Category

haasteet

Category
Hyvää ja Onnellista Ystävänpäivää teille kaikille!
Sunnuntai onkin aika ihana ystävänpäivä, sillä mikä olisi parempi tapa viettää sitä kuin rentoilemalla perheen kesken. Mitään muuta erityistä ei tarvita kun vähän herkkuja ja kimppu kauniita ruusuja. Minusta ruusu on nimenomaan ystävänpäivään sopiva kukka. Olen koko päivän ihaillut tuota omaa kimppuani.
 

Sain jo tovi sitten ihanalta Mintulta mukavan haasteen, jossa tulee täyttää sivu ”Ystäväni”-kirjaan. Oikeastaan aika hyvä hetki toteuttaa tämä haaste näin ystävänpäivänä. Mintun blogia olen lukenut jo iät ja ajat, eli suunnilleen kahdeksan vuotta. Go 4 it vol2.-oli ihan ensimmäisiä seuraamiani muotiblogeja. Mintun olen kerran tavannut blogigaalassa ja voi miten viehättävän avoin hän on myös ihan kasvokkainkin. Kiitos Minttu ihanasta blogistasi.

1. Pituutesi ilman korkkareita

Voi siitä on kauan kun tämä on mitattu, mutta lukema on 162-163 cm. Eli lyhyenpuoleisia ollaan. Hassua miten vuosien varrella olen saanut usein kommenttilootaan arvailua siitä, että taidan olla aika pitkä kuvien mukaan. Mutta todellisuudessa siis kovin pikkuinen.

2. Lempinimesi ja mistä se on peräisin

Lempinimeni on Sikko. Se on edelleen käytössä perheen kesken. Nimen minulle aikanaan antoi tietysti oma pikkusiskoni Suvi. Hän oli ihan pieni ja kutsui minua sikkoksi, siitä se on jäänyt elämään näin aikuisuuteen saakka. Myös vanhempani ja sisarusteni lapset kutsuvat minua sikkoksi edelleen. On muuten tosi kiva kun on lempinimi.

3. Minkä ruoan valitsisit lauantai-illalle, jos ei tarvitsisi miettiä kaloreita

Voi
hankala, rakastan vaikka mitä ruokia. Juuri nyt ensimmäisenä tuli
mieleen sushi. Mutta ihan yhtä paljon nauttisin pihviateriasta,
pastasta, herkullisesta salaattiannoksesta. Oikeastaan mistä vain
maukkaasta.

4. Top 4 asiaa joita arvostat eniten ystävyydessä

Myötäelämistä ja kuuntelemista. Luotettavuutta ja huumoria.

5. Telkkarista

Sarjat esimerkiksi: Rouva Ministeri, Selviytyjät, Walking Dead, Sherlock Holmes

6. Rakkaimmat harrastuksesi ja onko sinulla aikeissa aloittaa uutta harrastusta

Pakko
sanoa tähän että valokuvaaminen ja blogin kirjoittaminen. En ole
mitenkään liikunnallinen tai taitava käsistäni. Mutta rakastan toteuttaa
visioitani, niinpä tämä oma blogiseni on ollut minulle yksi suurimmista
asioista elämässäni. Ensimmäinen harrastus jota en ole lopettanut
alkuunsa ja jota en haluaisi koskaan lopettaa. On sivuseikka, että se on
nykyään myös työ. Tekisin tätä ihan yhtä suurella innolla myös
korvauksetta. Mutta koska minussa asuu kunnianhimonen puoli, haluan
tietysti kehittyä koko ajan. Mahtavaa on se, ettei valokuvaamisessa,
kirjoittamisessa ja visuaalisuudessa tule koskaan valmiiksi.

7. Haaveita joiden toivot toteutuvan lähitulevaisuudessa

Se että saan toteuttaa itseäni vapaasti ja nauttia tekemisistäni. Että saan olla paljon läheisteni seurassa ja olla onnellinen.

8. Hattaraa vai pehmistä

Pehmistä todellakin. Rakastan kaikkea kermaista ja vaniljaista.

