Category

haasteet

Category

Kuulun ihanaan sisustusbloggaajien ryhmään, jossa välillä kehitellään esimerkiksi mukavia blogihaasteita. Tällä kertaa haasteen ryhmällemme heitti Vilja Muotoseikka-blogista. Aiheena on koti arjen helpottajana, eli pohdintaa siitä mikä omassa kodissa toimii ja toisaalta, mitä muuttaisi jos mahdollista. Bloggaajakaverit ovatkin innolla tarttuneet tähän kesäkuun haasteeseen ja Vilja koostaa kaikista postauksista myöhemmin omaan blogiinsa yhteenvedon, kannattaa käydä siellä kurkkaamassa sitten.

Minähän tartuin tähän erityisen mielelläni, sillä tiedätte kuinka ihana arki on itselleni ehdoton lempiasia ja aihe. Vaikka blogissani onkin paljon visuaalista intoilua, ehkä kaikkein mieluiten pureudun kuitenkin käytännöllisiin arkiaskareisiin ja ideoihin. Niitä jaan usein IG:n puolella ja kovasti ovat teille olleetkin mieluisia. Jatkossa varmasti tuon tätä puolta lisää myös blogin puolelle.

No, haasteen kimppuun. Minulle arjen suurin helpotus kotona on järjestelmällisyys. Tarkoitan tällä omaa toimintaa ja puitteita, joiden avulla voi minimoida kodin siivousta ja sitä että paikat räjähtävät käsiin. Olen sitä mieltä, että kiireenkin keskellä organisointi ja ennakointi vievät pitkälle. Kodinhoidon keskiössä on meillä ainakin kodinhoitohuone. Sitä käytetään ahkerasti ja monenlaisiin asioihin. Onnekkaasti talossa on todella poikkeuksellisen tilava kodari, useimmat hämmästyvät kun tähän tilaan astuvat. Itse en ehkä olisi edes varannut näin suurta tilaa kodarille, mutta toisaalta, täällä on touhuttu monenlaisia askareita ja kieltämättä tilasta on ollut iloa.

Kodarimme seinät on laatoitettu kauttaaltaan valkoisin peruslaatoin ja lattiassa on (ankea) harmaa laatta. Mitään näistä materiaalivalinnoista en ole itse tehnyt, vaan ne olivat tällaiset kun taloon muutin. Laattapinnat ovat superkäytännölliset kyllä, siltä osin olen tyytyväinen, etenkin kokonaan laatoitetut seinät ovat minusta hauskat. Kaapistoissa on korkeakiiltoiset harmaat ovet, niitä ehkä vähän inhoan, mutta hyvin on hommat sujuneet tuollaisellakin materiaalivalinnalla. Me olemme vaihtaneet oviin modernimmat lankavetimet ja sen lisäksi vaihdoimme vähän aikaa sitten kivijäljitelmälaminaattitason raikkaaseen valkoiseen. Samalla myös altaaseen vaihdettiin kodarissa toimivampi hana, Ikean korkealla, ulosvedettävällä juoksuputkella oleva malli. Nuo muutokset freesasivat hurjasti ja tekivät toimivuudesta astetta paremman.

Psst. vielä muutama pieni muutos jotka Hän teki tänne muuttaessaan ja joilla oli hurja vaikutus kodinhoitohuoneen fiilikseen. Matto lattialle, kattoon uudet viileämpää ja tehokkaampaa valoa antavat valaisimet, välitilan loisteputkien päivitys raikkaamman sävyiseen valoon. Kas, valolla etenkin oli huima raikastava vaikutus. Rahaa tähän muutokseen ei mennyt kuin kymppejä.

Yhdellä seinällä on korkeita kaappeja, joiden sisältä löytyy siivouskomero, liinavaatekaappi ja sekalaisille urheilu/ulkoiluvaatteille ja välineille tarkoitettu säilytystila. Yläkaapeissa on koristetyynyjä, torkkupeittoja, varatäkkejä jne. Näissä ovissa roikkuu usein myös irrallinen ovinaulakko, johon ripustellaan puolipitoisia vaatteita tai vapaa-ajan ulkovaatteita. Sitä oikeastaan inhoan, että ovet roikkuvat täynnä jotakin, joten piilotin nuo irtonaulakot kaappiin – hyvin ollaan tultu toimeen ilman näitäkin. Korkeita kaappeja on vielä yksi lisää pesukoneen vieressä, siellä säilytetään työkaluja, kätevä että niillekin on sisällä oma paikkansa.

Kodinhoitohuoneesta on käynti terassille. Joskus olen kaivannut terassin ovea myös olohuoneeseen, mutta toisaalta, olohuoneen nurkasta astutaan tähän tilaan, niin matka ei ole pitkä. Tämä on ollut aivan loistava ratkaisu pihaelämän kannalta, ovi on usein auki kesäisin ja kun kokkailee pihalla, on kodinhoitohuoneen taso ja vesipiste kätevästi vieressä. Lisäksi puutarhanhoitoon liittyviä asioita (ruukkujen pesuja yms.) on kätevä tulla suorittamaan tähän. Tästä on myös mukava tulla kasvimaan herkkujen kanssa sisälle – haa vaikka nyt on vain kitukasvuinen raparperi poimittavana. Mutta yhtenä vuonna kun kasvimaa oikein kukoisti, oli aivan ihanaa käydä poimimassa salaatit, kesäkurpitsat, yrtit yms. suoraan terassin vierestä.

