Category

lifestyle

Category

Keskiviikkona suunnattiin Helsinkiin katsomaan Habitare ja keskustan Helsinki Design Weekin näyttely Erottaja 2:ssa. Matkaan en pakannut kameraa tällä kertaa ollenkaan, koska ajattelin etten blogin puolelle tee postausta ollenkaan – sillä tarkoitus oli päivitellä Instagramiin livetunnelmia ja keskittyä nauttimaan tuttujen tapaamisesta ja visuaalisesta inspiraatiosta.

Ensimmäisenä aamulla piipahdettiin Vallilan showroomilla katsomassa Designers Guildin syysuutuuksia. Halusin pitkästä aikaa katsella mitä tilauskangasrintamalla on. Itse olen sisustusliikeaikana työskennellyt aina nimenomaan tilauskankaiden parissa, sisäänostaen mallistoja, joista sitten suunniteltiin asiakkaille yksilöllisiä tekstiilikokonaisuuksia. Designers Guild on englantilainen kangastalo, jonka perustaja Tricia Guild on ollut joskus suuri sisustusidolini.

Kangaspainotteisen aamupalan jäkeen oli vuorossa Habitare, jossa seuraamme liittyi Maija. Kierrettiin vapaamuotoisesti eri osastoja – paljon jäi näkemättä – sillä yksi tärkeimmistä messuanneista on aina tavata tuttuja. Miten hyvä mieli taas jäi kaikista kohtaamisista.

Jos asuisin lähempänä, menisin varmasti messuille uusintakierrokselle, sillä nyt auttamattomasti se varsinainen inspiraatiopohjainen anti jäi vähälle sosiaalisuuden takia. Tällä kertaa messut olivat taas kehittyneet astetta parempaan suuntaan. Markkinahumu tarjouksineen on onneksi mennyttä ja nyt osastoihin ja inspiraatioon panostetaan. Varsinaiset trendit olivat hyvin esillä, mitään uutta ei hirmuisen paljon jäänyt mieleen. Mutta aina on mahtava nähdä taitavasti rakennettuja messukokonaisuuksia, sillä sommittelut ja yhdistelmät kiinnostavat kovasti.

Kannattaa kurkata blogikollegojeni upeita postauksia Habitaresta:

Pihkala, Muotoseikka, Modernisti Kodikas, Pilkkeitä, Home via Laura, Pinossa, Talosta Koti, Design Wash, Char and The City, Inspired by Love, At Home

Varsinaisen messukierroksen jälkeen lähdimme Helsingin keskustaan, sillä kaikkia kiinnosti tsekata Helsinki Design Weekin näyttely Erottaja 2. Huima historiallinen vanha rakennus, jota on alettu restauroida pieteetillä, oli mieletön paikka koota designia näytille. Näyttelyssä oli paljon huoneita neljässä kerroksessa. Odotimme aika paljon kokonaisuudelta, sen vuoksi ehkä tason vaihtelu hieman yllätti. Suosittelen kuitenkin katsomaan paikan päälle jos siellä liikutte, ne muutamat inspiroivat esillepanot ovat sen arvoisia.

Asun-lehti ja Marimekko olivat rakentaneet yhdessä näyttelytilan. Selkeä ja eleetön kokonaisuus oli ilmava. Itse installaation punainen lanka jäi ehkä epäselväksi, mutta ainahan Marimekon tuotteet näyttävät hyviltä. Pakko sanoa että odotin hieman enemmän tästä kokonaisuudesta. Tuo huima puinen ritiläkaappi on Poiat-yrityksen. Heillä oli näyttelyssä myös oma huone.

  Kännykkäkuvia tuli räpsittyä paljon. Välillä oli vähän ahdasta, niin kuvakulmista ei tullut parhaimpia tällä kertaa. Tässä on pointtina selfie ja esitellä mun ja Maijan beiget takit. Rakennuksen pastellin väriset seinät ja yksityiskohdat ihastuttivat, samoin mielettömät koristeelliset kaakeliuunit.

