Tämän syksyn yksi ihanimmista jutuista on ollut sienet, marjat ja auringonkukat. Olemme olleet ahkerasti tontilla kuopimassa Villa Woodsin pihaa – mielestäni on ihanaa että ensi keväänä keskeneräisellä pihalla olisi mahdollisimman vähän turhaa risua ja roskaa. Pihapiiriin on myös valmistumassa puutarhavaja ja puuvaja, molemmista kiitos menee miehen isälle. Hän on suunnitellut rakennukset ja toimii kantavana voimavarana niiden rakentamisessa. Nyt on pohjat tehty ja puutavara saatu tontille. Pihapiirin rakennusten valmistuminenkin on osa konkretiaa talon suhteen. Plus miten kiva ensi keväänä, kun tällaiset apurakennukset on valmiina ja käytössä.
Sienet, marjat ja auringonkukat – syksyn ilot
Me innostuttiin miehen kanssa keräämään tatteja tontilta ja viereisestä metsästä. Ihka ensimmäiset omat sienisaaliit on syöty risoton muodossa ja osa pakastettu herkkuhetkiä varten. Keräsin myös tontin kuntasta puolukoita ja vielä täytyisi yksi keruureissu tehdä. En vaan kestä miten ihana ajatus, että meidän olohuoneen päätyterassilta saa astua suoraan kunttaiseen metsäpohjaan poimimaan marjoja. Tämä oli yksi hakuehto tonttia etsittäessä, että saataisiin säilytettyä luontoa ihan ikkunoiden alle. Etelänpuoleisen terassin ja ikkunoiden eteen taas rakennetaan perinteinen nurmikkopiha puupolkuineen. Niin jännää. Meidän ensimmäinen visio pihasuunnitelmasta tuntuu edelleen hyvältä.
Palataanpa sieniin; innostuttiin tateista niin paljon, että aiotaan opiskella lisää ja sienestyksestä voisi tulla yhteinen mukava syysharrastus, mutta rakennetaan nyt se yksi talo ensin sinne sieniapajien viereen.
Ihanat siitepölyiset auringonkukat.
Meidän lähialueelta löytyi auringonkukkapelto, josta kävin poimimassa yhden kimpun vähän nuppuisia auringonkukkia. Ne aukesivat onneksi aika nopeasti maljakossa. Ainoa miinus näissä ihanuuksissa on se keltaisen pölyn variseminen. Oli pakko laitta kukat pois jo ennen lakastumista, koska keltaista siitepölyä (joka on voimakkaasti allergisoivaa) levisi pöydille niin paljon. Nappasin onneksi muutamia kuvia muistoksi, että ollaan tänäkin syksynä käyty auringonkukkapellolla.
Miten se onkin että näin auringonkukkien aikaan alkaa olla valmis jo saapuvaa syksyä varten. Kesällä melkein ahdistun syksyn ajattelemisesta, mutta nyt kun siellä ollaan, niin onhan tämä ihana aika vuodesta. Aamukävelyllä oli tänään hitusen kirpeää, laitoin oloasun päälle ohuen villakangastakin ja nuuskin ilmaa koirien kanssa. Seuraavaksi tämän sunnuntain ohjelmassa on taas Villa Woodsin pihapiirissä touhuaminen.
