Category

lifestyle

Category

Jos pöydällä on ranskalaisia tulppaaneita, on se erittäin pätevä syy tarttua kameraan – eikö. Kevään kukkasesonki kutkuttaa jo kovasti, maljakossa on ollut syreeneitä (jotka kestivät pari viikkoa), nyt tulppaaneita kaikissa ihanissa muodoissaan löytyy runsaasti ja olenpa ihastellut mimosaakin kukkakaupan vitriinissä. Omista tulppaanilemppareista kärkipaikalle kohoaa kuitenkin hennot pitkävartiset ranskalaiset tulppaanit. Ne näyttävät mielestäni todella kivoilta kapeasuisessa maljakossa, jollaisia itseltä ei montaa löydy. Parhain vaihtoehto omassa maljakkokokoelmassa on tuo vanha kirppikseltä vuosia sitten ostettu maljakko. Asetelmaa keventää ihana Oiva Toikan lasilintu ja alustaksi laitoin graniittipalasen.

Luin juuri jostain somesta, että ärsyttää bloggaajien kukkakimppukuvat – pitäisi olla koko huonetilan kokoisia näkymiä eikä tällaisia yksityiskohtia. Kieltämättä, onhan se mukavaa nähdä laajempia näkymiä, mutta ei niitä joka kerta ole tarjolla ja mieluusti kirjoittaa kodin pienistä yksityiskohdistakin. Tai sitten kuvittaa muut höpötykset yksityiskohtakuvilla. Onko muuten teistä blogiteksti osa postausta, vai haluatteko keskittyä lähinnä katsomaan kuvia – olisi kiva tietää.

No mutta, tämän jutut tarkoituksena ei ole vain esitellä ihania tulppaaneita, vaan myös vilauttaa joitakin Lontoon ostoksiani. Matkalla ei ollut mitään tarkoitusta shoppailla yhtään mitään, enkä yleensäkään halua käyttää matkojani mitenkään päämäärätietoisesti kaupoissa kiertelyyn. Olen kuitenkin aina sellainen, että ostan silloin jotakin jos eteen sattuu sopivaa. Minusta huutavaan tarpeeseen ostaminen on aina jotenkin ahdistavaa. Niinpä tein muutaman ei harkitun ostoksen, joihin olen oikein tyytyväinen.

Arketista ostin tuon pienen pilkkukuvioisen maljakon. Se on pieni kiva lisä sisustusasetelmiin ja muisto tuosta matkasta. Hauskaa kun juttelin siskoni Suvin kanssa, hän oli ostanut ihan samanlaisen maljakon itselleen muistoksi äskeiseltä Tukholman reissulta – selvästi ollaan siskoksia.

Lentokentältä ostin myös pari lehteä, sillä nämä olivat hurjan paljon edullisempia siellä kun täällä kotimaassa.  Nykyään ostan harvoin paperilehtiä, niin niiden selaaminen on tervetullutta vaihtelua somen sijaan. On ihan eri hengähtää hetki lehden parissa, kun pyörittää puhelimen kuvavirtaa. Lisäksi pidän tietysti lehdistä myös sisustuksen tunnelman luojina – nämä tuo sitä kaivattua rentoutta kotinäkymiin.

Löysin myös pari vastustamantonta vaatetta Arketista. Minulle nahkahousut on yksi vaatekaapin klassikoista ja olen reilut pari vuotta sitten onnistunut saamaan rakkaista mustista nahkahousuista käyttökelvottomat, sillä ne repesivät takamuksesta, ei sauman kohdalta vaan keskeltä. Pehmeä nahka ei kestä ikuisuuksia. Sitäpaitsi tuo repeäminen naurattaa – haluatteko kuulla – kerron. Oltiin sinä iltana ”alettu oleen varsinaisesti yhdessä” ja Hän nosti mut ilmaan ja halasi, niin housut repesi. En tiedä pitäisikö ne vanhat nahkahousut säilyttää muistona tuosta halauksesta.

No mutta, löysin Arketista pitkään etsityt uudet aitoa nahkaa olevat housut ja ostin ne. Esittelen nahkikset tarkemmin sitten asukuvassa. Housujen kanssa kokeilin tuota kuvassa näkyvää ihanaa neuletta ja en malttanut ensin ostaa sitä, mutta se jäi vaivaamaan niin paljon, että seuraavana päivänä menin takaisin kauppaan ostamaan senkin.