Erottajan suurimman wau-efektin herätti ehdottomasti Woodion näyttely. Tunnelma ja fiilis oli kuin sadusta ja se sai kyllä huokailemaan. Taidokkaat kasviasetelmat oli luonut floristi Elina Boström Arteflos-yrityksestä. Nyt tuli kyllä suunnaton himo saada tehdä kylppäriremonttia, että voisi valita sinne jonkinlaisen Woodion puukomposiittialtaan. Heidän Habitare-osastokin oli todella onnistunut.

Kaikista eniten minua kuitenkin kiinnosti etukäteen  Anna-Kaisa Melvaksen kuratoimat huoneet. Enkä pettynyt. Olen ihaillut Anna-Kaisan tyyliä iät ja ajat ja pakko sanoa, että hän on kyllä yksi maamme johtavista stailisteista (minun mielestäni). Ah ja huh, miten upealta näytti Stalan teräksiset keittiöt, Interfacen kalusteet, Innoluxin valaisimet, Iittalan esineet ja Roots Livingin matot yhdessä. Mukana osastossa oli myös Cozy Publishing -kirjoja. Tilan nimi olikin Cozy Corner -sitä nimenomaan kirjaimellisesti.

Minua inspiroi erityisen paljon tässä kokonaisuudessa sen kansainvälinen ja ajaton yleisilme

Yritin ihmisten välistä koukkien napsia kuvia tuosta näyttelystä, siksi kuvakulmat ovat hitusen outoja. Minua inspiroi erityisen paljon tässä kokonaisuudessa sen kansainvälinen ja ajaton yleisilme. Teräksinen keittiö on iätön, samoin valtava linjakas kulmasohva ja taiten kootut runsaat asetelmat. Esimerkiksi sohvapöydän installaatio on huikea. Ja tuo sohvan tikattu kangas, mieletön. Puhumattakaan matoista. No ymmärrätte kun katsotte noita kuvia…

Toinen lempihuoneistani oli ehdottomasti Timberwisen työhuone. Täällä oli kalusteina Timberwisen tuotannon penkkiä ja pöytää. Lattiaan oli ladottu huimasti kuvioitu parketti ja siellä täällä oli taas taiten koottuja inspiraatiokollaaseja. Värimaailma oli vaaleaa tammea ja luonnonvalkoisen eri sävyjä. Valtavat tammen oksat maljakoissa toivat luonnonläheisyyttä kokonaisuuteen.

Taisin ottaa vähän liian monta kuvaa tuosta huoneesta, mutten malttanut hillitä itseäni. Inspiroiva työtila on etenkin visuaalista työtä tekevälle ihmiselle huipputärkeä. Sain näistä kuvista taas intoa järjestellä omaa työhuonetta. Sieltä kyllä löytyy saman tyylisiä juttuja; muistitaulua, värimalleja ja lukupinoja. Tässäkin huoneessa on Anna-Kaisan kädenjälki näkyvissä.

Ja päivän päätteeksi – oli pakko etsiä korvapuusteja. Se taisi kyllä olla virhe, sillä eilen oli vehnäjauhopäänsärky. Habitare-päivän ruokavalioni oli nimittäin pelkkää pullaa ja pitsaa, vuorotellen. Pakko taas “reitata” korvapuustit, syötiin ne Strindbergillä. Arvosana 2/5 – maistuivat tehotuotantopullilta. Tällaisessa kahvilassa kuitenkin odottaa saavansa pieteetillä valmistettua syötävää. Palvelusta sen sijaan annamme 5/5 – se pelasti kahvihetken.

Oletteko te käyneet katsomassa Habitaren tai Desing Weekin näyttelyitä?

