Category

kaupallinen yhteistyö

Category

”kaupallinen yhteistyö Iittala ja Asennemedia

Tervetuloa kuvitteelliseen Itsenäisyyspäivän pöytäämme. Joulukuussa on monen monta hetkeä, jolloin kotona nautitaan ja tarjoillaan erityisen juhlavia ja muistiinpainuvia aterioita. Tämä on oikea kattausesonki jos noin voisi sanoa. Olen tainnut joka vuosi mietiskellä täällä blogin puolellakin erilaisia joulukuun kattausideoita, no niin tänäkin vuonna tietysti.

Omassa ruokapöydässä pääosaa näyttelevät tietysti Iittalan astiat ja yksityiskohdat, olen kerännyt Iittalaa aina ja lisäksi muutaman vuoden jatkuneen tiiviin yhteistyön myötä Iittalan tuotteiden osuus kotona on vain kasvanut. Mutta rakastan niitä!

Tänä kautena innostuin kovasti eleganssista; tarkoitan pöytäliinaa, hillittyjä värejä, valkoisia astioita ja servettejä, rauhallista tunnelmaa ja juhlavuutta (kuitenkin ”Annemaisen” rennolla otteella). Meidän ei ole tarkoitus laittaa kotiin jolukuusta ollenkaan, tuo pöydällä oleva sympaattinen pikkumänty saa toimittaa kuusipuun virkaa. Joulukuusen koristeluun en pääse, mutta otan sitten takaisin koristeluintoa erilaisten kattausten koristelulla. Tässä kuvien kattauksessa innostuin lisäämään koristeeksi Iittalan upean uuden Oiva Toikka -sarjan Kyyppari-linnun. Se on niin huikean ihana esine.

Minua on inspiroinut hurjasti myös viime päivinä Mannerheimin elämä ja ruokailu. Löysin omasta kirjahyllystä  Mannerheimin pöydässä -kirjan, jossa käydään läpi Marsalkka Mannerheimin ruokainnostusta, sekä samalla hänen elämän tärkeitä tapahtumia. Suorastaan lumouduin taas historiasta ja vielä kun sitä käydään läpi ruokakulmalla. Mikä olisi parempi aika lukea tästä aiheesta, kuin joulukuu ja itsenäisyyspäivä.

En ole vielä lukenut kirjaa kokonaan, mutta mieleeni jäi erityisesti ruokamuistelot Mannerheimin pitkältä Venäjän palvelusajalta. Esimerkiksi seurapiirien Sakuskapöydät (alkupalapöydät) – jotka kuulostivat sangen juhlallisilta ja hyvin tähänkin päivään sovellettavilta.

Ruokahalua herättävät alkupalat nautittiin seisten, kodeissa ne tarjottiin ruokasalin sivuhuoneessa ja ravintoloissa erillisessä etuhuoneessa.

 

Sakuskapöytä

Lueskelin mitä perinteisessä Sakuskapöydässä muinoin tarjoiltiin ja monet näistä herkuista sopisivat todella mainiosti tämän päivän juhlapöytään. Runsas Sakuskapöytä saattoi korvata illallisen – itse pidän usein perinteistä kaavaa enemmän ns. runsaista pienistä maistelusyömisistä, jolloin voi koota erilaisia makuja lautaselle.

Sakuskapöydässä tarjoiltiin mm. juustoja, suolakurkkuja, marinoituja sieniä, rosollia, suolalohta, savusiikaa, kinkkua, paistettua riistaa, makkaroita, säilykkeitä, kaviaaria, ostereita, hummeria, silliä sinappikastikkeessa.

Muistuttaa tavallaan aika paljon perinteistä suomalaista joulupöytää, paitsi meillä laatikot korvaavat nuo säilykkeet. Venäjällä aikanaan syötiin paljon fermentoitua ruokaa, joka on nyt kova juttu. Kuka on maistanut Nordkrautin hapankaalia? (Meillä on purkki jääkaapissa, en ole vielä avannut sitä).

Tänä vuonna haluan ystäviä joulun ajan pöytääni syömään. Pidän vapaata mahdollisuuksien mukaan ja tarkoitus on rentoutua ja syödä. En tiedä puhunko koskaan niin paljon syömisistä kuin joulukuussa. Kaikkien perinneherkkujen vaaliminen on minusta tavallaan ihanaa, se on osa historiaa, joka itselle on mielekästä. Mutta jollei mikään koskaan muuttuisi, ei tulisi uutta historiaa. Sen vuoksi on mukava kokeilla myös uusia joulukauden herkkuja. Tämän historiallisen kirjan luettuani, voisin seuraavaksi lukaista jonkun inspiroivan kasvisruokapohjaisen kirjan joulun ajan syömisiin.

Mannerheimin keittokirja muistutti minua taas myös suolaisista piiraista ja voileivistä. Tällaisia perinteisiä herkkuja on mitä mainioin tarjoilla salaatin ja juuston kanssa lämpimän ruoan sijaan. Itsenäisyyspäivänä voisi nautiskella ihanista lohi- ja siikaleivistä, salaatista ja jälkkärinä perinteisestä marjakiisselistä kermavaahtonokareella.