9. Ripsiväri, kestoripset vai au naturel

Ripsiväri.
Joskus jossain puuskassa mietin kokeilisinko kestoripsiä, mutta
eiväthän ne sopisi tyyliini. Olen kuitenkin luonnollisuuden ystävä
loppupeleissä. Mutta haluan kuitenkin olla huoliteltu, joten ihan ilman
ripsiväriä en viihdy. Onneksi ripseni ovat luonnostaan ihan kauniit,
kaartuvat ja suht pitkät, joten ripsiväriä huolellisesti levittäen saan
aika näyttävät räpsyttimet.

10. Mottosi

Ole hyvä toisille ihmisille. Siihen
kiteytyy minulla kaikki. Jokainen voi itse miettiä mitä se
tarkoittaakaan, mutta toivoisin kaikkien noudattavan tuota omissa
toimissaan.

 *

Tähän oli tarkoitus valita itsestään omakuva,
joka ei ole tyypillinen blogikuva. Valitettavasti tänä sunnuntaina se
jäi napsaisematta. Kuvituksena toimii työpisteeni juuri nyt. Siinä
vietän todella paljon aikaa ja se on minulle erittäin rakas ja tärkeä
nurkka kotona. Ihan oikea tyttöhömppäpiste.

Sain Tuijalta Form Follows Function-blogista täpäkän haasteen – kertoa omista kulutustottumuksistani ja vähän omaa näkökantaani kuluttamisen ja kestävän kehityksen ristiriitaan.

Tunnustan heti, etten ole perehtynyt omasta mielestänikään tarpeeksi kestävään kehitykseen ja kuluttamisen kuormittavaan puoleen. Omalla toiminnallani pyrin järkevyyteen kuluttamisen suhteen. Olen joskus ollut aikamoinen shoppailija ja hulvaton kuluttaja. Tällä hetkellä pyrin ostamaan asioita jotka ovat omaa tyyliäni ja joista tiedän nauttivani pidempään kuin ihan hetken verran. Jos kuitenkin tulee huteja tai virhevalintoja, myyn tai kierrätän tavarat eteenpäin.

Minulle yksi tärkeimmistä asioista kuluttajana on suosia kotimaisia toimijoita. Pyrin hankkimaan mahdollisuuksien mukaan kaikki kotimaisista kaupoista, näin kulutus tuottaa meille hyvää takaisinpäin taloudellisessa mielessä. Olen huomannut monen muunkin muuttaneen kulutustottumuksiaan tähän suuntaan ja mitä useampi tällaiseen tarttuu, sitä enemmän tietysti me hyödymme siitä. Jos ei tietenkään tässä oteta huomioon kulutuksen kuormittavaa osuutta, joka tietysti kääntää talouden positiivista vaikutusta negatiiviseen suuntaan toisaalla.

On ymmärrettävää, että liiallisen kuluttamisen seuraukset eivät ole hyviä. Mutta myös kuluttamatta jättämisellä on negatiivisia seurauksia, kuten olemme saaneet nyt taloudellisessa taantumassa kokea. Järkevän tasapainon löytäminen olisi tietysti ihanteellista. Nykyisessä tilanteessa yrityksillä on vaikeaa, lähes alasta riippumatta. Itse olen ollut kaupan alalla yrittäjänä aika pitkään ja muutos menneeseen on ollut valtava. Niin asiakkaiden kulutustottumuksissa, kuin ostokäyttäytymisessäkin. Ymmärrän ettei taantuman takaiseen meininkiin ole enää paluuta – tästä kun noustaan, kuluttaminen ja yritysten toiminta yleensäkin tulee olemaan erilaista kun menneinä ns. hyvinä aikoina.

Yrittänänä ei ole ollut aina helppoa viime aikoina, toisaalta saan olla tosi kiitollinen siitä miten kuitenkin on mennyt verrattuna moneen muuhun. Asiakkaiden toiminnalla on entistä suurempi osuus kaupan elämään. Itse olen yrittänyt kuluttaa sen mihin on mahdollisuus, liikaa säästelemättä ja toisaalta ostamalla järkevämmin ja huolellisemmin kuin ennen. Tällä tarkoitan omien ostopäätösteni miettimistä – ostanko tarpeeseen ja kuinka pitkä elinkaari tuotteella on yms. Välillä ostan juttuja myös vain palkitakseni itseäni jostain, tai ihan vaan muuten piristääkseni elämääni.