Yleisesti kodinhoidosta voisin sanoa, että en halua päästää kodinhoitohuonetta räjähdystilaan. Pyykit hoidetaan heti paikoilleen, tasot pyritään pitämään puhtaina ja käyttövalmiina, mitä varten niitä sitten tarvitaankin. Mies tekee kaikenlaisia pikkuhommia ja ”askarteluja” joten hänellä on meneillään ties mitä pestävää ja testattavaa. Tuossa altaan yläpuolella olevassa kaapissa onkin hänen välineilleen (pensseleille, sienille jne.) oma kuivauspiste. Se on käytännössä Ikean muovilaatikko, jossa on nurin päin pieni lankakori, johon saa valumaan nuo pestyt välineet, näin ne pysyvät pois tasolta.  Muutenkin ollaan yritetty järjestää kaikki tarvittavat pullot, putelit ja välineet kaappeihin, niin että kaikille löytyy vaivattomasti oma paikkansa, eikä mitään tarvikkeita ajelehdi turhaan tasoilla. Yksi vetolaatikko esimerkiksi on pelkästään (puhtaille pestyille) räteille ja sienille. Sieltä on siivotessa ihana ottaa aina puhdas liina käyttöön.

Pyykinpesuaineet ja muut puhdistusaineet ovat siisteissä riveissä kaapissa. Okei, ylähyllyllä on vähän sekalaista tavaraa, kuten ompelurasia, saksenteroitin, verhokiinnikkeitä jne. Mutta tärkeintä on ettei kaapeista tee niin täyteen ahdettuja, että tavaroita ei jaksa laittaa paikalleen.

älä täytä kaappeja liian täyteen, muuten et jaksa laittaa tavaroita paikoilleen

Olen myös sitä mieltä, että jos siivoukseen keskittyy – miettii millä välineillä ja aineilla mitäkin tekee ja pitää näistä huolta, toimeen tarttuminen on paljon mukavampaa. Tekee asioista rutiineita, silloin kaikki sujuu nopeasti. Ja että tekee joka päivä jotain, samalla kun muutenkin askaroi keittiössä, kodinhoitohuoneessa tai kylppärissä.

Pyykkirumba – siinäpä usein kompastuskivi. Myönnän, meillä se on helppoa kun on vain kaksi aikuista, jotka molemmat osallistuvat kotitöihin. Plus, minulla on tavallista enemmän aikaa hoitaa kotihommia. Silti, olen sanonut tämän ennenkin, veikkaan monen pyykkikaaoksen johtuvan siitä, että jos kaikki pyykit olisivat pestyinä, eivät ne mahtuisi kunnolla paikoilleen kaappeihin. Eli, helpoin ratkaisu – karsi tekstiilit sellaiseen määrään mitä voit säilyttää väljästi. Näin se (minusta) inhottavin vaihe, eli pyykkien taittelu paikoilleen sujuu ongelmitta ja nopeasti. Kuinka moni on seisonut vaatekaapin edessä, sylissä iso pino puhtaita kammpeita, miettien mihin ne tunkisi… kyllä, olen ollut siinä tilanteessa. Onneksi en enää, koska se on raivostuttavaa.

Nykyään itse rakastan pyykkihuoltoa, paitsi tuon väljän kaappitilanteen vuoksi, myös tuon kuvassa näkyvän tilavan kodinhoitohuoneen ja hyvien laitteiden ansiosta. Viime syksynä vanha pesutorni vaihtui kuivaavaan pyykkikoneeseen, alla on myös pienempi toinen pesukone. Lisäksi tilaan tuli höyry/kuivauskaappi. Olemme pärjänneet hyvin tällä setillä, sillä kuivatan suurimman osan pyykeistä pyykkitelineillä, jotka onneksi mahtuvat hyvin tuohon tilaan. Lisäksi paidoille on vielä henkaritilaa tuossa Hayn keltaisessa rekissä (Hänen) ja pyykkikoneen yläpuolella olevassa tangossa. Koneessa kuivaan lähinnä pyyhkeet. Kuivauskaapissa freesaan neuleita ja muita vaatteita ja kuivattelen paitapuseroita, ettei tarvitsisi silitellä.

Kaikenkaikkiaan olen sitä mieltä, että meillä arkea helpottaa hurjasti kodin keskiössä oleva tilava kodinhoitotila, jossa hoituu monenlaiset askareet ja harrastusjutut. On paljon keveämpää nauttia kodista, kun oven takana ei lymyä kaaos. Eli ehkä tärkein arjen helpotus on kaaoksen välttäminen.