Hauskuutimme itseämme pikkujouluviikonloppuna piparkakkujen koristelemisella. Kömpelösti tuunatut piparkakut päätyvät tänä joulukautena ”persoonallisiksi” pöytäkoristeiksi kattauksiin. Minusta on ihana raikastaa kattausta metallinhohdolla, tässä Iittalan uudet ruusukullan sävyiset Citterio-aterimet tuovat tarvittavan määrän luksusta ja kiiltoa. Oi miten olin haaveillut noista aterimista ja ne ovat superihanat. Tuntuu, että kaikki astiat ja kattaukset näyttävät taas ihan erilaisilta aterimia vaihtamalla.

Kysytte kuitenkin ruusukullan sävyisistä Citterio-aterimista – ollaan nyt käytetty näitä ja pesty koneessa, hyvin toimivat, nämä ovat ihan konepesun kestäviä.

Itsenäisyyspäivänä erityisesti tekee mieli kattaa pöytään Tapio Wirkkalan Ultima Thule -sarjaa. Se vaan symbolisoi jotenkin suomalaisuutta hienolla tavalla. Jäätä ja lunta ja ajatonta taidokasta designia. Miksi muuten vesilasit (On the rocks lasi)  ja karahvi eivät voisi olla pöydässä keskellä ja siitä saa ottaa vettä kukin tarpeen mukaan. Karahvi laseineen ja alustoineen toimii samalla hienona huomion keskipisteenä (center piece). Tamminen alusta on Raami-sarjan keskikokoinen tarjoilualusta.

Salaatista puheen ollen, tai voileivistä, tai piirakasta (jonka päälle voi koota salaatin). Näihin kaikkiin Ultima Thule -sarjan suuri laakea vati on mieletön alusta. Miettikää tuohon keskelle vaikkapa feta-parsakaalipiiras ja reunoille hitusen kirpeällä vinegretellä silattu viherä salaatti. Tuo on yksi lempiyhdistelmiäni, jota eräs ystäväni tarjoili minulle vuosia sitten ja joka makumuisto on säilynyt rakkaana muistona. Olenkin aina turvautunut siihen, kun minun on pitänyt keksiä jotakin ihanaa ja pikkusuolaista tarjottavaa. Salaattiottimet ovat Citterio-sarjan ruusukultaiset versiottämä on mielstäni joulun parhaita lahjavinkkejä (sopii myös tyypille jolla on jo kaikkea).

 

jouluruusu on Kastehelmi-purkissa

Parhaat kattaukset syntyvät mielestäni intuitiolla. Kun omistaa vain kauniita astioita ja esineitä, on ihan sama miten niitä yhdistää, aina onnistuu. Pöytäliinaa käytän harvoin, mutta kieltämättä se tuo ripauksen juhlavuutta tilanteeseen. Luulen että tällä tyylillä syntyy meidän tämän joulukauden useammatkin ruokailuhetket, niin kahdestaan kuin ystävienkin seurassa.

Olen muuten yhdistänyt tässä pöytäkattauksessa sekä ruukkukasvia että leikkokukkaa. Pidän kaikenlaisista kukka-asetelmista, mutta ruokapöydässä usein eniten suhteellisen vaatimattomista ja sinne tänne ripotelluista kukista ja kynttilöistä. Etenkin kun meidän pöytä on aika pitkä, on kiva kun molemmissa päissä pöytää on jotakin koristetta.

Nappula-kynttilänjalat

Itsenäisyyspäivän tradition – kaksi kynttilää ikkunalla, toteutan tänäkin vuonna Nappula-kynttilänjaloilla ja valkoisilla klassisilla kynttilöillä. Nappuloita käytän muutenkin juhlavissa pöytäkattauksissa tuikkukuppien lisänä. Matalampia ja korkeampia kynttilänjalkoja sekoittelemalla tulee mielenkiintoisempi ja kolmiulotteisempi kattaus.

Joululahja-ajatuksissa palaan tässäkin yhteydessä tälle joululle asettamiini ”jouluteeseihin”: tunnelma, visuaalisuus, läheisyys, kodikkuus, herkut, lepo, järkevät valinnat, oikeat tarpeet.

  • käytännölliset ja tarpeelliset lahjat jotka kestävät aikaa
  • ajaton design, jota jaksaa katsella vuodesta toiseen
  • lasiesineet sisustuksessa – tuovat väriä ja persoonaa
  • arvokkaampi esine, joka luo vuosien saatossa muistoja

Nautinnollisia, herkullisia, ikimuistoisia, tunnelmallisia ja viehättäviä hetkiä tälle joulukaudelle – teille ihan jokaiselle!

”kaupallinen yhteistyö Vallila ja Karto

Jossain vaiheessa taisin täälläkin mainita, että tänä vuonna aion aloittaa jouluvalmistelut ajoissa ja nauttia joulunodotuksesta pitkän kaavan mukaan. Nyt on pikkujouluviikonloppu, enkä voi uskoa, että tämä ajatus on pitänyt. On nautittu ystävien kanssa joulufiilistelyistä – viimeksi eilen kaupungilla glögi/kahvihetken merkeissä ja olen jopa onnistunut somistamaan kotia jouluiseen tunnelmaan. Mutta kaiken huippuna minä olen saanut kaksi joululahjaakin hankittua ja paketoitua!