Vuosia sitten tilailin jatkuvasti ulkolaisista nettikaupoista vaatteita ja asusteita, paketteja tuli töihin melkein viikottain – aina vähän punastelin, että taas tuli tämä tilattua kun illalla istuin koneella tai jotain. Olen älyttömän iloinen että tajusin muuttaa sen suhteen ostotottumuksiani.

Nyt kun menen kaupungille ja ostan jotain ihan kaupan tiskiltä tulee melkein hyvä mieli, olen antanut jotain takaisin kotimaan talouteen. Kaupat pysyvät toivottavasti jatkossakin kotikulmilla, ihmisillä on työpaikkoja ja yhteiskunta pyörii. Ehkä vähän kaunomielisesti ajateltu, mutta totta piirun verran kuitenkin.

Blogin suhteen olen myös yrittänyt toimia järkevästi. Valitsen yhteistyökumppaneiksi lähinnä kotimaisia toimijoita, en ota vastaan kaikkea mitä tarjotaan ja yritän antaa lukijoilleni vinkkejä tuotteista jotka ovat monikäyttöisiä, laadukkaita ja tietysti kauniita. Minun työni on kiinteästi kuluttamiseen liittyvää, sekä liikkeessä, että täällä blogissa. En silti koe lietsovani liikaa turhanpäiväistä kertakäyttökuluttamista. Minulla ei ole koko ajan uusia vaatteita, laukkuja tai huonekaluja. Asiakkaita pyrin neuvomaan rehellisesti, välillä toppuutellenkin hätiköidyissä ostopäätöksissä. Aina kannattaa muistaa se mitä jo on, miten sitä hyödyntää ja sen jälkeen vasta millä sitä maustaa. Mutta uuttakin tarvitaan, monestakin syystä.

Millainen kuluttaja sinä olet ja mitä mieltä sinä olet näistä asioista?

Marjukka muisteli blogissaan lempivaatteita vuosien varrelta. Hän heitti minullekin tällaisen hauskan muistelutoiveen ja innostuin tietysti heti verestämään omia vaatemuistojani.

1. mokkanahkainen hame

Minulla oli ekalla luokalla kiva beigen värisistä mokkanahkaisista paloista koottu hame, jossa oli metalliset nepparit edessä. Minusta se oli hirveän hieno. Valitettavasti en kuitenkaan suostunut käyttämään hametta sen jälkeen, kun kerran puin sen koulupäivänä päälle ja joku vetaisi hameesta niin että nepparit aukesivat ja hame putosi päältäni. Se oli noloa pienelle ekaluokkalaiselle. Hame jäi mieleen erityiseti tuosta ikävästä tapahtumasta, mutta myös kauniin värisestä ja pehmeästä nahkapinnastaan. Pikkutyttönä ihailin myös sen leikkausta, vähän alaspäin levenevä, kuitenkin suora malli. Muistan sen todella hyvin edelleen.

2. farkut

Ei ole täällä tullut epäselväksi, että olen farkkutyyppi. Niinpä rakkaimmat vaatekappaleeni ovat usein olleet farkkuja. Muistan selvästi kun sain ensimmäiset Lois-farkut, silloin niitä oli vaan koulun vanhemmilla oppilailla. Kinuin ja kinuin vanhemmilta, kunnes sain sellaiset. Samoin kinumisin muistan saaneeni mm. Wranglerit, Levikset, Mic Macit ja Crockerit. Farkkujen merkillä oli aikanaan tosi paljon väliä.

3. tummansininen perusneule

Jos rakastan nyt yksinkertaisia neulepaitoja, olen kuulkaas ammentanut rakkautta niitä kohtaan jo vuosikymmeniä. Kaukaisilta vuosilta on jäänyt mieleen erityisesti eräs tummansininen paksua puuvillaneuletta oleva Clairen villapaita. Malli oli siis ihan simppeli pyöreäkaulainen neule. Pidin tuota paitaa monen monta vuotta. Vieläkin olen miettinyt, mihin se katosi joskus 20-vuotta sitten.

