Author

Anne

Browsing

”kaupallinen yhteistyö Vallila ja Karto

Jossain vaiheessa taisin täälläkin mainita, että tänä vuonna aion aloittaa jouluvalmistelut ajoissa ja nauttia joulunodotuksesta pitkän kaavan mukaan. Nyt on pikkujouluviikonloppu, enkä voi uskoa, että tämä ajatus on pitänyt. On nautittu ystävien kanssa joulufiilistelyistä – viimeksi eilen kaupungilla glögi/kahvihetken merkeissä ja olen jopa onnistunut somistamaan kotia jouluiseen tunnelmaan. Mutta kaiken huippuna minä olen saanut kaksi joululahjaakin hankittua ja paketoitua!

Vallila ja Karto lähettivät minulle jouluisen paketin ja haastoivat minut joululahjaostoksille Vallilan myymälään. No, ehkä tämä haaste pikkuisen nopeutti lahjaostosten aloittamista. Mutta ei ollut vaikea miettiä mitä lahjapakettiin Vallilalta käärin, nimittäin kuvan tossut ovat omani ja kovin mieluisat. Niinpä halusin ehdottomasti toiseen pakettiin kääräistä samanlaiset Veera-kuosiset pehmoiset tossut. Kaunis punainen lahjakassi on Karton ja kuosi siinä Vallilan.

Minulla on ollut tapana aina pedata sänkyyn joululakanat, jos ei koko lakanasettiä, niin ainakin tyynyliinoihin jotakin erityistä joulua varten. Tämän joulun lakanat ovat meillä nämä Valllilan Veera-lakanat. Petauksessa on myös Vallilan puuvillainen neulottu Maija-koristetyyny, joka minulla oli ennestään, se on juuri sellainen pehmoinen ja talvinen tyyny, jonka laitan mieluusti esille pakkasilla.

Näin kauniiden lakanoiden kanssa ei päiväpeittoa tarvitse pedata, sen sijaan heitän mieluusti sängylle torkkupeiton – osaksi tuomaan tunnelmaa, mutta myös siksi, että minulla on tapana lueskella sängyssä ja jos en ole pyjamassa, en kömmi täkin alle, vaan kietoudun peiton päälle torkkuhuopaan. Vallilan Halaus-peitto on ehdoton lempitorkkupeittoni!

Sängyn vierelle asettelen aina jotakin luettavaa, joulun aikaan myös kynttilän. Makuuhuoneen tunnelma syntyy kaikista pienistä yksityiskohdista. Totuuden nimessä on sanottava, että nämä peitot ja lakanat kulkeutuvat meidän vierashuoneeseen joulun ajaksi – nimittäin meillä on siellä vierassängyssä rentoutumispesä. Katsotaan sarjoja ja elokuvia ja me pedataan sänkyyn lakanat ja kummallekin omat peitot joihin kääriytyä. Vapaapäivinä nimittäin saattaa tulla vietettyä aikaa pyjamassa p a l j o n. On ihana katsella pedatussa sängyssä sarjoja ja syödä suklaata (joulun aikana en säännöstele sitä). Saatan myös kävellä täkki harteilla vaikka aamupalapöytään, koska kylmä.

Mitä sitten valitsin lahjapaketteihin ja kenelle? Taitaa tällä kertaa yllätys paljastua, sillä molemmat lahjan saajat lukevat varmasti tämän postauksen ennen joulua…

Ystävän pakettiin ostin Veera-patakintaan, jonka värisävyt sopivat minusta kivasti hänen selkeään keittiöönsä. Saattaa olla nimittäin, että edellisjouluna tuli vietettyä hänen keittiössään paljon yhteistä aikaa ja aina oli pula patakintaista. Päätin että vaikkei lahjoja ostetakkaan, voi silti antaa jonkun pienen yllärin (joka tässä paljastuu), saatiin mekin viime vuonna häneltä ylläri, sillä meiltä ei kuulemma löytynyt helposti viinipullon avaajaa.. Tällaiset käytännölliset ja tarpeelliset lahjat on kivoja mielestäni. Eli ystävän pakettiin sujahti Vallilan Veera-patakinnas – minusta tuossa on ihana khakiin taittava harmaa sävy, joka sopii saajan keittiöön todella hyvin.

Äidille siis nuo pehmoiset Veera-kuosiset tossut. Tiedän että vanhempien vanhassa kivitalossa on kylmät lattiat ja nämä tossut ovat kevyet ja lämpimät. Äidin ja isin kesken on myös sovittu, ettei ostella lahjoja, mutta mielelläni vien pienet paketit jouluksi. Vanhempien luona ei ole tullut joulua vietettyä aikoihin, mutta yritän aina päästä käymään joulukuussa heidän luonaan. Nyt on suunnitelmissa lähteä viikoksi Kokkolaan heti itsenäisyyspäivän jälkeen. Niin kivaa. Saadaan fiilistellä joulutunnelmia jo vähän etukäteen ja kiireettä, kun meillä on monta päivää aikaa olla Kokkolassa.

