Category

matkat

Category

Huih, Pariisista on kotiuduttu jo sunnuntaina. Tämä viikko alkoi kuitenkin töissä niin hektisesti, etten ole ennättänyt tänne blogin puolelle ollenkaan. Matka oli mitä ihanin, tietysti kun perheen kanssa oltiin yhdessä. Kohokohta oli isän, Juhani Melenderin, taulujen ihastelu Pariisin taidemessuilla. Napsin sieltä niin paljon kuvia, että koostan niistä oman (todella pitkän) postauksen. Nyt huikkailen lähinnä ensimmäiset matkakuulumiset.

Arvasin varautua Pariisin viileään tuuleen ja valitsin matkatakiksi vuorellisen villakangastakkini. No, olisin ehkä valinnut ihanan Nanson takkini, mutta kun äidillä on samanlainen niin en halunnut olla tekstiilikaksonen, heh. Mutta kiittelin lämmintä takkia, sillä oikeasti välillä oli tosi viileä kun kuitenkin kaupungilla tuli käveltyä paljon. Matkalle valitsen myös tarkkaan laukun, tuo Chanel on luottokaverini kaupunkilomilla, sillä siinä on kompaktisti tilaa, joten kaikki mitä kantaa mukana löytyy helposti pienistä lokeroista. En halua kaivella laukkua liikaa suurkaupungissa, lompakon, passin, puhelimen ja metrokortin on löydyttävä saman tien.

Vanhempani ovat joskus vuosia sitten käyneet Pariisissa, mutta siskolleni Suville tämä oli eka Pariisin visiitti. Koitinkin pikaisella aikataululla esitellä kaikki tärkeimmät tärpit. Yksi niistä on Pariisissa katukahvilassa istuskelu tottakai. Oltiin kuvienottohetkellä aikaisin liikkeellä ja Madeleinen aseman ympärillä oli vielä hyvin rauhallista.

Suvi halusi ehdottomasti nähdä Eiffel-tornin, joten se valikoitui perinteiseksi nähtävyyskohteeksi. Lauantain seikkailupäivänämme sattui olemaan jokin mielenosoitus, jonka takia kaikki keskeisimmät metroasemat nähtävyyksien kohdalla oli suljettu. Mutta päräytimme taksilla Eiffelille ja kävelimme siinä ympäristössä ihailemassa huikeaa monumenttia. Tänään ollaankin saatu lukea uutisista että toinen monumentti, Notre Dame, palaa raivokkaasti. Sitä ei tällä kertaa käyty livenä katsomassa, olisi kannattanut, koska nyt se on tuhoutunut pahasti. Mielenosoitusjärjestelyt vaikuttivat myös Tuileriesin puistokävelyymme, autoliikenne oli suljettu puiston ympäriltä ja saimme pällistellä aika erilaisessa fiiliksess kuin yleensä. Aurinko lämmitti ja oli ihana kävellä, auringossa viileä tuulikaan ei häirinnyt liikaa.

Hassua millaista oli parin vuoden jälkeen palata Pariisiin ihan erilaisissa tunnelmissa tällä kertaa mitä yleensä. Välillä kun napsin kuvia, tuli sellainen olo, että mä oon jo ottanut kaikki nämä kuvat niin moneen kertaan. Tietokoneen kovalevyasemalle on kymmenen vuoden säännöllisen Pariisin reissailun tuloksena kertynyt niin valtava määrä erilaisia kuvia sieltä. Vaikka en enää entisenlaisia Pariisin reissuja tule kokemaan, riittää kaupungissa aina ihasteltavaa ja fiilisteltävää, on se niin huikea paikka.

Meillä oli vähän aikaa sitten aivan ihana viikonloppuloma Helsingissä. Siitä taisi tulla joulukuun alun perinne, sillä oltiin myös viime vuonna samaan aikaan minilomalla Helsingissä. Tuollaiset pienet kaupunkipyrähdykset ihan täällä kotimaassa tekevät arjen lomassa tosi hyvää. Nyt oli ohjelmassa Shinedownin konsertti lauantai-iltana, mutta muuten pelkkää kaupunkihaahuilua. Joulukuun alku on tunnelmallista aikaa, joka paikassa on jouluvaloja ja jouluisia tuoksuja ja tunnelmia.

