Tammikuun vihreän ja raikkaan himoon saa helposti apua asettelemalla maljakkoon tuoreita tulppaaneita. Minä pistin oikein hulinaksi ja ostin kaksi kimppua – toisen kukkakaupasta ja toisen marketista. En voi kieltää etteikö näiden tuoma raikkaus olisi piristänyt fiilistä koko rahan edestä. Tammikuu vaan on tahmea kuukausi ja kaikki virkistävät asiat ovat tervetulleita.
Samalla kun kuvasin kukkakimppujani, näette taas kerran olohuoneen tunnelmaa. Halusin sohvapöydälle korkeaa fiilistä ja se tuli helposti metallisen maljakon avaulla. Tulppaanit nousevat hienosti ylöspäin tässä maljakossa. Kukkakaupassa oli nyt vain valkoisia tulppaaneita, joten ostin mukaan pari keltaista leinikin oksaa. Minusta ne tuovat kivan lisän perinteiseen tulppaaninippuun.
Sohva paraatilookissa
Yleensä meidän sohvalla on vilttejä ja ”arkityynyt” – ei kyllä tarvitsisi olla, mutta etenkin tällaisena loskakautena koirien tassut saattavat olla kosteat tassupesun jälkeen. Mutta sitä ihanampaa onkin rullata peitot sivuun ja asetella ne ajatellut sohvatyynyt paikoilleen. Joukossa on yksi uusi tyyny; olen jo kauan ihaillut Johanna Gullichsenin putkityynyä ja nyt ostin sellaisen itselleni Finnish Design Shopin showroomilta. Palazzo-tyyny on niin upeaa kangasta, se on silkki/pellavaa. Niin, olipas kiva piipahtaa yksi päivä ystävän kanssa moikkaamassa toista ystävää sisustuskaupassa. Nyt kun tulee oltua enimmäkseen kotona koronatilanteen takia, nämä pienet visiitit ovat entistäkin mieleisempiä.
Markettitulppaaneissa saa olla väriä, rento kimppu on unohtunut ikkunalaudalle – pidän satunnaisesta somistamisesta.
Nappasin mukaani myös marketista värikkään tulppaanikimpun. Laitoin sen kauppareissun jälkeen tuohon odottamaan, mutta siihen se jämähti. Värikäs kimppu ilahduttaa ikkunalla, kun ulkonäkymä on harmaa. Vaikea muuten valita, pidänkö enemmän valkoisesta tulppaaninipusta vai värikkäästä – ehkä värikäs vie kuitenkin voiton. Meidän koti on niin harmonisen sävyinen just nyt, että sitä täytyy vähän ”ravistella” väripilkuilla.
Meille kertyy paljon lehtiä, en voi vastustaa lempilehtiäni ja kasoja syntyy pakostakin. Mutta olen ottanut ne osaksi sisustusta rakentamalla niistä tuollaisia pinoja. Tämä on sitä elämän näkymistä sisustuksessa minun tavallani. Plus, on ihan mahtavaa että nojatuolissa istuessa, voi vaan ojentaa käden ja napata lehtipinon seuraksi.
Kuvasin olkkaria myös makkarin ovelta. Tässä näkyy miten huone avautuu keittiönurkkaukseen. Tässä kodissa on 60 neliötä, se on ihan tilava kaksioksi. Mutta silti minusta tuntuu koko ajan että täällä on tukkoista ja ahdasta. Mutta tiedättekö, samaa tunnetta ei ole kesäaikaan – pelkällä parvekkeen saamisella osaksi tiloja tulee paljon avarampi olotila. Valo tekee myös paljon, kun sitä tulvii tiloihin, on henkisesti avarampi olo.
Olen ihan valmis kevääseen! Ehkä seuraavaksi vaihdan ohuemman villamaton olkkariin, se odottelee kellarissa. Lisään jotain värikästä esinettä esillepanoihin ja alan suunnitella parvekekautta. Luin pitkän ajan sääennustetta ja saattaisi olla aika lämmin lopputalvi ja aikainen kevät. Toivotaan että tämä pitää paikkansa. Luen muuten joka päivä sääennusteet ja petyn jos näen lumihiutaleiden kuvia..
6 Comments
Nätit kimput! Mä taas toivon, et tää (vähäinen) lumi ja pakanen pysyis. Pääsis mm. hiihtämään :).
Kiitti 🙂 Joo varmasti talvi ja lumi on ihanaa jos on innostunut hiihdosta – mä ajattelin että ensi talvena kun asutaan ihan hiihtomaaston vieressä, niin kokeilen. Sit tuntuu varmasti erilaiselta.
Anne hei! Olen ollut kiinnostunut sisustuksesta ihan lapsesta saakka ja tilasin Avotakkaa jo opiskeluaikoinani 80-luvulla. Sen jälkeen on tullut muitakin hyviä lehtiä, kuten Deko ja Kodin Gloria.
Nyt työhuoneeni hyllyä kuormittavat konkreettisesti metrien mittaiset lehtipinot. En haluaisi heittää niitä roskiin, mutta totta puhuen en kyllä oikeastaan koskaan palaa vuosikymmenten takaisiin lehtiin. Miten olet ratkaissut tämän ongelman omalta osaltasi?
Oi vitsit miten ihanaa olisikin ollut säilyttää vanhoja sisustuslehtiä, joskus niitä kaipaan. Olen itsekin suurkuluttanut niitä alle kymmenvuotiaasta saakka. Mutta jossain vaiheessa kun pinot oli valtavia, tein ratkaisun että luovun niistä. Jaottelin ne ensin niihin missä on jotain todella sykhdyttävää ja säilytin vaan ne. Sitten lopulta karsin niin että luovuin paria vuotta vanhemmista. Nyt taidan olla siinä tilanteessa että lehtiä on noin parin vuoden ajalta. Olen myös karsinut niitä mitä ostan, kotimaisista vain Asun-lehden ja ulkolaisista pari ruotsalaista. Satunnaisesti vaan ostan muita. Tällä taktiikalla lehtiä tulee vuodessa noin 30 kappaletta ja jos säästä parin vuoden ajan, niin niitä pyörii siinä 60 kappaletta kotona. Bookazinet on sit asia erikseen, niitä on jo kertynyt mukavat pinot, mutta nyt teen niin että selaan äkkiä kaupassa ja jos siellä ei ole erityisen sykähdyttävää niin en osta. Se että somesta saa selattua ihania sisustuksia on kyllä tehnyt kriittisemmäksi lehtiä kohtaan.
En kestä tuota beigeä pötkylä-patsasta kirjapinon päällä, ihana! 😀
Se on minustakin ihana, sain teoksen joululahjaksi mieheltä 🙂