Lahjat paketoin Karton tukevaan lahjapaperiin, jonka kuosi on Vallilan kokoelmista. Pidän paljon tuommoisista perinteitä henkivästä jouluisesta kuvioinnista. Värisävytkin ovat kauniit, murrettuja vihertäviä ja syvän punaista. Joulun lempivärejäni. Olipas muuten kiva paketoida lahjoja pitkästä aikaa. Normaalisti olen tähän mennessä vuotta saanut olla ”ammattipaketoija”, kun on tullut oltua kaupassa töissä. Nyt kirjaimellisesti nautin paketin tekemisestä. Sujautinpa vielä somisteeksi pihalta napsaistun tuijan oksan. Tällaiset luonnosta napatut yksityiskohdat ovat minusta kivoja – niitä voi laittaa kattauksen koristeeksi tai lahjapaketteihin.

Esittelin muuten aiemmin jo Instagramin Storyissa tuota Karton uutta lahjanarua, joka on ekologista ja biohajoavaa. Sainkin teiltä hurjasti viestejä, että kiitos vinkistä – sillä eihän sellaisia kiiltäviä muovinaruja kannata ostaa jos on tarjolla näitä ympäristöystävällisiä versioita. Tässä nauhassa on mielestäni tarjolla tosi nättejä sävyjä, suosikkini tällä kertaa tuo ruskeaan taittava väri.

Minä teen aina ruusukkeen narusilmukasta, jonka sidon solmulla rusetiksi. Tämä tapa on ollut jo vuosia käytössäni, minusta tällainen rusetti on tosi nätti. Toki tuo naru kihartuu saksilla jos niin haluaa. paksu ja tukeva nauha on ihan kaunis vaikka pelkällä yksinkertaisellakin solmulla.

Tässä ei ollut vielä viimeinen tämän joulun paketointihetkeni, mutta näin se tulee varmasti jatkossakin sujumaan – seurana lämmintä glögiä, tossut ja peitto. Tykätään pitää kotona lämpötila aika viileänä, se on ernergiataloudellista, mutta samalla on raikas hengittää. Onneksi voi aina kääriytyä peittoon jos on liian kylmä.

Yhteenvetona näistä joulufiilistelyistä voisin sanoa, että ymmärrän miksi niin moni sanoo, että parasta joulussa on joulunalusaika. Aikaisemmin olen itse vaan kulkenut töistä ja pimeästä väsyneenä kohti jouluaattoa, mutta nyt on kovasti etuoikeutettu olo, että on mahdollisuus fiilistellä ja nauttia kaikesta jouluun liittyvästä jo hyvissä ajoin. Viikonloput on varmasti monessa perheessä näitä joulufiilistelytunnelmointeja – siivoillaan, nautitaan glögiä, pakkaillaan lahjoja, somistetaan kotia, ulkoillaan…

Ihanaa pikkujoulua!

*lakanat ja lahjapakkaustarvikkeet saatu

kuva: Residence Magazine

 

Sain bloggaajakollega Suvilta (Visu Sillvan – Nordic Living Blog) toiveen kertoa ajatuksistani koskien meidän seuraavaa kotia. Mikäs onkaan kivempaa aloittaa marraskuun sateinen perjantaiaamu, kuin haaveilemalla uudesta kodista. Mielessä on tietysti monta asiaa joita tulee pyöriteltyä. Mitään konkreettista kohdetta ei aleta katsella vielä, mutta tottakai ollaan jo pitkään juteltu ja mietitty mitä kenties seuraavassa kodissa voisi olla. Tai vielä pidemmälle, sitä seuraavassa, joka olisi ihana rakentaa ihan itse omien suunnitelmien mukaan.

Mutta seuraava etappi tulee luultavimmin olemaan jonkinlainen remontoitava kohde. Mielellään rivari, koska halutaan omaa pihaa edes pikkuisen. Me tykätään puutarhahommista ja pihahengailusta, joten olisi tosi outoa olla kerrostalossa – sitä mieltä ollaan molemmat. Eli ensimmäinen toive uudelle kodille on piha.

Meille riittää pienempi koti kuin tämä, fakta on, että tässä on aivan älyttömän kivasti tilaa ja nautitaan joka päivä tämän kodin käytännöllisyydestä ja toimivuudesta. Mutta kahdelle ihmiselle tässä on hieman liikaakin neliöitä. Kompaktimpi olisi järkevämpi. Nykyään on minusta hieno suuntaus – ei enää haaveilla ökytaloista ja neliöistä, vaan toimivasta ja maltillisesta. Näin ainakin itse ajattelen.

kuva: Residence Magazine

Ideaalitilanteessa löytäisimme yksitasoisen rivarin, jossa on kolme huonetta ja keittiö. Toivoisin että keittiö ja olohuone olisivat yhteydessä toisiinsa ja että olohuoneessa olisi suuret ikkunat pihalle. Muuten ihan peruspohja olisi ok. Haluaisimme remontoida koko huoneiston keittiötä ja kylpytiloja myöten. Mielellään poistettaisiin sauna kokonaan, sillä me olemme saunoneet tänä vuonna ehkä kaksi kertaa! Koen että monessa pienehkössä asunnossa tilava, mahdollisesti ammeellinen kylpyhuone kodinhoitopisteineen olisi käytännöllisempi. Monella saattaa olla saunomismahdollisuus tarvittaessa muualla; mökillä, vanhemmilla, kuntosalilla.. Ymmärrän toki jos on ihan saunaintoilija, silloin saunalla on paikkansa, mutta meille se ei ole tarpeen. Mielummin avara kylpytila.