Vallila ja Karto lähettivät minulle jouluisen paketin ja haastoivat minut joululahjaostoksille Vallilan myymälään. No, ehkä tämä haaste pikkuisen nopeutti lahjaostosten aloittamista. Mutta ei ollut vaikea miettiä mitä lahjapakettiin Vallilalta käärin, nimittäin kuvan tossut ovat omani ja kovin mieluisat. Niinpä halusin ehdottomasti toiseen pakettiin kääräistä samanlaiset Veera-kuosiset pehmoiset tossut. Kaunis punainen lahjakassi on Karton ja kuosi siinä Vallilan.

Minulla on ollut tapana aina pedata sänkyyn joululakanat, jos ei koko lakanasettiä, niin ainakin tyynyliinoihin jotakin erityistä joulua varten. Tämän joulun lakanat ovat meillä nämä Valllilan Veera-lakanat. Petauksessa on myös Vallilan puuvillainen neulottu Maija-koristetyyny, joka minulla oli ennestään, se on juuri sellainen pehmoinen ja talvinen tyyny, jonka laitan mieluusti esille pakkasilla.

Näin kauniiden lakanoiden kanssa ei päiväpeittoa tarvitse pedata, sen sijaan heitän mieluusti sängylle torkkupeiton – osaksi tuomaan tunnelmaa, mutta myös siksi, että minulla on tapana lueskella sängyssä ja jos en ole pyjamassa, en kömmi täkin alle, vaan kietoudun peiton päälle torkkuhuopaan. Vallilan Halaus-peitto on ehdoton lempitorkkupeittoni!

Sängyn vierelle asettelen aina jotakin luettavaa, joulun aikaan myös kynttilän. Makuuhuoneen tunnelma syntyy kaikista pienistä yksityiskohdista. Totuuden nimessä on sanottava, että nämä peitot ja lakanat kulkeutuvat meidän vierashuoneeseen joulun ajaksi – nimittäin meillä on siellä vierassängyssä rentoutumispesä. Katsotaan sarjoja ja elokuvia ja me pedataan sänkyyn lakanat ja kummallekin omat peitot joihin kääriytyä. Vapaapäivinä nimittäin saattaa tulla vietettyä aikaa pyjamassa p a l j o n. On ihana katsella pedatussa sängyssä sarjoja ja syödä suklaata (joulun aikana en säännöstele sitä). Saatan myös kävellä täkki harteilla vaikka aamupalapöytään, koska kylmä.

Mitä sitten valitsin lahjapaketteihin ja kenelle? Taitaa tällä kertaa yllätys paljastua, sillä molemmat lahjan saajat lukevat varmasti tämän postauksen ennen joulua…

Ystävän pakettiin ostin Veera-patakintaan, jonka värisävyt sopivat minusta kivasti hänen selkeään keittiöönsä. Saattaa olla nimittäin, että edellisjouluna tuli vietettyä hänen keittiössään paljon yhteistä aikaa ja aina oli pula patakintaista. Päätin että vaikkei lahjoja ostetakkaan, voi silti antaa jonkun pienen yllärin (joka tässä paljastuu), saatiin mekin viime vuonna häneltä ylläri, sillä meiltä ei kuulemma löytynyt helposti viinipullon avaajaa.. Tällaiset käytännölliset ja tarpeelliset lahjat on kivoja mielestäni. Eli ystävän pakettiin sujahti Vallilan Veera-patakinnas – minusta tuossa on ihana khakiin taittava harmaa sävy, joka sopii saajan keittiöön todella hyvin.

Äidille siis nuo pehmoiset Veera-kuosiset tossut. Tiedän että vanhempien vanhassa kivitalossa on kylmät lattiat ja nämä tossut ovat kevyet ja lämpimät. Äidin ja isin kesken on myös sovittu, ettei ostella lahjoja, mutta mielelläni vien pienet paketit jouluksi. Vanhempien luona ei ole tullut joulua vietettyä aikoihin, mutta yritän aina päästä käymään joulukuussa heidän luonaan. Nyt on suunnitelmissa lähteä viikoksi Kokkolaan heti itsenäisyyspäivän jälkeen. Niin kivaa. Saadaan fiilistellä joulutunnelmia jo vähän etukäteen ja kiireettä, kun meillä on monta päivää aikaa olla Kokkolassa.

Lahjat paketoin Karton tukevaan lahjapaperiin, jonka kuosi on Vallilan kokoelmista. Pidän paljon tuommoisista perinteitä henkivästä jouluisesta kuvioinnista. Värisävytkin ovat kauniit, murrettuja vihertäviä ja syvän punaista. Joulun lempivärejäni. Olipas muuten kiva paketoida lahjoja pitkästä aikaa. Normaalisti olen tähän mennessä vuotta saanut olla ”ammattipaketoija”, kun on tullut oltua kaupassa töissä. Nyt kirjaimellisesti nautin paketin tekemisestä. Sujautinpa vielä somisteeksi pihalta napsaistun tuijan oksan. Tällaiset luonnosta napatut yksityiskohdat ovat minusta kivoja – niitä voi laittaa kattauksen koristeeksi tai lahjapaketteihin.

