Category

lifestyle

Category

Tyttönen vanhempien keinutuolissa

Jopas oli kiva viikko lomailua, nyt on hidas paluu arkirytmiin – mitä se nyt kesällä onkaan. Oltiin kokonaiset viisi päivää viime viikolla vanhempieni luona Kokkolassa. Vaikka täyshoito onkin taattua vanhempien hoteissa, ennätettiin silti puuhastella kaikenlaista heille avuksi. Esimerkiksi kaupunkipihan hoitoa, sillä piharemontin viimeistely oli vähän kesken ja hoideltiin hommat loppuun. Lisäksi autettiin järjestämään isin tauluvarastoa kasaamalla sinne hyllyjä. Tämän lisäksi piipahdettiin tietysti siskon Villa Fregatissa, jossa myös testailtiin ulkomaalausta. Eli paljon ei laakereilla lepäilty.

Perjantaina ennen kotiin lähtöä käytiin päiväretkellä Kokkolan vieressä sijaitsevassa Pietarsaaressa. Tässä pikkukaupungissa on jotenkin tosi viehättävä tunnelma ja paljon sellaisia pieniä putiikkeja, joita ei esimerkiksi Kokkolasta enää löydy. Putiikkikierroksen lisäksi nautimme ihanasta kahvihetkestä Skorpanissa, jonka korvapuustit ovat ihan maan kuuluja – kuulemma. Hyviä olivatkin.

Kyllä oli ihana palata perjantai-iltana kotiin, kun täällä oli kaikki siivottu ja kunnossa. Saavuimme takaisin yömyöhällä, mutta silti ensimmäisenä tehtiin pieni kierros puutarhassa, oli niin kiva nähdä mitä melkein viikossa oli tapahtunut. Onneksi kasteltiin todella huolella kaikki ennen matkaa, niin mikään ei ollut lakastunut, vaan pihalla kukoisti kauniisti, niin nurmikko, isutukset kuin rikkakasvitkin.

Lauantaina heräiltiin rauhassa ja sitten pakattiin työkalupakit autoon, sillä mentiin Hennan luo terassin perustustalkoisiin. Siellä hurahti koko päivä paitsi terassin perustuksia rakentaessa, niin myös ystävien seurasta nauttien. Ennätettiin taas samalla vaihtaa viikon kuulumiset. Tuollaiset tehopäivät ystävien seurassa on kyllä ihania.

Sunnuntaina (eli eilen) päätettiin olla vain kotosalla ja fiilistellä omaa pihaa. Eihän me toki maltettu paljon istuskella, kun pihahommat on niin mukavia. Instagramin storyihin päivitänkin usein näitä meidän kotihetkiä, sieltä kannattaa seurata meidän arkipuuhasteluita jos kiinnostaa.

Siinäpä ne kuulumiset, seuraavaksi voisin esitellä mitä pientä uutta meille kotiin tuli lomareissulta. Pietarsaaren putiikkikierrokselta ostettiiin uusi vedenkeitin. Meillä on vielä perinteinen keraaminen liesi, joten kahvivesi tulee nopeammin vedenkeittimellä. Keitämme aina kahvit pressopannulla, minusta tämä on niin kiva ja kätevä tapa tehdä hyvät kahvit. Vedenkeitintä varmasti tulee käytettyä vaikka liesi joskus vaihtuukin induktioksi, kaunis keitin on nimittäin mukava pitää pöydällä aina käyttövalmiina. Keittiössämme ei ole montaa kodinkonetta esillä – lähinnä vedenkeitin ja leivänpaahdin, koska ne ovat joka päivä käytössä. Steltonin vedenkeitin on minusta tosi kaunis ja selkeä. Sen muotoilu on tuttu klassikkotermarista. Valitsimme väriksi mustan, tuota oli myös harmaana ja valkoisena. Ihana ostos johon olen erittäin tyytyväinen.

Ostin myös hassun pienen keramiikkakulhon muutamalla eurolla. Sen värikkäät kuviot ovat minusta hauskat. Tällaisia kulhoja on kiva käyttää asetelmissa tai vaikka hedelmäkulhona. Lämpimän sävyinen savi tuo myös kivasti tunnelmaa valkoiseen keittiöön. Hassut esineet elävöittävät selkeää kotia.