Yleisesti pinnoista

Haluaisin kokeilla betonilattiaa, sellaiseen varmasti päädytään jos siihen on mahdollisuus tulevassa kohteessa. Minulla on ollut kaikenlaisia parketteja lukuisissa kodeissa ja rakastan aidon puun fiilistä. Oma Timberwisen lankkuparketti on ollut ehdottomasti paras satsaus nykyiseen kotiin. Mutta on kiva testata jotakin muuta seuraavaksi.

Muuten varmasti seinäpinnat maalattaisiin, valitsisin yleisvalkoisen seinäsävyn, joka olisi linjassa muiden valkoisten yksityiskohtien kanssa. Toivottavasti tulevassa kodissa ei olisi pakko altistua liikaa kellertävälle listavalkoiselle – sen yrittäisin eliminoida. Eli mahdolliset listat ja väliovet maalataan tai keksitään jotakin muuta tilalle. Mutta kaikki seinät eivät varmasti olisi valkoisia, ainakin makuuhuoneessa ja tulevassa työhuoneessa olisi sävyjä. Läikkyseinääkin varmasti voitaisiin testata johonkin.

Väliovia miettisin tarkasti, voisiko ne maalata ja voisiko jotkut ovet olla ovelampia – kenties teetetty puinen tai muuta hauskaa. Kaikkien ovien ei tarvitsisi olla samanlaisia.

kuva: Residence Magazine

miten olla tylsän klassinen mutta samalla kokeilla uusia tuulia

Materiaaleista

Rosteri/teräs kiinnostaa materiaalina, kirjoitin jo joskus yli vuosi sitten että joskus haluaisin kenties teräksisen keittiön tason pitkästä aikaa, kurkkaa esim tämä postaus: Ajaton Sisustusinspiraatio. Ah miten huokailen tuota kohdetta edelleen. Siinä on niin kauniisti ja ajattomasti toteutettu kaikki.

En ole mitenkään kovin ylellisen tyylin ystävä, pidän ennemmin maanläheisestä, rennosta, kodikkaasta ja intuitiolla rakennetusta kodista. En ole ikinä haaveillut mistään luksuksesta, enkä haaveile edelleenkään. Mutta pidän ajattomuudesta ja ovelista valinnoista. Siksi niiden tasapainoilu onkin välillä vaikeaa – miten olla tylsän klassinen, mutta samalla kokeilla uusia tuulia. Trendien valtavirtaa en koe omakseni, mutta silti rakastan vaikka marmoria. Mutta poimin ennemminkin materiaaleja ja värejä joista innostun, kuin kokonaisia tyylejä jostakin. Sillä tavalla syntyy oman näköinen kokonaisuus, joka on ajassa kiinni, mutta myös muutamien vuosienkin päästä yhtä kiinnostava.

Kiintokalusteissa mittatilaustyyliset ja persoonalliset valinnat kiinnostavat edelleen, kuten nyt meidän nykyisen kodin makuuhuoneen kaapin ovet, jotka on teetetty vakiorunkoihin Unique Homessa omaan värisävyyn maalattuna. Lue vaikka: Makuuhuoneen muutos vaatekaapin ovilla. Muutenkin olen sitä mieltä, että etenkin kompaktissa kodissa suunnittelun lähtökohta on toiminnallisuus, eli kiintokalusteet ja niiden paikat mietitään huolella.

kuvat: Kvänum

 

Keittiöstä

Keittiö on kodin kallein ja näyttävin hankinta. Siihen haluaa panostaa ihan erityisellä pieteetillä. Itselle on tärkeää että keittiö on toimiva niihin neliöihin nähden mitä on tarjolla. Kun toiminnot ja lay out on suunniteltu parhaaksi mahdolliseksi, voi alkaa miettiä visuaalista puolta.

Haluaisin itse seuraavaan keittiöön väriä, itse määriteltyä väriä mieluiten. Minulla on aina ollut valkoinen keittiö – aika hassua sinänsä, koska tykkään väreistä. Puinenkin keittiö on ihana, mutta luulen että nyt kiinnostaa joku itse määritelty värisävy. Ei vielä yhtään osaa sanoa mikä se olisikaan!

Keittiökaappeihin haluan ehdottomasti myös vetimet. Minulla on ollut aikanaan kahdessa kodissa vetimettömät kaapit ja rakastan nykyisen keittiön Superfrontin vetimiä, ne ovat tuoneet valkoiseen keittiöön sen tarvittavan jujun. Vetimien valinta ei sitten olekkaan ihan helppoa, mutta jotakin hillittyä ja kiinnostavaa sen pitäisi olla. Kenties sekoittelua, osaan vetimiä, osaan ei tai erilaisten vetimien yhdistelyä. Ei liian konservatiivista.

Tasoihin toivoisin kiveä tai komposiittia tai jotakin näyttävää. Ellei päädytä siihen terästasoon. Välitilaan en vielä yhtään osaa ajatella mitään, sillä rakastan kokonaan valkoisella kaakeloituja seiniä, mutta ehkä tällä kertaa jotain muuta. Liesituulettimen haluan teettää/tehdä itse, jotakin joka ollaan itse suunniteltu siihen paikkaan mihin se sitten tuleekin.