Mitä sitten muuttaisin tässä kodissa – toiminnallisesti en juurikaan, sillä arjen askareisiin tällä on hurjan hyvät puitteet. Visuaalisesti vaihtaisin joitakin juttuja, mutta nyt ei ollut kyse visuaalisuudesta. No ehkä jos jäisimme asumaan tähän taloon, niin korvaisin olohuoneen pienimmän ikkunan lasisilla pariovilla, niin että siitäkin olisi käynti terassille.

Hups, taisin innostua aiheesta!

Avioliittoja

Yksi joskus. Nyt ollaan vieläkin kavereita ja joskus nähdään ja autetaan toisiamme jos on tarvis. Vaikka meidän yhdessäolosta on todella kauan.

Kihloissa

Joo, ennen sitä avioliittoa saman tyypin kanssa.

Lapsia

Ei ole yhtäkään.

Lemmikkejä nyt

Kyllä kaksi koiraa; Lettunen eli Lätsä ja Tyttönen eli Flora Maia.

Leikkauksia

Ei yhtään.

Tatuointeja

Ei ole. Joskus leikittelen ajatuksella, että ottaisin jonkun pienen hennon tatuoinnin ranteeseen tai nilkkaan.

Lävistyksiä

Ei ole niitäkään.

Muuttoja 

Kuusi kappaletta. Ei niin montaa kun olin mielessäni ajatellut, sillä tuntuu että olen muuttanut monesti.

Ampunut aseella

Vain ilmakiväärillä. Sekin ekana pelotti.

Ottanut lopputilin

Pari kertaa kun on tullut kivempi työtarjous.

Ollut saaressa

Juu, nytkin, sillä asumme saaressa jos tarkkoja ollaan. Ja olen tainnut muutenkin käydä jossain saaressa…

Autosi

Tosi vanha Opel.

Ollut lentokoneessa

Olen kyllä, tänä vuonnakin (liian) monta kertaa.

Onko joku itkenyt vuoksesi

On muutamakin tainnut.

Ollut rakastunut

Just nyt ainakin ehdottomasti.

Ollut amblanssissa

En ole koskaan ollut.

Luistellut

Kyllä lapsena paljon. Rakastin luistelua ja kävin ihan joka päivä koulun jälkeen talvella harjoittelemassa läheisellä luistelukentällä.

Surffannut

En ole enkä taida koskaan surffata.

Ollut risteilyllä

Monta kertaa, tekin olette lukeneet parista ihanasta risteilystämme.

Ajanut moottoripyörää

En ole. Enkä ollut moottoripyörän kyydissäkään, vain kevytmoottoripyörän kyydissä.

Ratsastanut hevosella

Juu, tai tarkemmin ponilla. Yläasteella mun kaveri harrasti ratsastusta ja munkin piti, vaikka vähän pelkäsin. Joten kävin hetken talleilla ja koitin vähän millaista se olisi, mutta pian totesin ettei ole oma juttuni.

Lähes kuollut

En koskaan ole ollut vakavasti sairas tai joutunut vaaratilanteisiin.

Ollut sairaalassa

En ole ollut.

Suosikkihedelmä

Ah, niitä on monta, mutta jos saisi valita vain yhden sanoisin banaani, koska se on hyvää kaikkina vuodenaikoina.

Aamu vai ilta

Jos totta puhutaan niin ei kumpikaan. Torkun iltaisin ja en meinaa jaksaa aamuisin nousta. Mutta on hetkiä jolloin olen illan virkku, jos on jotain kivaa tekemistä. Toisaalta kesäisin olen kyllä aamuisin virkeä, kun valoa on tarpeeksi.

Lempiväri

Tämäkin hankala. Ehkä valkoinen, tai beige tai harmaa. Neutraalit luonnonsävyt. Mutta oikeasti pidän aika monista väreistä ja lempparit vaihtelee.

Viimeisin puhelu

Poikaystävältä vissiin, jos ei lasketa työpuheluita.

Viimeisin viesti

Tänään on tullut viesteiltyä paljon niin kavereiden kuin poikaystävänkin kanssa..

Nähnyt jonkun kuolevan

En ole, mutta olen nähnyt muutaman kuolleena.

Kahvi vai tee

Kahvi. Mutta pidän myös teestäkin, sitä tulee juotua enemmänkin iltaisin.

Paras piirakka

Suolaisista feta-parsakaalipiiras (pitäisikin taas tehdä sitä) ja makeista mustikkapiirakka tai omenapiirakka, jossa on mantelimassaa.

Kissa vai koira

Koira. Meillä oli kotona kissoja ja siskolla on kissoja, mutta kuitenkin valitsen koira.

Paras vuodenaika

Kesä, kesä, kesä, kesä. No vähän myös kevät ja hitusen alkusyksy. Mutt silti kesä on paras. Ja tiedoksi, nyt just alkaa olla minusta vuoden inhottavin aika, pimeää ja märkää – eikö.

