”kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Prisma”
Tervetuloa meidän keittiöön! Tällä kertaa haluan jutella sanasen paistinpannuista yhteistyössä Prisman kanssa ja samalla kerron teille meidän tyypillisen arkiruokavinkin. Olen aika innokas kokkaaja, melkein joka päivä teen itse keittiössä ruokaa. Keittiövälineistä ehdottomasti käytetyin meillä on paistinpannu, miten sitä onkin tottunut käyttämään melkein jokaisen ruoan valmistamisessa.
Pannuja meiltä toki löytyy monenlaisia, meillä molemmilla on myös omat lempparimme. Itse suosin eniten pinnoitettuja paistinpannuja. Tykkään tehdä ruokaa mahdollisimman vähällä rasvalla ja muutenkin olen tottunein pinnoitettujen pannujen käyttäjänä. Useimmat arkiruokamme ovatkin kombinaatio erilaisia kasviksia ja jotain proteiinilisuketta. Tällaiseen settiin pinnoitettu pannu toimii mielestäni loistavasti.
Arkiruokia suunnittelen ja teen enimmäkseen intuitiolla. Poimin kaupassa ostoskoriin satunnaisesti heviosaston tuotteita, koska niitä kaikkia voi yhdistää oikeastaan keskenään. Lähden usein miettimään ateriaa siitä mikä on ruokaan valittu proteiini. Meillä syödään oikeastaan mitä vaan, lihaa ja muita proteiinin lähteitä. Olemme tietoisesti yrittäneet vähentää lihan syöntiä, mitä enemmän tottuu erilaisiin uusiin makuihin, sitä helpompi on valita pannulle uudenlaisia proteiinivalmisteita. Mitään ehdotonta herkkusuosikkia niistä ei ole kuitenkaan vielä löytynyt – keskitynkin siksi enemmän lisukkeiden makumaailmoihin.
Sain testiin Prismassa yksinmyynnissä olevasta NDK Swiss -tuotesarjasta kaksi pinnoitettua paistinpannua, puukuituisen leikkuulaudan ja pinnoitetuille astioille sopivia lastoja ja kauhoja.
NDK Swiss -paistinpannut sopivat kaikille liesille ja ne kestävät uunissakin 150 asteeseen saakka. Tiesitkö että pinnoitettuja pannuja ei kannata käyttää sen jälkeen kun niihin on tullut naarmuja tai pinnoite on rikkoutunut. Sen vuoksi pinnoitetun paistinpannun käytössä kannattaa noudattaa huolellisuutta, näin pannusta voi nauttia pidempään.
Vinkit pinnoitetun paistinpannun käyttöön:
- älä ylikuumenna pannua tyhjänä, lisää aina rasva (tai tilkka vettä jos et käytä rasvaa) heti kun alat kuumentaa pannua
- ole varovainen induktioliedellä pinnoitetun pannun kanssa, älä pidä sitä tyhjänä liedellä, ylikuumeneminen voi tehdä siitä kuperan
- parhaiten pannu toimii hauduttamiseen, ei liian kovissa lämmöissä paistamiseen
- käytä pinnoitetulle pannulle sopivia työvälineitä, jotka eivät naarmuta tai vioita pintaa
- älä säilytä pannulla valmiita ruokia
- pese ja kuivaa pannu heti käytön jälkeen – vaikka pannun ohjeissa sanottaisiin konepesun kestävä, se kuitenkin vähentää pannun käyttöikää
- ole varovainen kun paistat kananmunaa, pannu ei saa olla liian kuuma ettei valkuaisaineiden proteiini vioita pintaa
- vaihda viottunut pannu uuteen
Helppo arkiruoka paistinpannussa
Meillä arkiruoka syntyy usein niistä vihanneksista ja juureksista mitä sattuu kaapista löytymään. Lempipuuhaani on ruokien valmistelu. Se on jotenkin meditatiivista; koota kaikki valitut raaka-aineet pöydälle ja alkaa valmistella niitä paistinpannua varten. Pilkon aina kaiken valmiiksi ja siirryn sitten lieden ääreen valmistamaan ruokaa.
