Nyt on aika täydellinen ajankohta tarttua sisustusaiheeseen; Tukholmassa on juuri käynnissä sisustusmessut ja selailen tällä kertaa inspiraatioita somen välityksellä. Keväällä mieli halajaa uutta ja raikasta, vaikka vain ajatuksiin – kaikkea ei tarvitse saada fyysisesti itselle. Mutta on virkistävää seurata inspiraatioita ja sisustusvisioita.
Tässä jutussa kuvituksena on yhden lempparimerkkini, eli &Traditionin tuotekuvia. Heille on tullut muutamia aivan hurmaavia uutuuksia. Monet näistä uutuuksista on kuitenkin suunniteltu ajat sitten, nimittäin 50-luvulla ja mallit on kaiveltu arkistoista.

Huomioita Tukholman huonekalumessuilta
Mitä tänään olen silmäillyt somekanavien kautta, niin Tukholman messuilla on hyvin samanhenkistä kuin viime vuonnakin, jolloin me olimme itsekin siellä kiertelemässä. Silloin jo näkyi väriä, kaaria, ylellistä ilmettä, peilejä, viherkasveja, näyttäviä kukkakimppuja jne. Tässä huomaa, että eivät ne sisustustrendit kuitenkaan ihan hurjan nopeaan tahtiin vaihdu.
Ehkä tänä vuonna on tullut enemmän vielä tuota kaarevuutta, lähinnä sohviin ja nojatuoleihin. Nyt huippujuttu on verhoilla ne pörröisellä luonnonvalkoisella kankaalla. Myös kiinnitin huomiota puisten pikkutuolien näkyvyyteen ja ehkä vielä enenevään perinteikkyyteen sisustuksessa. Moderni keveys on väistymässä muhkeamman ja kansainvälisemmän tyylin vallatessa stailistien luomia kokonaisuuksia.
Värejä on myös edelleen runsaasti, vaikka toisaalta luonnonvalkoinen ja beige ovat se toinen suuntaus. Itse ihailen aika paljon &Traditionia, koska se onnistuu olemaan jossain värikkään ja neutraalin välimaastossa omassa visuaalisessa lookissaan. Myös kalusteissa on aistittavissa trendit, mutta samalla ajattomuus ja uudet ideat. Hieno kombinaatio, joka on taiten koottu. Tällaista henkeä toivon oman kotinikin tavallaan heijastavan.
Väreistä
Pantonen valitsema vuoden teemaväri on sininen ja onhan se aika upea väri. Itse olen kuitenkin ehkä enemmän lämpimien sävyjen ystävä, niinpä en osaa omaan kotiini kuvitella sinistä suurissa pinnoissa, mutta mielelläni välillä somistan sinisin yksityiskohdin, kuten maljakoin ja astioin. maanläheisten sävyjen keskellä raikkaat tehosteet toimivat todella kauniisti. Ja rohkeammat värit ovat muutenkin mieleeni yksityiskohdissa. Vaikka toisaalta minusta meidän olohuone huutaa jotakin värikästä muhkeaa nojatuolia.
Savuinen sävymaailma on mielestäni rauhoittava ja pehmeä. Harmaan ja ruskean, jopa vihertävät sävyt yhdessä ovat kaunis pohja kokeilla erilaisia tehostepilkkuja. Kuten yllä olevassa kuvassa noiden Pavilion-tuolien istuinosan oranssihtava villakangas. Meillä on muuten juuri nuo samaiset ruokapöydän tuolit mustina – niistä kysytään hurjan usein ja voin lämpimästi suositella näitä tuoleja. Ollaan tykätty niistä todella paljon, nyt kun on niiden kanssa vuoden verran elelty. Minua kiehtoo tuolien keveys ja hienostuneet kaarevat muodot ja yksityiskohdat. Lisäksi näissä on todella mukava istua.


