Kotiajatuksia

Hei nyt ollaan jo joulukuussa! Marraskuu sujahti taas aika vaivattomasti; sanon tämän siksi, että se on yksi vuoden ahdistavimpia kuukausia aina etukäteen ajateltuna. Sitten kun ollaan marraskuussa, yleensä ihmettelee, miksi on jaksanut angstata marraskuun odotusta monen kuukauden ajan etukäteen. Nyt oli kauniita ilmoja ja valoa on pilkahdellut. Toki sitä märkää mustaa säätäkin riitti, mutta kaiken kaikkiaan tänä vuonna oli kyllä upeat ilmat. Meillä on tietysti ollut paljon myös tekemistä rakentamisen suhteen, se on toki auttanut kun on ollut innostusta johonkin erityiseen.

Meidän koti sen sijaan ei ole koskaan ollut tällaisessa kaaoksessa mitä nyt. Energiaa ei ole riittänyt normaaliin kunnossapitoon ja nämä vuokrakodin nurkat on ahdistaneet enemmän kuin koko täällä oloaikana.

Ajattelin tuoda makuuhuoneeseen vähän talvisempaa ilmettä ja kaivoin varastosta (joka meillä on täyteen ahdettu sauna) villaisia tekstiileitä. Siivosin huoneen perusteellisesti ja petasin raikaat valkoiset lakanat sänkyyn. Ostin ikkunaan suuren joulutähden Granitista ja asettelin sivupöydälle herkän joulukukan. Mutta, en saa kiinni mitenkään tämän makuuhuoneen joulutunnelmaa – enkä oikeastaan koko kodinkaan.

Näistä kuvistakin tuli niin ankeat, että oli pakko hakea punainen omena piristykseksi. Jotenkin se marraskuun harmaa, vaikkakin kaunis valo, tekee entistä harmaammaksi tämän harmaan huoneen. Pidän kovasti neutraalista sävymaailmasta ja harmaasta väristäkin, mutta tällä hetkellä minua vain uuvuttaa katsella tätä. Luulen että visiot tulevasta kodista ovat niin kirkkaana mielessä, että näen tässä kodissa ainoastaan ne asiat joista en pidä ja joihin ei voi vaikuttaa.

Makuuhuoneen suloisin nurkkaus on Matrin Lempi-penkki ja sen sommitelma – herkkä Sauli-joulutähti ja tuoksukynttilät tuovat viihtyisyyttä.

Koti on itselle tosi tärkeä paikka, paitsi että se toimii kotina, niin se on myös minun työpaikkani. Täällä pitäisi inspiroitua ja tuottaa innostavaa ja kaunista sisältöä. Aina se ei tunnu niin helpolta, kun on mielessä jotain muuta. Oikeastihan tämä vuokrakotikin on ihan kiva, mutta etenkin nyt loppusyksystä se ei aina tunnu siltä.

Eilen kun ystäväni Maija piipahti lounaalle tänne, niin valitin oikein sydämeni kyllyydestä säilytystilan puutetta ja tämän kodin harmautta. Teki hyvää höpötellä ystävälle näitä arkipäivän ärsytyksiä. Se kyllä helpotti paljon, kotikin tuntui kivammalta kun sai ystävän kylään. Kyllä sen tunnelman kuitenkin tekee ihmiset.