Voi miten iloinen olen siitä, että joka puolella puhutaan nyt vastuullisuudesta ja siitä miten omassa elämässä voi vaikuttaa maapallon tulevaisuuteen – on niin tärkeää puhua. Myönnän etten itse koe olevani erityisen ahdistunut, koska jotenkin uskon aina hyvään ja positiiviseen, alitajuntajuttuja joita ei osaa selittää. En ahdistu helposti tällaisista asioista, mutta se tarkoita ettenkö huomaisi mitä tapahtuu ja haluaisi vaikuttaa asioihin, vähintään omalla tekemiselläni. Laura innosti minuakin kirjoittamaan aiheesta, kiitos tärkeästä haasteesta!

Tällä viikolla vastuullisuuden lisäksi olen pyöritellyt konkreettisesti inhimillisyyttä. Viikko on ollut surullinen ja raskas, koska suuri menetys. Haluaisin tässä samalla muistuttaa jokaista olemaan läsnä niille jotka sitä tarvitsevat, etenkin vaikeina hetkinä. En kestä sitä miten yksin ihmiset jätetään täällä Suomessa, ei sellaista voi uskoa ennen kuin näkee ja kokee. Eli ensimmäinen asia vastuullisuudessa minulle on olla hyvä toisille ihmisille. Ja omat hyväntekeväisyyslahjoitukseni teen mielelläni toimintaan, joka auttaa syrjäytyneitä ja yksinäisiä ihmisiä. Niitä jotka unohdetaan, jotka haluaisivat vain hiukan huomiota ja apua vaikeuksiensa keskellä.

Mitä konkreettisia tekoja itse olen tehnyt sitten arkielämässäni, siinä suurimmassa itse hallittavassa kokonaisuudessa. Olen ainakin muuttanut ajattelutapaani kaikessa. Mietin tekojani, mitä valinnoistani seuraa ja miten suhtaudun tarpeisiini ja haluihini. Sen tajuan hyvin, että suuri määrä tavaraa ei tuo onnea eikä helpota omaa elämää saati maapalloa. Joten karsin vähitellen kaiken (tai ison osan) ylimääräisen pois. Hankin pääosin asioita vain tarpeeseen, lukuunottamatta työhöni liittyviä juttuja, joita niitäkin kyllä editoin – eli valitsen aidosti omaan elämääni ja tarpeisiini liittyvät tuotteet tai palvelut.

Ajattelen kotia ja arkea kokonaisuutena, jota on helpoin hoitaa kun jokainen osa-alue on tiedossa ja hallittavissa. Tämä tarkoittaa epämääräisten tavaroiden säilömistä, heräteostosten karsimista, järjestyksen pitämistä jne.

Tällä hetkellä Sitran Elämäntapa-testin tehtyäni huomasin suurimmat ongelmat asumiseen ja matkustamiseen liittyen. Onhan se myönnettävä, että noin 130 neliötä kahden hengen taloudelle on liikaa. Jossain vaiheessa on varmasti aika etsiä kompaktimpi asumistapa. Lisäksi tällä hetkellä meillä on kaksi autoa, joka tuntuu turhauttavalta. Mutta täysin erilaiset työajat ja pitkähkö matka keskustaan vaikuttavat tähän. Mutta mitä tulevaisuudessa autojen suhteen, se harkitaan. Tosin itse käytän myös paljon julkista liikennettä työmatkoihin ja pyrimme menemään aina työmatkankin yhdellä autolla, jos se suinkin on mahdollista.

Matkustamiseen liittyen on tehtävä mietintöjä. En voi sanoa että normaalisti matkustaisin paljon, sillä olen yleensä lentänyt vain noin kerran vuodessa ja euroopassa. Tänä vuonna kuitenkin lentomatkoja on kertynyt edestakaisin neljä kappaletta. Matkoja voi kompensoida, eli se kuulostaa hyvältä. Muuten koen pienet matkat ja irtiotot ihanina ja tärkeinä, niistä ei kokonaan halua luopua, mutta ehkä jonkin verran miettiä mihin, miten ja kuinka usein. Tähän matkustamiseen liittyy myös vähän työjutut. Minulla olisi tosi usein Helsingissä erilaisia pr-tilaisuuksia ja muita, mutta osallistun niihin todella harvoin, vain lähinnä tärkeiden yhteistyökumppanien järjestämiin juttuihin. Jos menen kuitenkin Helsinkiin, pyrin käyttämään julkista kulkuneuvoa.

Kotona on tehty energiataloudellisia ratkaisuja parhaamme mukaan. Pidämme lämmitystä mahdollisimman alhaisena, kaikki valaisimien polttimot on vaihdettu led-lampuiksi, käymme harvoin saunassa, emme ota ylipitkiä suihkuja, elektroniikkaa on vähän ja muitakin sähköä kuluttavia laitteita minimimäärä käytössä. Tiedostamme molemmat energiansäästämisen joka päivä, toimimme sen mukaan miten parhaiten voimme. Tähän muuten liityy esimerkiksi pyykkikoneiden päivittäminen uudempiin, jotka vievät vähemmän energiaa. Pitäisi vielä vaihtaa keraaminen liesi induktioon, sekin säästäisi energiaa.

