Inspiraatiohetki ja syreenit

Mietiskelen paljon, tosi paljon. Joku voisi sanoa että ”sullahan on aikaa, kun oot vaan kotona koko ajan”. No totta. Mutta kun mun mietiskely liittyy paljolti siihen mitä teen. Joskus kun olin sisustusliikkeessä neuvomassa asiakkaita, piti silloinkin mietiskellä. Mitä asiakkaat haluaisivat ostaa kotiinsa, mikä olisi paras vaihtoehto juuri heille, miten jokin sisustuspulma ratkaistaan jne. Joitakin asioita sai pohtia rauhassa ja hartaasti ja toiset tulivat eteen tuosta noin vaan ja piti heti löytää vastaus. Tavallaan tällainen jatkuva ajattelu on siis kuulunut aina minun työhön. Jos oikein väännetään, niin tämä nykyinen ”vaikuttajan” työ ei paljon ole erilaista kun työ sisustusliikkeessäkään. Sen jälkeen kun tajusin miten Instagram toimii ja kuinka mahtava on kommunikoida sen kautta seuraajille, oivalsin tämän samankaltaisuuden. Nytkin minun työ on valita sellaista sisältöä mistä seuraajat (eli asiakkaat) pitävät, sisään ostaa tavallaan – vaikka itse tuotankin sen materiaalin. Samoin autan joka päivä seuraajia, nimittäin (ja tästä olen iloinen) saan kysymyksiä päivittäin mitä erilaisimpiin asioihin – toki usein niihin mitä olen nostanut esille Storyissani tai sitten jotain ihan muuta.

Mutta hassua tässä on se että en missään nimessä tee tätä työtä pelkästään rahan takia – tai tottakai minun täytyy elää ja olen superkiitollinen, että asia joka on minulle mieluisaa ja luontevaa, muuttuu samalla työksi. Olen kuitenkin sitä mieltä että parhaiten tässä työssä onnistuu kun siitä nauttii ja tekee sitä intuitiolla. Ja kuitenkin siellä intuition takana on paljon oivalluksia, suunnittelua, aikataulutusta jne. Se on se kivijalka, mutta kuitenkin lopputulos on aina itsellekin yllätys. Toivoisin että minun kanavista välittyisi innokkuus, aitous ja yllätyksellisyys.

Paras esimerkki tästä kaikesta on esimerkiksi tämä postaus. Kuvat syntyivät perjantaina kun vietin luvan kanssa sohvallaistumispäivää (okei oli hitusen kipeä pää niin hölläsin senkin takia). Mutta edellisen päivän kiire ja tahti pakottivat ottamaan hetken rauhaa, jotta saan taas ajatukset pyörimään. Jestas mitä kaikkea fiilistelinkään sohvalla, koirat kainalossa, istuen. Suunnittelin Siivouscorneria – mietin sen ydinajatusta ja oivalsin siihen liittyen taas tosi paljon. Palaan tähän aiheeseen uudelleen. Aikataulutin tulevia työjuttuja päässä ja mietin kuvausidiksiä. Juttelin Storyissa teidän kanssa. Voisi sanoa että luotte ikään kuin työympäristön minulle. Sain ihania viestejä jotka naurattivat ja ilostuttivat.

Innostuin omista ajatuksista niin paljon että kipaisin kasaamaan työpöydälle projektijuttuja ja istahdin kirjaamaan ajatuksiani ylös. Samalla fiilistelin myös seuraavan kodin suunnitelmia. Huoh, miten pitkä prosessi, mutta haaveilu ja suunnittelukin on kivaa. Innostuin niin paljon, että hain kameran ja jalustan kuvaamista varten. Pidän itse todella paljon satunnaisesti syntyneistä sommitelmista ja valokuvista. Siinä se on pöydällä, sekalainen setti kaikkea ja minusta kuvista tuli ihanat. Piti oikeasti ikuistaa nuo kevättä enteilevät syreenit, mutta satuinkin ikuistamaan sen fiiliksen joka minulla perjantaina oli.

Joskus mietin että miten minä voin jakaa työkseni palasia elämästä, kun minulle ei tapahdu yhtään mitään

Ihastelen muuten usein gallerioista tulleita näyttelykutsuja. Näitä kutsukortteja ajelehtii kotona milloin missäkin. Taidetta on kiva katsella, vaikka en todellakaan ole kovin kultturelli ihminen. Liian harvoin tulee käytyä taidenäyttelyissäkin.

Jos kuvat syntyivät tuosta noin, niin syntyi tämä kirjoituskin. Minun piti oikeasti kirjoittaa jotakin viime viikon kuulumisista ja sen sellaista. Mutta näppäimistölle lensi ihan mitä sattuu. Johtuukohan se siitä että viime viikolla ei oikeastaan edes tapahtunut mitään kummempaa. Joskus mietin että miten minä voin jakaa työkseni palasia elämästä, kun minulle ei tapahdu yhtään mitään. Enimmäkseen olen kotona. Mutta tässä se onkin se juttu mikä on tässä työssä ydin – ole oma itsesi. Jaa sitä mitä teet. Sano mitä sinulla on sanottavana. Huomaan että tosi tosi moni tykkää arkijutuista niin kuin minäkin. Itselleni onnellisen elämän perusta on tasapainoinen ja sujuva – kauniskin – arki.

Mutta ei minulla siis ollut kummempaa tällä kertaa. Toivon että sinäkin viihdyt omassa arjessasi ja inspiroidut asioista, juuri niistä mitkä sinua sykähdyttävät.