Olohuoneen kesätunnelma on tällainen. Sohvalle on aina heitetty torkkupeittoja koiruleita varten. Heidän mielestä on sitä parempi mitä myttyisempiä vilttejä on tarjolla. Muuten olen pitänyt sohvapöytää tyhjänä vaihteeksi. Nyt laskin siihen viimeisimmät sisustuslehtiostokset, kukkapenkistä saksitun yllätyslupiinin (lupiinien kukinta on aikoja sitten mennyt, mutta tämä oli puhjennut meidän matkan aikana kukkaan) ja äidiltä saadun afrikkalaisen korivadin.

Tuosta korista olen erityisen iloinen, sillä olen etsinyt pidemmän aikaa jotakin kivaa “sohvapöytäesinettä”, sellaista joka olisi tunnelmaltaan luonnollinen ja toisi vähän kontrastia sohvapöytään. Nappasin kirjaimellisesti äidin vadin hänen asetelmastaan, äiti ei raaskinut kieltää minua ottamasta koria, heh.

Nyt tässä sitten yritän päästä töihin käsiksi, blogihommiin nimittäin. Minulla on paljon tehtävää tuossa listalla jonka olen itselleni laatinut. Toivottavasti teillä on ollut ihania kesäpäiviä!

Kyselin jokin aika sitten instagramissa kirjasuosituksia ja sainkin niitä mukavan määrän. Kesällä jos koskaan on vihdoin saatava lukurytmistä taas kiinni ja siihen auttaa parhaiten koukuttava kirjakokemus. Niinpä olenkin erittäin kiitollinen kaikille lukuvinkkejä antaneille – kiitos! Nyt on vähäksi aikaa lista mistä poimia hyvää luettavaa.

Koska en ole varmasti yksin kadonneen lukurytmini kanssa, päätin jakaa saamani kirjavinkit myös täällä blogin puolella. Ehkä etsit myös sitä koukuttavaa kirjaa, joka saa taas aikaan sen, että lukemisesta tulee sopiva hengähdystauko kesän touhuiluihin. Itsellä ainakin on ollut hyvin vaikeaa pysähtyä ja vain rentoutua. Lukeminen auttaisi tässä kovasti ja lisäksi vähentäisi turhaa somen selailua.

Lukuvinkit – seuraajieni antamat suositukset:

  • Jojo Moyes
  • Liane Moriarty
  • Yuval Noah Hararib
  • Vera Vala
  • Ulrika Björkstam (Nouse nyt)
  • Mia Kankimäki (Naiset joita ajattelen öisin)
  • Joel Dicker (Totuus Harry Quebertin tapauksesta)
  • Bea Uusma (Naparetki)
  • Pauliina Rauhala (Taivaslaulu)
  • Johanna Venho (Sylvi Kekkonen)
  • John Irving (Viimeinen yö Twisted Riverillä)
  • Sirpa Kähkönen
  • John Boyne (The Heart’s Invisible Furies)
  • Lars Kepler
  • Tess Gerritsen
  • Maria Veitola
  • Michelle Obama
  • Harper Lee
  • Minna Rytisalo (Rouva C.)
  • Virpi Hämeen-Anttila
  • Kate Morton
  • Claudie Gallay (Tyrskyt)
  • Haruki Murakami (Suuri Lammasseikkailu)

Nyt pitää vaan päättää mistä aloittaa. Itse tykkään lukea joko puutarhassa rentoutuen tai sitten illalla sänkyyn mennessä. Oikeastaan kaikkein eniten juuri sängyssä, sillä silloin ajatuksilla ei ole niin suurta vaaraa lipsahtaa muualle, vaan lukeminen on kuin palkinto päivästä. Usein iltaisin tulee katseltua sarjoja, mutta mieluusti vaihdan osan meidän yhteisistä sarjailloista lukemiseen. Jääpähän toisellekin omaa aikaa lueskella tai katsella omia mielenkiinnon kohteitaan.

Mutta onko teillä niin että sarjaa katsoessa tai lukiessa pitää syödä ja juoda jotakin. Minulla on aina vähintäänkin vesilasi vieressä. Yleensä myös jotakin pientä syötävää, hedelmää, näkkäriä tms.

Ei muuta kuin inspiroivia lukuhetkiä ja saa laittaa vielä lisääkin lukusuosituksia kommentteihin!

Huomenta ja päivää – asiat jotka sekoittuvat lomalla. Tänään paistaa aurinkokin jo aamusta, sunnuntait on parhautta, niin lomallakin. Saarekkeen sijaan syömme tänään aamupalaa oikein ruokapöydän äärellä. Se jos mikä tuntuu pitkästä aikaa erityiseltä, sillä (toisen) kiireiset työaamut eivät anna aikaa pitkälle aamupalalle, saatikka inspiroi kattamaan sitä mitenkään muuten kuin pakollisin, toki nätein, astioin.