Lajittelu on ollut minulle tärkeää jo pitkän aikaa. On itsestään selvää että erottelemme kaiken roskan ja omalla pihalla on sekajätteen lisäksi lajittelusäiliö. Ne mitä siihen ei voi laittaa, kuljetetaan lähellä olevaan ekopisteeseen. Mietin nykyään myös pakkauksia ja pakkauskokoja, pieni asia jolla suuri merkitys. Silti kahden hengen talouden jätteen määrä välillä ahdistaa. Myös työhön liittyvä jäte, sillä saan paljon tuotepaketteja toimitettuina, joten pakkausjätettä tulee. Mutta en pääse aina hakemaan tuotteita itse, koska en asu pääkaupunkiseudulla.

Ruoan suhteen olemme sekasyöjiä, tähän asiaan olemmekin päättäneet kiinnittää enemmän huomiota. Valintoja tehdessämme pyrimme ajattelemaan sesonkia ja hankkimaan mahdollisimman lähellä tuotettuja tuotteita. Meillä ei koskaan ole täyttä jääkaappia, vaan enemmänkin puolityhjä, mikä on ihana asia. Joskus olen elänyt niin, että jääkaappi pursusi aina ”varmuuden vuoksi” juttuja. Niistä olen oppinut luopumaan ja me ostetaan vain se mitä syödään. Vältetään valmistamasta sellaisia ruokia, joihin tarvitaan paljon erilaisia lisukkeita, joita jää yli eikä sitten tule käytettyä, vaan ne jäävät vanhentumaan jääkaapin oven lokeroihin – tiedättehän. Kovin suunnitelmallista ei meidän ruokatalous ole, koemme että meille on helpompi käydä usein kaupassa ja ostaa päivän tai kahden täsmätuote, kunhan oppii välttämään mielitekoja. Sillä meille saattaisi käydä liian pitkälle mietityn viikkoruokavalikoiman kanssa niin, että tuleekin menoja ja muita juttuja, niin sille päivälle mietitty ruoka jäisi tekemättä. Mitä tulee sitten liha- ja maitotuotteisiin, niin niistä emme kokonaan luovu, mutta olemme vähentäneet ja pyrimme edelleenkin vähentämään lihan käyttöä ja opettelemaan kasvispainotteiseen ruokavalioon. Maitotuotteiden korvaaminen muilla on tällä hetkellä opettelun alla, sillä uudet maut eivät helposti istu suuhun. Mutta ehdottomasti tässäkin on koitettava uusia juttuja.

Työhön liittyen tulee aina välillä ristiriitaisia ajatuksia, näistä on kirjoittanut myös Stella huikeassa kirjoituksessaan. Mutta olen pyrkinyt olemaan järkevä tässäkin asiassa. Valitsen sellaisia yhteistöitä, joita tuotteita tai palveluita omassa elämässäni käytän, että saaduille tuotteille on oikeasti käyttöä. Ja rakastan kodinhoitoon liittyviä yhteistyöjuttuja, sillä uskon, että hyvin hoidettu elinympäristö on hyvä asia ja yhden asian innostus ruokkii lisää ympäristön huolehtimisintoa. Niinpä toivon, että kaikenlaiset vinkkipostaukset arkeen liittyen olisivat samalla myös inspiroivia. Blogin kautta tulevat tuotteet harkitsen tarkkaan, en turhaan vastaanota sellaisia juttuja, joita en oikeasti käyttäisi. Samoin muutenkin kieltäydyn kaikista turhista esineistä, kuten viimeksi koiran ruokaa ostaessani mainossateenvarjosta – miksi sellaisia jaetaan.

Kun ostan jotain, pyrin suosimaan paikallisia liikkeitä. Niin vaatteissa kuin muissakin hankinnoissa. En edes muista koska olisin tilannut jotain nettikaupasta. Minulle on tärkeää suosia fyysisiä liikkeitä, kun itsekin olen kauppias, ymmärrän miten vaikea tilanne on etenkin pienissä liikkeissä. Ette edes usko millaisiin tilanteisiin kivijalkakauppias joutuukaan, kun toimii suurten nettikauppojen showroomina (mutta se olisikin oma tarinansa). Enkä tuomitse täysin nettikauppoja, sillä kotimaiset yritykset verkossa ovat kotimaisia kauppiaita kuten kivijalkaliikeetkin. Eniten nettikauppajutuissa minua ahdistaa ns. kokeilevat tilaukset – palautan jos en tykkää – tyyliin tehdyt ostokset. Toki ymmärrän että joskus kenkä ei istu tai paita on väärän kokoinen. Mutta tietoiset sovitettavaksi hankitut jutut. Tai huonekalujen rahtaaminen turhan päiten jne. Vastuullisuutta kannattaa miettiä omissa hankinnoissaan sillä, että miettii etukäteen mitä tarvitsee, pyytää apua vaikeisiin valintoihin ja välttää väliaikaisratkaisuja. Sillä mielummin aina ilman jonkin aikaa kuin tyytyy korvikkeeseen. Laadukkaat valinnat kestävät niin käyttöä kuin aikaakin. Mutta kun kyllästyn – voi kun sen lauseen voisi unohtaa.