Joka paikassa on nyt omenoita, siltä ainakin tuntuu. Ja se on mahtavaa. Meidän pihalla on yksi omenapuu, joka kituu kivien välissä – tiedän että paikka ei ole sille paras mahdollinen. Viime kesänä sain sen verran tuosta hennosta puusta omenoita, että saatoin leipoa piirakan ja maistellakin muutaman. Valitettavasti tänä kesänä kaikki vähäisetkin omenat joko putosivat ja pilaantuivat, tai sitten eläimet söivät ne. Hätä ei ole onneksi tämän näköinen, sillä sain suuren sangollisen omenoita naapurista. Meillä minä olen ainoa joka voi syödä omenoita raakana, sitä olen tehnytkin – lohkon aina muutaman omenan kerrallaan kulhoon ja nautiskelen ne ohuina siivuina.

Helppo omenapiirakka

Mutta tiedättehän kuinka rakastan leivonnaisia, niinpä suorastaan olin odottanut pääseväni etsimään mahdollisimman herkullista uutta omenapiirakkareseptiä. Yhden piirakan ennätin jo leipoa omalla “salaiset aarteet” reseptilläni, eli Superhelppo marjapiirakka -ohjeella; joka on muuten näihin aikoihin aina blogin luetuin postaus, vaikka on jo kolme vuotta vanha. Siellä se aina keikkuu tilastojen kärjessä. Tuohon ohjeeseen tulee kermaviiliä ja  yleensä leivon piirakan mustikoihin tai muihin marjoihin. Toimi kyllä omenallakin oikein hyvin.

Se mikä tästä Superhelposta marjapiirakasta tekee helpon on, ettei voita ja sokeria tarvitse nyppiä tai vatkata – molemmat toimet ovat minusta jostain syystä tylsiä piirakan leivonnassa. Minun ohjeessani voi sulatetaan (mikrossa) ja sekoitetaan muihin aineksiin. Eli siis kaikki vaan yhdellä kertaa sekaisin. Helppoa kerrassaan. Piirakka on todella hyvää ja valmistuu nopsaan. Tästä saan aina kiitosta.

Halusin löytää yhtä helpon omenapiirakkaohjeen, ja niin löysinkin. Ja tiedättekö mikä parasta tässä löytämässäni ohjeessa – siinä on muruseos päällä. Ehkä kaikista eniten rakastan murupiiraita.

Googlettelin aikani omppupiirakkaohjeita ja tutustuin niiden resepteihin. Kinuskikissan sivuilla törmäsin omenaiseen murupiirakkaohjeeseen ja se oli siinä. Tähän reseptiin pätee sama kaava kuin marjapiirakkaohjeeseeni, mitään ei nypitä tai vatkata, kaikki vaan sekoitetaan keskenään. Surin vaiva on omenoiden pilkkomisessa.

Helppo Omenapiirakka

Taikina:
200 g voita
1 ½ dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
¾ dl kevytmaitoa
1 muna

Täyte:
noin 4-5 omenaa
kanelia

Sulata voi. Sekoita voisulaan sokeri ja jauhot. Erota taikinasta reilu desi pinnalle ripoteltavaksi. Sekoita lopun taikinan joukkoon leivinjauhe, vaniljasokeri, maito ja muna. Kaada ja levitä taikina voideltuun piirakkavuokaan.

Viipaloi omenat, kuori halutessasi. Asettele viipaleet pohjataikinan päälle. Ripottele pinnalle kanelia ja muruseos.

Uuni 200 astetta ja noin 30 minuuttia.

 

Saman tien ryhdyin piirakkahommiin. Tein siitä Instagramiin Storyjakin ja sain viestejä, että muutkin olivat tästä ohjeesta pitäneet. Piirakkahommat innostivat niin paljon, että päätin illansuussa leikkiä oman elämäni Food Storiesia – järjestin kauniin somistuksen terassille ja nappailin kuvia tänne.

