Mietiskelen paljon, tosi paljon. Joku voisi sanoa että ”sullahan on aikaa, kun oot vaan kotona koko ajan”. No totta. Mutta kun mun mietiskely liittyy paljolti siihen mitä teen. Joskus kun olin sisustusliikkeessä neuvomassa asiakkaita, piti silloinkin mietiskellä. Mitä asiakkaat haluaisivat ostaa kotiinsa, mikä olisi paras vaihtoehto juuri heille, miten jokin sisustuspulma ratkaistaan jne. Joitakin asioita sai pohtia rauhassa ja hartaasti ja toiset tulivat eteen tuosta noin vaan ja piti heti löytää vastaus. Tavallaan tällainen jatkuva ajattelu on siis kuulunut aina minun työhön. Jos oikein väännetään, niin tämä nykyinen ”vaikuttajan” työ ei paljon ole erilaista kun työ sisustusliikkeessäkään. Sen jälkeen kun tajusin miten Instagram toimii ja kuinka mahtava on kommunikoida sen kautta seuraajille, oivalsin tämän samankaltaisuuden. Nytkin minun työ on valita sellaista sisältöä mistä seuraajat (eli asiakkaat) pitävät, sisään ostaa tavallaan – vaikka itse tuotankin sen materiaalin. Samoin autan joka päivä seuraajia, nimittäin (ja tästä olen iloinen) saan kysymyksiä päivittäin mitä erilaisimpiin asioihin – toki usein niihin mitä olen nostanut esille Storyissani tai sitten jotain ihan muuta.

koska kaikki on parempaa kun kupissa on teetä tai kahvia

Mutta hassua tässä on se että en missään nimessä tee tätä työtä pelkästään rahan takia – tai tottakai minun täytyy elää ja olen superkiitollinen, että asia joka on minulle mieluisaa ja luontevaa, muuttuu samalla työksi. Olen kuitenkin sitä mieltä että parhaiten tässä työssä onnistuu kun siitä nauttii ja tekee sitä intuitiolla. Ja kuitenkin siellä intuition takana on paljon oivalluksia, suunnittelua, aikataulutusta jne. Se on se kivijalka, mutta kuitenkin lopputulos on aina itsellekin yllätys. Toivoisin että minun kanavista välittyisi innokkuus, aitous ja yllätyksellisyys.

Paras esimerkki tästä kaikesta on esimerkiksi tämä postaus. Kuvat syntyivät perjantaina kun vietin luvan kanssa sohvallaistumispäivää (okei oli hitusen kipeä pää niin hölläsin senkin takia). Mutta edellisen päivän kiire ja tahti pakottivat ottamaan hetken rauhaa, jotta saan taas ajatukset pyörimään. Jestas mitä kaikkea fiilistelinkään sohvalla, koirat kainalossa, istuen. Suunnittelin Siivouscorneria – mietin sen ydinajatusta ja oivalsin siihen liittyen taas tosi paljon. Palaan tähän aiheeseen uudelleen. Aikataulutin tulevia työjuttuja päässä ja mietin kuvausidiksiä. Juttelin Storyissa teidän kanssa. Voisi sanoa että luotte ikään kuin työympäristön minulle. Sain ihania viestejä jotka naurattivat ja ilostuttivat.

Innostuin omista ajatuksista niin paljon että kipaisin kasaamaan työpöydälle projektijuttuja ja istahdin kirjaamaan ajatuksiani ylös. Samalla fiilistelin myös seuraavan kodin suunnitelmia. Huoh, miten pitkä prosessi, mutta haaveilu ja suunnittelukin on kivaa. Innostuin niin paljon, että hain kameran ja jalustan kuvaamista varten. Pidän itse todella paljon satunnaisesti syntyneistä sommitelmista ja valokuvista. Siinä se on pöydällä, sekalainen setti kaikkea ja minusta kuvista tuli ihanat. Piti oikeasti ikuistaa nuo kevättä enteilevät syreenit, mutta satuinkin ikuistamaan sen fiiliksen joka minulla perjantaina oli.

Joskus mietin että miten minä voin jakaa työkseni palasia elämästä, kun minulle ei tapahdu yhtään mitään

Ihastelen muuten usein gallerioista tulleita näyttelykutsuja. Näitä kutsukortteja ajelehtii kotona milloin missäkin. Taidetta on kiva katsella, vaikka en todellakaan ole kovin kultturelli ihminen. Liian harvoin tulee käytyä taidenäyttelyissäkin.

uskolliset sohvakaverini viltteineen – minun vilttini tuossa vieressä

Jos kuvat syntyivät tuosta noin, niin syntyi tämä kirjoituskin. Minun piti oikeasti kirjoittaa jotakin viime viikon kuulumisista ja sen sellaista. Mutta näppäimistölle lensi ihan mitä sattuu. Johtuukohan se siitä että viime viikolla ei oikeastaan edes tapahtunut mitään kummempaa. Joskus mietin että miten minä voin jakaa työkseni palasia elämästä, kun minulle ei tapahdu yhtään mitään. Enimmäkseen olen kotona. Mutta tässä se onkin se juttu mikä on tässä työssä ydin – ole oma itsesi. Jaa sitä mitä teet. Sano mitä sinulla on sanottavana. Huomaan että tosi tosi moni tykkää arkijutuista niin kuin minäkin. Itselleni onnellisen elämän perusta on tasapainoinen ja sujuva – kauniskin – arki.

siellä missä Anne, siellä aina yksi ylimääräinen neulepaita

Mutta ei minulla siis ollut kummempaa tällä kertaa. Toivon että sinäkin viihdyt omassa arjessasi ja inspiroidut asioista, juuri niistä mitkä sinua sykähdyttävät.

8 Comments

  1. Tälläisia postauksia on tosi kivaa lukea. Ja silmä lepää näissä kuvissa. Kiitos inspiraatiosta!
    Terv. Taru

  2. Sireenit ja auringonvalon pilkahtelu seinällä – kevättä tulee niin ikävä, että henkeä salpaa! Sieltä se tulee, pikkuhiljaa… J. Karjalainen laulaa ”mitä vikaa on pienessä maailmassa…. mä olen mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään” Itsekin olen kotihiiri, rakastan olla siistissä ja hiljaisessa kodissa omine ajatuksineni, lueskellen, musiikkia kuunnellen ja kahvia tai teetä, joskus punaviiniä siemaillen. Kyllä niitä tapahtumia tulee ihan riittävästi, pienetkin jutut – kuten esimerkiksi kaupoilla käynti, kahvittelu ja tietojen tasaus ystävättären kanssa – ovat piristäviä, sen kummempaa ei tarvitse. Ihanaa olla kotona 🙂

  3. Anne

    Ai miten ihana kuulla, kiitos kun jätit kommentin – se piristi päivääni <3

  4. Anne

    Kiitti, ihan mahtava kuulla että olen onnistunut vangitsemaan tunnelman, se on paras kohteliaisuus valokuvaajalle (ainakin mulle). <3

  5. Anne

    Voi miten kauniisti puit sanoiksi tätä aihetta ja tunnelmaa – juuri näin <3 On ihana arvostaa omaa kotia ja nauttia siitä, se on tasapainon perusta näin ajattelen. Ja hei, tosiaan voi olla mielenkiintoista, vaikka enimmäkseen viettää aikaa kotona - kaikki on kiinni omasta ajatusmaailmasta. Ja voi kun kevät tulee, ah!

  6. Anne

    Voi kiitos paljon ja mukava kun tykkäsit postauksesta 🙂