”kaupallinen yhteistyö Iittala ja Asennemedia

Tervetuloa kuvitteelliseen Itsenäisyyspäivän pöytäämme. Joulukuussa on monen monta hetkeä, jolloin kotona nautitaan ja tarjoillaan erityisen juhlavia ja muistiinpainuvia aterioita. Tämä on oikea kattausesonki jos noin voisi sanoa. Olen tainnut joka vuosi mietiskellä täällä blogin puolellakin erilaisia joulukuun kattausideoita, no niin tänäkin vuonna tietysti.

Omassa ruokapöydässä pääosaa näyttelevät tietysti Iittalan astiat ja yksityiskohdat, olen kerännyt Iittalaa aina ja lisäksi muutaman vuoden jatkuneen tiiviin yhteistyön myötä Iittalan tuotteiden osuus kotona on vain kasvanut. Mutta rakastan niitä!

Tänä kautena innostuin kovasti eleganssista; tarkoitan pöytäliinaa, hillittyjä värejä, valkoisia astioita ja servettejä, rauhallista tunnelmaa ja juhlavuutta (kuitenkin ”Annemaisen” rennolla otteella). Meidän ei ole tarkoitus laittaa kotiin jolukuusta ollenkaan, tuo pöydällä oleva sympaattinen pikkumänty saa toimittaa kuusipuun virkaa. Joulukuusen koristeluun en pääse, mutta otan sitten takaisin koristeluintoa erilaisten kattausten koristelulla. Tässä kuvien kattauksessa innostuin lisäämään koristeeksi Iittalan upean uuden Oiva Toikka -sarjan Kyyppari-linnun. Se on niin huikean ihana esine.

Minua on inspiroinut hurjasti myös viime päivinä Mannerheimin elämä ja ruokailu. Löysin omasta kirjahyllystä  Mannerheimin pöydässä -kirjan, jossa käydään läpi Marsalkka Mannerheimin ruokainnostusta, sekä samalla hänen elämän tärkeitä tapahtumia. Suorastaan lumouduin taas historiasta ja vielä kun sitä käydään läpi ruokakulmalla. Mikä olisi parempi aika lukea tästä aiheesta, kuin joulukuu ja itsenäisyyspäivä.

En ole vielä lukenut kirjaa kokonaan, mutta mieleeni jäi erityisesti ruokamuistelot Mannerheimin pitkältä Venäjän palvelusajalta. Esimerkiksi seurapiirien Sakuskapöydät (alkupalapöydät) – jotka kuulostivat sangen juhlallisilta ja hyvin tähänkin päivään sovellettavilta.

Ruokahalua herättävät alkupalat nautittiin seisten, kodeissa ne tarjottiin ruokasalin sivuhuoneessa ja ravintoloissa erillisessä etuhuoneessa.

 

Sakuskapöytä

Lueskelin mitä perinteisessä Sakuskapöydässä muinoin tarjoiltiin ja monet näistä herkuista sopisivat todella mainiosti tämän päivän juhlapöytään. Runsas Sakuskapöytä saattoi korvata illallisen – itse pidän usein perinteistä kaavaa enemmän ns. runsaista pienistä maistelusyömisistä, jolloin voi koota erilaisia makuja lautaselle.

Sakuskapöydässä tarjoiltiin mm. juustoja, suolakurkkuja, marinoituja sieniä, rosollia, suolalohta, savusiikaa, kinkkua, paistettua riistaa, makkaroita, säilykkeitä, kaviaaria, ostereita, hummeria, silliä sinappikastikkeessa.

Muistuttaa tavallaan aika paljon perinteistä suomalaista joulupöytää, paitsi meillä laatikot korvaavat nuo säilykkeet. Venäjällä aikanaan syötiin paljon fermentoitua ruokaa, joka on nyt kova juttu. Kuka on maistanut Nordkrautin hapankaalia? (Meillä on purkki jääkaapissa, en ole vielä avannut sitä).

Tänä vuonna haluan ystäviä joulun ajan pöytääni syömään. Pidän vapaata mahdollisuuksien mukaan ja tarkoitus on rentoutua ja syödä. En tiedä puhunko koskaan niin paljon syömisistä kuin joulukuussa. Kaikkien perinneherkkujen vaaliminen on minusta tavallaan ihanaa, se on osa historiaa, joka itselle on mielekästä. Mutta jollei mikään koskaan muuttuisi, ei tulisi uutta historiaa. Sen vuoksi on mukava kokeilla myös uusia joulukauden herkkuja. Tämän historiallisen kirjan luettuani, voisin seuraavaksi lukaista jonkun inspiroivan kasvisruokapohjaisen kirjan joulun ajan syömisiin.

Mannerheimin keittokirja muistutti minua taas myös suolaisista piiraista ja voileivistä. Tällaisia perinteisiä herkkuja on mitä mainioin tarjoilla salaatin ja juuston kanssa lämpimän ruoan sijaan. Itsenäisyyspäivänä voisi nautiskella ihanista lohi- ja siikaleivistä, salaatista ja jälkkärinä perinteisestä marjakiisselistä kermavaahtonokareella.