Nopein kuva otettiin kuitenkin kännykällä Instagram Storyihin, sillä piti päivittää touhuja reaaliajassa.

Ai vitsit miten hyvää tuo piirakka oli! Suosittelen leipomaan sitä, minä taidan leipoa taas – tästä on jo nimittäin kulunut säädyllinen aika. Syötiin piirakka melkein kokonaan siltä istumalta ja aamiaispöydässä loppu, ne kaksi pientä siivua.

Nyt minulla on kaksi täydellisen helppoa ja herkullista erilaista piirakkaohjetta!

Minulla oli pienoinen tappelu tuolla sivun alaosassa. Käyttämäni Instagram-lisäosa lopetettiin ja se ei enää tietenkään toiminut. Itse osaan jotain yksinkertaisempia säätöjä sivuston tekniikassa, joten käännyin taas it-tukihenkilöni puoleen ja hän pelasti nopeasti tilanteen asentamalla uuden plugarin tilalle. No okei, asensin sen itse, mutta jokin meni aina pieleen, enkä saanut toimintoa kuntoon. Onneksi on ihania ihmisiä apuna; siinä missä minä käytin aikaa tunteja, hän teki sen vartissa.

Mutta tämä vuodatus ei ollut postauksen pointti, vaan esitellä että nyt Instagram-toiminto on sivuillani entistäkin ehompana, tämä löytyy sivun alareunasta. Pääsette katsomaan lisää Instagram-kuviani painikkeesta ja tilini seuraaminen onnistuu helposti nappia painamalla.

Instagramia voi katsella älylaitteiden lisäksi ihan tietokoneen selaimellakin. Tiedän että useat teistä blogini lukijoista ette vielä seuraa minua instagramissa – tai ehkä ole siellä ylipäätään. Suosittelen liittymään, Instagram on valtavan ihana ja aktiivinen kanava. Kuvavirtaa on mukava selata ja nykyään Instagram Storyt (videosisältö) ovat erityisen suosittuja. Storyjen suosio kasvaa koko ajan.

Instagramiin voi kirjautua helposti myös tietokoneella. Sovelluksessa ei ole pakko itse lisätä kuvia ja tilin voi luoda yksityiseksi. Mutta kun olet luonut tilin pääset seuraamaan muiden sisältöjä kätevästi.

Instagramia voi katsella ja seurata älylaitteiden lisäksi myös tietokoneella

kuvat minun Instagram-tililtäni:  @anne_muotimielessa

Tein juuri omassa Instagram Storyssani kyselyn jossa pyysin kertomaan kumpaa toimintoa seuraajani käyttävät – Storyä vai feediä (kuvavirtaa). Kyselyn mukaan vain 2 % seuraa mielummin kuvavirtaa. Eli suurin osa seurasi mielummin tarinoita. Tämä ei kyllä yllättänyt, sillä olen huomannut omassa kanavassani tarinoiden (eli Storyjen)  jatkuvan suosion lisääntymisen.

Yksi mukavimmista asioista Storyissa on vuorovaikutus seuraajien kesken. Yksityisviestien määrä kasvaa jatkuvasti ja esimerkiksi viime viikonloppuna kun päivitin ahkerasti tarinoita, sain satoja yksityisviestejä. Toisinaan viesti on vain pelkkä hymiö, mutta usein niistä syntyy ihan keskusteluitakin. Vastaan aina kaikkiin lähettämiinne viesteihin, minusta on huippua kommunikoida teidän kanssa. Mihinkään vastaavaan ei enää täällä blogin puolella pääse.