Kesän kunniaksi otin aktiivikäyttöön Taika-sarjan sinivalkoiset asetit. Ne ja pionit muistuttavat minua muutaman vuoden takaisesta Tanskan matkasta, jolloin huokailin huolettomia ja viehättäviä kattauksia – kuka muistaa. Laitan tuohon postauksen loppuun vielä linkit noihin matkan ihaniin kattaus/syömisjuttuihin, koska itse ammensin taas pitkästä aikaa niistä idiksiä kesäruokailuihin.

mikä ihme kesässä saa minut muuttumaan niin romanttiseksi

Ruokapöytää koristaa muutama pionin oksa, jotka pelastin vaatimattomasta pionipenkistäni. Tarkoitus on ripustaa nuo kuivumaan, koska nyt kiinnostaa kuivakukat.  Mietiskelin muuten eilen, että mikä ihme kesässä saa minut muuttumaan niin romanttiseksi. Tekee mieli kukkatyynyjä, kuvioituja astioita, värikkäitä kukkakimppuja, mekkoja, korikasseja jne. Tapahtuuko teille samanlaista – kesäromantiikan kaipuuta.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun katoin pöydän tähän tyyliin noiden mustien tuolien seuraksi. Ihanasti sopii moderni ja eleetön muotoilu myös hitusen pehmeämmänkin lookin kaveriksi. Edelleenkin olen tyytyväinen mustiin tuoleihin, sekä väriin että malliin.

Tänään aamupalapöydästä löytyy Leipomo Grynin juureen paistettua mehevää patonkia, juustoa, leikkelettä, kurkkua, paistettuja munia, mansikoita, banaania, jogurttia ja tuoremehua. Pöydässä istutaan pitkään. Sanomalehti vaan puuttuu – harkitsin nimittäin äskettäin, että pitäisikö pitkästä aikaa tilata viikonloppunumero. Olisi kiva lukea ihan paperista lehteä yhdessä pitkillä aamupaloilla. Onko teidän aamiaispöydässä paperilehti?

Nyt lähden oikeasti kattamaan tuollaista aamupalapöytää. Olin näet näppärä ja suunnittelin sunnuntain kattauksen jo etukäteen, samalla sain siitä valmiiksi näitä kuvia tännekin jaettavaksi. Ihanaa sunnuntaita!

Tässä vielä linkit lupaamiini Tanskan matkan kattaus/ruokajuttuihini:

TANSKA – RAVINTOLASSA

TANSKA – IDEOITA NOUTOPÖYTÄÄN

ILLALLINEN TANSKALAISITTAIN

Ai että miten odotin että meidän liuskekiviterassi valmistuu. Talon yksi lempipaikoistani on tuo makuuhuoneen ikkunan edusta, koska siihen paistaa aurinko aamusta iltaan. Tykkään kurkata kesäaamuna makkarin ikkunasta ja katsella millaista säätä on ja miltä pihalla näyttää aamulla. Viehätyn myös siitä että ikkunan edusta on nätti. Aikaisemmin tässä oli pieni ruohokaistale, jossa kasvoi kitukasvuinen, liikaa levinnyt juhannusruusu ja klematis. Koska paikka onkovin aurinkoinen, ruoho oli aina lähinnä palanut.

 

Keksittiinkin jatkaa pientä liuskekivialuetta kokonaan ikkunan alle saakka. Tämä edusta ei ole suuri, se jatkuu asfaltilta portaille, mutta tuohon jää juuri sopivasti paikka pienelle pöytäryhmälle. Siihen on tullut istahdettua monet kerrat; aamukahvikupposen kanssa, päiväsaikaan levähtämään puutarhatöiden lomassa ja iltaisin vain rentoutumaan. Kuvan pöytäryhmä on tullut meille toisen entiseltä parvekkeelta ja on jo vuosia vanha, alun perin se on Ikeasta ja siellä näitä myydään edelleenkin. Klassinen cafe-mallinen kalusto on minusta kaunis. Tarkoitus on vielä öljytä puuosat mustiksi – kunhan löydetään jo ostettu öljypurkki. En voi tajuta miten saatiin sellainen kadotettua jonnekin varaston tai autotallin uumeniin…

Liuskekiviterassi – miten tehtiin

Liuskekivien alta on kaivettu kaikki nurmikko ja multa pois, sitten asennettu aluskate ja siihen päälle asennushiekkaa. Lopuksi kivet on saumattu kivituhkalla. Annoimme sen asettua, siinä kestää kyllä jonkin aikaa ennen kuin se kovettuu. Laitamme vielä toisen kerroksen asennushiekkaa ja vähän sementtiä hiekan joukkoon, niin se toivottavasti kovettaa kivetyksen nopeammin paikoilleen. Koska tämä on vielä kesken, on alue vähän pölyinen saumahiekasta edelleen.