Neuleiden suhteen olen heikko, mutta tiedätte että niitä oikeasti käytän paljon, joten joskus niitä voi ostaa ilman huutavaa tarvettakin. Etenkin kun olen juuri siivonnut taas kaapistani monta ihanaa ja käyttökelpoista neuletta eteenpäin. Laadukkaat neuleet jatkavat minun kaapistani eteenpäin ilostuttamaan jonkun toisen vaatekaappia. Yritän ostaa koko ajan vähemmän, tälle talvelle olen ostanut muistaakseeni kolme neuletta ja saanut yhden. Se on kieltämättä aika paljon, mutta kaikkia olen käyttänyt todella paljon.

Glossierin myymälä oli kokemus ja tuotteet ovat mielenkiintoisia

Yksi täsmäisku minulla oli Lontoon varalle. Nimittäin Glossierin meikkejä myydään tietääkseeni euroopassa vain Lontoossa. Koko myymälän konsepti ja fiilis oli ihan omanlaisensa kokemus, samoin tuotteet ovat mielenkiintoisia. Teen näistä erikseen jutun tänne blogiin, mutta vilautan tässä mitä ostin itselleni. Tuollaisen nestemäisen poski/huulivärin ja hypetetyn kulmakynän sekä kulmageelin. Etenkin tuo värituubi on aivan ihana.

Pakko muuten sanoa, että ennen muotilehdet olivat niin suuria inspiraation lähteitä ja jaksoin perehtyä niihin lukemalla lähes kaikki jutut. Tiesin muodista ihan hurjan paljon ja suurkulutin eri maiden suurimpia muotilehtiä. Nyt kun on someaika, en enää jaksa keskittyä lehtiin ja niiden muotijutut tuntuvat jotenkin tosi kaukaisilta omasta elämästä. Muutenkin nuorempana saatoin satsata isojen muotitalojen asusteisiin tai jopa vaatteisiin. Nyt aikuisena ajatukset ovat huomattavasti maanläheisempiä ja vaikka rakastan vaatteita, haluan ennen kaikkea toteuttaa omaan tyyliini ja elämääni sopivaa pukeutumista. Kohtuuhintaista, laadukasta ja järkevää. Olenko tylsä, en tiedä, mutta ainakin valinnat korreloivat elämäni kanssa yhteen.

Ihanaa viikkoa!

”kaupallinen yhteistyö Vallila

Siitä on jonkin verran aikaa, kun viimeksi täällä blogissa on ollut juttua kylpyhuoneesta. Meillä kylpyhuone on yksi käytännöllinen osa taloa; ei mikään erityisen upea hemmottelukeidas. Tänne kuljetaan kodinhoitohuoneen kautta ja muutenkin kylppäri on omassa rauhassa talon päädyssä. Siksi tämä onkin tila, johon vetäydyn jos haluan olla rauhassa vaikkapa työjutuilta tai kotihommilta. Jotenkin kiva kun kylppäri ei ole heti muun kodin keskiössä.

Innostuin pohtimaan kylppäriasiaa tarkemminkin saatuani Vallilalta uudet muhkeat Makeba-pyyhkeet. Nimittäin oivalsin, että haluan jatkossakin sellaisen kylppärin, johon saa eloa erilaisin sävyin ja yksityiskohdin. Nyt meillä on talon rakentaneen tekemät perusvalkoiset seinälaatat ja lattiassa mikrosementti. Tämä on neutraali tausta kokeilla erilaisia sävyjä ja kuvioita tekstiileissä. Vaikka pidänkin haaleasta ja vaaleasta, on ilme välillä vähän liiankin haalea, jos naulakossa roikkuu neutraalit pyyhkeet.

Makeba-kylpypyyhkeessä ihastuttaa Howard Smithin suunnittelema kukkakuosi, joka henkii 70-luvun tunnelmaa. Vallilan klassikkokuosina tunnettu Makeba on saanut nimensä laulaja Miriam Makeban mukaan.

Näitä kuvan Makeba-pyyhkeitä on myös trendikkään sinisenä ja herkullisen oranssina. Minä valitsin kuitenkin harmaan, koska vieressä olevassa kodinhoitohuoneessa on samanlaista tummanharmaata kaapistoissa ja lattiassa. Näin saan kätevästi yhdisteltyä kodinhoitohuoneen ja tämän kylpyhuoneen toisiinsa. Väreillä voi nivoa tiloja yhteen.