Hauskuutimme itseämme pikkujouluviikonloppuna piparkakkujen koristelemisella. Kömpelösti tuunatut piparkakut päätyvät tänä joulukautena ”persoonallisiksi” pöytäkoristeiksi kattauksiin. Minusta on ihana raikastaa kattausta metallinhohdolla, tässä Iittalan uudet ruusukullan sävyiset Citterio-aterimet tuovat tarvittavan määrän luksusta ja kiiltoa. Oi miten olin haaveillut noista aterimista ja ne ovat superihanat. Tuntuu, että kaikki astiat ja kattaukset näyttävät taas ihan erilaisilta aterimia vaihtamalla.

Kysytte kuitenkin ruusukullan sävyisistä Citterio-aterimista – ollaan nyt käytetty näitä ja pesty koneessa, hyvin toimivat, nämä ovat ihan konepesun kestäviä.

Itsenäisyyspäivänä erityisesti tekee mieli kattaa pöytään Tapio Wirkkalan Ultima Thule -sarjaa. Se vaan symbolisoi jotenkin suomalaisuutta hienolla tavalla. Jäätä ja lunta ja ajatonta taidokasta designia. Miksi muuten vesilasit (On the rocks lasi)  ja karahvi eivät voisi olla pöydässä keskellä ja siitä saa ottaa vettä kukin tarpeen mukaan. Karahvi laseineen ja alustoineen toimii samalla hienona huomion keskipisteenä (center piece). Tamminen alusta on Raami-sarjan keskikokoinen tarjoilualusta.

Salaatista puheen ollen, tai voileivistä, tai piirakasta (jonka päälle voi koota salaatin). Näihin kaikkiin Ultima Thule -sarjan suuri laakea vati on mieletön alusta. Miettikää tuohon keskelle vaikkapa feta-parsakaalipiiras ja reunoille hitusen kirpeällä vinegretellä silattu viherä salaatti. Tuo on yksi lempiyhdistelmiäni, jota eräs ystäväni tarjoili minulle vuosia sitten ja joka makumuisto on säilynyt rakkaana muistona. Olenkin aina turvautunut siihen, kun minun on pitänyt keksiä jotakin ihanaa ja pikkusuolaista tarjottavaa. Salaattiottimet ovat Citterio-sarjan ruusukultaiset versiottämä on mielstäni joulun parhaita lahjavinkkejä (sopii myös tyypille jolla on jo kaikkea).

 

jouluruusu on Kastehelmi-purkissa

Parhaat kattaukset syntyvät mielestäni intuitiolla. Kun omistaa vain kauniita astioita ja esineitä, on ihan sama miten niitä yhdistää, aina onnistuu. Pöytäliinaa käytän harvoin, mutta kieltämättä se tuo ripauksen juhlavuutta tilanteeseen. Luulen että tällä tyylillä syntyy meidän tämän joulukauden useammatkin ruokailuhetket, niin kahdestaan kuin ystävienkin seurassa.

Olen muuten yhdistänyt tässä pöytäkattauksessa sekä ruukkukasvia että leikkokukkaa. Pidän kaikenlaisista kukka-asetelmista, mutta ruokapöydässä usein eniten suhteellisen vaatimattomista ja sinne tänne ripotelluista kukista ja kynttilöistä. Etenkin kun meidän pöytä on aika pitkä, on kiva kun molemmissa päissä pöytää on jotakin koristetta.

Nappula-kynttilänjalat

Itsenäisyyspäivän tradition – kaksi kynttilää ikkunalla, toteutan tänäkin vuonna Nappula-kynttilänjaloilla ja valkoisilla klassisilla kynttilöillä. Nappuloita käytän muutenkin juhlavissa pöytäkattauksissa tuikkukuppien lisänä. Matalampia ja korkeampia kynttilänjalkoja sekoittelemalla tulee mielenkiintoisempi ja kolmiulotteisempi kattaus.

Joululahja-ajatuksissa palaan tässäkin yhteydessä tälle joululle asettamiini ”jouluteeseihin”: tunnelma, visuaalisuus, läheisyys, kodikkuus, herkut, lepo, järkevät valinnat, oikeat tarpeet.

  • käytännölliset ja tarpeelliset lahjat jotka kestävät aikaa
  • ajaton design, jota jaksaa katsella vuodesta toiseen
  • lasiesineet sisustuksessa – tuovat väriä ja persoonaa
  • arvokkaampi esine, joka luo vuosien saatossa muistoja

Nautinnollisia, herkullisia, ikimuistoisia, tunnelmallisia ja viehättäviä hetkiä tälle joulukaudelle – teille ihan jokaiselle!

2 Comments

  1. Ihana kattaus! Saa hyviä ideoita omaan jouluun 😊 Mikä pöytäliina tuossa on käytössä?

Write A Comment