Keittiön asusteina toimisi tietysti valaisimet. Ehkä päädytään jopa samoihin Tolomeo-spotteihin jotka meillä on nytkin, tästä ollaan juteltu – molemmat tykätään niistä edelleen hurjasti. Ne ovat myös sellaiset ajattomuuden huipentumat, että tiedän jaksavani niitä aina. Myös jonkinlaista avosäilytystilaa tms. olisi kiva olla, tykkään avohyllyistä, koska tiedättehän miten tykkään luoda erilaisia esillepanoja.

kuva: Kvänum

Kylpytilasta

Voi vitsit miten ollaan pyöritelty ja mietitty mahdollisuuksia tulevan kodin kylppäristä. Tässä kodissa tykätään todella paljon mikrosementtilattiasta, kun siinä ei ole saumoja. Tiedättehän ”kuivausnatsit” – ei jää vettä kalkkiintumaan lattian saumoihin. Jonkinlainen tasoitepinta ainakin lattiassa siis kiinnostaa. Välillä katselltiin terrazzolaattoja ”sillä silmällä”, mutta en tiedä, niitä näkee nyt niin paljon. Jotenkin tummempi ja sävykkäämpi kylpytila innostaisi. Myös mosaikkikaakelit on ihania! Voi olla että annan toisen päättää kylpyhuoneen pinnoista ja nyökkäilen vieressä – luotan kyllä Hänen valintoihin.

Kaapistoista kylppärissä. Tässäkin voisi kiinnostaa oma sävymaailma, jos vaan kaappeja mahtuu, sitähän ei koskaan tiedä. Pidän myös erilaisista lasipinnoista, kenties verkkolasia tai raitalasia voisi kokeilla johonkin…

Ainakin suuri peili olisi ihana ja tietysti hyvä ja säädettävä valaistus. Niin että kylppäriin saisi tarvittaessa tehokkaan valaistuksen, mutta myös tunnelmallisen ja hämyisen kylpyvalon.

kuva: &Tradition

Huonekaluista

Tottakai on kiva haaveilla myös irtosisustuksesta. Meillä on kuitenkin todella ihania huonekaluja ja valaisimia. Niitä on päivitetty jo paljon yhdessäoloaikanamme, jotta kotona on molempien juttuja ja toiveita. Yhdessä valitut kalusteet siirtyvät varmasti tulevaan kotiinkin ja niistä nautitaan edelleen. Uutta ei juurikaan tarvita. Ainoa uusi huonekalutoive itselläni on nojatuoli nykyisen sohvan pariksi. Niin, sohvasta ollaan keskusteltu, tämä meidän on jo kymmenen vuotta vanha, mutta niin ihana ettei sitä kumpikaan halua vaihtaa (kenties uudet päälliset vain). Mutta se nojatuolikaveri; siitä voi tulla pieni hyväntahtoinen vääntö – minä haaveilen tuosta kuvien &Traditionin tuolista, vielä tuossa marjapuuron sävyssä, mutta toinen ei lämpene ajatukselle. Joten tyydyn ihastelemaan tätä nojatuolia kuvissa. Katsotaan mihin joskus yhdessä päädymmekään. (Mutta eikö tuo kuvan nojatuoli olekin aivan ihana!!).

 

Tästä tulikin pitkä ajatusten virta. Mutta kaikenkaikkiaan kärsivällisenä täällä elellään ja nautitaan nykyisestä kodista niin kauan kun tässä asustellaan. Haaveilukin on ihanaa!

”kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja IKEA

Hip hei, joluttaa jo! Omalla kohdalla se tarkoittaa ensimmäisenä jouluisten herkkujen maistelun – nimittäin kuulun siihen jouluryhmään jonka mielestä yksi parhaista joulurekvisiitoista on jouluruoat ja jouluiset pikkusyömiset. Jos hillitsen kodin yltiöpäistä joulukoristelua vielä marraskuussa, niin sen sijaan aloitan herkkujen nauttimisen samaan aikaan kun innokkaimmat kantavat sisälle joulukoristeet ja kausivalot. Minulla herkut tulevat aina ensin.

Arvatkaa olinko innoissani kun sain IKEA:lta jouluisen herkkulähetyksen. Oma joulukausi päätettiinkin korkata virallisesti näiden herkkujen avulla. Kutsuin ystäväni eräänä tavallisena arkiaamuna luokseni viettämään ”joulusesongin” avajaisia piparkakkukranssitalkoiden merkeissä. Samalla valmisteltiin ja maisteltiin mutamaa muutakin herkkua. Teemana oli myös fiilistellä mitä joulun pyhinä tekisi.

Tiesittekö te, että IKEA:n herkkuosasto on todella monipuolinen, sieltä poimii jouluakin ajatellen niin nameja, pikkuleipiä, juustoja, hilloja kuin kalapöydän antimiakin.

Kuvassa esimerkiksi piparkakkuja ja niiden koristeluvälineitä. Lisäksi suklaata – namskis, miltä VINTERSAGA-piparkakkusuklaat maistuivat, uskotteko että silti onnistuin säilyttämään toisen suklaalevyn vielä kaapissa. Ikean suklaa on UTZ-sertifioitua, joka tarkoittaa vastuullisempia viljelymenetelmiä ja parempia työskentelyolosuhteita viljelijöille.

