Category

muoti

Category
Marimekko Ruoikko Pieni Pioni -mekko

Nyt on kuulkaas hauska haaste – ensimmäistä kertaa annoin ”blogisanan” miehelle ja hän vastaili kysymyksiin, jotka koskevat minua. Vähän jännitti, mitä hän kirjoittaa, mutta pakko sanoa että hyvin meni ja onpas hän ihana.

Alun perin törmäsin tähän haasteeseen facebookissa – kiitos Pialle. Mutta koska tämä oli hauska, niin päätin jakaa vastaukset täällä blogissa.

Mutta päästetäänpäs mies ääneen!

1. Jos katson telkkaria, mikä siellä todennäköisimmin pyörii?
– Kotoisa

2. Jos mennään yhdessä ravintolaan, mitä todennäköisesti tilaan?
– Risotto

3. Mikä on inhokkiruokani?
– Mikä se on?

4. Mitä voisin syödä päivittäin kyllästymättä?
– Korvapuusti

5. Millaista musiikkia kuuntelen?
– Grunge/Post Grunge/Rock

6. Millaisista elokuvista pidän?
– Kaikki on tylsiä

7. Mitä pelkään?
– Sairauksia

8. Mitä kotitöitä en osaa?
– Pitkäjänteisyyttä vaativia

9. Mitä osaan erityisen hyvin?
– Kokata, sisustaa, valokuvata, suunnitella

10. Mihin työhön et missään nimessä laittaisi minua?
– Tarkkuutta vaativiin paperitöihin


11. Jos voittaisin lotossa, mitä tekisin rahoilla?
– Rakentaisin talon

12. Mikä väri kuvastaa persoonaani?
– Hiekka

13. Mikä minua ärsyttää eniten muissa ihmisissä?
– Saamattomuus

14. Minkä asian äärellä voisin viettää aikaa tuntikausia?
– Kodin suunnittelu ja some

15. Mikä saa minut vihastumaan?
– Ilkeät ihmiset


16. Entäs mikä tekee minut iloiseksi?
– Perhe, onnistumiset, koirat

17. Mikä on paras luonteenpiirteeni?
– Välittäminen

18. Entäpä huonoin?
– Hätäinen 😂

19. Mitä kolmea asiaa kannan aina mukanani?
– Puhelin, lompakko ja meikkipussi

20. Paras yhteinen muisto?
– Kun tapasimme

Marimekko Aavikko Pioni -takki

 

Meinasin että kirjoitan vastausten yhteyteen oman näkemykseni aiheeseen, mutta mitäpä tässä ”selittelemään” tällaisena hän minut näkee.

Postauksen kuvat on otettu minun taannoista Marimekon Instagram-kampanjaani varten. Koska nämä ovat ihania kuvia ja erityisesti koska asut ovat hurmaavia, halusin jakaa kuvamateriaalin myös täällä blogin puolella. Marimekon vaatteet ovat minulla tässä kuvauslainassa. Mutta ah, miten ihania ja juuri nyt kovin piristäviä ne ovatkaan.

Pääset ihastelemaan Marimekon kevään uutuuksia paremmin tästä linkistä. Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö. Tällaisina haasteellisina aikoina mielelläni tuen minulle rakkaiden yritysten toimintaa. Nyt on kuulkaas se aika, kun shoppailu on suotavaa jos siihen on mahdollisuus!

Välillä muistan, että minulta on toivottu asukuvia kaiken kotoilun keskelläkin. Yritän tsempata, että pukeutuisin välillä muuhun kuin lempparitrikoisiin ja nuhjuiseen villapaitaan. Pysyttelen tiiviisti kotosalla ja yritän tehdä parhaani tässä tilanteessa. Kaupassa on pakko piipahtaa välillä, eilen kävin hakemassa eläinkaupasta koirille suuren ruokasäkin. Oli hassua autoilla kauppakeskuksen liepeillä ja keskustan läpi, itse asiassa maailma ja meno näytti melkein normaalilta.

