Täällä on ennättänyt jo tammikuun 2023 ensimmäinen viikko käynnistyä, kun pääsen viimeistelemään tätä vuoden vaihteessa aloittamaani blogikirjoitusta – ensin mietin onko välipäivien muistelu tässä kohtaa jo ”vanhaa juttua” mutta muistellaan nyt kuitenkin.
Joulun 2022 muistan läheisten jouluna, sillä ensimmäistä kertaa vuosikausiin, vietettiin joulunaika molempien meidän perheiden kanssa – ensin aattona miehen perheen luona ja sitten joulupäivänä ajettiin Kokkolaan mun perheen luokse. Oli siis ihana joulu, vähän erilainen kun ei omassa kodissa tullut juurikaan vietettyä aikaa.
Luovan työn tylsistyshetki
Miehellä alkoi työt heti välipäivinä ja minä olin antanut itselleni luvan pitää lomaa. Hiimailin ja lepäilin, en juuri kokannutkaan, koska meillä oli jouluruokia jäljellä. Toisen päivän kohdalla huomasin olevani supertylsistynyt. Mietin että luovassa työssä tällaisia tylsistyshetkiä tarvitaan, vilkkaan mielikuvituksen omaavan ihmisen aivojen on hyvä välillä käydä hitailla.
Opettelin päikkäreitä, tai no, oon mä hyvä niissä, mutten juurikaan tule nukkuneeksi iltapäivinä. Teki hyvää kellahtaa koirien viereen sohvalle ja nukkua pieni pöppörö.
Jossain vaiheessa olin niin tylsistynyt, että mietin lähteväni kauppakeskukseen – ihan vaan katsomaan ihmisvilinää. Sitten tajusin, etten halua ostaa mitään, niin vähän tylsää haahuilla kaupoissa, kun ei halua mitään. Päätin leipoa pullaa!
Samana iltana pullan leipomisen jälkeen tartuin vihdoin Sara Karlssonin ja Pia Sievisen Elämää päin -kirjaan, (kirja saatu) joka odotti pinon päällimmäisenä lukuhetkeä. Kesti hetken että sain aikaiseksi aloittaa paperisen kirjan lukemisenkaan. Mutta voi miten ihana kirja olikaan, ahmin sen yhdellä kertaa ja inspiroiduin hurjan paljon. Sain takaisin ne voimat, joita olin odottanut, mietin miksen lue enemmän; koska kirjat ovat niin tärkeitä.
Elämää päin – Kirjeitä kiireettömyydestä, malttamisesta, muutoksesta, remonteista, rakkaudesta, Italiasta ja siitä, mikä on riittävästi
Rakastan ajatusten vaihtoa, sitä teen siskoni Suvin kanssa jatkuvasti, meidän puhelut on välillä tosi pitkiä. Saran ja Pian kirjasta tuli heti mieleen meidän ajatusten vaihto, toki se on rennompaa, mutta juuri saman tapaista sekalaista pohdintaa kaikesta maan ja taivaan välillä.
Kirja muistutti taas niistä itselle tärkeistä asioista – perusasioista. Olen ennenkin sanonut, että olen tosi perustyyppi. Arvostan eniten sitä, että jokapäiväiset arkiset asiat on kunnossa, toimii ja ilahduttavat. Se tekee itselle elämästä mielekkäintä. Me kaikki ollaan ihmisinä niin erilaisia, joillekin kodin ulkopuolella tapahtuvat aktiviteetit on niitä jotka auttaa tekemään elämästä parasta. Onneksi voi kuunnella itseä ja omia taipumuksia.
Puhkuinkin vuoden vaihtuessa hyvää energiaa ja intoa – mutta sitten tänne iski viikon mittainen sairastupa. Nyt on jo parannuttu, itse kyllä en ollut kovin kipeä fyysisesti, mutta henkisesti vajaakuntoisuus otti lujille jotenkin. Sain toki tehtyä kaappien siivoilua, rauhoitin sillä levotonta mieltä ja nyt on senkin suhteen hyvä fiilis. En ole kummoinen sairastaja, kun jännitän aina niin paljon.
Mutta nyt on sit flunssakin lusittu ja työt on alkaneet vauhdikkaasti, että ei kun elämää päin!