Minkälaisen kylpyhuoneen haluaisin

Somistetuani uudet pyyhkeet paikoilleen aloin miettiä millaisen kylppärin haluaisin seuraavaksi. Mikrosementtilattia on ollut aivan ihana, koska siinä ei ole mitään saumoja, eikä se ole liukas. Tämä kellertävä beige sävy ei ehkä ole se mitä seuraavaksi haluaisin, mutta jonkinlainen tasoitepinta kylppärissä kiinnostaa kovasti. Vähän sellainen betonimainen fiilis ja siihen yhdistettynä kauniit allaskalusteet ja hanat. Juuri sillä tavalla neutraali, että sinne voi luoda erilaisia fiiliksiä tekstiilien ja muiden yksityiskohtien avulla. Tunnustan että minua ainakin motivoi tosi paljon viikottainen pyyhkeiden vaihto, koska tämän todella neutraali tila saa niistä potkua.

Eli vastaus on yksinkertaisuudessaan; haluaisin kylpyhuoneen, jonka seinä- ja lattiapinnat ovat tasaiset ja luonnollisen oloiset (jos niin voi kuvailla). Vahvana ehdokkaana on hartsipinnoite, johon saa valittua itse värisävyn – mikä olisi jokin saven sävyinen.

Kylpyhuoneen kosmetiikasta

Pidän kylpyhuoneessa myös kauniista kosmetiikkapulloista, myönnän että pakkauksen ulkonäkö vaikuttaa myös ostopäätökseeni. Mielestäni arjen tarpeet ja tarvikkeet ovat osa sisustusta. Miettisin tarkkaan kylpyhuonetta suunniteltaessa mihin nämä tarvikkeet sijoitetaan. Nyt meillä on Vipp:in yksinkertainen suihkuhylly, jossa pesuun tarvittavat kosmetiikat ovat käden ulottuvilla. Itse pidän tästä ratkaisusta niin paljon, että voisin valita sen uudelleen seuraavaan kotiin. En kaipaa suuria muurattuja syvennöksiä tai hyllyköitä, koska haluan vähän pulloja esille.

Pullojen määrän suhteen olen ehdottomasti maltillinen, me käytämme samoja aineita miehen kanssa, niinpä suihkun vierestä hyllyltä löytyy yleensä vain kolme tai neljä pulloa. Ajattelen tässä myös sitä, että ostan mielummin vähemmän erilaisia aineita, mutta hyviä. Nyt meillä on ollut testissä Whamisan sampoo ja se on aivan ihana, kallis, mutta pullo on kestänyt molempien käytössä jo pari kuukautta ja siitä on mennyt vasta vähän yli puolet. Laadukas aine on myös riittoisaa. Samoin suosikki suihkugeelimme, joka on Kiehlsin öljy, sekin kestää todella pitkään. Hoitoainetta vaihtelen, useimmin käyttämäni on suihkuhyllyllä, mutta jos haluan tehohoitoa, haen sen mukaani erikseen suihkuun mennessä, samoin höylät, sienet tms. ylimääräiset esineet. Minusta ei ole yhtään vaivalloista ottaa niitä kaapista esille tarvittaessa ja palauttaa paikalleen. Pidän siisteyden helpottamisesta ja se että esillä on vain muutama tarpeellisin aine, helpottaa.

Sauna vai amme

Meidän tulee käytettyä saunaa todella harvoin. Haaveilenkin seuraavaan kotiin ennemmin ammeesta kuin saunasta. Sauna kyllä rentouttaa ihanasti, mutta koska emme kuitenkaan viihdy kuumassa kauaa, on sitä turha lämmittää hetken takia liian usein.

Olen muuten löytänyt viime aikoina kuivaharjauksen, se on ollut oiva apu kuivan talvi-ihon hoidossa ja samalla myös yleisessä hyvän olon luomisessa. Nykyinen harjani on hitusen liian kova, joten harjaan hyvin varovasti ihoa. Mutta aion etsiä itselleni pehmeämmän harjan, niin että pääsen nauttimaan kuivaharjauksesta kunnolla. Usein minulla on myös vesilasi mukana kun vietän hemmotteluhetkeä kylppärissä. Ensin kuivaharjaan ja sitten menen suihkuun. Meidän kylpyhuoneeseen voisi etsiä myös paremman jakkaran, nyt olen käyttänyt Artekin jakkaraa, mutta kosteaa se ei kestä. Yksi hyvä muistutus seuraavaan kylppäriin – istuinpaikka on tärkeä.