4. kuviohousut

Kun tyttöjen kanssa 18-vuotiaina aloitimme Kokkolassa iltahyppelyt ravintolamaailmassa, oli tärkeää pukeutua joka viikko uusiin vaatteisiin. Viikon kohokohta oli suunnitella bileasu. Eihän meillä ollut rahaa ostaa joka kerta uusia vaatteita, niinpä ompelimme itse joitakin kerrassaan kehnoja viritelmiä. Meistä ei valitettavasti kukaan ollut taitava sillä saralla. Mieleen on jäänyt kuviokankaista ommellut kuminauhavyötäröiset pöksyt. Kaavat tehtiin itse niin, että aseteltiin kankaan päälle housut ja siitä vaan leikattiin kappaleet summamutikassa. Onneksi väljä malli antoi vähän anteeksi kaavoitusvirheille. Olivat aikmoiset pellepöksyt. Nyt niitä on hauska muistella. (Terkut Tintsulle!)

5. bleiserit

Käytin vuosikausia bleiseriä päivittäin. Siis jokapaikassa; töissä, kaupungilla, iltamenoissa… Bleiseri oli eräänlainen suojakilpi, sen alle saattoi piiloutua. Lempibleiseri oli pitkään Malli Marin tehtaanmyymälästä löytynyt merkillisen sinapinvihreänsävyinen ilmestys.

6. burberryn trenssi

Pakko nostaa tähän listaan Burberryn trenssini. Hankin sen kymmenisen vuotta sitten ja se on edelleenkin vaatekaappini ajankohtaisimpia yksilöitä. Siihen nyt ei voi kyllästyä. Tietysti asiaa auttaa myös se, että loppujen lopuksi ilmastomme takia käyttöaika vuodessa jää aika lyhyeksi.

7. mustat leveälahkeiset housut

Jossain vaiheessa 90-luvulla kuljin pelkästään mustissa leveälahkeisissa housuissa. Liehuvat lahkeet ovat jääneet erityisesti mieleen, vaikka kai silloin kaikilla oli sellaiset pöksyt. Erityisen hyvin muistan lempparilookkini: Musta kellomaisesti leikattu villakangastakki joka oli vyötetty vyötäröltä, leveälahkeiset mustat housut ja paksupohjaiset mustat solkikengät. Laukkuna suuri kirjekuoriveska.

8. valkoinen takki

Joskus omistin valkoisen Sandin kevättakin, se oli kallis hankinta, mutten voinut vastustaa sen yksinkertaista leikkausta ja hienoja yksityiskohtia. Oltiin Nykissä matkalla ja olin ihan otettu, kun sekä Bergdorf Goodmanin meikkiosaston myyjä, että Ralph Laurenin liikkeen myyjä tulivat kysymään mikä takki minulla on päällä. 

9. vuokon hameet

Äitini osti minulle kerran muutaman Vuokon klassisen villakangashameen. Ne ovat lähes ainoita vaatekaappini aarteita, joista en luovu ikinä. Pitäisi käyttää niitä enemmän.

10. lempineuleet juuri nyt

Viimeiseksi mielessä on tietysti tämän hetken lempivaatteet, joita ovat neulepaitani. Niistä nostan lemppareimmiksi Arelan kasmirneuleen ja Malene Birgerin pörröneuleen. Voisin pukeutua vuorotellen noihin kahteen vaatteeseen ihan koko ajan.

Oli muuten oikeasti tosi vaikea miettiä nämä kymmenen vaatemuistoa. Vaikka rakastankin puketumista, huomasin, etteivät vaatteet sinänsä kuitenkaan muodostu minulle tärkeiksi itsessään. Luovun herkästi niistä, enkä haikaile perään. Se on ihan hyvä juttu.

Kiitos vielä Marjukalle hauskasta muistelutuokiosta!

Millaisia vaatemuistoja teillä on?

(jutun kuvituksena omia Pariisin muotiviikoilta nappaamiani kuvia)

Sain Tuijalta Form Form Follows Funktion-blogista nyt kovasti ympäriinsä kiertävän viiden värin haasteen. Olinkin toivonut että joku heittää minua tällä kivalla tehtävällä. Alkujaan tämä haaste on lähtöisin Syhinä-blogista.

