai mikä tahansa toisen hyväksi ja iloksi suoritettu toimi.

Tänään vietetään Tekojen tiistaita. Halusin nimenomaan muistuttaa tänään toisten auttamisesta, sillä vaikka sen pitäisi olla aina itsestään selvää ja oletan että lähtökohtaisesti autatte toisia erilaisin tavoin, voi joskus muistuttaa.

Tänään vietetään Tekojen tiistaita.

Tekojen tiistain sivuille on listattu kätevästi monia hyviä avustuskohteita, joihin voi osallistua. Sieltä on kätevä poimia itseä koskettavia kohteita.

Itse valitsin nyt tukea Venneriä ja osallistua Joulupuu-keräykseen. Lisäksi toivon voivani olla avuksi läheisilleni ihan konkreettisilla teoilla. Ja meidän perheessä myös mies osallistui omalta osaltaan keräyksiin.

Tässä suorat linkit minun valitsemiini kohteisiin:

Muistetaan auttaa!

 

 

Pienet vaatejutut tähän kaiken joulufiilistelyn lomaan, jotenkin teki juuri tänään mieli siirtää jouluiset tunnelmoinnit hetkeksi pois mielestä ja keskittyä pukeutumisasioihin. Nimittäin tajusin että tuo kuvien villapaita on monen monta vuotta vanha ja edelleen rakastan sitä palavasti. Tällaisia on hyvät ostokset. Kohta alkaa joulun alennusmyynnit ja mietinkin hitusen mitä ehkä haluaisin täydentää omaan vaatekaappiini.

Ajattelin, että kirjaan tähän ylös joitakin havaintojani alennusmyyntihankinnoista ja yleisesti oman tyylin löytämisestä.

Kaiken ylenpalttisen kulutushysterian keskellä on aivan mahtavaa, että ostamisesta puhutaan. Koska maailma kuitenkin tarvitsee myös kaupankäyntiä, on minusta ihan turhaa kehottaa ostamisen lopettamiseen, enemmänkin siihen miten siihen tulisi suhtautua. Kauhulla muistelen omia vuosien takaisia ostosmanioitani ja lukuisia nettikauppatilauksiani. Nykyään en halua niin paljon asioita kun silloin kun ostelin enemmän. Mitä vähemmän ostaa, sitä vähemmän haluaa – se pätee ainakin itselläni. Kaikista edullisinta on tuntea oma tyyli, tietää minkälaisia vaatteita ja asusteita käyttää eniten ja mieluiten. Pyrkii karsimaan vaatekaapin niiden mukaan ja kun hankkii jotain uutta, pitää tämän mieluisimman tyylin mielessään. Poikkeuksena muutamat villimmät mausteet, joilla nämä perusjutut saavat eloa. Näin itse pyrin toimimaan valinnoissani.

Tiedän, että mieluiten otan kaapista näitä asioita:

  • selkeät ja laadukkaat neuleet
  • valkoiset puuvillaiset paitapuserot
  • farkut
  • valkoiset t-paidat
  • mustat housut
  • hillityt ja ajattomat korut
  • mukavat kengät
  • selkeät pitkät villakangastakit
  • hauskat midimittaiset hameet

 

Mitä vähemmän ostaa, sitä vähemmän haluaa

Näiden kuvan nahkahousujen tilalle haluaisin löytää uudet. Housut olen saanut joskus noin 9-vuotta sitten HM:ltä. Mielelläni käyttäisin vielä näitäkin housuja, mutta se ei valitettavasti onnistu ilman pitkää neuletakkia – olen nimittäin saanut näihin peppuun ratkeaman, joka ei ole sauman kohdalla. Sen korjaus taitaa olla aika hankalaa. Harmitus, sillä pidän edelleenkin tästä rennosta nahkahousumallista kovasti. Nahassa on se ihana ominaisuus, että se on pehmeää ja muotoutuu ajan mittaan entistä mukavammaksi. Huonoa on tietysti arkuus, jossain vaiheessa vaan pehmeä nahka hioutuu niin ohueksi että se menee rikki.

Jotain perusasioita mistä myös pidän – mukavat ja kivan näköiset talvikengät, jotka voi yhdistää niin hameeseen kuin housuihinkin. Minähän hankin viime talvena parit nilkkurit, sitä edellisenä myös parit. Kaikki nämä ovat edelleen käytössä ja mieluisia. Tälle talvelle olen ostanut yhdet kengät, cowboy-bootsit; jotka ovat siinä villi kortti -kategoriassa. Eniten varmasti käytän näitä Vagabondin nauhanilkkureita. Tämä malli on aika klassinen, nyt ehkä voisin valita vähän enemmän maiharihenkisenkin kenkäparin, mutta koska nämä ovat edelleen mainiot, ei tarvetta uusille ole. Yleensä pyrin ostamaan vain yhdet uudet kengät / sesonki ja käyttämään edelleen myös aiemmin hankittuja kenkiä. Poikkeuksena lenkkarit, jotka saavat niin paljon käyttöä, että ne kertakaikkiaan on välillä uusittava kokonaan. Kengissä panostaan hyvään hinta-laatusuhteeseen. Tekonahkakenkiä en osta, mutta olen nykyään myös maltillinen arvokkaiden kenkien suhteen. Minulle riittää hyvin sadan ja parin sadan hintahaarukka, en ole valmis enää kovin helposti upottamaan rahaa designer-kenkiin.

Koruissa suosin nyt eniten kaulakoruja. Välillä innostun rannekoruista ja joskus myös sormuksista. Tämä korujuttu menee kausittain. Juuri pengoin varastojani ja löysin sieltä tooooodella vanhan ketjun, jossa on valkokultaa ja keltakultaa sekaisin. On kiva omistaa myös tällaisia koruja, jotka pääsevät välillä pitkään lepoon ja sitten niitä taas käyttää innolla. Sama myös kellon kanssa, en ole pitkään aikaan käyttänyt kelloa, mutta nyt kun katselin tuota Cartierin klassikkoani, muistin että siihen voisi vaihtaa patterit ja ottaa sen taas käytöön.

neule ByMalene Birger / housut HM*saatu / nilkkurit Vagabond

Kaikenkaikkiaan on ihana kun ei tee mieli koko ajan uutta vaatetta, vaan on tyytyväinen siihen mitä omasta kaapista löytyy. Suosittelen hyödyntämään alennusmyyntejä sellaisiin ajattomiin ja arvokkaampiin hankintoihin. Olen sanonut tämän ennekin, on ihan turhaa ostaa kahden kympin paita kympillä. Mielummin sen viidenkymmenen prosentin alennuksen hyödyntää arvokkaaseen neuleeseen, jota käyttää monen monta vuotta ja joka hykerryttää joka kerta kun siihen pukeutuu.

Ps. Minulta on kyselty aivan älyttömän paljon valkoisista t-paidoista! Teen niistä joku kerta postauksen tai Storyn – mitkä on suosikkejani, mihin kiinnitän huomiota teepparin valinnassa ja tietysti kuinka pidän valkoiset t-paidat valkoisena. Eli tulossa juttu: valkoisen t-paidan anatomia

Ihanaa heleää viikkoa!