Kosmetiikassa olen jo pitkään suosinut pääosin luonnonkosmetiikkaa. Muutenkin kosmetiikan määrä kotona on ollut syynissä. En kestä pulloja ja puteleita pursuavaa kylpyhuonetta. Niinpä pyrin hankkimaan uuden tuotteen vasta kun entinen on käytetty ja muutenkin vastaanottamaan blogin kautta vain käytettäväksi meneviä kosmetiikkatuotteita. Koska jättimäiset kosmetiikkavarastot, johtaa väistämättä siihen, että pullonpohjia kertyy ja lopulta niitä heittää pois, eli tuotteita jää käyttämättä. Sitä yritän välttää. Sitäpaitsi on jo visuaalinenkin ilo kun suihkussa on vain välttämättömät putelit ja kylpyhuoneen taso/kaappi on maltillisesti täytetty.

Minusta on tosi tärkeää puhua vastuullisuudesta, niin kaveriporukassa kuin vaikka täällä somessakin. Kiitos siis Lauralle tämän tärkeän aiheen avaamisesta. Maltillisena ihmisenä ajattelen ympäristön miettimisen ison kuvan lisäksi myös oman elämän helpottamisena ja organisoimisena.

Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua!

Heissuli ja ihanaa sunnuntaita. Olen vaan vaeltanut kotona juurikin näiden kuvien kaltaisessa asussa ja nautiskellut kahvikupillisia, jotta pääsisin käyntiin. Sunnuntailaiskotus iskee. Kohta lähdetään pienelle ajelureissulle katselemaan merellisiä maisemia. Kunhan taas ensin syödään jotain. Tänään on kyllä parasta vaan rentoilla. Itselläni ei eilen kyllä ollut mitään juhlia, mitä nyt kaupungissa piipahdin Maijan kanssa istuskelemassa ja nauttimassa jokirannan tunnelmista.
Koska koneelta löytyi nämä poikaystävän taannoin nappaamat kivat kuvat, eikä tuosta asusta riitä enempää tarinaa, päätin hyödyntää Kertulta poimimaani hauskaa ”ystäväkirja”-haastetta, tämä on alunperin lähtöisin Simplified living -blogista.

 

Mikä on lempivuorokauden aikasi?

Kyllä se on aamu. Vaikka olenkin verrattain huono heräilijä ja tykkään valvoa myöhään, pakko valita aamu. Rakastan hidasta ja pitkää aamupalaa, kesällä sitä kun ensimmäisenä herättyäni käyn pihalla katsomassa miltä kasvit näyttävät tai kun talvella sytytän kynttilän tuomaan tunnelmaa pimeään aamuhetkeen.

Entä lempivuodenaikasi?

Kesä on ihmisen parasta aikaa! Vaikka keväisin valon ja lunnon herääminen eloon ovat mielettömän energisoivia ilmiöitä. Tai että syksyn tullen alan innostua uudestaan kaikesta ja en voi vastustaa kauppoihin saapuvia syysvaatteita. Kesä vie silti voiton kaikesta. Koska kasvit, lämpö, valo, energia ja se miten voi viettää aikaa leppoisammin. Vaikka kesälläkin tehdään töitä, on kaikki silti verkkaisempaa. Ja marjat, pakko sanoa sekin, koska talven sokerinhimo talttuu kepeästi kesällä torilta ostettujen herkkujen ansiosta. Noh, jäätelöäkin kyllä kuluu.

Mikä on lempipaikka kotona?

Aikaisemmin olisin sanonut makuuhuone ja sängyssä loikoilu aamuisin, etenkin kahvikupin ja lehtipinon kera. Mutta koska elämä on muuttunut, niin nyt valitsen ruokailutilan pöydän – sillä sen ääressä nautitaan aamupala yhdessä ihan joka aamu. Riippumatta siitä miten aikaisin herätään.  Ja kun toinen lähtee töihin, minä alan tehdä töitä kotona ja juon usein samalla toisen kierroksen aamukahvia itsekseni ja korjaan aamiaispöydän verkkaisesti keittiöön. Joten lempipaikka on noiden luonnehdintojen mukaan aamupalapöytä/hetki. Taitaa liittyä siihen, että aamu on lempivuorokauden aikani myös.

 
Millainen on lempipäivä?
Se alkaa pitkällä ja runsaalla aamupalalla (tietysti), mieluiten toisen tekemällä (tietysti). Sitten ei ole kiire mihinkään, vaan puuhataan pieniä askareita yhdessä kotona/pihalla. Mietitään mitä syödään seuraavaksi ja tehdään yhdessä lounasta. Käydään jossakin kenties ajelulla tai kävelyllä. Ehkä meillä piipahtaa ystäviä kylässä ja sitten taas syödään….
Mikä on lempitapa yllättää läheisiä?

Tekemällä jotain herkullista syömistä. Musta tuntuu että nämä jutut pyörii aika lailla syömisten ympärillä. Hah.