Valaistuksesta

Kylpyhuoneessa valaistus on myös yksi tärkeimmistä tekijöistä. Seuraavaan kylppäriin haluaisimme hitusen tummemman sävymaailman, joten valaistuksen osuus nousee entistäkin tärkeämmäksi. Nyt meillä on seinän ja katon rajassa kulkeva led-nauha, jota pääosin käytämme. Katossa on lisäksi Flosin kattovalaisin, mutta se on päällä vain lähinnä siivotessa kun tarvitaan tehokkain mahdollinen valaistus. Peilin päällä ei tässä kylpyhuoneessa ole ollenkaan valoa – toisaalta ei tarvitakkaan kun toisessa kylppärissämme sellainen on. Mutta kun itse pääsee suunnittelemaan seuraavaa kylpytilaa, otetaan tämäkin seikka huomioon. Haluaisin useita eri tyylisiä valaistusmahdollisuuksia kylppäriin; tehokkaan yleisvalon, tunnelmallisen säädettävän valon ja lisäksi armollisen peilivalon.

Loppujen lopuksi tämäkin kylpyhuone on ihan kiva, olen joskus sanonut että parasta tässä on puhtaus. Olen kyllä edelleen samaa mieltä. Meillä on omat kaavamme toimia, joilla kylppäri pysyy joka päivä puhtaana ja raikkaana, vaikka mitään suuria siivousoperaatioita ei usein tehdä. Niistä olen teille kertonut esimerkiksi Siivoucornerissa.

Täällä jatkuu haaveilut uudesta kylppäristä!

  *tässä jutussa on kuvituksena Marimekon kanssa Instagram-yhteistyöhön tehdyt kuvat, asu on kuvauslainassa

Tämä loman jälkeinen viikko on mennyt todella tahmeasti, en ole saanut aikaiseksi juuri mitään – minulla on aina sama juttu töiden aloittamisessa loman jälkeen. Onneksi on mahdollisuus tällaiseen hitaaseen käynnistymiseen. No ensi viikko onkin sitten ihan toista maata, että nyt viikonloppuna on aloitettava kunnolla hommien paiskiminen ja ensi viikosta lähtien kalenteri on niin täynnä merkintöjä että en voi enää istuskella sohvalla koirien kanssa ja haaveilla.

Ajattelin koota tähän postaukseen viikon varrella tapahtunutta, tai en tiedä onko ne tapahtumia, vaan enemmänkin huomioita. Sain muuten Storyihin yhden kommentinkin, että ”kuvaat aina vaan sun kotia” – oli pakko vastata että niinpä, kun kotona enimmäkseen olen.

asu ja laukku Marimekko*kuvauslainassa, kengät Arket

-Olen karsinut taas vaatekaappia. Sain siihen hyvän sysäyksen kun täällä Turussa avattiin (Koodin vanhaan tilaan) uusi second hand -kauppa nimeltä Merkitys. Olen jotenkin oman Siivouscornerin avulla itsekin petrannut kodin järjestyksen suhteen ja innostunut organisoinnista ja karsimisesta. Myönnän että vaatekaappini on varmasti keskivertoa tyhjempi jo nyt, mutta nautin paljon enemmän siitä että vaatteita on vähän ja ne mitä on ovat käytössä. Jotenkin olen ollut huono päästämään irti ihanista jutuista, vaikken ole käyttänyt niitä – mutta minusta on parempi että ihanaa vaatetta käytetään, jollen minä niin sitten joku toinen. Ja tässä työssä kuitenkin tulee kaappiin uusia juttuja, niin niille haluan tilaa.

-Vaatteista muuten yleisesti, olen huomannut että nyt on erityisen suuri buumi ”vaatekaapin klasikkojutuille”. Musta väri on taas pinnalla ja selkeät pelkistetyt vaatteet suosittuja. Halutaan rakentaa ajatonta ja tyylikästä vaatekaapistoa.

-Kävin hoidattamassa kroppaa kalevalaisessa jäsenkorjauksessa täällä Turussa, Hoitola Olossa Kaisulla. Voi että miten hyvää se teki. Kaisun käsittely tuntuu lempeältä, mutta se on todella tehokasta. Itselläni on huonoista työasennoista johtuen lantio kääntynyt toiseen suuntaan, vasen lapa toiseen suuntaan ja vielä lihakset ihan jumissa. Huomaan selkeästi eron näihin selkä/niskajumeihin sen jälkeen kun olen alkanut tehdä päätyökseni tällaista puhelimella ja koneella suoritettavaa työtä. Aiemmin myymälässä ollessa ei tullut jumeja, kun seisoi, liikkui, purki tavaraa ja kantoi huonekaluja. Nyt on kropan liikettä haettava muualta kuin työstä. Mutta onpa vaikea opetella istumaan oikeassa asennossa tässä tietokoneella, saatikka opittava pitämään puhelinta niin, ettei vasen käsi ja niska väsy.