Esittelin muuten aiemmin jo Instagramin Storyissa tuota Karton uutta lahjanarua, joka on ekologista ja biohajoavaa. Sainkin teiltä hurjasti viestejä, että kiitos vinkistä – sillä eihän sellaisia kiiltäviä muovinaruja kannata ostaa jos on tarjolla näitä ympäristöystävällisiä versioita. Tässä nauhassa on mielestäni tarjolla tosi nättejä sävyjä, suosikkini tällä kertaa tuo ruskeaan taittava väri.

Minä teen aina ruusukkeen narusilmukasta, jonka sidon solmulla rusetiksi. Tämä tapa on ollut jo vuosia käytössäni, minusta tällainen rusetti on tosi nätti. Toki tuo naru kihartuu saksilla jos niin haluaa. paksu ja tukeva nauha on ihan kaunis vaikka pelkällä yksinkertaisellakin solmulla.

Tässä ei ollut vielä viimeinen tämän joulun paketointihetkeni, mutta näin se tulee varmasti jatkossakin sujumaan – seurana lämmintä glögiä, tossut ja peitto. Tykätään pitää kotona lämpötila aika viileänä, se on ernergiataloudellista, mutta samalla on raikas hengittää. Onneksi voi aina kääriytyä peittoon jos on liian kylmä.

Yhteenvetona näistä joulufiilistelyistä voisin sanoa, että ymmärrän miksi niin moni sanoo, että parasta joulussa on joulunalusaika. Aikaisemmin olen itse vaan kulkenut töistä ja pimeästä väsyneenä kohti jouluaattoa, mutta nyt on kovasti etuoikeutettu olo, että on mahdollisuus fiilistellä ja nauttia kaikesta jouluun liittyvästä jo hyvissä ajoin. Viikonloput on varmasti monessa perheessä näitä joulufiilistelytunnelmointeja – siivoillaan, nautitaan glögiä, pakkaillaan lahjoja, somistetaan kotia, ulkoillaan…

Ihanaa pikkujoulua!

*lakanat ja lahjapakkaustarvikkeet saatu

”kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja IKEA

Hip hei, joluttaa jo! Omalla kohdalla se tarkoittaa ensimmäisenä jouluisten herkkujen maistelun – nimittäin kuulun siihen jouluryhmään jonka mielestä yksi parhaista joulurekvisiitoista on jouluruoat ja jouluiset pikkusyömiset. Jos hillitsen kodin yltiöpäistä joulukoristelua vielä marraskuussa, niin sen sijaan aloitan herkkujen nauttimisen samaan aikaan kun innokkaimmat kantavat sisälle joulukoristeet ja kausivalot. Minulla herkut tulevat aina ensin.

Arvatkaa olinko innoissani kun sain IKEA:lta jouluisen herkkulähetyksen. Oma joulukausi päätettiinkin korkata virallisesti näiden herkkujen avulla. Kutsuin ystäväni eräänä tavallisena arkiaamuna luokseni viettämään ”joulusesongin” avajaisia piparkakkukranssitalkoiden merkeissä. Samalla valmisteltiin ja maisteltiin mutamaa muutakin herkkua. Teemana oli myös fiilistellä mitä joulun pyhinä tekisi.

Tiesittekö te, että IKEA:n herkkuosasto on todella monipuolinen, sieltä poimii jouluakin ajatellen niin nameja, pikkuleipiä, juustoja, hilloja kuin kalapöydän antimiakin.

Kuvassa esimerkiksi piparkakkuja ja niiden koristeluvälineitä. Lisäksi suklaata – namskis, miltä VINTERSAGA-piparkakkusuklaat maistuivat, uskotteko että silti onnistuin säilyttämään toisen suklaalevyn vielä kaapissa. Ikean suklaa on UTZ-sertifioitua, joka tarkoittaa vastuullisempia viljelymenetelmiä ja parempia työskentelyolosuhteita viljelijöille.

Jos joulukoristeista puhutaan, niin kuvassa oleva setti osoittaa aika hyvin joululinjan josta itse tykkään. Pöydälle on levitetty pellavansävyinen VARDAGEN-pöytäliina, kukkia ja havuja maljakossa, valkoisia kynttilöitä (IKEAN VINTERFEST-adventtikynttilät) ja muutama hillitty joulukuusenkoriste (IKEA:n VINTERFEST-joulukuusenkoriste), joita tykkään käyttää myös kattausten somisteina.

Keittiössä hääräsivät kaikki vuorollaan. Henriikka valmisti ihanaa juustokakkujälkkäriä, jonka pohjaksi murskattiin IKEA:n piparkakkuja. Apukokki sulattaa jotakin liedellä. Minusta mikään ei ole ihanampaa joulunodotusta, kuin keittiöhääräily ja yhdessä tekeminen.

Piparkakut taipuvat moneen, minulla on peltirasiallinen VINTERSAGA-piparkakkuja. Onneksi niitä on nyt aina kaapissa, ainakin tuonne tammikuulle saakka. Olen saattanut napsia yhden tai kaksi joka ilta kahvin tai teen seurana.

Järjesteltiin meidän olkkarin ruokapöydälle piparkakkukranssipaja. IKEA:ssa on astetta tukevampia  VINTERSAGA-piparkakkuja, jotka sopivat tällaiseen kranssihommaan mainiosti. Piparkakuissa on myös reikä valmiina, niin niitä voi halutessaan ripustella vaikka joulukuuseen.