Ah, tällaisia hetkiä juuri haluan viettää tässä. Lasillinen hyvää juomaa ja kirja, jollei satu olemaan parempaa seuraa. Toisaalta, on ihana välillä viettää hetki itsekseenkin. Tiedättehän haaveilijaluonteeni, viihdyn myös yksin ja tykkään visioida ja ajatella asioita. Yleensä saan jonkun ideankin, sitten se joko toteutetaan tai se jää unholaan.

(Paljastinkin aiemmin IG:n puolella, että lasissa on jouluglögiä…)

Tällä hetkellä haaveilen järjestäväni ystäville puutarhajuhlat. Sellaiset missä lämpimällä ilmalla hengaillaan pihalla yhdessä koko joukon kesken, syödään hyvin, istutaan, rentoudutaan ja jutellaan kaikesta maan ja taivaan välillä.

Tällä hetkellä haaveilen järjestäväni ystäville puutarhajuhlat. Sellaiset missä lämpimällä ilmalla hengaillaan pihalla yhdessä koko joukon kesken, syödään hyvin, istutaan, rentoudutaan ja jutellaan kaikesta maan ja taivaan välillä. Parhaita hetkiä puutarhassa on myös erilaiset touhuilut, niitä täällä tapahtuukin aika usein; on ihana seurata miten toinen nauttii tehdä kaikenlaisia askareita. Seuraavaksi on vuorossa ainakin kaasugrillin superperusteellinen pesu – sellainen jossa kaikki polttimotkin irroitetaan. Ehkä teen siitä oman jutun, sillä grilliasiat tuntuvat kiinnostavan ja meillä niitä on useita ja sitten on vielä tuo oma grillimestari, joka osaa kyllä antaa pointit näistä. Kiinnostaisiko teitä tällainen juttu?

Soraakin täytyy vielä hakea yksi kuormallinen lisää tuohon sokkelin vierustalle. Sitä saa ihan kätevästi noudettua henkilöautollakin, kun lataa takakontin täyteen suuria saaveja ja lapioi soran niihin. Viisi isoa saavillista soraa maksoi seitsemän euroa, joten kovin kallista tämä ei ole ja mikä vaikutus onkaan raikkaalla puhtaalla kivimassalla. Me haimme soran Turun Reunakivestä, jos mietitte mistä se on.

Muuten tuosta rajakohdasta. En halunnut siihen mitää rajakivetystä, koska minusta se olisi ollut turhan raskas talon henkeen. Ehkä sellaiset kovin geometriset ja skarpit kivetykset sopivat mielestäni paremmin modernimpaan taloon/puutarhaan. Tämä talo on kuitenkin ilmeeltään klassinen, ehkä jopa vähän tanskalaishenkinenkin. Minusta tänne sopii pehmeät ja kevyet linjat paremmin. Koska arkkitehtuurilla on aina oma osansa myös pihasuunnittelussa.

    Pöydän päällä on jokakesäinen suosikkikukkani eli suklaakosmos. Aiempina vuosina minulla on ollut suurempikokoinen taimi, mutta nyt löysin vain tuollaisen pienemmän ja istutin sen vanhaan varastosta löytyneeseen ruukkuun. Se onkin aika kiva tuossa pöydällä. Oven edustalla on muutamia sekalaisia ruukkuja, niissä on heinää, puksipuu, laventelia ja jotakin valkoista kesäkukkaa.

Olen saanut paljon kyselyitä tuosta puksipuun ruukusta, se on vanha vintageruukku jonka olen perinyt. Kartiomainen betoniruukku heinäistutuksessa on uusi, tänä kesänä ostettu. Sen selkeys sopii mielestäni nätisti rennon heinän pariksi.

