Voi miten ihana lauantaipäivä saatiin paljolti auringon ansiosta. Vaikkei pitäisi, niin silti mielelle on vaikutusta säätilalla. Eilen energiaa tuntui olevan vaikka kuinka keväisen auringon helliessä, tänään sunnuntaina kuuluu sateen ropinaa ja ikkunasta näkyy harmaa räntäsadeilma. Päätin että tänään tulee ihana sunnuntai, räntäkelistä huolimatta. Nyt kuuntelen miesten viestihiihtoa ja kirjoittelen blogihöpinöitä, sillä pitkästä aikaa tästä postauksesta tulee sellainen rupattelu.
Ruokatila näyttää erityisen ihanalta auringon säteissä ja kukkakimpulla koristeltuna.
Pitäiskö tehdä jotain ”enemmän”
Eilen aloitin aamun hitaasti sängyssä kirjaa lukemalla. Kirjoitin Instagram Stooreihin siitä, miten tunsin jopa huonoa omaa tuntoa ”laiskotteluhetkestä”. Eihän pitäisi! Olen viime aikoina miettinyt paljon tätä aikaansaamisasiaa. Kun on tehnyt nuoresta saakka kahta työtä ja vihdoin voi sen ansiosta ottaa hitusen rennommin ja keskittyä vain siihen yhteen työhön, mistä on monta vuotta haaveillut ja jonka eteen on tehnyt melkein kymmenen vuotta töitä, ei pitäisi tuntea mitään muuta kuin ylpeyttä että on päässyt tavoitteeseen. Muistutan säännöllisesti itselleni tästä, silti se ei meinaa aina mennä kaaliin.
Ostin itselleni Eeva Kolun Korkeintaan vähän väsynyt -kirjan, jota en ole jostain syystä aiemmin lukenut. Hyvä hetki näissä ajatuksissa lukea juuri tätä kirjaa. Minun suurin ongelma on ”huono omatunto” – aina pitäisi tehdä enemmän ja jotain. Kun yritän rentoutua kirjan parissa, näen vaan makuuhuoneen tuolin alla pyörivät villakoirat, jotka ovat pesiytyneet sinne edellispäivän imuroinnin jälkeen. Mietin myös sitä miten muut näkevät oman työni, vaikuttajana toimiminen ei ole niitä tavallisimpia ammatteja. Eihän sillä ole väliä mitä kukaan muu ajattelee tästä työstä – tärkeintä on että itse viihdyn ja nautin siitä mitä teen. Paras palaute tulee seuraajilta, ihanat viestit siitä miten sisällöt ilahduttaa ja vinkeistä on apua.
Maltoin lukea hetken kirjaa, sitten sisko soitti ja juteltiin pitkään puhelimessa. Taas teki niin hyvää purkaa ajatuksia ja kuulla tsemppaamista ja järjen ääntä. Sääasiakin käytiin läpi – jos aina näkee vain positiivista, voiko huippuhetkistä iloita niin paljon. Kaikenlaiset tunteet kuuluu elämään – toivottavasti vain ne positiiviset on isommassa roolissa. Ja kyllä kirjan lukeminen on tärkeää, ei mitään minkä sijaan pitäisi tehdä jotain tuottoisampaa.
Siskon kanssa juteltiin myös sisustusprojekteista; meidän koko perheellä on sellaisia meneillään. Vanhempien uusi koti on työn alla, siskon perheen remppasuunnitelmat käynnissä ja meillä raksa. Niin kivoja suunnitelmia ja haaveita.
Eilisen siivouspsykologinen oivallus – ei ne villakoirat tai muut. Kotona tärkeintä on se yleisfiilis, pätee niin visuaaliseen kutsuvuuteen kuin sisäiseen tunteeseenkin.
Olohuoneessa pyörii maalivärimallit. Olen fiilistellyt vanhempien remppaan sävyjä. Heidän koti sijaitsee vanhassa kivitalossa ja mietin että väliovet olisi kiva maalata pehmeällä harmaalla. Vahvin sävyehdokas on tuo alimmainen Teknoksen HARMAJA T1736 -sävy. Suvin kanssa on fiilistelty keittiöjuttuja, niin kivaa pähkäilyä. Olen edistänyt myös Villa Woodsin keittiöjuttuja, pian haluaisin jo jättää tilauksenkin, että on sitten varmasti ajoissa. Juuri saatiin eteisen tammihyllystöstä ja kaapistosta tarjouksia – hitsit miten paljon ne tulee maksamaan, voi budjettiparka.
Eilen päästiin valmiiseen ruokapöytään miehen vanhemmille ja käytiin saunassakin. Kyllä piristi kun sai vähän seuraa ja hyvää ruokaa. Nyt sunnuntain vietän taas yksin kotona, kun toinen on tekemässä taloa.
Semmoisia sekalaisia ajatuksia täällä pyörii.