Jos joulukoristeista puhutaan, niin kuvassa oleva setti osoittaa aika hyvin joululinjan josta itse tykkään. Pöydälle on levitetty pellavansävyinen VARDAGEN-pöytäliina, kukkia ja havuja maljakossa, valkoisia kynttilöitä (IKEAN VINTERFEST-adventtikynttilät) ja muutama hillitty joulukuusenkoriste (IKEA:n VINTERFEST-joulukuusenkoriste), joita tykkään käyttää myös kattausten somisteina.

Keittiössä hääräsivät kaikki vuorollaan. Henriikka valmisti ihanaa juustokakkujälkkäriä, jonka pohjaksi murskattiin IKEA:n piparkakkuja. Apukokki sulattaa jotakin liedellä. Minusta mikään ei ole ihanampaa joulunodotusta, kuin keittiöhääräily ja yhdessä tekeminen.

Piparkakut taipuvat moneen, minulla on peltirasiallinen VINTERSAGA-piparkakkuja. Onneksi niitä on nyt aina kaapissa, ainakin tuonne tammikuulle saakka. Olen saattanut napsia yhden tai kaksi joka ilta kahvin tai teen seurana.

Järjesteltiin meidän olkkarin ruokapöydälle piparkakkukranssipaja. IKEA:ssa on astetta tukevampia  VINTERSAGA-piparkakkuja, jotka sopivat tällaiseen kranssihommaan mainiosti. Piparkakuissa on myös reikä valmiina, niin niitä voi halutessaan ripustella vaikka joulukuuseen.

En oikein tiedä mistä alun perin sain päähäni tällaisen piparkakkuranssin. Mutta kun näin tukevat piparkakut, mietin heti, että haluan koittaa koota niistä kranssin. Tämä on hauskaa puuhaa, hitusen se vaatii kärsivällisyyttä – vaikka piparit ovat tukevia, hajoavat ne silti helposti, jos ei ole varovainen. Liimaamisvaiheessa siis maltti on valttia. Piparkakkuliimaa kannattaa laittaa runsaasti – auttaa jos lämmittelee hiukan liimatuubia ensin kuuman veden alla, se tulee notkeammin ulos tuubista.

Piparkakkujen koristelu on todella rentouttavaa puuhaa. Itsehän tällä kertaa lähinnä ihastelin tyttöjen kransseja, koska puuhailin kameran takana ja keittiön puolella. Oma kranssini jäi vähän puolitekoiseksi.

Vinkki piparkakkukranssien tekoon:

  • käytä tarpeeksi paksuja piparkakkuja että ne eivät mene helposti rikki
  • levitä piparkakkuliimaa runsaasti että kranssi pysyy koossa, kannattaa myös laittaa piparit reilusti päällekkäin
  • pidä kranssin koko maltillisena niin se on tukevampi
  • keskity koristeluun, se on rentouttavaa, älä tee sitä kiireessä (kuten minä)
  • anna kranssin kuivua rauhassa vaakatasossa, sitten se pysyy paremmin ehjänä kun sen nostaa pystyyn

Sillä aikaa kun tytöt vielä koristelivat piparkakkukranssejaan kaikessa rauhassa, kokosin minä keittiössä lohivohvelikakkua. Keksin testata IKEA:n pakastekaapista löytyviä valmiita pikkuvohveleita suolaisen voileipäkakun runkona. Väliin tein IKEA:n kylmäsavulohesta tahnan. Kakku toimi todella hyvin, se pysyi paremmin kasassa kun oletin. Suosittelen kokoamaan sen mielummin leikkuulaudalle kuin lautaselle – hoksasin tämän vasta jälkikäteen, nimittäin suora leikkuulauta olisi ollut kauniimpi alustana. Täytteeseen käytin IKEA:n SJÖRAPPORT-kylmäsavulohta ja koristeluun IKEA:n SJÖRAPPORT-katkarapuja ja IKEA:n SJÖRAPPORT-merileväkaviaaria.

Kaikki IKEA-tavarataloissa tarjoiltu ja myyty lohi on peräisin Aquaculture Stewardship Councilin (ASC) sertifioimilta kalanviljelylaitoksilta. Kaiken käyttämämme villinä pyydetyn kalan ja äyriäisten on oltava peräisin MSC- eli Marine Stewardship Council -sertifioifuilta, vastuullisesti toimivilta kalastusyrityksiltä.

 

Lohivohvelikakku

pohja kootaan IKEA:n vohveleista

Täyte:

  • maustamatonta tuorejuustoa
  • créme fraichea
  • kylmäsavulohta
  • punasipulia
  • sitruunan mehua
  • suolaa ja pippuria

Koristeluun:

  • katkarapuja
  • merileväkaviaaria
  • tilliä
  • sitruunaa

 —>Tein yksinkertaisesti niin, että kasasin ensin pohjimmaiseksi pikkuvohveleita ympyrän muotoon, päälle reilusti täytettä, sitten toinen kerros vohveleita, täytettä ja vielä yksi kerros. Lopuksi koristelu katkaravuilla, merileväkaviaarilla, tillillä ja sitruunalla.

Kakun voisi koota myös suorakaiteen muotoon, tai tarjoilla vohvelit tarjottimelta suupaloina, joissa on tuota lohitäytettä. Minä pidin tästä kakusta siksi, että kun se vetäytyi vielä jonkin aikaa jääkaapissa, kostutti täyte vohvelit ja sen koostumuksesta tuli ihana.