Tällä kertaa päätettiin satsata hotelliin pikkuisen enemmän. Olin ihaillut St. George-hotellia siellä käydessämme – yötä ei olla oltu, mutta vierailtiin aiemmin drinksuilla siellä. Oltiin kyllä tosi tyytyväisiä että valittiin tämä hotelli, sillä se oli niin ihana. Napattiin hiukan kuvia hotellihuoneesta, koska siellä oli niin monta ihasteltavaa asiaa.

Tykkään siitä miten voimakkaampia mausteisia värejä on yhdistelty keskenään ja täydennetty niillä savuisen utuista neutraalia taustaa. Tässä on hyvä esimerkki, että näyttävämmätkään värit eivät tee sisustuksesta räikeää, kun niitä on käytetty harkiten ja nyanssit sopivat yhteen. Vaalea tammi sopii pehmentämään yksivärisiä pintoja. Ja tietysti tuo hulppea villamatto luo tilaan kutsuvaa tunnelmaa.

Hotellin taidevalinnat ovat osuneet nappiin. Ihastelin tuota grafiikkatyötä, miten paljon aito taide antaa eloa kaikkeen. Työ on Ernst Mether-Borgströmin, joka on mielestäni yksi mielenkiitoisimmista taiteilijoista. Sillä tiedättehän viehtymykseni moderniin selkeään taiteeseen.

Huoneen kirjoituspöydällä oli pino inspiroivaa luettavaa. Kevyt tamminen pöytäryhmä oli tosi viehättävä. Valaisimen messinki raikastaa puista ryhmää.

Kaikista eniten ihailin hotellihuoneen kiintohyllystöä. Mietin, miksei tuollaisia suunnitella enempää koteihin. Varmasti seuraavaan kotiin suunnitellaan jotain vastaavaa. Tässä oli kätevät liukuovet, joiden taakse telkkari piiloutui. Vielä jos hyllystön maalaa seinän sävyyn, se uppoutuu ihanasti sisustukseen. Tässä on aika klassinen malli listoituksineen, mutta samaan tyyliin voisi suunnitella ihan moderninkin kiintokalusteen. Itse asiassa olen joskus suunnitteluasiakkailleni sellaisia piirtänyt. Ja myös hei, miksei tällaista systeemiä käyttäisi keittiössä. Oikein odotan että pääsen suunnittelemaan johonkin kohteeseen keittiöön tällaista kustomoitua ratkaisua.

Miten ihana ele vastaanotosta; piccolo toi ovellemme pienen rasian käsin tehtyä suklaata. Ennätimme kylläkin nauttia nuo herkut vasta kotona, mutta voi miten hyvää Chjocon suklaa oli.

Kylpyhuone oli tietysti ylellinen, olikohan laatoitus kalkkikiveä. Valkoiset kylpytakit ja tohvelit ovat tietty vakiovarusteena, sillä St. Georgessa on myös spa-osasto – harmi ettei ennätetty siitä nauttia. Ensi kerralla varmasti, sitten varataan enemmän aikaa pelkkään hotellissä oleiluun.

Oli ihan superihana viikonloppu ja nautittiin täysin siemauksin kaikesta. Hotelli maksettiin itse, mutta sain pienen pressialennuksen. Tämän jutun olen kirjoittanut ihan vapaaehtoisesti omasta halustani.

Palataan hetkeksi takaisin Kööpenhaminan matkaamme, lupasin palata reissun design-antiin erikseen, joten tässä keskityn pohdiskelemaan sisustusinspiraatioita tuolta matkalta. Olin niin odottanut pääseväni skandinaavisen designin maailmaan, paitsi putiikkien, myös ravintoloiden ja liikkeiden osalta.

Ensimmäinen sisustusliikevierailu oli Illums Bolighus. Sielllä meillä vierähti paljon aikaa, varmasti ainakin pari tuntia. Oli ihan mahtava päästä hypistelemään tuttujen valmistajien tuotteita. Tottakai mielessä oli myös ideoiden etsiminen omaan liikkeeseen, meillä kun myydään paljon samoja juttuja. Pakko sanoa että paikka oli vaikuttava ja tavaraa oli todella paljon. Mutta minulle tuli hiukan ahdistus jo jossain kohtaa – piti ihan pinnistellä että jaksoi käydä läpi koko myymälän. Tällainen tavaratalomainen kokonaisuus on varmasti paras kun etsii jotain tiettyä, mutta kun haluaa etsiä inspiraatiota ja visioita, ei minusta siihen intohimoon täällä ollut vastausta.