 

Millainen on lempiasusi?

Se näkyy hyvin näissä kuvissa. Nytkin olen samoissa pöksyissä ja täytyy sanoa, että eniten käyttämäni vaatteet ovat tuollaisia, etenkin kun työpaikka on nykyään kotosalla.

Jos puhutaan skarpimmasta lempiasusta, niin kyllä se on tietysti hyvät farkut ja ihana neule. Tilanteesta riippuen asustan kokonaisuuden rennommin tai elegantimmin. Tärkein asun nostattaja on laukku, eli tykkään ylellisistä laukuista.

Mistä lempivaatteesta et pystyisi luopumaan?

Farkut…neule… -en osaa päättää kumpi. Mutta nepä ovatkin pukeutumiseni peruspilarit.

Mikä on lempijuomasi? 

Kahvi. Tätä ei tarvinnut edes miettiä. Muuten juon aika paljon vettä/kuplavettä. Limppareita en juuri ollenkaan, tuoremehua aamupalalla pienen lasillisen. Alkoholista puheen ollen, olut on lempparini. 
Kahvista tuli muuten mieleen, että luin juuri joitakin vanhoja postauksiani – ihan vaan huvikseni. Ja pysähdyin tämän kahvilapostauksen (tykkään ottaa tuollaisia kuvia niin paljon!) äärelle toviksi. Ihanat muistot ja ihanat kuvat – terkut Millalle.

Mikä on lempiruokasi?

En kyllä voi nimetä yhtä, mutta jos kategorisoin, niin kyllä se on normaali hyvä maistuva kotiruoka. Joskus on kiva nautiskella ravintolassa ylellisiä makuja ja annoksia, mutta silti lemppareinta on ihan tavalliset arkiruoat. Tykkään tehdä ruokaa.

Voiko lempiasioista kiistellä? 

Ei onneksi voi sen enempää kuin makuasioistakaan. Olisipa aika kauheaa jos kaikilla olisi samat lempiasiat tai mieltymykset. Tosin on aika mukavaa, että sillä jonka kanssa jakaa elämäänsä on aika samanlaiset lempiasiat.

Nyt olen tainnut istua jo liian kauan tässä koneella. Pihalle tästä seuraavaksi. Ensi viikolle on paljon tekemistä, mutta niitä ei mietitä tänään. Seuraavaksi katsastan miten kukat ovat kasvaneet yön aikana tai muuta yhtä tärkeää.

Jos nappaat täältä tämän haasteen, niin vinkkaa, käyn lukaisemassa sinunkin suosikkijuttusi! Tai kerro kommenttilaatikossa mitkä ovat sinun ehdottomia lemppariasioita ja oliko samoja kun minulla?

Sain herttaiselta Päiviltä Muuttuva kotini-blogista kivan kauneushaasteen. Tykkään hirmusti vastailla tällaisiin juttuihin, joten kiitos Päiville kivasta haasteesta. Muinoin blogeissa kiersi tiuhaan tahtiin erilaisia haasteita, kiva että tätä tapaa elvytellään.
1) Varhaisin meikkimuistosi
Ihailin meidän äidin meikkejä pienenä, kukapa pikkutyttö ei ihailisi. Hänellä oli ainakin Lumenen sininen puuterirasia ja Lumenen huulipunia, joita minusta oli kiva kokeilla itselleni. Kun itse aloin meikata, joskus yläasteella, keskityin ensimmäisenä silmämeikkiin – sehän on näyttävin tapa ilmaista itseään meikeillä. Silloin kokeilin erityisesti värillisiä luomivärejä, sinistä ja vihreää. Samaa sävyä läntättiin koko luomelle.
2) Mitä meikkejä löytyy käsilaukusta
Mukana kulkevassa meikkipussissani on lajitelma huulirasvaa, huulipunia ja huulikiiltoja, pari eri väristä huultenrajauskynää ja kivipuuteri. Oikeastaan käytän harvoin huultenrajauskynää tai puuteria, lähinnä jos olen meikannut jotkin tilannetta varten vähän huolellisemmin. Arkena lisäilen päivän mittaan eniten huulirasvaa, värillistä sellaista tai huulikiiltoa.
3) Lempituoksusi
Olen tainnut kertoakkin, että käytän tosi harvoin nykyään tuoksuja. Jossain vaiheessa lakkasin käyttämästä niitä, kun kuulemma tuoksuin liikaa. Sitten herkistyin itsekin voimakkaille tuoksuille ja nykyään saan melko varmasti päänsäryn ylimääräisestä tuoksusta. Joskus on kuitenkin paikallaan käyttää hajuvettä, tällöin suihkin useinmiten Philosophyn amazing gracea. Pidän kepeistä ja puhtaista tuoksuista.
Tuoksumuistot on muuten mahtavuutta, siksi melkein harmittaa etten käytä nykyään hajuvettä. Minulla on vuosien takaa monia mieleenpainuvia tuoksumuistoja – silloin vielä käytin urakalla hajuvesiä. Esimerkiksi Anais Anais, L Air du Temps, Kenzo, Issey Miyake, Coco Chanel, Oscar de la Renta… muistatteko vuosikymmenien takaa tuoksuja.