Tällä kertaa pannuun pääsi tällaisia raaka-aineita:
- erivärisiä porkkanasiivuja
- ruusukaalia
- herkkusieniä
- oman maan lehtikaalia
- proteiinina oli soijabites-paloja (näistä tulee vielä maukkaampia jos jaksaa marinoida jollain etukäteen)
Laitan heti pannulle hivenen öljyä ja lämmitän sitä hetkisen, sitten lisään kasvikset siinä järjestyksessä kun ne kypsyvät. Porkkanat vaativat hitusen pidemmän ajan kuin muu satsi, joten freesailin niitä ensin jonkin aikaa pannulla ja sitten lisäsin sienet ja annoin niiden vähän haihduttaa nestettä, lopuksi vuorotellen muut ainekset. Lehtikaalit paistoin pannun sivussa omana ryhmänään ihan viimeisenä. Riippuu tosi paljon vihanneksista kuinka kauan niitä paistetaan, nämä nyt valitsemani ainekset vaativat vähän pidemmän kypsymisajan. Kun vihannekset ovat hetken freesaantuneet pannulla, loppuhaudutuksen ajaksi lasken pannun ihan miedolle lämmölle.
Usein lisään tällaiseen ruokaan jotakin nestettä tai kastiketta sekaan. Esimerkiksi soijaa ja hunajaa, tai sweet chili -kastiketta. Nyt halusin näiden raaka-aineiden kanssa pelkästään valkosipulia, kuivattua chilihiutaletta, suolaa ja pippuria.
Arkiruokien tekemisessä minusta kannattaa käyttää rohkeasti mielikuvitusta ja kokeilla yhdistää erilaisia raaka-aineita. Vihanneksissa ei koskaan voi epäonnistua, ellei vaikka mausta niitä liikaa. Mutta melkein kaikki perinteisimmät vihannekset sopivat pannulla keskenään yhteen. Ja joskus voi sekoitella pakastevihanneksia ja tuoreita vihanneksia. Maustamista kannattaa myös opetella, pitääkö enemmän hillityistä perinteisistä mausteista; suola, pippuri ja joku happo. Vai haluaako itämaista vibaa ruokaan. Proteiineina me käytetään kasvisten kanssa useimmin kanaa, halloumia tai jotain vege-vaihtoehtoa.
Jos paistan vaikka kanaa lisukkeeksi, valmistan ensin pannulla lihan ja otan sen hetkeksi syrjään. Pyyhin pannun ja sitten paistelen vihannekset ja lopuksi lisään kanan takaisin pannulle vihannesten kylkeen.
Me syödään useimmin arkisin tuossa saarekkeen äärellä. Ruoka-ajat meillä vaihtelevat todella paljon, sillä vuorotyö tuo oman haasteensa ruokahetkiin. Joskus ruokailu järjestyy vasta yhdeksän jälkeen iltasella. Silloin etenkin nopeat ja suhteellisen kevyet vihannespohjaiset pannuruoat ovat oikein mainioita.
Arkiruokien tekemisessä minusta kannattaa käyttää rohkeasti mielikuvitusta ja kokeilla yhdistää erilaisia raaka-aineita.
Pannuruoan lisuke
Pannuruoan seurana tarjoillan yleensä joko cottage cheese -tyyppistä pehmeää raejuustoa, kuten tällä kertaa. Joskus maustetaan se joskus syödään sellaisenaan, riippuu vähän mitä mausteita ollaan lisätty itse pääruokaan. Suosikkejamme ovat myös kermaviilipohjaiset kastikkeet tai tzaziki. Raikas kylmä kastike kruunaa lämpimän vihannespannun. Joidenkin vihannesten kanssa sopii esimerkiksi pinnalle murustettu feta, sen voi lisätä paiston loppuvaiheessa liedellä tai vasta tarjoiltaessa – makuasia haluaako juuston lämpimänä vai kylmänä.
Kun pöytä on katettu ja pannu nostettu pöytään, heitetään essu pois ja huikataan ”ruoka on valmista”. Myönnän että meillä minä kokkaan ehdottomasti useammin, kun olen kotonakin enemmän. Mutta se onkin erityisihana hetki kun minut kutsutaan valmiiseen pöytään, joskus niinkin.
