Välillä muistan, että minulta on toivottu asukuvia kaiken kotoilun keskelläkin. Yritän tsempata, että pukeutuisin välillä muuhun kuin lempparitrikoisiin ja nuhjuiseen villapaitaan. Pysyttelen tiiviisti kotosalla ja yritän tehdä parhaani tässä tilanteessa. Kaupassa on pakko piipahtaa välillä, eilen kävin hakemassa eläinkaupasta koirille suuren ruokasäkin. Oli hassua autoilla kauppakeskuksen liepeillä ja keskustan läpi, itse asiassa maailma ja meno näytti melkein normaalilta.

Rupesinkin illalla miettimään että onko olemassa jokin somekupla, jonka sisällä kaikki pysyttelevät kotona ja huolehtivat vastuullisista toimista. Että sen pienen oman sosiaalisen kuplan ulkopuolella jotkut elävät kuten ennenkin. Toivottavasti näin ei ole. Asiaa vaan pahentaa uutiset, joissa kerrotaan miten ihmiset lähtevät edellen viettämään lomaa laskettelurinteisiin. Tai seuraajien lähettämät viestit, joissa kerrotaan ystäväperheiden etä/koulutyön siirtämisestä lomakeskukseen – kun kerrankin on mahdollisuus. Tai bussilastista eläkeläisiä, jotka pysähtyvät huoltsikalle välipalalle matkalla pohjoiseen. Juu, tämä tapahtui juuri näinä päivinä. Silti täytyy tässä yrittää olla moralisoimatta ja tuomitsematta toisia, suvaitsevaisuuttakin täytyy harjoittaa. Mutta silti muistuttaa noudattamaan valtiovallan ohjeita, jotka on laadittu kaikkien meidän hyväksi.

Uutisointeja tulee varmasti jokaisen luettua, mutta kannattaa suodattaa lukemaansa ja myös erilaisia somejakoja. Varminta on luottaa valtiovallan julkaisemiin informaatioihin, esimerkiksi THL:n ja Valtioneuvoston sivuihin.

Minun ei pitänyt edes jakaa täällä enää korona-asiaa, vaan keskittyä normaaliin sisältöön. Mutta tämä kosketaa nyt niin kovasti, että näppäimistölle lentää tekstiä intuitiolla. Tässä tilanteessa olen toki kiitollinen omasta tilanteesta, viihdyn kotona ja mikä täällä olisi viihtyessä, tilava talo, piha ja metsä kaikki heti tässä. Huolta herättää ainoastaan miehen työssäkäynti, toivon turvaa hänelle ja muille, jotka eivät voi etänä tehdä työtänsä. Sen vuoksi toivoisin heiltä jotka voivat auttaa tilannetta toimimalla vastuullisesti myös auttamaan kotoa käsin. Ja kun on asioitava jossain, noudattamaan ohjeita. Kurja kuulla, miten ihmiset edelleen yskivät käteen ja hierovat kasvojaan julkisilla paikoilla. Tai tervehtivät tuttuja ja jäävät heidän kanssa lähietäisyydelle vaihtamaan kuulumisia. Kyllä, näitä tapauksia katselin eilisellä pakollisella kauppareissulla. Huoh.

neuletakki &Other Stories, farkut Toteme, t-paita HM

Kaiken keskellä olen myös hyvin iloinen positiivisuudesta ja ihmisten lähentymisestä. Moni on yksin kotona ja vaikeita tilanteita on paljon. Muistetaan me kenellä asiat on hyvin, myös vaikeassa asemassa olevia, autetaan miten voidaan. Ollaan edes läsnä vaikka somen kautta. Nyt lähennytään enemmän kuin koskaan, sen olen itsekin kokenut. Niin monia ihania viestejä ja keskusteluita on ollut ihan tuntemattomien kanssa.

Mietin että voisin alkaa tehdä Siivousconerin lisäksi Instagramiin kotiaiheista sisältöä. Testasin eilen huvikseni Instagram Liveä ja se oli tosi kivaa. Mietin että jos tekisin säännöllisen livelähetyksen, missä juteltaisiin sisustamisesta ja kodinhoidosta – miltä kuulostaisi.

Opetellaan uusia rutiineja ja uudenlaista elämää. Toivotaan että selviämme mahdollisimman helpolla tästä tilanteesta, siltikin se tulee olemaan vaikea. Mutta muistetaan myös se vanha ajatus; ei ne vastoinkäymiset, vaan miten niihin suhtautuu. Tässä on itselläkin opettelemista – paniikki iskee välillä ja iso huoli kaikesta. Mutta nyt täytyy oppia nauttimaan uudenlaisista asioista ja tilanteista, kyllä me hallitaan tämä, ihan varmasti!

Comments are closed.