Instagram kuvavirta

Pyrin pitämään Instagramin kuvavirran samassa linjassa blogin kanssa. Pidän kauniista kuvista ja yritän vaihdella aiheita monipuolisesti. Näistä aiheista muodostuu lifestyle-tyyppinen sisältö, jossa on asukuvia, sisustusta, kauniita yksityiskohtia, lemmikkien kuvia, puutarhaa jne. Mielelläni jaan kuvatekstissä jonkin huomion hetkestä tai mieleen tulleen ajatuksen. Usein myös saatan kysellä jotakin seuraajiltani, jotta saadaan aikaan keskustelua. Missä minun pitää aktivoitua, on kommentoinnissa toisille käyttäjille. Sillä onhan se kiva saada keskustelua kun toinen on nähnyt vaivaa ja päivittänyt ihanan kuvan.

Instagram Storyt

Storyjen puolella sisältöni on hyvin erilaista mitä kuvavirrassa. Haluan olla siellä oma itseni, ottaa seuraajat mukaan päiviini. Sisältö on arkista puuhamista ja inspiraatiota. Olen innokas kodinhoitaja ja päivitän usein esimerkiksi siivous- ja järjestelyjuttuja Storyissani. Tykkään myös esitellä päivän asuja vaikkapa peilin välityksellä. Tämä Story on vähän kuin olisi ystävän kanssa jakamassa asioita. Niinhän se onkin, sillä selvästi eniten vuorovaikutusta tulee juurikin täällä Storyjen puolella. Itselleni tarinat on myös paikka elää hetkessä ja jakaa huomioita ja inspiraatiota juuri silloin kun se iskee eteen. Esimerkiksi jos näen jonkun ihanan kuvan jossain, saatan jakaa sen inspiraatioksi toisillekin – ennen tein sen ystävilleni WhatsAppissa, mutta nyt tekee mieli jakaa tällaista kaikille seuraajille Instagramin puolellakin.

Instagram Story on “kivoin keksintö aikoihin”, jollette ole siihen tutustuneet, niin tulkaa ihmeessä mukaan. Minulla kesti hetken ennen kuin pääsin kiinni kameralle juttelemiseen (vieläkin oman naaman näyttäminen ujottaa), mutta nyt siitä on tullut jo ihan sujuvaa.

Se mistä te tunnutte eniten pitävän tarinoissani on ehdottomasti kaksi aihetta. Kodinhoito ja siivous on ykkönen, siihen tulee ehdottomasti eniten kommentteja ja näistä jutuista tykätään aivan hurjan paljon. Kiva, koska niin minäkin tykkään, sillä ihana arki on ihmiselle tärkeää. Toiseksi eniten pidetään asujutuista, niistä kun kuvailen peilin kautta mitä minulla on päällä, niihin kommentoidaan myös todella paljon. Aina tulee kyselyitä mistä mikäkin vaate on. Toki myös sisustusjutuista kysellään paljon, mutta selkeästi nuo kaksi aihetta nousevat esille. Arjen askareet ja asujutut – niitä lisään sisältööni varmasti.

Niin ja keksinpä vielä yhden hyvän syyn käyttää Instagramia – sinne vinkataan aina uusista postauksista blogin puolella. Sieltä on siis kätevä seurata milloin bloggaajille on tullut uutta sisältöä blogeihin. Omat vanhempani ovat myös ahkeria Instagramin käyttäjiä, on ihana pysyä kehityksen kyydissä vanhempanakin, tekniikka kehittyy koko ajan ja mitä rohkeammin heittäytyy mukaan uusiin tuuliin sitä helpommin pärjää tulevaisuudessa. Eikö.

Olisi todella mielenkiintoista kuulla oletteko te jo Instagramissa ja seuraatteko minua? Mielelläni kuulen myös mielipiteitä Instagramista teiltä, mikä siinä on kivaa ja kuinka aktiivisesti sitä seuraatte tai ihan mitä vaan mieleen tulee.

Niin ja minun Instagram-tilini on @anne_muotimielessa

Puutarha on siitä ihana paikka, että siellä on aina “paras aika”. Vaikka kuinka rakastan eniten kesää vuodenajoista, olin tänään pakahtua syysauringon paisteessa pihalla käppäillessäni. Innostuin niin paljon, että kipaisin kameran sisältä ja tallensin muutamia fiiliskuvia. Ennätin juuri ennen kuin aurinko painui metsän taakse.