En oikein tiedä mistä alun perin sain päähäni tällaisen piparkakkuranssin. Mutta kun näin tukevat piparkakut, mietin heti, että haluan koittaa koota niistä kranssin. Tämä on hauskaa puuhaa, hitusen se vaatii kärsivällisyyttä – vaikka piparit ovat tukevia, hajoavat ne silti helposti, jos ei ole varovainen. Liimaamisvaiheessa siis maltti on valttia. Piparkakkuliimaa kannattaa laittaa runsaasti – auttaa jos lämmittelee hiukan liimatuubia ensin kuuman veden alla, se tulee notkeammin ulos tuubista.

Piparkakkujen koristelu on todella rentouttavaa puuhaa. Itsehän tällä kertaa lähinnä ihastelin tyttöjen kransseja, koska puuhailin kameran takana ja keittiön puolella. Oma kranssini jäi vähän puolitekoiseksi.

Vinkki piparkakkukranssien tekoon:

  • käytä tarpeeksi paksuja piparkakkuja että ne eivät mene helposti rikki
  • levitä piparkakkuliimaa runsaasti että kranssi pysyy koossa, kannattaa myös laittaa piparit reilusti päällekkäin
  • pidä kranssin koko maltillisena niin se on tukevampi
  • keskity koristeluun, se on rentouttavaa, älä tee sitä kiireessä (kuten minä)
  • anna kranssin kuivua rauhassa vaakatasossa, sitten se pysyy paremmin ehjänä kun sen nostaa pystyyn

Sillä aikaa kun tytöt vielä koristelivat piparkakkukranssejaan kaikessa rauhassa, kokosin minä keittiössä lohivohvelikakkua. Keksin testata IKEA:n pakastekaapista löytyviä valmiita pikkuvohveleita suolaisen voileipäkakun runkona. Väliin tein IKEA:n kylmäsavulohesta tahnan. Kakku toimi todella hyvin, se pysyi paremmin kasassa kun oletin. Suosittelen kokoamaan sen mielummin leikkuulaudalle kuin lautaselle – hoksasin tämän vasta jälkikäteen, nimittäin suora leikkuulauta olisi ollut kauniimpi alustana. Täytteeseen käytin IKEA:n SJÖRAPPORT-kylmäsavulohta ja koristeluun IKEA:n SJÖRAPPORT-katkarapuja ja IKEA:n SJÖRAPPORT-merileväkaviaaria.

Kaikki IKEA-tavarataloissa tarjoiltu ja myyty lohi on peräisin Aquaculture Stewardship Councilin (ASC) sertifioimilta kalanviljelylaitoksilta. Kaiken käyttämämme villinä pyydetyn kalan ja äyriäisten on oltava peräisin MSC- eli Marine Stewardship Council -sertifioifuilta, vastuullisesti toimivilta kalastusyrityksiltä.

 

Lohivohvelikakku

pohja kootaan IKEA:n vohveleista

Täyte:

  • maustamatonta tuorejuustoa
  • créme fraichea
  • kylmäsavulohta
  • punasipulia
  • sitruunan mehua
  • suolaa ja pippuria

Koristeluun:

  • katkarapuja
  • merileväkaviaaria
  • tilliä
  • sitruunaa

 —>Tein yksinkertaisesti niin, että kasasin ensin pohjimmaiseksi pikkuvohveleita ympyrän muotoon, päälle reilusti täytettä, sitten toinen kerros vohveleita, täytettä ja vielä yksi kerros. Lopuksi koristelu katkaravuilla, merileväkaviaarilla, tillillä ja sitruunalla.

Kakun voisi koota myös suorakaiteen muotoon, tai tarjoilla vohvelit tarjottimelta suupaloina, joissa on tuota lohitäytettä. Minä pidin tästä kakusta siksi, että kun se vetäytyi vielä jonkin aikaa jääkaapissa, kostutti täyte vohvelit ja sen koostumuksesta tuli ihana.

IKEA:n herkkukassista löytyi kolmea erilaista juustoa, joista kokosin herkkutarjottimen. On kiva maistella erilaisia juustoja, kaikilla on niihin omat mieltymykset. Minä rakastan kylläkin ihan mitä juustoa vaan.

Näitä juustoja maisteltiin:

  • OST PRÄST – pitkään kypsytetty puolikova juusto, joka on voimakkaan makuista ja hieman suolaista
  • OST HERRGÅRD – pitkään kypsytetty puolikova juusto, joka on voimakasta ja hitusen kirpeää
  • OST BLÅMÖGEL – luomu sinihomejuusto

Juustojen kanssa laitoin tarjolle VINTERSAGA-piparkakkuja, tillinäkkäriä ja lakkahilloa tuomaan makeutta (vitsit tuo lakkahillo on hyvää).

Glögikausi oli sopiva avata tässä samalla. IKEA:n VINTERSAGA-glögi maistui piparien koristelun lomassa ja sopi mainiosti juustotarjottimen seuraan. Glögi on oikeasti tosi ihanaa, mikseiköhän sitä muista juoda enemmän – itsellä glögihetket liittyvät useimmin siihen kun on vieraita. Nyt pitää muistaa nautiskella vaikka itsekseenkin lasillisesta lämmintä glögiä.