Aina kun puuhataan pihalla ja koirat ovat sisällä, tämä pienempi tyttö – Flora Maia, löytyy tuosta tuulikaapin ikkunalta. Hän tarkkailee mitä tapahtuu ja ollaanhan lähellä. Välillä pieni väsyy ja nukkuu pää nojaten ikkunan karmiin. Niin suloinen. Ja tietysti tyttö vie tuon parhaan aitiopaikan, joten Lettunen saa etsiä oman paikkansa jostakin muualta.

Kurkin välillä tuota ryhmää myös olkkarin ikkunasta, niin paljon tykkään siitä. Huomatkaa taustalla levällään oleva Fiskarsin kasteluletku, minusta se kuuluu kesänäkymiin, heh. Ja tietysti maalausta odottava aita. Mutta sen saa joku toinen tehdä, tai vaihtaa siihen vaikka pensasaidan.

Tämä spotti on ehdottomasti minun tämän kesän lempipaikkani.

*postaus ei ole toteutettu kaupallisessa yhteistyössä, vaan omasta halustani – syöty ruoka ja juoma saatiin kyllä ilmaiseksi, mutta tästä ei ollut velvoitetta kirjoittaa tai somettaa, vaan näkyvyys on vapaaehtoista

Voi miten olenkaan innoissani tästä Turun kivijalkakaupat -postaussarjastani, tätä on tosi mukava tehdä. Toivottavasti voisin myös osaltani aktivoida teitä löytämään uusia paikkoja ja muistamaan pienyrittäjiä. Tällä kertaa käväistään “herkuttelutaivaassa”. Muutama kuukausi sitten Yliopistonkadulle avattiin uusi japanilainen ravintola. Ravintola Shibui on perheyritys, sitä pyöritetään suurella sydämellä ja innolla ruokaa ja palvelua kohtaan. Ravintola on luotu itse sisustusta myöten.

Pääsimme ystävieni eli Turku Food Clubin tyttöjen kesken testaamaan ravintolan uutta ruokalistaa; päivänä jolloin ravintola oli yleisölle kiinni, sillä siellä testailtiin makuja ja kuvattiin annoksia. Mikä etuoikeus olikaan päästä nauttimaan sydämen kyllyydestä tällaisista herkuista.

Ensimmäisenä ihastelimme ravintolan tyylikästä ja viihtyisää ilmettä. Se oli kuulemma sekä itse suunniteltu että toteutettu; perheyrittämistä parhaimmillaan. Minusta tällainen yksinkertainen sisustus sopii kuin nenä päähän japanilaisen ruoan seuraksi.

Paitsi, että Shibuissa on tarjolla ruokaa, sieltä saa myös aivan ihania drinkkejä. Vai miltä näyttää tuo talon GT – minusta ehkä kaunein minkä olen nähnyt. Tänne voi siis piipahtaa illalla vaikka ottamaan lasilliset. Seuraksi jotain pientä syötävää, tai vaan hyviä juttuja drinksun kylkeen.

Tässä huokailimme sushien perään. Näitä emme kuitenkaan syöneet, sillä ne oli tehty jo aiemmin päivällä kuvauksiin. Meitä varten katettiin pöytä juomineen. Muuten, huomioikaa ehdottomasti suositusviinit kun tulette tänne syömään, minusta suositusvalinnat olivat ovelia ja onnistuneita – sikäli mikäli mikään viiniasiantuntija olen, mutta ymmärrän kyllä hyvien makujen päälle.

Alkupaloiksi nautimme ihanaa raikasta ja tuoretta sashimia. Shibuin kalat tulevat paikalliselta kalakauppiaalta ja ovat taatusti tuoretta. Mieto sashimi oli kyllä hyvää, mutta odotin että pääsen sushin kimppuun….

Ah mitä yhdistelmiä ja makuja. Shibuissa on arkisin tarjolla lounaspöytä, sinne täytyy ehdottomasti piipahtaa noiden herkkujen äärelle. Listalta löytyy paljon erilaisia vaihtoehtoja, mukaan on myös otettu ns. miehisiä toiveita, eli vähän tuhdimpia paloja on saatavilla. Oli hyvää ja voin suositella!

Ravintola Shibui

Yliopistonkatu 29b, 20100, Turku

Toivon teidän muistavan pienyrittäjiä ja sitä miten suurella sydämellä ja ahkeruudella he pyörittävät yrityksiään.

Aikaisemmat postaukset Turun Kivijalkakakaupat-sarjassa:

Turun kivijalkamyymälät

Turun kivijalkakaupat – Vilona