Tavaratalomaisissa esillepanoissa ei tule erityisesti kutsuvaa fiilistä. Lisäksi paikat tuppaavat olemaan enemmän tai vähemmän hujan hajan, mikä on ymmärrettävää kun ihmismassat kulkevat tutkimassa tavaroita, kukaan ei ennätä kulkea koko ajan perässä järkkäilemässä paikkoja.

Onneksi meitä molempia kiinnostaa yhtä paljon kierrellä tällaisia kohteita ja katsella juttuja, olisi meinaan aika kidustusta jos jompi kumpi ei innostuisi aiheesta. Sellaisessa kombossa suosittelen vähemmän kiinnostunutta käymään välikahvilla. Sillä todellinen sisustusintoilija ei väsymyksestään huolimatta malta lopettaa tutkimusmatkaa kesken.

Sisustustavaratalosta siirryimme Hay Houseen, joka sijaitsi ihan samoilla nurkilla. Kontrasti olikin suuri. Huokaisin ihastuksesta sisälle saavuttuamme. Kokonaisuus oli harmonian perikuva. Kaikki oli siistiä, kauniisti aseteltua, inspiraatiota oli joka puolella. Nekin Hayn tuotteet joihin kenties on tullut ähky, näyttivät täällä hurmaavilta. Tila oli kovasti kodinomainen. Täällä myös oli mahtava päästä katselemaan sellaisia Hayn tuotteita joita meillä ei ole ollut esillä myymälässä. Tuli monta hyvää ideaa omiin sisäänostoihin.

Tästä kontrastista innostuneena analysoinkin sitä mitä ehkä itse ja luultavasti aika moni muukin hakee sisustusliikkeistä tänä päivänä – nimittäin fiilistä ja visuaalista inspiraatiota. Harmi muuten että Hay Housesta ei ole kuin nuo pari kuvaa. Nimittäin ajattelimme mennä sinne uudelleen ajan kanssa, koska meillä meni ensivilkaisulla aika nauttimiseen, eikä kuvaamiseen. Mutta lopulta emme kuitenkaan sitten menneet sinne toista kertaa.

Toisena päivänä vierailimme Fritz Hansenin myymälässä. Heidän messuosastoitaan olen aina fiilistellyt – sillä kokonaisuudet on niin taiten rakennettu värejä, yksityiskohtia ja tunnelmaa myöten. Tämä liike oli aivan ihanan inspiroiva myöskin. Eri tyylinen kun Hay, joka oli kepeän raikas ja ehkä hitusen enemmän trendikäs ja yllättävä. Täällä taas fiilis oli ajaton, klassinen ja kotoisan lämmin.

Pehmeä ja harmoninen väriskaala, viherkasvit ja sinne tänne luodut ihanat asetelmat tekivät myymälästä niin kodikkaan. Tällaista tunnelmaa haluaisin Koodiinkin, mutta ehkä hitusen kepeämmällä otteella. Ollaankin tehty aivan mielettömän ihania sisäänostoja ja nyt odotellaa että saadaan kaikki syysuutuuden muutaman viikon päästä hyllyille.

Mutta tuossa kolmessa kohteessa olikin meidän sisustusliikevierailut. Kävimme tosin hotellin lähellä sijaitsevissa muutamissa keittiöliikkeissä, mutta emme oikein löytäneet enempää sisustuskauppoja meidän reittien varrelta. Se onkin vähän yllätys. Mutta nyt kommenttienne perusteella ymmärsin, että Köpis on levittäytynyt laajalle alueelle, joten sisustusintoilijan paratiisi tässä kaupungissa lienee jossain muualla kuin näillä perinteisillä keskustan alueilla. Niin että kertokaahan missä – osataan seuraavalla Kööpenhaminan matkalla taa vähän paremmin löytää niitä ihania paikkoja.

Vihdoin päästään kurkkaamaan meidän taannoisen Kööpenhaminan matkan tunnelmiin. Minä en ollut jostain syystä koskaan ennen käynyt Köpiksessä ja olinkin aivan innoissani matkasta. Odotin hirmuisen paljon tanskalaista tunnelmaa ja designbongauksia. Matka oli aivan ihana, eikä hurjan tuulinen sääkään pilannut kolmen päivän kaupunkikävelyitä. En edes uskalla laskea kuinka monta kilometriä käveltiin, sillä nimenomaan vietimme ajan kävelemällä paikkoja ristiin rastiin.