Fun fact: (en kyllä tiedä miten hauska tää on oikeesti, ennemmin kauheeta) mun keskimääräinen Instagramissa viettämäni aika oli viimeksi 5,8 h/päivä. Miettikään pelkästään Instagramissa. Ei ihme että niska on vähän jumissa.

-Tein Instagramiin Siivouscorneriin laukkujen putsausjakson, jonka myötä vihdoin sain itsekin putsailtua ja huollettua omat laukkuni. Olin saanut kovasti toiveita tästä aiheesta ja vitsit miten paljon olen saanut ihania viestejä liittyen tähän jaksoon. Ei se aina ole siitä kiinni, että jokin homma olisi vaikea, mutta on ihan eri tehdä se ”yhdessä” ja tsempata toinen toista. Se on pitkälti myös Siivouscornerin idea.

#siivouscorner

Jaksot pääsee katsomaan Instagramista: @anne_muotimielessa

-Tajusin samalla, että olen iloinen kun omistan vain neljä hyvää laukkua, itse asiassa yhdellä kahdellakin pärjäisi hyvin. Käytännöllinen ja laadukas laukku on mitä parhain ostos. No, jos jotain toivoisin, niin kenties tuommoista kuvissa näkyvää Emmaretta-vyölaukkua, jonka saisi kätsysti myös olalle. On niin kätevää saada joskus kulkea molemmat kädet vapaana.

Tällä viikolla oli melkein talvi täällä Turussakin. Lämpötilat painuivat pakkaselle ja maahan laskeutui hento ohut lumipeite. Pakko sanoa, että itse en kaipaa yhtään lumista pakkassäätä. Tästä juttelin Storyissakin ja sain kuulkaa vaikka kuinka monta viestiä, että siellä on muitakin, joille tällainen marraskuisen oloinen talvi on oikein mieluisa. Valo on kuitenkin lisääntynyt ihanasti päivittäin. Toki ilmastonmuutoksen kannalta en toivo mitään lämpötilojen kohoamisia. Mutta jos puhutaan muuten omista mieltymyksistä, niin en vaan tykkää lumesta. Muistan edelleen kuinka olin aivan ”rikki” muutamien vuosien takaisesta pitkästä lumiajasta, kun se alkoi marraskuussa ja loppui joskus huhtikuussa. Se oli todella vaikea talvi itselleni.

-Eilen illalla jaksettiin lähteä ulos istuskelemaan yksille Maijan kanssa. Vitsit miten kivaa ja piristävää. Kyllä vaan on tärkeää nähdä ystäviä ja käydä tuulettumassa. Itsehän join kokista (jota juon tosi harvoin) ja söin sipsejä. Olen vielä loman jälkeisessä ”sokerikoukussa” josta nyt pitäisi vihdoin päästä taas irti. Porkkana päivässä on taas käytössä, mutta porkkana ei valitettavasti helpota sokerihimoa kovinkaan paljon. Mutta kun maltaa taas odotta jonkin aikaa, niin kyllä se siitä. Kiinnostaisi miten te pääsette sokerikoukusta parhaiten eroon?

Ihanaa viikonloppua!

Lontoon matka oli superkiva! Meillä oli hyvä tuuri kaiken suhteen, sää oli mukava, hotelli ihana ja muutenkin kaikki sujui sutjakkaasti. Olimme matkalla tiistaista perjantaihin, se on mielestäni aika sopiva pituus kaupunkilomalle. Tässä ajassa sai rauhassa kierrellä ja fiilistellä, mutta ei ennättänyt vielä väsyä suurkaupungin hektisyyteen. Lontooseen on lyhyt lento ja me valittiin menoajaksi aamupäivä ja paluuajaksi ilta. Näin matkustuspäivinäkin ennättää tehdä jotakin, mutta ei ole ihan väsynyt liian aikaisen lähtöherätyksen takia.

Itse kävin viimeksi vajaa pari vuotta sitten Lontoossa, toisella on pidempi aika käynnistä. Meillä ei ollut etukäteen mitään tavotteita tai suunnitelmia (kuten meillä ei yleensäkään ole), intuitiolla mentiin. No okei, Skygardeniin oli varattu liput etukäteen – sen opin viime reissulta.