4) Henkilökohtainen kauneusvinkkisi

Ihonhoidosta huolehtiminen. Kauneudenhoitorutiineista kiinni pitäminen on ihanuutta, ei velvollisuutta. Lempeä puhdistusaine, kasvovesi, seerumi ja kosteusvoide – niistä muodostuu ihonhoitoni perusta.

Meikkipuolelta nostaisin esiin kulmakarvojen huolittelemisen ja poskipunan, niillä on minusta meikissä olennaisin vaikutus.

5) Uusi kosmetiikkalöytösi

Tähän on pakko sanoa laajemmin luonnonkosmetiikka. Olen viime aikoina tutustunut aivan uudenlaiseen kosmetiikkamaailmaan. Ihonhoitopuolella olenkin testannut jo verrattain montaa erilaista luonnonkosmetiikan tuotetta, mutta esimerkiksi meikkien ja hiustenhoitotuotteiden osalta vasta tutustun tähän maailmaan.

Jos kuitenkin mainitsen jonkin löydön, niin sanon seerumit, öljyt ja hoitotiivisteet. Eli tuotteet, jotka todella ravitsevat ihoa ja tuovat heleyttä.

6) Ikimuistoinen virheostoksesi
Päivi mainitsi omassa kirjoituksessaan hampaidenvalkaisuliuskat. No, pakko sanoa sama. Tilasin aikanaan ebaystä valkaisuliuskoja, mutten uskaltanut sitten koskaan käyttää niitä, luettuani jotakin negatiivisia juttuja aiheesta. Olen teettänyt hammaslääkärillä muotit valkaisua varten ja ostanut hammaslääkäriltä valkaisuainetta. Inhoan vaan hirmuisen paljon sitä tököttiä ja tunnetta, joten en ole saanut taas vähään aikaan tuota inhaa rutiinia suoritettua.

Meikkipuolella olen ostanut mm. melkein mustaa huulipunaa (!), liimattavaa luomiglitteriä yms. yhtä arveluttavaa. Ja minulla on myös ollut tekoponnari, onneksi en kuitenkaan koskaan käyttänyt sitä.

7) Meikkivoiteella vai ilman

Vaikka ihoni olisi kuinka hyvä, koen meikkivoiteen olennaiseksi osaksi viimeisteltyä ulkonäköä. Pidän luonnollisesta lookista ja hillitystä meikkityylistä. Päivämeikissä riittää, että ihon sävy tasoittuu ja jotkut enemmän peittoa tarvitsevat kohdat tasoittuvat. Minulla on kasvojen keskiosassa hiuka couperosaa ja mielelläni tasoitan ihoni sävyä.

7) Eyeliner vai kynä

Erittäin harvoin enää nykyään tulee tehtyä täydellinen silmämeikki rajauksineen kaikkineen. Mutta jos sellaisen teen, niin käytän ehdottomasti mieluiten kynää, sillä pidän enemmän pehmeän utuisesta meikistä, kuin kovasta rajauksesta. Tähän on tosin lisättävä huomio, että tämä on tällaisen aikuisen naisen näkökulmasta. Nuorempana kokeilin välillä myös nestemäistäkin rajausta ja sillä tulee upea look myös.

8) Tuote jota ilman et tule toimeen

Jos ei lasketa ihonhoitojuttuja tähän, niin vastaan meikkivoide, sen jälkeen kulmakynä ja poskipuna. Voisin hyvin olla ilman ripsiväriä ja huulipunaa, mutta oudoin olo minulla on jos kulmakarvat on huolittelematta. Pidän tietysti kulmakarvojen korostamisessakin luonnollisesta tyylistä, ei liian terävää muotoa tai selkeää viivaa, puhumattakaan liian ohuista tai symmetrisistä muodoista. Haluan vaan vahvistaa omat kulmakarvani tuuheammiksi ja selkeämmiksi.

 9) Tuote jota haluaisit kokeilla

Testaisin mielelläni erilaisia uusia kulmakarvakyniä, sellaisiakin on kuulemma, jotka piirtävät ohuita karvamaisia viivoja ja lisäävät kulmiin kuituja. Haluaisin myös testailla enemmän luonnonkosmetiikkoja meikkipuolelta ja mielelläni löytäisin luonnonkosmetiikasta hyvän dödön.

Palaan ihan lähiaikoina uudelleen kosmetiikka-aiheeseen erään kivan projektin myötä!

Haasteen lähetän näihin blogeihin: Valkoinen Harmaja, Magicpoks, Inspired by Love ja Johanna P

*osa tuotteista saatu blogin kautta testiin

PS. Edelliseen kukka-aiheiseen postaukseen liittyen on vielä kommentoitava, että ylimmän kuvan ihana sidottu kukkakimppu on tietysti Piia Jaalalta – että näitä kauniitakin sidottuja kimppuja löytyy, jotka eivät näytä ”onnittelukimpulta”