Mutta on pakko sanoa, että Köpis oli hitunen pettymys. En tiedä mistä johtuu, mutta minusta se oli rähjäisempi kun odotin. Ehkä rumempi ja karumpi, täynnä ketjuravintoloita. Odotin että istuskeltaisiin viehättävissä kahviloissa ja käytäisiin oluella mukavissa pubeissa, sellaisia ei meidän eteen kumpiakaan paljon osunut. Varmasti upeita ja jänniä ruokapaikkoja olisi ollut vaikka kuinka, mutta niitä ei jaksettu kaivella, koska tällä kertaa teemana ei ollut hyvin syöminen, vaan kaupunkifiilistelyt. Niinpä syömäpuolelta ei liiemmin ole hehkutettavaa.

Jos ihan aluksi mainitsee käytännön asioista, niin lentokentältä on superhelppo saapua keskustaan junalla. Matka on lyhyt ja rautatieasema sijaitsee hyvällä paikalla. Meidän hotelli oli ihan siinä nurkilla, alueella onkin paljon hotelleita. Nyt en edes muista hotellin nimeä, kun poikaystävä sen järkkäsi, menin vaan perässä, heh. Mutta ihan perus ok kiva hotelli, vaikka pakko sanoa, että tanskalainen siisteys ei ihan ole samaa tasoa kuin mihin täällä on tottunut. Vaikka hotellin sisustus oli tyylikäs ja hieno, oli siisteys aikas puutteellinen. Enkä tarkoita sitä että huoneita ei siivota joka päivä, se on vaan hyvä, että siivouksen saa pyydettäessä eikä sitä tehdä automaattisesti, nykyaikaa ja vastuullisuutta. Mutta että muuten kauniissa ympäristössä on nuhruista ja sellaista. Toinen puoli taas sitten tunnelma, sitä löytyi, elävät kynttilät paloivat joka paikassa ja palvelu oli mutkattoman ystävällistä.

Noh, sitten liikkuminen muuten kaupungissa olikin meistä helppoa, koska kävellen saattoi kulkea joka paikkaan, ainakin sinne missä me liikuimme. Emme käyttäneet metroa tai muita kulkuvälineitä ollenkaan. Oli aivan ihana kävellä rauhassa ympäriinsä ja tutustua erilaisiin maisemiin. Kurkittiin välillä viehättäville sisäpihoille, se olikin ehkä parhainta antia näillä kävelylenkeillä.

Keskustan aukiolla oli hyvä tunnelma, vaikka tosiaan ilma oli harmaa ja myrskyinen. Onneksi lämpötila oli suht korkea, niin ei tullut tuulesta jäätävää oloa. Monet liikkeet olivat keskittyneet tietysti samalle alueelle ja jonkin verran käytiin kaupoissa, lähinnä sisustusliikkeissä. Niitä odotin löytäväni enemmänkin. Teen vielä näistä sisustusliikkeistä erillisen postauksen, koska muuten tähän tulisi aivan liikaa kuvia. Nytkin oli vaikea valita mitä laittaa, koska poikaystävä oli ahkera kameran kanssa ja tunnelmia tuli taltioitua tosi paljon – kiitos hänelle siis näistä kuvista.

Se on totta, että polkupyöräilijöitä oli paljon, siis todella paljon. Liikenteessä sai varoa enemmän pyöräilijöitä kuin autoilijoita. Mutta pyörä onkin tuollaisessa kaupungissa vaivatkon kulkuväline, kun matkat eivät tuntuneet olevan kovin pitkiä. Tämän takia myös autoja ei ollut ruuhkiksi asti, vaan maltillisesti. Plussaa aina suurissa kaupungeissa.

Kööpenhamina oli arkkitehtuuriltaan kaksijakoinen, kuten tietysti kaikki suuret kaupungit. Löytyi vanhoja hurmaavia rakennuksia, mutta toisaalta uutta ja mielenkiintoista arkkitehtuuria. Tunnelmallisia ravintoloita oli paljon, niiden ikkunoista oli kiva kurkkia sisustuksia. Rakastin myös vanoja rakennuksia peittäviä villiviinejä, kyllä vihreä tuo tunnelmaa. Muuten ihmettelin aika niukkoja puistoja ja viheralueita, me ei ainakaan bongattu paljon vihreää kaupunkimaisemasta.