Kuten kerroinkin aikaisemmassa Lontoo-postauksessa: Hotellisuosituksia Lontooseen, valitsimme majoittua Shoreditchiin, joka on aika ”hip” alue. Meidän hotellivalinta oli Ace Hotel Shoreditch ja siihen olimme oikein tyytyväisiä. Saatiin sattumalta vielä upgreidaus huoneeseen. Hotelli oli kivalla sijainnilla ja siellä oli elämää ympäri vuorokauden. Kappas, en muistanut ottaa yhtään stillikuvaa huoneestamme – kuvasin sitä vaan Instagramin Storyihin.

Yksityiskohdat kaikkialla

Lontoossa yksi kivoimmista asioista on vaan fiilistellä yksityiskohtia, mitä hassuimpia. Itse koen saavani tällaisesta valtavasti inspiraatiota kaikkeen tekemiseen. Joka puolella ihasteltiin mielenkiintoisia materiaaleja ja väriyhdistelmiä- kuten katujen graffitit, talojen värit, laatoitukset ja kivipinnat. Käytiin paljon erilaisissa kaupoissa – ei ostamassa mitään, vaan katsomassa sisustuksia ja tunnelmia.

skonssia oli pakko maistaa, tämä Albionin oli aika kuiva

kaikilla kaupunkilomilla tulee syötyä todella paljon vehnäjauhoja

meidän hotellin pieni kahvila, täällä oli supermukava palvelu

Pulla ja leivonnaiset

Mikä siinä on että kaikilla kaupunkilomilla tulee syötyä todella paljon vehnäjauhoja; vaaleaa leipää, pullaa, kakkuja. Täälläkin olin monessa paikassa nenä kiinni leivosvitriinissä, pullaparatiisi. Tai ainakin siihen saakka kun (onneksi vasta viimeisenä päivänä) nähtiin pyöräkaupan takapihalla erään leipomon takahuoneeseen, jossa oli ovi suoraan auki pihalle ja vastapaisteut leivonnaiset kärryssä oven edessä. Siellä oli yhdellä pululla oikea pullaparty – hän herkutteli sydämensä kyllyydestä viinereillä. Ei tehnyt sen jälkeen mieli pullaa.

Meidän huoneen hintaan ei kuulunut aamiaista ja käytiinkin nauttimassa se läheisessä ketjussa, Pret A Mangerissa, useimmin. Helppoa ja nopeaa. Syötiin puuroa, toasteja ja aina pain aux raisins – miten se muuten oikein lausutaan, hävetti aina tilata sitä lausumisen takia. Tuosta rusinapullasta vielä, onneksi sitä ei saa kovin helposti täältä…

Skygarden

Viimeksi Lontoossa Maijan kanssa, ei oltu tajuttu varata etukäteen Skygardeniin lippuja, joten nyt olin viisaampi ja varasin liput ennen matkaa. Monessa paikassa on hehkutettu Skygardenia ja odotinkin innolla millaista siellä on. Jonoa oli ensinäkemältä paljon, mutta se veti kyllä nopeasti. Sisään pääsy oli helpompi kuin odotin. Meillä sattui hiukan sumuinen sää juuri tuohon kohtaan, mutta näköalat olivat tietysti hulppeat. Yllä olevan kuvan olen ottanut zoomilla. Mutta muuten en kyllä voi mitenkään hehkuttaa tätä paikkaa. Se oli kolkko ja ravintolan hinnat todella kalliita – GT 15,80 puntaa… Toisaalta, ei me sinne mentykään syömään tai juomaan – joten suosittelen tätä pelkästään näköalafiilistelyyn.

tällaiset lasipurkkeihin luodut istutukset ovat nyt aika pop, näitä näkyi monessa paikassa
tätä Anissa Kermichen ”peppuvaasia” näkyi paljon design-liikkeissä

Pikkukaupat

Miten ihana oli kiertää eri kaupungin osissa pieniä putiikkeja. Kaikissa oli iloinen palvelu, vaikka emme mitään ostaneetkaan. Aesopilla käteen lykättiin heti lämpimät kupposet teetä ja juteltiin ystävällisesti, vaikka kerrottiin, että ollaan juuri lähdössä koneeseen käsimatkatavaroilla, että isot lotionit eivät nyt tule kyseeseen. Kauppojen persoonallisten sisustusten lisäksi mieleen jäi ehdottomasti rento ja iloinen palvelu.