Meidän talon edustalla on selkeä nurmialue. Tätä nurmikkoa on hellitty kovasti, tänään se näytti ihanalta vasta leikattuna ja tuuheana. Seuraavaksi pitää levitellä jo syyslannoitetta. Istutuksia meillä ei kovin paljon ole, piha on yksinkertainen, vaikkakin enemmän perinteinen kuin moderni linjoiltaan.

Lipputangon liepeillä on yksi villiintynyt perennapenkki, jossa kasvaa muutama pistokkaasta tuotu kukka. Kuvan valkoinen kellomainen on jäänyt tarha-alpin ja salvian varjoon, sieltä se pilkistää niiden takaa. Mikäköhän kukka tuo mahtaa olla, se on tullut meille vanhemmasta puutarhasta, niin en ole huomannut kysellä lajiketta.

Jotenkin kukat ovat kauniita myös vähän lakastumaisillaankin. Toki kuvissa kaikki näyttää helposti viehättävämmältä, kuin rikkaruohojen reunustamassa penkissä muuten. Olen antanut perennapenkin yläpuolelle villiintyä kunnon luonnonkukkakeitaan, sitä hallitsee suurensuuri hiirenvirna-alue.

Ajattelin, että seuraava puutarha tulee olemaan hitusen säntillisempi

Salviakin on komistunut vuosi vuodelta. Ajattelin, että seuraava puutarha tulee olemaan hitusen säntillisempi. Tähän taloon sopii minusta romanttinen ja perinteinen puutarha, mutta haluaisin kokeilla seuraavaan puutarhaamme jotakin erilaista. Jännittävää ajatella. Nyt on myös tullut opiskeltua kasveista ja puutarhasta enemmän ja enemmän.

Sisääntulon kivetyksellä on edelleen kesäiset kukka-istutukset. Tuumin vaihtavani tilalle syksyisiä värikkäämpiä kukkia, mutta tänään ajattelin jo vähän toisin. Kuivunut heinäkin on alkanut vihertää ja puksipuu on hyvässä kunnossa. Ehkä maltan vielä hetken ja nautin näistä mitä ruukuissa nyt on.

Tämän kesäinen oliivipuu ja pelargonit – kuinkakohan monena vuonna minulla on ollut tuollainen sama setti. Kuten sanottu, tässä pihassa olen vähän jumittunut valinnoissa. Oliivipuu saa olla pihalla pakkasiin saakka. En taida tänäkään vuonna sitä talvehduttaa. Siitä on kuitenkin ollut iloa jo huhtikuulta saakka. Pelargonitkin ovat sinnikkäitä ja menestyvät myöhäiseen syksyyn. Vierellä pilkistää myös saniainen, kokeilin tänä kesänä sitä ensimmäistä kertaa ruukussa ja ihan hyvin se on näyttänyt viihtyvän.

Nauratti tämän puutarhakierroksen lopussa; aurinko oli hiipunut ja alkoi tuulla. Hain itselleni lämmikkeeksi untuvatakkini ja toinen touhusi vieressä tyytyväisenä pelkissä sortseissa. Illat alkavat olla jo aika viileitä.

Kuvasin muuten eilen superherkullisen omppupiirakan – jaan pian täälläkin ohjeen siihen – se oli taivaallisen hyvää ja todella nopea tekaista.

Tällä viikolla käväistiin mitä viehättävämimmissä ja herkullisimmissa puutarhajuhlissa. Olin saanut kutsun Satokausikalenterin Venetsialaisiin, jotka oli järjestetty Satokausikalenterin omaan puutarhaan. Puutarhaa isännöivät Samuli ja Laura Karjula. Tämän juhlan kruunasi huikaisevan lämmin ja aurinkoinen loppukesän hellesää. Pääsimme nauttimaan ihanista syötävistä ja kuulemaan hyötypuutarhan perustamisesta ja hoitamisesta – Satokausiajattelun apajilla kun oltiin.