Tuli ehkä itsellekin vähän pyöräkuume, taisin vahingossa sovitella jonkun pyörääkin itselleni. Muuten tosi harva käytti kypärää pyöräillessään. Oli hauska katsoa miten toimistoasuiset tyypit polkivat lujaa vauhtia perinteisen tyylisillä tai moderneilla polkupyörillä.

Kahvittelukulttuuria ei hirmusti bongailtu eikä tosiaan olutkulttuuriakaan. Enemmänkin ruokapaikkoja. Mutta parhaalla ostoskatupaikalla oli esimerkiksi ravintola jonka ruokalistalta löytyi sushia ja pitsaa – sellainen yhtälö joka sai meidät kääntymään pois. Kahviteltiin kerran Illums-tavaratalon yläkerroksessa, jossa on huikean kivan näköinen ravintolamaailma. Mutta sielläkin oli aika nuhruista, tunnelma jälleen tosin pelastui elävillä kynttilöillä – hyggeily kieltämättä näkyi Köpiksessä.

“Oletuspaikka” eli nuo ihanat värikkäät rakennukset joiden edessä oli ravintoloita. Noita taloja olen katsellut aina Köpiksen kuvista, nytpä näin mestan livenä.

Tavallaan tunnelma oli samanlaista kuin siellä Ebeltoftin matkallakin, mutta jos siellä huokailin kauneuden perään ts. vaivattoman kauneuden perään, niin suurkaupungin kovuus jotenkin kuitenkin teki täällä ilmeestä ankeamman. Mitä te muut Köpiksessä käyneet olette mieltä? Ja onko jotain paikkoja jotka selvästi missattiin, missä olisi ollut jotain superihanaa. Varmasti mennään uudelleen jossain vaiheessa niin sitten voisi katsastaa erilaisia asioita ja paikkoja.

Käveltiin “vastarannalle” missä oli enemmän uusia rakennuksia. Ja piipahdettiin Christianiassakin, siellä olikin omanlaisensa markkinatunnelma – jos tiedätte mitä tarkoitan. Boheemilla alueella kyllä meille riitti pikainen kävelykierros, mutta olihan sekin kiva nähdä. Syötiin myös yhtenä päivänä siinä pyöräilysillan kupeessa olevassa ravintolakonttirakennelmassa. Kiva konsepti, siitä ei tainnut tulla yhtään kuvaa kameraan kuitenkaan.

Moderneissa rakennuksissa oli käytetty mielenkiintoisia materiaaleja. Ja vesiaiheita näkyi aika paljon. Ne istutusalueet joita oli, olivat aika rentoja ja vähän rehevöityneitä. Tanskalaiset eivät vissiin ole mitenkään säntillisten puutarhojen ystäviä. Vai miten, tietääkö joku paremmin?

Harmaalla säällä tuli kyllä aika kauniita kuvia. Valo oli tasaisen pehmeä ja hämyinen. Suurissa kaupungeissa on niin antoisaa kierrellä ja kävellä, kun vastaan voi tulla mitä tahansa. Tietysti on myös kiinnostavaa kun molemmat tykkäävät bongailla materiaaleja, värejä, tunnelmia ja arkkitehtuuria.

Taas on tutustuttu yhteen uuteen kaupunkiin. Mielelläni kuulen siis teiltä lisää vinkkejä Köpikseen, sinne on niin kätevä lentää kun matka on lyhyt. Seuraavaksi tosin tekee mieli valita joku muu paikka. Pariisissa on tullut käytyä paljon, Lontoossa olin juuri, mikäköhän on seuraava valinta.

Ihanaa viikonloppua!

Nyt päästään kurkkaamaan meidän viimeviikkoisiin aurinkolomatunnelmiin. Tiedettiin jo aikoja sitten, että lomamme ajoittuu syyskuulle ja että haluamme sitten viikon totaalisen rentoutumisloman. Sellaisen jossa ei tarvitse miettiä mitään muuta kuin seuraavaa ruoka-aikaa tai kävelylenkkiä. Päiviä jolloin on hyvä idea laskea oransseja kiviä valkoisten joukosta tai tuijottaa merta kiintopisteenä horisontti. Vetkuteltiin pitkään kuitenkin matkan varaamista, kumpikaan meistä ei rakasta erityisemmin matkasivujen selailua. Kun matkan ajankohtaan oli parisen viikkoa jäljellä, ei auttanut muuta kuin liimata peppu koneen eteen tuolille ja istua siinä niin kauan että sopiva kohde löytyy.