Klassikoista
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että klassikot ovat yksi parhaita valintoja mihin tahansa kotiin. Mikään huonekalu ei muodostu syyttä suotta suosituksi klassikoksi. Kokonaisuuden täytyy toimia niin muotoilun kuin käytettävyydenkin osalta. Jos sitäpaitsi joskus haluaa luopua klassikosta, saa siitä vielä jotain takaisinkin, eli ne eivät korkeasta hinnastaan huolimatta todellakaan ole niitä kalleimpia hankintoja. Jos taas ei ikinä kyllästy ja hankinnasta nauttii pitkään, tulee sekin edullisemmaksi kuin useat ei niin kivat korvikkeet.
Nyt on ajankohtaista kaivella arkistoja. Moni valmistaja on suunnannut uusien suunnittelijoiden lisäksi katseen menneisiin suunnitelmiin ja ottanut uustuotantoon kauan sitten suunniteltuja huonekaluja. Tavallaan ihan kiva, mutta minusta sitä ei saisi toteuttaa liikaa uusien muotoilijoiden kustannuksella. Koska jos nojaudutaan liikaa klassikoihin ja vanhoihin malleihin (ne heijastavat kuitenkin aikansa kulttuuria) jää tämä aika vajaaksi. Onneksi kuitenkin rinnalla on paljon uutta ja hienoja innovaatioita.
Mietin onkohan tämä kaipuu perinteisiin jotaki turvan ja pitkäikäisyyden hakemista; kun vuosikymmenien jälkeen joku toimii edelleen, voi olettaa että se toimii aina. Ei tarvitse ottaa riskejä ja voi luottaa valintoihin ja niiden fiilikseen pidempään.
Koska kaikki me tiedetään että kun jotain hankkii, olisi suotavaa että sen kanssa eletään pitkään.

Nojatuolitrendeistä
Jos nyt nimeäisin yhden trendihuonekalun, jollaisen itsekin haluaisin, olisi se varmasti pyöreälinjainen ja kutsuva nojatuoli. Voi miten suloinen on tuo Little Petra – nojatuoli pörröisessä verhoilussaan. Sympaattinen tuoli viehättää välittömästi ja luo tilaan pehmeyttä ja kodikkuutta. Tällainenkin olisi ihana pari meidän valkoiselle puuvillasohvalle ja puiselle sohvapöydälle.
Tekstiileistä
En muista sisustusurani aikana montakaan hetkeä, jolloin olisi käytetty yhtä vähän sisustustekstiileitä kuin nyt. Ehkä pikku hiljaa on huomattavissa taas pienoinen tekstiilien nousukausi, satsataan ainakin verhoihin ja koristetyynyihin. Itsekin huomaan vaihtelevani paljon vähemmän koristetyynyjä tai peitteitä kotona mitä joskus. Nyt vuodevaatteissa panostetaan lakanoihin ja sängyt saavat olla rennon näköisiä. Mutta onhan upeat tyynyt ja peitot sisustuksen viimeistelijöitä. Ihastelin kovasti &Traditionin tekstiiliuutuuksia, ne ovat modernilla tavalla skarppeja ja samaan aikaan hitusen jopa boheemeitakin. Oikeastaan tapa miten ne ”pukee” sisustukseen ratkaisee miltä lopputulos näyttää. Itse kallistun ehdottomasti enemmän boheemin suuntaan kuin skarpin luksuksen.
Miten ihana tuo stailaus, se saa minulla taas pään raksuttamaan, sillä meidän makuuhuone kaipaa jotakin ja olen pähkäillyt ties kuinka kauan mitä se olisi. Tai tiedän, haluaisin yöpöydät ja yövalaisimet, mutta en osaa päättää mitkä. Ehkä jätän ne valinnat kuitenkin seuraavan kodin kohdalle. Mutta tajusin juuri että tuollainen hulppea sivupöytä on aika mieletön yöpöytänä. Toisaalta onhan meidän Saarisen marmoripöytäkin aika hulppea.
Tähän viimeiseen kuvaan tiivistyy aika hyvin trendikäs olohuone; selkeä modulisohva, pyöreitä muotoja, peili, pallovalaisin, musta jalkavalaisin, klassikkonojatuoli, kepeät sohvapöydät ja beige sävymaailma.
Olipas virkistävää välillä intoilla sisustusjutuista!
2 Comments
No huh, miten upeat kuvat! Ihan jokaisessa silmä lepäsi ja kaikki olisi kelvannut…
50-60-luvut ovat kyllä aina olleet mieleen. Harmi, että lapsuudenkodista ei tuon ajan kalusteita säilynyt – nyt ihailen niitä kirppiksellä…
Sanos muuta, nämä kuvat on niin upeat ja insproivat – oikeastaan ne sytyttivät minussa innon kirjoittaa tästä aiheesta.