IKEA:n herkkukassista löytyi kolmea erilaista juustoa, joista kokosin herkkutarjottimen. On kiva maistella erilaisia juustoja, kaikilla on niihin omat mieltymykset. Minä rakastan kylläkin ihan mitä juustoa vaan.

Näitä juustoja maisteltiin:

  • OST PRÄST – pitkään kypsytetty puolikova juusto, joka on voimakkaan makuista ja hieman suolaista
  • OST HERRGÅRD – pitkään kypsytetty puolikova juusto, joka on voimakasta ja hitusen kirpeää
  • OST BLÅMÖGEL – luomu sinihomejuusto

Juustojen kanssa laitoin tarjolle VINTERSAGA-piparkakkuja, tillinäkkäriä ja lakkahilloa tuomaan makeutta (vitsit tuo lakkahillo on hyvää).

Glögikausi oli sopiva avata tässä samalla. IKEA:n VINTERSAGA-glögi maistui piparien koristelun lomassa ja sopi mainiosti juustotarjottimen seuraan. Glögi on oikeasti tosi ihanaa, mikseiköhän sitä muista juoda enemmän – itsellä glögihetket liittyvät useimmin siihen kun on vieraita. Nyt pitää muistaa nautiskella vaikka itsekseenkin lasillisesta lämmintä glögiä.

Aamupäivän joluinen brunssipöytä oli katettu rennosti. Herkut nosteltiin pöytään ja kynttilöillä taiottiin tunnelmaa. Vaikkei tässä vielä ole kummemmin joulua esillä, niin tunnelma oli todella jouluinen. Oikeastaan niin paljon kuin itselläni on tarvetta joluisuudelle. Tykkään tehdä joulufiiliksen kynttilöillä, kasveilla ja syömisillä muutenkin.

Lohivohvelikakun seuraksi halusin kokeilla raikasta IKEA:n Seljankukkamehua. Mehu sekoitettiin kuplaveteen ja lasiin lisättiin vielä jääpaloja. Juoma oli ylellistä ja juhlavaa, vaikkei siinä alkoholia ollutkaan. Halutessaan siihen olisi voinut lisätä vaikka tilkan valkoviiniä, olisi syntynyt raikas kevyt booli. Oli muuten ihana yhdistelmä tuon suolaisen kalakakun parina. Suosittelen kokeilemaan!

 

Jos miinustetaan aamupäiväbrunssiin kuuluneet kuvaushommelit, niin oli ihana ja rentouttava jouluinen hetki. Suosittelen ehdottomasti kokoontumaan joulufiilistelyiden merkeissä yhteen ja askartelemaan jotakin, tai koristelemaan piparkakkutaloa – sellainenkin löytyy valmiina osina IKEA:sta – VINTERSAGA-piparkakkutalo.

Tällaisia kransseista tuli, kuvasta puuttuu Maijan kranssi. Tuo hieno on Henriikan aikaansaannos ja taaempana minun ja Hänen yhteinen tekele (joka kuvauspuuhien takia on vähän hutaisu). Tämä oli niin kivaa, että haluan varmasti koristella jotakin uudelleen vielä ennen joulua. Kaapissa odottaisi se piparkakkutalo, sovittiin että tehdään se joku ilta valmiiksi koristeluineen.

Askartelua, nameja, glögiä – juuri tällaista joulutunnelmaa minä rakastan. Ja samanlaista fiilistä toivon joulunajalta, kiireetöntä yhdessäoloa, herkkuja ja rentoutumista.

Ihanaa joulunodotusaikaa!

Siivouscornerin jaksossa yhdeksän käytiin läpi pyykkikoneen puhdistamista. Itse olen tiestysti aika tarkka pyykinpesukoneen kanssa, enkä vähiten sen takia, että kone on vielä suhteellisen uusi – se innostaa entisestään pitämään koneesta huolta. Toki rakastan yli kaiken puhtaan pyykin tuoksua ja fiilistä, joten haluan varmistua, että pyykkini saavat parasta mahdollista pesua.

Pyykkikoneen putsaamisessa ei oikeastaan ole mitään ihmeellistä, mutta tässä muistuttelen siitä ja samalla innostan teitäkin tekemään perusputsauksen.

Siivouscorner Instagramissa: @anne_muotimielessa

Meillä on LG:n Twin Wash -pyykkikone, joka on kuivaava pesukone, sen takia erillistä kuivausrumpua ei enää ole koneen päällä. Sekin tila tulee hyötykäyttöön pyykin kuivatuksessa. Kuivaavaa pyykkikonetta en suosittele perheeseen, jossa pyykkiä pestään ja kuivataan paljon. Mutta se on oikein toimiva ratkaisu esimerkiksi meillä, koska kuivaan lähinnä vain liinavaatteita sillä ja niitäkin satunnaisesti. Tällä hetkellä kun on tilaa ripustella pyykkejä, en koe kuivuria niin tarpeelliseksi. Enkä usko että sanon tämän, koska ennen käytin kuivuria tosi paljon kun oli pesutorni. Kai laitekin vaikuttaa asiaan. Tosin meiltä löytyy nykyään höyry/kuivauskaappi LG:n Styler, se on oikein mainio etenkin vaatteiden raikastamiseen ja kauluspaitojen kuivaamiseen (niistä tulee ihanan sileitä samalla).