Ensimmäisenä etsin kodistamme hempeän tehostevärin, eli roosan. Olohuoneemme on tällä hetkellä harmaavoittoinen ja olen pitänyt väriskaalan puuterisen harmonisena. Niinpä myös roosan sävyt ovat hienovaraisia. Roosaa löytyy pieninä pisteinä Hayn nappityynystä ja haaleampana Linumin pellavatyynystä. Tyynyjen tuomaa vaaleanpunaista korostin hempeän sävyisillä neilikoilla. Tehostevärin ei tarvitse pompata huoneen sisustuksesta, vaan se voi olla vain mieto häivähdys jotakin väriä. Monesti soljuvan pehmeä väriskaala on miellyttävämpi kuin kovia kontrasteja sisältävä.

Tällä kertaa tällainen varovainen tunnelma, katsotaan mitä keksin seuraavaksi.

Heitänpä haasteen Valkoisen Talon Reetalle. Eli haasteessa bongataan kotoa viittä erilaista tehosteväriä (viitenä päivänä) ja haastetaan aina joku mukaan tähän hommaan.

Sain Modernisti Kodikas-blogin Kertulta haasteen, jossa tulee esitellä kotoa löytyvät Ikean huonekalut. Sattuneesta syystä meidän kotoa ei kovin montaa Ikean kalustetta löydy. Hassua, että ne pari juttua ovat aika isoja, nimittäin meidän sänky on Ikean runkopatja, samoin minun pukeutumishuoneen kaapistoratkaisu.
Meillä oli aiemmin Hästensin sänky, jonka koimme liian pehmeäksi. Tähän kotiin muutettaessa möin Hästensin pois ja hankimme tilalle Ikean runkopatjasängyn. Ikean versiossakin on käytetty luonnonmateriaaleja, puuvillaa, villavanua ja luonnonkumia. Petari meillä on Unikulmasta. Oikein hyvä runkosänky kohtuuhintaan tämä Ikealainen.
Tässä piti esitellä huonekaluja, mutta en malta olla esittelemättä myös näitä pieniä muovilaatikoita. Olen ihan hurahtanut kaikenlaisiin säilyttimiin, ja nämä ovat mielestäni ihan huippuja. Meiltä löytyy tällaisia joka huoneesta ja monenlaisessa käytössä. Pukeutumishuoneessa heitän laatikkoon kaiken sekalaisen sälän ja yritän muistaa joskus käydä sisällön läpi… Keittiössä meillä on suurempi tällainen leipälaatikkona työtasolla, ihan kätevä leipäpussien pitopaikaksi.

Voiko säilytyslaatikoita ja pussukoita olla liikaa. Tänään tuskailin siivoushommissa. Kun sain yhden kohdan valmiiksi, kertyi epämääräistä tavaraa toiseen paikkaan. Jos kaikkea ei halua hävittää tai viedä varastoon, voi niitä piilottaa näppärästi nätteihin säilyttimiin.

Ikeasta on siis pukeutumishuoneen kaapistoni. Toisessa päässä tätä seinää on umpiovellinen Pax-vaatekaappi ja sitä jatkaa tällainen avohyllyratkaisu. Haaveilin tosi pitkään avonaisesta säilytystilasta ja näteistä esillepanoista. Kieltämättä ratkaisu ei aina ole kovin kaunis. Toisaalta, kun on kyseessä pukeutumishuone, haluan, että siihen liittyvää tarvetta on esillä. Muutenhan huone näyttäisi vain työhuoneelta tai vastaavalta.

Rekki melkein ojennuksessa. Suuri osa vaatteista on kaapissa ovien takana, mutta tähän tangolle nostan aina kulloinkin eniten käyttämäni vaatteet. 
Eipä ollut kovin näyttävät Ikealaiset meillä. Jotain vielä varmasti löytyisi, kuten kodinhoitohuoneen seinähylly ja jotakin astiapuolta. 
Heitänpä haasteella seuraavia bloggareita: