”kaupallinen yhteistyö Turun taidemuseo

Jos minulta kysytään, niin Turun upein maamerkki keskustassa on ehdottomasti Turun taidemuseo, jonka rakennus sijaitsee Aurakadun päässä kukkulan päällä. Kun liikut torilla ja nostat katseen ylös, et voi olla bongaamatta tätä upeaa arvorakennusta. Minulla on ilo ja kunnia viedä teidät virtuaaliselle elämysmatkalle Turun taidemuseossa olevaan Birger Kaipiaisen keramiikkanäyttelyyn.

Turun taidemuseo: Birger Kaipiainen 18.9.2020 – 17.1.2021

Toivon että mahdollisimman moni teistä pääsee vierailemaan tässä näyttelyssä ihan paikan päälläkin ja muutenkin Turun Taidemuseossa, sillä vierailu siellä on kuin pieni seikkailu menneeseen ja taiteeseen. Aulassa voi vielä istahtaa herkuttelemaan kahvilan antimilla ja museomyymälässä tutkia tuliaisia.

näyttely koostuu pääosin kauppaneuvos Kyösti Kakkosen kokoelmaan kuuluvista teoksista

Pysähdyn hetkeksi näyttelyportille ja fiilistelen. Olen aina ollut suuri Birger Kaipiaisen taiteen ystävä – tosin olen sitä enemmän ihaillut käyttöesineissä, nyt pääsen ensimmäistä kertaa kurkistamaan minkälaista uniikkia taidetta hän on luonut. Arvaan jo että huokailen ihastuksesta ja uppoudun värien, kuvioiden ja struktuurien maailmaan.

Vastavirtaan kulkeneen taiteilijan kuvamaailma huokui romanttisuutta ja herkullisen runsaat teokset johdattivat sadunhohtoiseen maailmaan

Helmikuovi 1960 – työssä on rautakehikko ja pieniä sävytettyjä fajanssihelmiä

Ensimmäisessä näyttelyhuoneessa tutustun lintufiguureihin, joiden pikkutarkka ja runsas koristelu muodostaa upean kolmiulotteisen pinnan teoksiin. Näitä helmikuoveja Kaipiainen työsti 60-luvulla. Niiden rakenteellista ideaa pidettiin niin visuaalisena, että keskeneräisiä kuoveja kuvattiin sellaisenaan tiedotuskäyttöön. Valokuvista olenkin nähnyt kuovien metallikehokkorakenteen, joka on todellakin veistoksellinen jo ennen koristeiden lisäämistäkin.

Näyttely antaa kuvan taiteilijan kehityskulusta 1940-luvulta viimeisiin vuosiin 1980-luvulle saakka.

Tuotannon eri tyylikaudet

Birger Kaipiaisen tuotannon voi karkeasti jakaa neljään eri kronologiseen tyylikauteen. 1940-luvulla oli koristevateja ja seinälaattoja, 1950-luvulla reliefejä ja veistosesineitä, 1960-luvulla helmirakenteita, vapaasti seisovia teoksia ja suuria seinäteoksia. 1970-luvulla hän palasi vatien perusmuotoon, vielä aiempaa monumentaalisemmassa muodossa.

*tähän artikkeliin olen käyttänyt lähteenä Harri Kalhan teosta Birger Kaipiainen

Birger Kaipiainen (1915-1988)

Birger Kaipiainen aloitti lavastustaiteen opinnot Ateneumissa 1933, mutta valmistui lopulta keramiikka- ja koristetaiteilijaksi 1937. Heti opintojensa päätytyttyä hän aloitti työskentelyn Arabian tehtaan taideosastolla, jossa hän työskenteli koko elämänsä, lukuunottamatta muutamia ulkomailla vietettyjä vuosia.

Kaipiainen sai paljon tunnustustusta kansainvälisissä näyttelyissa ja myös kotimaassa – hänelle myönnettiin mm. Pro Finlandia -mitali 1963 ja professorin arvonimi 1977.

Birger Kaipiainen koki itsensä ennen kaikkea kuvataiteilijaksi vaikka työskentelikin teollisuuskonsernin sisällä – Arabian sisällä taideosastolle oli luotu taiteen turvasatama, jolla oli keskeinen rooli suomalaisen taideteollisuuden maailmanvalloituksessa 1950- ja 1960-luvuilla.

 

Lainaus Harri Kalhan teoksesta Birger Kaipiainen:

  • Kaipiaisen hyvä maku on selviö; väittäisin jopa, että hänellä oli niin hyä maku, ettei sen seuraaminen enää mitenkään voinut riittää hänelle. ”En pysty oikein tekemään mautonta”, hän sanoi; silti maun huojuvat rajapyykit ovat aina uhkaavan lähellä, kun Kaipiaisesta on kysymys. Tyylikkyyden rajaa piti jatkuvasti kiusata flirttailemalla koristeellisen hybriksen kanssa. Kaipiainen taituroi äärimmäisen tyylikkyyden ja ylettömyyden rajaviivaa, kuin sirkuksen nuorallakävelijä. Hän ei voi itselle – tai pinnan lumoukselle – mitään, vaan antautuu yhä uudelleen sen vietäväksi.

Tämä on minustakin mielenkiintoinen näkemys ja se kyllä välittyy useimmista näyttelyn teoksista. Kuinka runsas ja överi voi muuttua taitavasti toteutettuna kuitenkin eheäksi ja tyylikkääksi kokonaisuudeksi. Olen muuten monesti sanonut että monta monituista asiaa yhdessä, muodostavat helposti selkeämmän kokonaisuuden kuin harvat etäälle toisistaan asetellut elementit.

Keramiikkataide on kiinnostavaa, mitä hahmojen ilmeet ja asennot kertovat sinulle.
harppua soittavia enkeliteoksia

Turun taidemuseossa Birger Kaipiaisen teokset pääsevät erityisen kauniisti oikeuksiinsa, sillä eri tilojen tunnelma muuttuu valoisammista tilavista huoneista hämärämpiin pieniin ja tunnelmallisiin nurkkauksiin. Runsaat teokset hehkuvat näyttelyvalojen ansiosta ja niihin voi tutustua rauhassa.

Minä vihaan yksitoikkoisuutta ja pelkistämistä. Ja ne, jotka pelkistävät, vihaavat minua.

-Kaipiainen lehtihaastattelussa 60-luvun lopulla

Birger Kaipiaiselle elämä oli yhtä kuin taide, hän saapui silloinkin vielä ateljeelle ahkeroimaan, kun hänellä olisi ollut mahdollisuus nauttia taiteilijaeläkkeestään.  Intohimo taiteen tekemiseen on ihmisessä, eikä se yleensä hiivu koskaan – näin se taitaa olla.

Suosittelen lämpimästi tutustumaan tähän näyttelyyn jos teillä on mahdollisuus siellä piipahtaa. Itsekin sain todella paljon innostusta ja inspiraatiota Birger Kaipiaiselta, sekä näyttelyn myötä, että toki myös tämän jutun kirjoittamisen ja aiheeseen tutustumisen ansiosta. Pitää vielä käydä uudelleen vain nauttimassa näistä teoksista, näyttely on tammikuun puoliväliin saakka.

Lämmin kiitos Turun taidemuseolle tästä elämyksestä!

Comments are closed.