Mutta ihan ensimmäisenä sana laitteista – kannattaa opetella tuntemaan oma pyykkikone, tutustumaan sen tomintoihin. Moni pesee edelleenkin suurimman osan samalla tai samoilla ohjelmilla, vaikka koneessa olisi mitä lisätoimintoja. Myös kannattaa tarkistaa oman koneen huolto-ohjeet.

Pyykkikoneen puhdistus:

  • Aloitetaan pyyhkimällä kone ulkoa ja sisältä kostealla sieniliinalla ja yleispesuaineella joka ei vaahtoa liikaa.
  • Pyyhi erityisen huolellisesti koneen tiivisteet ja niiden välit. Sinne jää helposti vettä ja nukkaa, jos niitä ei puhdista ja kuivaa, alkaa sinne pahimmillaan muodostua liejua ja pahaa hajua. Tämä on koneen suurin likapesäke.
  • Irroita koneen pesuainelokero ja pese se yleispesuaineella ja harjalla altaassa.
  • Puhdista nukkasihti, jos pesukoneessa on erikseen irroitettava sellainen. Se löytyy yleensä pienen luukun takaa, jossa on myös poistoletku rummun vedelle.
  • Nukkasihti lähtee yleensä pyörittämällä irti. Pese se altaassa yleispesuaineella ja vaikka vanhalla hammasharjalla. Pyyhkäise myös nukkaluukun sisusta.
  • Tyhjennä rummun poistoputkesta vesi johonkin astiaan. Halutessasi voit huuhdella rummun kaatamalla sinne vettä ja päästämällä vede poistoputken läpi.
  • Käytä pesukoneen puhdistusainetta, me käytimme DrBeckmanin ainetta. Monilla pyykkikonevalmistajilla on omia puhdistusaineita. Myös sitrunnahappo sopii koneen puhdistuspesuun.
  • Pyyhi puhdistusaineeseen kostutetulla liinalla koneen kumiosat, anna vaikuttaa hetki ja pyyhi sen jälkeen vielä kostealla liinalla.
  • Käytä koko pullollinen puhdistusainetta (DrBeckmanin) koneen puhdistuspesuun ja valitse vähintään 60-asteinen pesuohjelma.
  • Pyyhi lopuksi koneen ulkopinta nihkeällä ikkunaliinalla, niin ei jää rätin jälkiä.
  • Puhdasta konetta on ilo huoltaa – me pyyhimme koneen aina pesun jälkeen kuivalla mikroliinalla- pesuainelokeron, luukun ja kumitiivisteet (jotta sinne ei jää nukkaa ja vettä) – pieni vaiva mutta kannattaa.
  • Pidä koneen luukkua ja pesuainelokeroa enimmäkseen raollaan, että laite pääsee kuivumaan kunnolla.

Pese pyykkejä vällillä kuumemmissakin lämpötiloissa. Itse pesen valkoiset lakanat välillä 95-asteessa, sekin auttaa pitämään koneen puhtaana.

Jos koneessa on ummehtunut tuoksu vielä näiden huoltotoimenpiteiden jälkeen, tarkista vielä poistoputki, ettei siellä ole tukosta.

Itse olen sitä mieltä, että kovin vanha pesukone kannattaa päivittää nykyaikaiseen jo pelkästään energian säästön vuoksi. Vanhat koneet käyttävät paljon enemmän vettä ja sen lämmitykseen kuluu hurjan paljon sähköä. Lisäksi uudet koneet punnitsevat pyykin ja ohjelman pituuteen vaikuttaa pyykin määrä. Niinpä ei ole niin väliä enää pesetkö vain täysiä koneellisia.

Oikeastaan monesti koneet lastataankin liian täyteen ja vaatteet eivät puhdistu kunnolla ja niihin saattaa jäädä pesuainejäämiä. Muista myös annostella pesuainetta ohjeiden mukaan.

#siivouscorner

Koneen paras ystävä on puhdas kuiva ja kuohkea mikroliina – niin kuin monessa muussakin kodin paikassa. Kun pikkuisen jaksaa nähdä pyykinpesun jälkeen vaivaa, on ilo käyttää puhdasta ja siistiä konetta. Niin, suljethan aina pyykinpesuaineen korkin kunnolla ja huuhtaiset pullon, jos pesuainetta on valunut pullon kylkeen 🙂

-tämäkin jakso löytyy tallennettuna Instagram Storyjen kohokohtiin

Kiitos kun olette taas katsoneet Siivouscorneria! Pyykinpesujutut jatkuvat varmasti jossain toisessa jaksossa, tästä on niin paljon asiaa. Mutta seuraavaksi käsitellään joulusiivousta – mitkä asiat ainakin kannattaa tehdä kotona ennen joulua – saatte ensi viikolla siitä listan! 

Hätä keinot keksii – nimittäin tässä tapauksessa asukuvat ja sade ratkaistiin siirtämällä kuvauspaikka Köysitehtaan katoksen alle. Tulikin muuten aika kivat kuvat, se valo suodattuu katoksen alla niin kivasti. Että ei tässä kuinkaan käynyt, vaikkei asukuvia saanutkaan napsaistua ensin toivomassani katumiljöössä.