Vaihtoehtoja oli lähinnä Kreikka, Espanja tai Kroatia – tähän saakka oltiin jo saatu rajaus tehtyä. Haluttiin mieluiten all inclusive, koska silloin ei tarvitse etsiä sopivaa ruokapaikkaa tai miettiä mihin istahtaa drinkille. Sellaiset seikkailulomat ovat ihania, mutta tällä kertaa kiinnosti helppous. Kohteelta toivottiin myös ihania maisemia, lämpöä ja kohtuullista wau-factoria. Hirveän kauaa ei onneksi kestänyt selailussa kun Kroatiasta löytyi ihastuttavan näköinen hotelli, jonka ympäristö näytti kauniilta. Niinpä klikattiin itsellemme matka Tuilta – Sensimar Adriatic Beach by Karisma oli kohteemme.

Lentokone laskeutui Splitiin, josta oli noin kahden tunnin bussimatka itse kohteeseemme. Saavuimme perille myöhään illalla ja olikin tosi jännittävää saapua pimeällä paikalle. Meidän huone oli pienessä rakennuksessa rinteessä ja huoneesta oli suora näkymä merelle. Tajusin juuri, ettei mulla ole yhtään kuvaa huoneesta! Tein sieltä insta storyn kun saavuimme ja siinä kaikki. Oli siis ihan kunnon lomamoodi heti alusta saakka. Noh, huoneen sänky oli sijoitettu niin, että sen edessä oli lattiaan saakka oleva lasiseinä parvekkeelle, jossa oli lasikaide ja näkymä merelle. Eipä sitä muuta paljon kaipaakkaan tuollaisessa paikassa. Oikein kiva huone kaikenkaikkiaan ja nätisti sisustettu. Mutta on sentään jokunen parvekkeelta kuvattu näkymä muistona.

Lähdimme sitten aamulla tutkailemaan paikkoja, tai sitten aamupalan jälkeen. Hotelli sijaitsi muutamien kilometrien päässä pienestä kylästä, vieressä oli ainoastaan muutamia muita rakennuksia ja ehkä yksi kauppa ja muutama ravintola. Rantaviiva oli kaunis ja monimuotoinen. Näkymät aivan huikean kauniit, toisella puolella korkeat vuoret ja toisella puolella meri ja vastarannalta pilkottavat vuorimaisemat. Merivesi oli kristallin kirkasta ja niin puhtaan näköistä. Säätilat muuten olivat aivan täydelliset, lämpöasteita oli koko matkan ajan noin 26-27 astetta, eli lämmin muttei liian hiostava.

Sympaattisia ja hitusen rähjäisiäkin maisemia tuli joka päivä ihasteltua kävelylenkeillä. Kamera oli mukana yhtenä päivänä. Muuten säilytimme sekä kameraa että puhelimia hotellihuoneen tallelokerossa. Tekee kyllä niin hyvää etääntyä hetkeksi kaikista laitteista ja maailman normeista ärsykkeistä. Vaikka tokihan huoneessa ollessamme makoiltiinkin sängyllä ja selailtiin instaa ja viestiteltiin kavereille lomakuulumisia.

Minulle tämä rantaloma oli todella erikoinen kokemus. Olen viimeksi ollut puhtaalla aurinkolomalla todella kauan sitten, yli kymmenen vuotta siitä on aikaa. Tällaisessa all inclusive -paikassa en ole ikinä ennen ollut. Olin aina ajatellut ettei minusta ole makaamaan auringossa päivätolkulla ja kulkemaan bikineissä ympäriinsä. Hah, todistettu vääräksi, sillä ensimmäisenä päivänä jo huomasin olevani kävelylenkillä pelkissä bikineissä. Kummasti se aurinko pehmentää aivot, ei vaan kun huomaa että sitä varten tällä lomalla ollaan, että otetaan aurinkoa ja kaikki muutkin ovat rantavetimissä. En ole myöskään hyvä uimaan, tai tykännyt muutenkaan paljon olla vedessä. Sekin muuttui paljon loman aikana. Nautin sekä meressä, että altaassa polskuttelusta ja jopa sukelsin!