Kameraa minulla ei ollut mukana, mutta kännykälläkin sain tallennettua juhlien ja puutarhan tunnelmia. Ajelimme Turusta reilun tunnin verran Espooseen ja automatkan jälkeen astuttiin pieneen paratiisiin. Voi miten kauniiksi piha oli somistettu ja miten inspiroivia esillepanoja oli sekä istutuksissa että pöytäkattauksissa. Minulle tuli heti hinku laittaa omaa puutarhaa syyslookiin – ainakin sisääntulon edustalle on ostettava syyskukkia ruskan sävyissä. Yhtäkkiä aloin haluta keltaista ja oranssia pihalle, se näyttää todella kauniilta syysauringon lämmössä.

Omassa puutarhassa ei tänä vuonna ollut villiintyneiden yrttien lisäksi mitään hyötykasveja. Olin jo luopunut ajatuksesta kasvattaa itse mitään syötäviä. Nyt saatettiin kuitenkin innostua ensi kesää ajatellen, sillä voi miten huiman sadon hyvin hoidettu ja mietitty hyötypuutarha voi tuottaa. Tämä piha on uusi ja nämä kuvien istutukset on toukokuun tienoilla laitettu laatikoihin. Hyvällä lannoituksella ja kastelulla satoa on tullut runsaasti. Itse asiassa, juhlien suurin osa tarjoiluista oli tältä pihalta! Saimme puutarhakierroksen, jossa Samuli ja Laura kertoivat ettei hoitamiseen mene niin paljon aikaa kuin luulisi. Tärkeintä on muistaa lannoittaa ja kastella ja olla säännöllinen. Green Caren lannotteilla on kyllä onnistuttu huiman hyvin.

Mutta ai vitsit miten hyviä herkkuja nautittiin. Erityisen paljon innostuin pikkelöinnistä, saatiinkin mukaan kotiin viemisiksi lahjakassit, joista paljastui Rajamäen tuotteita. Nyt kyllä kokeilen itsekin näitä herkkuja. Muuten, jos sinua kiinnostaa mitä herkuteltiin, niin ihan pian näiden ohjeet ovat tulossa Satokausikalenterin saitille. Sieltä minäkin aion napata skageniin ja pikkelöintiin ohjeet.

 

Syyskesän väriloisto on niin kaunista. Kuten sanoin, itse ainakin sain rutkasti inspiraatiota omalle pihalleni ja toki myös kasviksien käyttöön. Satokausiajattelu on sellainen mitä itse pitää skarpata entistä enemmän. Mielellään kokeilee uusia tapoja nauttia kasviksista, tuoreet kotimaiset vihannekset eivät välttämättä vaadi edes hirmuista valmistelua. Jo pelkkä tuoreen vihannesvadin kokoaminen inspiroi.

Te pihalliset, miten paljon olette viljelleet itse syötäviä ja onko niille tullut käyttöä?

Joskus kun omassa puutarhassani oli vielä tuottoisa kasvimaa, en saanut kulutettua kaikkea ja siksi hyötyviljely jäi. Nyt oivalsin, että ehkä lajikkeet kannattaa valita sen mukaan mitä eniten tykkää syödä ja että on vaan rohkeasti kokeiltava erilaisia valmistustapoja.

Olen tällä viikolla ollut pienessä flunssassa ja päänsäryssä, niinpä tuollainen puutarhahengailu piristi kovasti vähän alakuloista viikkoani. Koska kuka ei olisi onnellinen puutarhassa.

Kiitos vielä hurjasti kutsusta Nata ja muu Satokausikalenteripoppoo! Sekä tietysti terkut kaikille ihanille vieraille, oli kiva nähdä teitä.