Aamupäivän joluinen brunssipöytä oli katettu rennosti. Herkut nosteltiin pöytään ja kynttilöillä taiottiin tunnelmaa. Vaikkei tässä vielä ole kummemmin joulua esillä, niin tunnelma oli todella jouluinen. Oikeastaan niin paljon kuin itselläni on tarvetta joluisuudelle. Tykkään tehdä joulufiiliksen kynttilöillä, kasveilla ja syömisillä muutenkin.

Lohivohvelikakun seuraksi halusin kokeilla raikasta IKEA:n Seljankukkamehua. Mehu sekoitettiin kuplaveteen ja lasiin lisättiin vielä jääpaloja. Juoma oli ylellistä ja juhlavaa, vaikkei siinä alkoholia ollutkaan. Halutessaan siihen olisi voinut lisätä vaikka tilkan valkoviiniä, olisi syntynyt raikas kevyt booli. Oli muuten ihana yhdistelmä tuon suolaisen kalakakun parina. Suosittelen kokeilemaan!

 

Jos miinustetaan aamupäiväbrunssiin kuuluneet kuvaushommelit, niin oli ihana ja rentouttava jouluinen hetki. Suosittelen ehdottomasti kokoontumaan joulufiilistelyiden merkeissä yhteen ja askartelemaan jotakin, tai koristelemaan piparkakkutaloa – sellainenkin löytyy valmiina osina IKEA:sta – VINTERSAGA-piparkakkutalo.

Tällaisia kransseista tuli, kuvasta puuttuu Maijan kranssi. Tuo hieno on Henriikan aikaansaannos ja taaempana minun ja Hänen yhteinen tekele (joka kuvauspuuhien takia on vähän hutaisu). Tämä oli niin kivaa, että haluan varmasti koristella jotakin uudelleen vielä ennen joulua. Kaapissa odottaisi se piparkakkutalo, sovittiin että tehdään se joku ilta valmiiksi koristeluineen.

Askartelua, nameja, glögiä – juuri tällaista joulutunnelmaa minä rakastan. Ja samanlaista fiilistä toivon joulunajalta, kiireetöntä yhdessäoloa, herkkuja ja rentoutumista.

Ihanaa joulunodotusaikaa!

”kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Pohjola Vakuutus

Turvallinen ja viihtyisä koti on minulle maailman tärkein asia. Te seuraajat tiedättekin, kuinka paljon rakastan kotiani – vietänhän kodissa niin työpäivät kuin vapaa-aikani. Kaiken visuaalisuuden ja toiminnallisuuden lisäksi minulle henkinen olotila kotona on yksi elämän tärkeimmistä asioista. Henkiseen viihtyvyyteen vaikuttaa tasapainoinen elämäntilanne; että on tyytyväinen itseensä ja omiin valintoihinsa. Lisäksi onnea tuo parisuhde, jossa kokee onnistuvansa itse ja jossa toinen tekee sinusta entistä paremman itsesi. Se että voi olla omassa kodissa oma itsensä.

Viime vuosina omassa elämässä on muuttunut kaikki. Niin työasiat kuin parisuhdeasiatkin. Monta kertaa on ollut olo, että haluaa vaan vetäytyä kotiin ja olla rauhassa. Onneksi kaikki on järjestynyt, mutta kyllä jossain vaiheessa tuli sellainen olo, että osaa arvostaa tasapainoista elämää. Jos jotain olen oivaltanut, niin omalla toiminnalla voi vaikuttaa omaan onnellisuuteen, vaikka kaikki ei olisikaan itsestä riippuvaista. Mutta pyrkiä kohtelemaan itseään hyvin ja sitä kautta toisia ihmisiä. Uskon että hyvä vetää hyvää puoleensa.

Nykyään arki rullaa todella hyvin, paremmin kuin koskaan jos voisi sanoa. Hiljalleen ihan uudenlainen elämäntilanne on tasoittunut ja olen oppinut nauttimaan työpäivistä ja tietysti iloitsemaan siitä onnesta joka minua on kohdannut. Kotia on laiteltu jatkuvasti, pikkuisen rempattu ja järkkäilty. On vaihdettu sisustusta meille sopivaksi ja suunniteltu tulevaa. Niin kivaa puuhaa. Vaikka suunnitelmat ehkä siintävätkin jo toisessa kodissa, on tämä talo ihan suunnattoman rakas ja ihana. Turvallinen – sillä kuvailisin tätä kotia.

Turvallisuudella tarkoitan sekä henkistä turvallisuutta, että toiminnallista turvallisuutta. Täällä on kaikki tasapainossa. Yksi tärkeä asia on kotivakuutus, se on ennen kaikkea henkistä turvallisuutta, mutta toki tominnallistakin – minulla on ollut jo ensimmäisestä omasta asunnostani saakka tietysti kotivakuutus. Onneksi sitä ei ole hirveän monta kertaa tarvinnut hyödyntää. On kuitenkin tieto siitä, että jos jotakin rikkoutuu tai jotakin sattuu, tiedän miten toimia ja mistä saa apua kuluihin.

Onneksi oli kotivakuutus!