 

Täytyy sanoa että all inclusive oli aika kiva myös uima-altaalla ja rannalla oleskellessa. Oli ihana käydä hakemassa kylmiä juotavia ja pieniä välipaloja aina kun siltä tuntui. Syömiset olivatkin yksi hämmentävä juttu tässä konseptissa. Ymmärsin kyllä että ruokaa on varmasti paljon, mutta sitä oli todella paljon! Taisimme käydä viikon aikana lounaalla vain pari kertaa. Aamiainen, lounas ja illallinen olivat buffet-tyyppisiä ja tarjolla oli kaikilla kierroksilla niin paljon erilaisia vaihtoehtoja että minulla meinasi tulla jo ähky ajatuksestakin. Tietysti syömisjutut ovat tärkeä osa ihanaa ja ylellistä lomaa, mutta juteltiinkin että vastuullisuuden kannalta oli vähän överiä. Pitääkö kaikkea olla niin hirveästi. Jos kuitenkin lähtee tällaiselle lomalle silloin tällöin niin mikäs siinä, saa ainakin nauttia ruoasta ja juomasta.

Muuten hotellissa oli oikein mukavanoloinen henki. Oli aika kiva kun ihmiset oikeasti hiukan pukeutuivat illalliselle. Oli itsekin ihana laittautua kuuman päivän jälkeen nätiksi.

Paitsi, että otettiin aurinkoa, heiteltiin frisbeetä ja pelailtiin pingistä ja ilmakiekkoakin. Sitten tietty käveltiin rantaa edes takaisin ja käytiin myös vuorella vähän tutkimassa kävelyreittejä. Ja arvatkaas mitä, tein myös jotain aika huikeaa (ainakin omasta mielestäni). Katsokaas..

Me käytiin paraseilaamassa (hieno suomennos). Eli siis kävimme liitelemässä tuolla taivaalla tuommoisen veneen vetämän varjon perässä. Siellä oli aika ihanaa eikä pelottanut oikeastaan ollenkaan. Varjo nousee ilmaan veneen kannelta ja sinne myös laskeudutaan, eli veteen ei joudu missään vaiheessa. Tällaiset kokemukset on ihan huikeita, etenkin tämmöiselle arkajalalle. Tässä samassa muuten mainitsen, että olen joskus kirjoittanut lentopelostani, no sitä ei paljon enää ole, tai ei ollenkaan. Mutta toki jos tulisi joku kova höykkyytys, niin kyllä sitteen panikoisin, mutta normaalit lennot eivät minua pelota enää ollenkaan. On kyllä jännä miten erilaisista peloista pääsee yhtäkkiä eroon kuin itsestään. Mutta takaisin matkaan…

Ihailin paljon tuota kasvillisuutta. Joka puolella oli viikunapuita, oliivipuita, laventelia ja muita hurmaavia kasveja. Ranta koostui pienistä kivistä, jotka olivat hioutuneet pyöreiksi. Ah, miten viehättävä paikka. Hotellin puutarhasta pidettiin tosi hyvää huolta, puutarhurit olivat siellä töissä joka päivä kastellen ja trimmaten.

Kaikenkaikkiaan ihanan tunnelmallinen paikka ja aivan ihana ihana loma! Viikko on minusta juuri sopivan mittainen aika tällaiseen lepoon, tarpeeksi pitkä, jotta ennättää totaalisesti rentoutua, mutta ei niin pitkä että aika ennättäisi käydä pitkäksi. Ja vielä yksi rahallinen huomio – minulla ei olisi mennyt yhtään rahaa koko viikon aikana, ellen olisi ostanut hotellin myymälästä uimatossuja, rantahattua ja huivia. Ja mitä viikon rantalomapakkaamiseen tulee – olimme molemmat pelkällä käsimatkatavaralaukulla ja hyvin pärjättiin. Onneksi olen saanut opetusta järkevään tavaran mukaan ottamiseen, mietin miksi sitä onkin joskus tullut kannettua liikaa tavaraa mukana.

Sen kummemmin emme Kroatiaan tällä kertaa tutustuneet. Se on sitten erilainen matka jolla seikkaillaan ja tutkitaan paikkoja. Meilläpä sellainen häämöttää jo ensi viikolla, rantaloman vastapainoksi lähdemme kaupunkilomalle, suuntana Kööpenhamina ja kolme ihanaa päivää siellä! On aika hyvä idea pilkkoa loma kahteen totaalisesti erilaiseen versioon.

Oletteko te olleet tällaisilla aurinkolepolomilla paljon ja mitä paikkoja suosittelette?