*ateria saatu Saksan Viinitiedotukselta

Me käytiin aivan ihanalla viini- ja ruokaretkellä Ravintola Ludussa täällä Turussa. Saimme Saksan Viinitiedotukselta kutsun maistelemaan Silvaner-viikkojen viinejä ennakkoon Ravintola Luduun. Instagramin Storyihin koostinkin makumaisteluhetket, mutta koska Ludu on erityisen ihana ravintola, ansaitsee se vielä oman postauksensa tänne bloginkin puolelle (tämä ei ole mikään yhteistyö, vaan halusin itse kirjoittaa viehättävästä ravintolasta). Jututin nimittäin ravintolan isäntää Joonas Sippoa ja vaikutuin siitä intohimosta, jolla hän ravintolaansa luotsaa.

Joonas sanoikin, että Ravintola Ludu on hänelle toiseksi tärkein asia maailmassa, heti perheen jälkeen. Se välittyy siitä tunnelmasta joka huokuu kun astuu sisälle ravintolaan. Sisustus on huolella ja rakkaudella koottu ja henkilökunta, isäntä mukaan lukien, ottaa vieraat vastaan lämpimästi.

rakastan noita vihreitä samettisohvia ja ovelia tyynyvalintoja
ikivanha kaakelilattia on aivan upea tausta ravintolalle

Ravintola Ludu on sisustettu persoonallisesti, Joonas on kerännyt erilaisia aarteita sieltä täältä ja ne on kekseliäästi tuotu tyyliikkääseen kokonaisuuteen. Liiketila löytyi aikanaan ikivanhan kaakelilattian ansiosta, kuulemma se oli iso syy saada ravintola juuri tähän paikkaan – koska ei ikivanhaa bistrolattiaa noin vain luoda. Lattian ranskalainen henki tarjoaakin ihanat puitteet tyylikkäälle, mutta kodikkaalle sisustukselle. Miten hauska idea on vanhat kunnostetut valaisimet, joiden johdot kulkevat mustaksi maalattujen putkien sisällä. Löytyypä katosta myös vanhat teatterin valonheittimet, jotka on nykyaikaistettu ledein – ne toimivat tarvittaessa musiikkiesitysten näyttämön luojana. Musiikki onkin ollut Ludussa aina isossa roolissa, onhan Joonas itsekin musiikkimiehiä.

Flyygeli venyi kevään aikana upeaksi baaritiskiksi, etuosa on koottu putkista ja baarituolit aikanaan pelastettu Hamburger Börsistä – huikea kokonaisuus

Joku saattaa muistaa ravintolan keskellä olleen flyygelin – no korona-tauon aikana flyygeli muutti muotoaan. Sen kaareva pääty on edelleen paikalla, nyt vain baaritiskiksi venyneenä. Baaritiskin Joonas suunnitteli itse ja rakensi sen yhdessä puusepän apuna. Hän käytti siinäkin persoonallisia ratkaisuja, kuten siis flyygeliä, mutta myös samoja putkia mitä valaistuksessa on hyödynnetty, nyt niistä on tehty etupanelointi baaritiskiin. Tämä on huikean upea. Baarituolit ovat olleet myös jemmassa jonkin aikaa ja nyt käytössä, ne on kuulemma aikanaan olleet Hamburger Börsissä ja sieltä poistettu ”koska olivat liian mukavat”. Aivan huikea kokonaisuus – arvostan tällaista luovuutta ja intohimoa ravintolan sisustuksessa.

Mutta sananen ruoastakin. Kysäisin mikä on ruokafilosofia – kuulemma se nojaa klassiseen ranskalaiseen keittiöön, mutta aina yritetään keksiä jotakin uutta ja modernia. Me maistelimme Ludun maistelumenun, jota suosittelen lämpimästi. Kokonaisuus oli aivan ihana ja kokemus kaikkinensa rento (mitä nyt vähän kuvaushommelit ja muistiinpanot häiritsivät nautintoa). Menun kanssa maistelimme saksalaisia viinejä Silvaner-viikkojen teeman mukaisesti.

Tästä linkistä löydät lisätietoa Silvaner-viikoista, jotka ovat käynnissä juuri nyt Tampereella, Turussa ja Helsingissä – sekä toki myös kotikeittiöissä.

alkuruokana oli marinoitua lohta, paksoita, savumuikkukreemiä ja siemenmysliä

Pidin kovasti alkuruoan kanssa nautitusta Horst Sauerin Silvaner-viinistä. Se oli raikas ja hedelmäinen, mieto sopivalla tavalla. Pullokin on ihana. Ludussa on paneuduttu viinivalintoihin ja oli mukava kuunnella Joonaksen tarinoita viinien takaa. Se on yksi osa ruokailunautintoa, kun saa taustatietoja annoksista ja juomista.

voisin yhtä hyvin istuskella tässä ranskalaisessa bistrossa – matkailua ravintolassa parhaimmillaan
Angus-härän maminhaa, eli kolmikulmapaistia, friteerattua perunaa, salsa verdeä, timjamikastiketta ja pikkelöityä puolukkaa
Ludun omaa jogurttia ja kurkkusorbettia – tämä oli aivan huippuhyvää
Kellerin Tulilintu-viini on todella ”näyttävä” maultaan

 

Jos oikein innostutte Silvaner-viineistä, niin käynnissä on myös Silvaner-kuvakilpailu, siitä saat lisätietoa tästä linkistä.

mustikkaleivos, mustikkacrumblea, mustikkakastike ja kermaviiliserbettiä

Nyt jos koskaan on mielestäni ihanaa satsata itseensä nauttimalla paikallisissa laadukkaissa ravintoloissa makumatkoista maailmalle, pieni hetki herkkujen parissa on kuin minimatka. Sitäpaitsi kun ei voi matkustaa ulkomaille, voi matkustaa pienesti ravintolassa – samalla tukee yrittäjyyttä!

Comments are closed.