Viimeksi kotivakuutusta tarvittiin muutama vuosi sitten, kun yhtäkkiä poistoilmalämpöpumppu sanoi poks. Soitin huoltoliikkeeseen ja onneksi sieltä tultiin heti paikalle tarkistamaan tilanne. Remontista tuli kallis, koska kompressori täytyi vaihtaa. Onneksi oli kotivakuutus! Kaikki hoitui todella kätsysti, nimittäin pirautin myös Pohjola Vakuutukseen, jossa kotivakuutuksen vahinkoilmoitus tehtiin saman tien ja korvauspäätös tuli hetimiten. Minun maksettavaksi jäi omavastuuosuus korjauksesta, joka oli murto-osa koko kompressorirempasta. Nyt on poistoilmalämpöpumppu kuin uusi.

Kotivakuutus lisää turvallisuutta myös kodin ulkopuolella. Nimittäin jos siihen lisää matkavakuutuksen, ei tarvitse muistaa matkalle lähtiessä vakuutella itseään tai tavaroita. Ja tuleeko sitä usein ajatelleeksi, että se on myös turvaa toisaalla, kannattaa tarkistaa millainen kotivakuutus on itsellä ja mitä se korvaa. Kerronpa esimerkin nuoruudestani. Minulla oli ensimmäisessä omassa kodissa lasinen sohvapöytä, jossa oli pleksinen jalka. Pöytä oli tuolloin kovin trendikäs ja aika kallis. Kerran ystäväni olivat kylässä ja yksi heistä kompastui ja kaatui pöydän päälle. Hänen kotivakuutuksensa vastuuvakuutus korvasi pöydän minulle, se oli nuorena aika kiva juttu, kun olin säästänyt pitkään pöydän saamiseksi. Eli jos minulle sattuu jonkun toisen omaisuudelle vahinko, vastuuvakuutukseni voi auttaa siinä tilanteessa. Huonekalukaupassa töissä ollessani törmäsi aika usein tilanteisiin, joissa asianmukaisesta kotivakuutuksesta oli iso apu – tulee mieleeni esimerkiksi muutama tapaus, joissa lapsi oli piirtänyt nahkasohvaan kuulakärkkikynällä, tai asiakas oli kaatanut matolle pullollisen kynsilakkaa.

Itse asiassa nyt kun alan muistella, minulla olisi vaikka kuinka paljon tarinoita erilaisista tapauksista, joissa vakuutus on ollut tärkeä juttu. Halusin ehdottomasti muistutella teitä tästä tärkeästä aiheesta. Itsellä on seuraavaksi kriittinen tilanne, kun tulee muutto (ei vielä tosin tiedä koska). Muutoissa tuppaa jotakin menemään rikki, toivottavasti kuitenkaan ei. Mutta onneksi on se Pohjola Vakuutuksen kotivakuutus – tulee turvallinen olo pakata tavaroita sitten kun se on ajankohtaista.

Toivottavasti teillä kaikilla on kotona turvallinen olo – kaikin puolin <3

”kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Iittala

Puhutaankohan valosta koskaan vuoden aikana niin paljon kuin marraskuussa – kun sitä on vähiten. Yleensä olen odottanut kauhulla syksyn pimentä aikaa, sitä miten hankala on jaksaa nousta aamulla pimeässä, kuinka joskus koko päivänä ei tule luonnonvalon pilkahdusta sisälle tai miten haastavaa on yrittää valokuvata yhtään mitään. Sen sijaan että havainnoisi oikeasti miten erilaista valo on marraskuussa sitä vain keskittyy ahdistumaan sen puutteesta.

Onneksi valoa voi myös tuoda itse – valaisimilla ja kynttilöillä. Pimeät ja hämyiset päivät ovat ihan erilaisia kun lisää ikkunasta tulevan himmän valonpilkahduksen seuraan lämpimän sävyistä tulta. Päivän tunnelma nousee silmänräpäyksessä.

Kuvassa on Leimu-valaisin ja Valkea-kynttilälyhty

Halusin kuvata tämän postauksen Iittala-jutut ehdottomasti meidän työhuoneessa, vaikka se on talon kaikista pimein tila. Huone sijoittuu ilmansuunnaltaan itään, sinne tulee hyvin harvoin runsaasti valoa. Ehkä joskus kesäaikaan varhain aamulla, mutta silloin minä yleensä nukun. Huoneen hämäryyttä korostaa vielä ruskeaksi maalattu seinä – sen oranssihtava ruskean sävy imee valoa ja muuntaa viileämmänkin valon sävyn lämpimäksi. Aika haasteellinen tila, mutta tavallaan tosi kaunis. Näissä kuvissakin näkyy miten pienikin luonnonvalon kierto muuttaa huoneen sävyjä. Minusta se on ihanaa.

pieni Lantern-kynttilälyhty ja ihana Flora-lasi

Meillä on työhuoneessa pieni istuinryhmä, jossa on kaksi kevyttä nojatuolia ja keskellä betoninen kuutio pöydän virkaa toimittamassa. Normaalisti pöydällä on jotain pientä ja sievää, kuten vaikka taidenäyttelykutsukortteja, joita joskus tykkään katsella. Tässä istuinryhmässä tulee oikeasti istuskeltua, vallankin silloin jos toinen meistä sattuu olemaan tietokoneen äärellä – kummasti sitä hakeutuu lähelle ja silloin yleensä oleskellaan näillä tuoleilla seurana. Tässä työhuoneen hämyssä harvoin tulee luettua, mutta kynttilän luoma tunnelmavalo on ihan täydellistä pieneen seurusteluhetkeen.