Ruoka

Tällä kertaa emme aikoneet satsata kalliisiin illallisiin, vaan oli päätetty syödä missä sattuu sopivalla hetkellä. Pari kertaa käytiin syömässä pubissa perinteinen fish and chips (okei otin kalan sijaan paneroitua halloumia) ja ekana iltana hotellin vieressä olevassa italialaisessa pitseriassa, jossa nautittiin avotulella paistettua herkullista pitsaa. Viimeisenä iltana ei jaksettu etsiä mitään ja päädyttiin ihan meidän hotellissa olevaan Hoi Polloi -ravintolaan – se olikin tosi kiva. Sisustus oli elegantti, palvelu rennon mukavaa ja ruoka hyvää. Toinen söi hampurilaisen ja minä risoton.

Noin muuten Lontoossa on vaikka mitä ruokapaikkoja, varmasti jokaiselle jotakin. Itse koen, että Lontoo on matkailijalle helpompi ruoan suhteen kuin vaikkapa Pariisi – siellä en ikinä onnistu löytämään kovin helpolla kivaa ruokaa.

Istuttiin myös vähän väliä johonkin kahville tai oluelle – se on ehdoton must tietysti Lontoossa. Pubit ovat ihania ja niissä on ihan oma fiiliksensä.

koko matkan asu oli tässä – kuuma tuli (tämä sininen ovi on kuulemma Notting Hill -elokuvasta kuuluisa)

Notting Hill

Teimme matkan aikana piipahduksia metrolla eri kaupungin osiin. Notting Hillissä en ollut käynyt nuoruusvuosien jälkeen, joten oli kiva piipahtaa ihastelemassa tätä erityisen viehättävää kaupunginosaa. Täällä kieltämättä oli tosi nättiä, kelikin suosi – aurinko paistoi ja oli oikein lämmintä. Ainoa miinus tälle kaupungiosalle tulee lukuisista rihkamakaupoista ja kojuista. Muuten koimme että paikkana Shoreditch esimerkiksi on paljon kiinnostavampi.

Sekalaisia huomioita

  • metrossa oli todella kätevä matkustaa kun matkan sai maksettua sirukortilla, kortti piipattiin mennessä ja lähtiessä portilla – korkein päiväveloitus keskustan alueella oli 6 puntaa
  • meillä ei ollut yhtään käteistä (puntia) silti pärjättiin oikein hyvin, lähimaksu toimi jokapaikassa
  • kannattaa varata etukäteen liput nähtävyyksiin ja museoihin
  • jonoja ei kannata pelätä, ne liikkuvat nopeasti
  • joka paikassa oli tosi kuuma sisällä – kannattaa huomioida tämä vaatetuksessa
  • hinnat olivat meistä hitusen edullisempia kuin Suomessa
  • ruoka-allergiat oli huomioitu esimerkillisesti kaikkialla (merkinnät ja kyselyt), tämä on harvinaista
  • jos pidät ylellisestä fiiliksestä hehkuttamani Shoreditch ei ole sinun paikkasi (kokeile Paddigtonin tai Kensingtonin alueita)

Kaikenkkaikkiaan matka oli ihana ja innostava. Varmasti unohdin kertoa vaikka mitä reissulta. Meillä ei myöskään ollut kameraa mukana, mutta kännykällä oli ihan näppärä napsia kuvia. Tosin kieltämättä myönnän, että jos olisi ollut ihan oikea kamera, kuvia olisi tullut otettua huomattavasti enemmän.

Nyt on taas hyvä hetki nauttia kotimaasta jonkin aikaa. Vaikka ulkomailla käyminen on kivaa, pyritään kuitenkin tekemään matkoja harkitusti.

Mietiskelen paljon, tosi paljon. Joku voisi sanoa että ”sullahan on aikaa, kun oot vaan kotona koko ajan”. No totta. Mutta kun mun mietiskely liittyy paljolti siihen mitä teen. Joskus kun olin sisustusliikkeessä neuvomassa asiakkaita, piti silloinkin mietiskellä. Mitä asiakkaat haluaisivat ostaa kotiinsa, mikä olisi paras vaihtoehto juuri heille, miten jokin sisustuspulma ratkaistaan jne. Joitakin asioita sai pohtia rauhassa ja hartaasti ja toiset tulivat eteen tuosta noin vaan ja piti heti löytää vastaus. Tavallaan tällainen jatkuva ajattelu on siis kuulunut aina minun työhön. Jos oikein väännetään, niin tämä nykyinen ”vaikuttajan” työ ei paljon ole erilaista kun työ sisustusliikkeessäkään. Sen jälkeen kun tajusin miten Instagram toimii ja kuinka mahtava on kommunikoida sen kautta seuraajille, oivalsin tämän samankaltaisuuden. Nytkin minun työ on valita sellaista sisältöä mistä seuraajat (eli asiakkaat) pitävät, sisään ostaa tavallaan – vaikka itse tuotankin sen materiaalin. Samoin autan joka päivä seuraajia, nimittäin (ja tästä olen iloinen) saan kysymyksiä päivittäin mitä erilaisimpiin asioihin – toki usein niihin mitä olen nostanut esille Storyissani tai sitten jotain ihan muuta.