Siitä on jo tovi kun olen täällä viimeksi julkaissut ihan tavallista päivän asukuvaa, niinpä olin päättänyt jo aamulla, että kun lähdetään liikkeelle niin otetaan samalla jotakin materiaalia blogiin. Asussa ei sen kummemmin ole mitään erityistä – marraskuinen kaupunkiasu, vielä aika mustavoittoinen sellainen.

takki COS*saatu / neulepoolo Muji / housut Zara / kengät Vagabond / laukku Marimekko*saatu

Nyt kun rupesin oikein miettimään, niin en kovin usein nykyään pukeudu mustaan. Näitä kuvia katsoessani totesin kylläkin, että tuommoiset mustat perushousut on todella kivat. Täytyy käyttää niitä enemmän. Kenties voisi ostaa toiset vähän leveämmillä lahkeilla, sellaiset jotka istuisivat juhlavan puseron kanssa ilta-asuunkin. Ehdoton vaatekaapin perusasia, mustat hyvät housut. Juuri nyt kiinnostaa oikein korkea vyötärö, jotta yläosa voi olla niukka tai lyhythelmainen.

Beigen merinopoolon ostin viimeksi Helsingistä Mujista. Se on oikeasti aivan ihana. Innostun nyt ehdottomasti myös niukkalinjaisemmista yläosista, etenkin väljemmän alaosan kanssa. Tämä poolo on mielestäni tosi kivan mallinen, voisin seuraavalla reissulla ostaa toisenkin jossain muussa värissä.

Näissä housuissa on vajaamittainen lahje, joten mietin että en oikein voi laittaa iänikuisia valkoisia lenkkareitani, koska sukkahousukausi ja mustat sukkahousut. Mutta muistin omistavani viime talvena ostetut Vagabondin nauhanilkkurit, tällaiset on kyllä tosi hyvät. Jotenkin en viihdy koroissa, niin omia korkoja tulee käytettyä lähinnä illalla – koska tykkään kävellä lujaa.

Hiustilanne on nyt kerrankin rauhallinen – uusin oivallus on vanha kunnon ilmakiharrin!

Asusta hiuksiin, oon löytänyt uudelleen hiukseni, jos niin voisi sanoa. Kuljin vuosikausia aina ponnarissa, mutta nyt ehdottomasti pidän hiuksia enemmän auki. Välillä suoristan ne ihan suoriksi, toisinaan jaksan kihartaa loivolle laineille. Siihen hommaan käytin ennen suoristusrautaa, mutta en ikinä oppinut kunnolla tekemään sillä kiharoita. Mutta onneksi tuli ystävien kanssa puhetta vanhasta kunnon ilmakihartimesta, sillä muistin ostaneeni sellaisen joskus kymmenisen vuotta sitten. Nyt se on ollut ahkerassa käytössä ja sillä saa ihanat kiharat. Tässä kuvassa on se kolmas ja yleisin hiustyyli – eli en tee mitään. Minun omat hiukseni ovat hiukan luonnon taipuisat ja tuolta ne näyttävät kun olen antanut niiden kuivua itsestään.

Hiusvärinkin kanssa olen nyt löytänyt itselleni täydellisesti sopivan tyylin. Aiemmin kovin vaaleaksi käsitelty tukka on paljon kivempi, kun siihen lisättiin ruskeaa ja juurikasvu ei näy häiritsevästi. Ehdottomasti viihdyn tässä ruskeammassa vaaleudessa parhaiten. Ja vielä pituuskin on todennäköisesti siinä mitassa jossa tulen sitä pitämään.

Voisiko sanoa, että joskus on tyytyväinen hiustilanteeseen. Näissä kuvissa kyllä tuuli ja vihmoi, joten tukka ei ole asettunut niin nätisti kun olisin toivonut – mutta ymmärtänette pointin. 

Me oltiin lähes koko viikonloppu kotosalla, tai ollaan oltu jo monta päivää kun molemmat olemme pitäneet yhteisiä vapaita. Lauantaina illalla tosin käytiin piipahtamassa Natan tupareissa. Ja voi vitsit miten upea hänen Loftinsa onkaan, vielä kutsuvampi mitä kuvista näyttää. Kaikki oli niin nätisti laitettu, pientä kivaa yksityiskohtaa oli joka puolella. Pidän siitä että Nata on sisustanut väreillä ja kasveilla. Kaikki oli niin kovin kutsuvan näköistä.

Minulla oli varmasti jotain muutakin, mitä ajattelin kertoa täällä – mutta usein asiat tulee höpöteltyä Instagramin Storyissa. Ai niin, eilen kuvattiin myös yhdessä kotona jouluisia kuvia ja samalla vaihdettiin olohuoneen järjestystä, sitä olen Storyissa ainakin esitellyt. Samalla kun käytiin tänään asukuvat nappaamassa, niin nautittiin Teboililla munkkirinkiläkahvit – se on meidän salainen pahe. Tänään myös julkaisin Instagramissa ihanan arvonnan – palkintona on Iittalan Lantern-lyhty!

Seuraavaksi siirryn #siivouscornenrin kimppuun – aiheena tulee olemaan pyykkikoneen hoitaminen. Siitä postailen tänne blogiin seuraavaksi.

Kivaa viikkoa!