Pidän paljon siitä, miten kynttilöiden tunnelma muuttuu riippuen minkälaiseen kynttilänjalkaan tai lyhtyyn ne laittaa. Iittalan kynttilälyhdyissä lasimassa on värjätty läpi asti, jolloin kaikki lasista heijastuvat varjotkin ovat värillisiä. Tummanharmaa lasi on yksi lemppareitani, se on tunnelmallinen ja skarppi. Omassa kodissa värillinen lasi on myös tärkeä elementti – se luo erilaisia sävyjä sisustukseen.

tummanharmaa iso Lantern-kynttilälyhty ja karpalon värinen Valkea-kynttilälyhty

Lantern-kynttilälyhdyt ovat Harri Koskisen suunnittelemia. Lyhdyissä on selkeä ja ylväs muotokieli. Pienemmässä lyhdyssä voi polttaa tuikkua ja tuossa suuressa 60 cm korkeassa versiossa joko kruununkynttilää tai pöytäkynttilää. Itse ajattelin kokeilla tätä suurta lyhtyä lattialle. Tummanharmaa on tässä uusi sävy, aiemmin lyhtyä on ollut kirkkaana ja valkoisena.

Jos nyt puhutaan hämärästä vuodenajasta, niin silloin kynttilänvalossa tekee mieli rentoutua ja nauttia jotakin hyvää. Raami-sarjan punaviinilasista vaikka pikkuisen punaviiniä, seurana on itse leivottuja juustokeksejä ja sinihomejuustoa. Sanoinko jo aiemmin teille, että näen punaista nyt kaikkialla – glögissä ja viinissä, mutta myös kirjoissa, elokuvissa ja vaikkapa tuikkukupeissa.

Mielestäni kodin valon tarpeen voisi määritellä neljään eri ryhmään – yleisvaloon, tunnelmavaloon, lukuvaloon ja epäsuoraan valoon

 

Lantern-sarjassa on myös pöytävalaisimia, joista minulla on tuo pieni meripihkan värinen versio. Se on normaalisti keittiössä työtasolla, siellä se on kaunis luomassa tunnelmaa ilta-aikaan kun haluaa pitää keittiössä tunnelmavalaistusta. Tunnelmavalaistus on se jossa me kotona parhaiten viihdymme. Toki on tärkeää, että valaistusasiat ovat yleisesti kotona kunnossa – on oltava tarpeeksi tehokasta valoa, mutta vastapainona pistemäinen tunnelmavalo on myös ihan yhtä tärkeää. Mielestäni kodin valon tarpeen voisi määritellä neljään eri ryhmään – yleisvaloon, tunnelmavaloon, lukuvaloon ja epäsuoraan valoon. Kaikki näistä ovat tärkeitä ja kannattaisi ottaa huomioon sisustusta suunniteltaessa.

nojatuolissa on IittalaxIssey Miyake -sarjan tyyny

 

Iittalalta on tullut tänä syksynä uusi Virva-pöytävalaisin, jonka on suunnitellut Matti Klenell. Valaisin on ollut supersuosittu ja en yhtään ihmettele se on todella upea. Mihin yleensä kotona kannattaa sijoittaa tunnelmavaloa luova pöytävalaisin? Neuvoisin että se on vahva osa tilan tunnelmaa; sijoita se tv-tason päälle olohuoneessa, sivupöydälle sohvan viereen, eteisen lipaston päälle, ruokatilan senkin päälle, keittiön tasolle antamaan tunnelmaa jne. Itse ajattelen, että tärkein valo huoneessa on silmän korkeudella, silloin kun istutaan nimittäin. Siihen kategoriaan kuuluvat pöytä- ja jalkavalaisimet. Mieluusti niitä täytyy olla molempia, sillä jalkavalaisin on yleensä lukuvalo ja pöytävalaisin se joka luo tunnelman tilaan.

Marraskuussa tehokas yleisvalo ja lukuvalo ovat kovassa käytössä. Mutta niin on tunnelmalliset valonlähteetkin – miten paljon yksi pieni värillinen kynttilälyhtykin antaa potkua asetelmaan. Joulukukkakauden aloitin juuri amarylliksellä, jonka leikkasin letkeästi Kastehelmi-maljakkoon. Maljakosta ja parista kynttilälyhdystä tulee ihana somistus sohvapöydälle, ruokapöydälle tai tason päälle.

Kynttilän valon värilämpötila on noin 2000 K, se on siis huomattavasti lämpimämpää kuin nykyään valaistuksessa käytetyn LED-valon lämpötila yleensä. Siksi kynttilän valossa on hurjan paljon tunnelmaa. Itse pidän yleisvalaistuksessa suhteellisen raikkaasta valosta ja suosin yleensä 4000K valonlähteitä, mutta tunnelmavalaisimiin saatan valita astetta lämpimämmän 3500 K lampun.

Oletko sinä ihastunut marraskuun erilaiseen valoon, nimittäin tunnelmalliseen valoon. Jospa pimeyttä valaisee oikein, siitä ei ahdistu niin paljon – mitä olet mieltä?

Tunnelmallisia hetkiä!