*tässä jutussa on kuvituksena Marimekon kanssa Instagram-yhteistyöhön tehdyt kuvat, asu on kuvauslainassa
Tämä loman jälkeinen viikko on mennyt todella tahmeasti, en ole saanut aikaiseksi juuri mitään – minulla on aina sama juttu töiden aloittamisessa loman jälkeen. Onneksi on mahdollisuus tällaiseen hitaaseen käynnistymiseen. No ensi viikko onkin sitten ihan toista maata, että nyt viikonloppuna on aloitettava kunnolla hommien paiskiminen ja ensi viikosta lähtien kalenteri on niin täynnä merkintöjä että en voi enää istuskella sohvalla koirien kanssa ja haaveilla.
Ajattelin koota tähän postaukseen viikon varrella tapahtunutta, tai en tiedä onko ne tapahtumia, vaan enemmänkin huomioita. Sain muuten Storyihin yhden kommentinkin, että ”kuvaat aina vaan sun kotia” – oli pakko vastata että niinpä, kun kotona enimmäkseen olen.
-Olen karsinut taas vaatekaappia. Sain siihen hyvän sysäyksen kun täällä Turussa avattiin (Koodin vanhaan tilaan) uusi second hand -kauppa nimeltä Merkitys. Olen jotenkin oman Siivouscornerin avulla itsekin petrannut kodin järjestyksen suhteen ja innostunut organisoinnista ja karsimisesta. Myönnän että vaatekaappini on varmasti keskivertoa tyhjempi jo nyt, mutta nautin paljon enemmän siitä että vaatteita on vähän ja ne mitä on ovat käytössä. Jotenkin olen ollut huono päästämään irti ihanista jutuista, vaikken ole käyttänyt niitä – mutta minusta on parempi että ihanaa vaatetta käytetään, jollen minä niin sitten joku toinen. Ja tässä työssä kuitenkin tulee kaappiin uusia juttuja, niin niille haluan tilaa.
-Vaatteista muuten yleisesti, olen huomannut että nyt on erityisen suuri buumi ”vaatekaapin klasikkojutuille”. Musta väri on taas pinnalla ja selkeät pelkistetyt vaatteet suosittuja. Halutaan rakentaa ajatonta ja tyylikästä vaatekaapistoa.
-Kävin hoidattamassa kroppaa kalevalaisessa jäsenkorjauksessa täällä Turussa, Hoitola Olossa Kaisulla. Voi että miten hyvää se teki. Kaisun käsittely tuntuu lempeältä, mutta se on todella tehokasta. Itselläni on huonoista työasennoista johtuen lantio kääntynyt toiseen suuntaan, vasen lapa toiseen suuntaan ja vielä lihakset ihan jumissa. Huomaan selkeästi eron näihin selkä/niskajumeihin sen jälkeen kun olen alkanut tehdä päätyökseni tällaista puhelimella ja koneella suoritettavaa työtä. Aiemmin myymälässä ollessa ei tullut jumeja, kun seisoi, liikkui, purki tavaraa ja kantoi huonekaluja. Nyt on kropan liikettä haettava muualta kuin työstä. Mutta onpa vaikea opetella istumaan oikeassa asennossa tässä tietokoneella, saatikka opittava pitämään puhelinta niin, ettei vasen käsi ja niska väsy.
Fun fact: (en kyllä tiedä miten hauska tää on oikeesti, ennemmin kauheeta) mun keskimääräinen Instagramissa viettämäni aika oli viimeksi 5,8 h/päivä. Miettikään pelkästään Instagramissa. Ei ihme että niska on vähän jumissa.
-Tein Instagramiin Siivouscorneriin laukkujen putsausjakson, jonka myötä vihdoin sain itsekin putsailtua ja huollettua omat laukkuni. Olin saanut kovasti toiveita tästä aiheesta ja vitsit miten paljon olen saanut ihania viestejä liittyen tähän jaksoon. Ei se aina ole siitä kiinni, että jokin homma olisi vaikea, mutta on ihan eri tehdä se ”yhdessä” ja tsempata toinen toista. Se on pitkälti myös Siivouscornerin idea.
#siivouscorner
Jaksot pääsee katsomaan Instagramista: @anne_muotimielessa
-Tajusin samalla, että olen iloinen kun omistan vain neljä hyvää laukkua, itse asiassa yhdellä kahdellakin pärjäisi hyvin. Käytännöllinen ja laadukas laukku on mitä parhain ostos. No, jos jotain toivoisin, niin kenties tuommoista kuvissa näkyvää Emmaretta-vyölaukkua, jonka saisi kätsysti myös olalle. On niin kätevää saada joskus kulkea molemmat kädet vapaana.
–Tällä viikolla oli melkein talvi täällä Turussakin. Lämpötilat painuivat pakkaselle ja maahan laskeutui hento ohut lumipeite. Pakko sanoa, että itse en kaipaa yhtään lumista pakkassäätä. Tästä juttelin Storyissakin ja sain kuulkaa vaikka kuinka monta viestiä, että siellä on muitakin, joille tällainen marraskuisen oloinen talvi on oikein mieluisa. Valo on kuitenkin lisääntynyt ihanasti päivittäin. Toki ilmastonmuutoksen kannalta en toivo mitään lämpötilojen kohoamisia. Mutta jos puhutaan muuten omista mieltymyksistä, niin en vaan tykkää lumesta. Muistan edelleen kuinka olin aivan ”rikki” muutamien vuosien takaisesta pitkästä lumiajasta, kun se alkoi marraskuussa ja loppui joskus huhtikuussa. Se oli todella vaikea talvi itselleni.
-Eilen illalla jaksettiin lähteä ulos istuskelemaan yksille Maijan kanssa. Vitsit miten kivaa ja piristävää. Kyllä vaan on tärkeää nähdä ystäviä ja käydä tuulettumassa. Itsehän join kokista (jota juon tosi harvoin) ja söin sipsejä. Olen vielä loman jälkeisessä ”sokerikoukussa” josta nyt pitäisi vihdoin päästä taas irti. Porkkana päivässä on taas käytössä, mutta porkkana ei valitettavasti helpota sokerihimoa kovinkaan paljon. Mutta kun maltaa taas odotta jonkin aikaa, niin kyllä se siitä. Kiinnostaisi miten te pääsette sokerikoukusta parhaiten eroon?
Ihanaa viikonloppua!