koska kaikki on parempaa kun kupissa on teetä tai kahvia

Mutta hassua tässä on se että en missään nimessä tee tätä työtä pelkästään rahan takia – tai tottakai minun täytyy elää ja olen superkiitollinen, että asia joka on minulle mieluisaa ja luontevaa, muuttuu samalla työksi. Olen kuitenkin sitä mieltä että parhaiten tässä työssä onnistuu kun siitä nauttii ja tekee sitä intuitiolla. Ja kuitenkin siellä intuition takana on paljon oivalluksia, suunnittelua, aikataulutusta jne. Se on se kivijalka, mutta kuitenkin lopputulos on aina itsellekin yllätys. Toivoisin että minun kanavista välittyisi innokkuus, aitous ja yllätyksellisyys.

Paras esimerkki tästä kaikesta on esimerkiksi tämä postaus. Kuvat syntyivät perjantaina kun vietin luvan kanssa sohvallaistumispäivää (okei oli hitusen kipeä pää niin hölläsin senkin takia). Mutta edellisen päivän kiire ja tahti pakottivat ottamaan hetken rauhaa, jotta saan taas ajatukset pyörimään. Jestas mitä kaikkea fiilistelinkään sohvalla, koirat kainalossa, istuen. Suunnittelin Siivouscorneria – mietin sen ydinajatusta ja oivalsin siihen liittyen taas tosi paljon. Palaan tähän aiheeseen uudelleen. Aikataulutin tulevia työjuttuja päässä ja mietin kuvausidiksiä. Juttelin Storyissa teidän kanssa. Voisi sanoa että luotte ikään kuin työympäristön minulle. Sain ihania viestejä jotka naurattivat ja ilostuttivat.

Innostuin omista ajatuksista niin paljon että kipaisin kasaamaan työpöydälle projektijuttuja ja istahdin kirjaamaan ajatuksiani ylös. Samalla fiilistelin myös seuraavan kodin suunnitelmia. Huoh, miten pitkä prosessi, mutta haaveilu ja suunnittelukin on kivaa. Innostuin niin paljon, että hain kameran ja jalustan kuvaamista varten. Pidän itse todella paljon satunnaisesti syntyneistä sommitelmista ja valokuvista. Siinä se on pöydällä, sekalainen setti kaikkea ja minusta kuvista tuli ihanat. Piti oikeasti ikuistaa nuo kevättä enteilevät syreenit, mutta satuinkin ikuistamaan sen fiiliksen joka minulla perjantaina oli.

Joskus mietin että miten minä voin jakaa työkseni palasia elämästä, kun minulle ei tapahdu yhtään mitään

Ihastelen muuten usein gallerioista tulleita näyttelykutsuja. Näitä kutsukortteja ajelehtii kotona milloin missäkin. Taidetta on kiva katsella, vaikka en todellakaan ole kovin kultturelli ihminen. Liian harvoin tulee käytyä taidenäyttelyissäkin.

uskolliset sohvakaverini viltteineen – minun vilttini tuossa vieressä

Jos kuvat syntyivät tuosta noin, niin syntyi tämä kirjoituskin. Minun piti oikeasti kirjoittaa jotakin viime viikon kuulumisista ja sen sellaista. Mutta näppäimistölle lensi ihan mitä sattuu. Johtuukohan se siitä että viime viikolla ei oikeastaan edes tapahtunut mitään kummempaa. Joskus mietin että miten minä voin jakaa työkseni palasia elämästä, kun minulle ei tapahdu yhtään mitään. Enimmäkseen olen kotona. Mutta tässä se onkin se juttu mikä on tässä työssä ydin – ole oma itsesi. Jaa sitä mitä teet. Sano mitä sinulla on sanottavana. Huomaan että tosi tosi moni tykkää arkijutuista niin kuin minäkin. Itselleni onnellisen elämän perusta on tasapainoinen ja sujuva – kauniskin – arki.

siellä missä Anne, siellä aina yksi ylimääräinen neulepaita

Mutta ei minulla siis ollut kummempaa tällä kertaa. Toivon että sinäkin viihdyt omassa arjessasi ja inspiroidut asioista, juuri niistä mitkä sinua sykähdyttävät.