Rupesinkin illalla miettimään että onko olemassa jokin somekupla, jonka sisällä kaikki pysyttelevät kotona ja huolehtivat vastuullisista toimista. Että sen pienen oman sosiaalisen kuplan ulkopuolella jotkut elävät kuten ennenkin. Toivottavasti näin ei ole. Asiaa vaan pahentaa uutiset, joissa kerrotaan miten ihmiset lähtevät edellen viettämään lomaa laskettelurinteisiin. Tai seuraajien lähettämät viestit, joissa kerrotaan ystäväperheiden etä/koulutyön siirtämisestä lomakeskukseen – kun kerrankin on mahdollisuus. Tai bussilastista eläkeläisiä, jotka pysähtyvät huoltsikalle välipalalle matkalla pohjoiseen. Juu, tämä tapahtui juuri näinä päivinä. Silti täytyy tässä yrittää olla moralisoimatta ja tuomitsematta toisia, suvaitsevaisuuttakin täytyy harjoittaa. Mutta silti muistuttaa noudattamaan valtiovallan ohjeita, jotka on laadittu kaikkien meidän hyväksi.

Uutisointeja tulee varmasti jokaisen luettua, mutta kannattaa suodattaa lukemaansa ja myös erilaisia somejakoja. Varminta on luottaa valtiovallan julkaisemiin informaatioihin, esimerkiksi THL:n ja Valtioneuvoston sivuihin.

Minun ei pitänyt edes jakaa täällä enää korona-asiaa, vaan keskittyä normaaliin sisältöön. Mutta tämä kosketaa nyt niin kovasti, että näppäimistölle lentää tekstiä intuitiolla. Tässä tilanteessa olen toki kiitollinen omasta tilanteesta, viihdyn kotona ja mikä täällä olisi viihtyessä, tilava talo, piha ja metsä kaikki heti tässä. Huolta herättää ainoastaan miehen työssäkäynti, toivon turvaa hänelle ja muille, jotka eivät voi etänä tehdä työtänsä. Sen vuoksi toivoisin heiltä jotka voivat auttaa tilannetta toimimalla vastuullisesti myös auttamaan kotoa käsin. Ja kun on asioitava jossain, noudattamaan ohjeita. Kurja kuulla, miten ihmiset edelleen yskivät käteen ja hierovat kasvojaan julkisilla paikoilla. Tai tervehtivät tuttuja ja jäävät heidän kanssa lähietäisyydelle vaihtamaan kuulumisia. Kyllä, näitä tapauksia katselin eilisellä pakollisella kauppareissulla. Huoh.

neuletakki &Other Stories, farkut Toteme, t-paita HM

Kaiken keskellä olen myös hyvin iloinen positiivisuudesta ja ihmisten lähentymisestä. Moni on yksin kotona ja vaikeita tilanteita on paljon. Muistetaan me kenellä asiat on hyvin, myös vaikeassa asemassa olevia, autetaan miten voidaan. Ollaan edes läsnä vaikka somen kautta. Nyt lähennytään enemmän kuin koskaan, sen olen itsekin kokenut. Niin monia ihania viestejä ja keskusteluita on ollut ihan tuntemattomien kanssa.

Mietin että voisin alkaa tehdä Siivousconerin lisäksi Instagramiin kotiaiheista sisältöä. Testasin eilen huvikseni Instagram Liveä ja se oli tosi kivaa. Mietin että jos tekisin säännöllisen livelähetyksen, missä juteltaisiin sisustamisesta ja kodinhoidosta – miltä kuulostaisi.

Opetellaan uusia rutiineja ja uudenlaista elämää. Toivotaan että selviämme mahdollisimman helpolla tästä tilanteesta, siltikin se tulee olemaan vaikea. Mutta muistetaan myös se vanha ajatus; ei ne vastoinkäymiset, vaan miten niihin suhtautuu. Tässä on itselläkin opettelemista – paniikki iskee välillä ja iso huoli kaikesta. Mutta nyt täytyy oppia nauttimaan uudenlaisista asioista ja tilanteista, kyllä me hallitaan tämä, ihan varmasti!

Hei ihanaa maanantaita, tajusin juuri, että mun perinteinen maanantain asupostauskonsepti on ollut vähän huonossa tahdissa. Kyllä se vaan on niin, että tuommoiset joulun ja talven juhlakaudet lomineen sekoittaa ihmisen työmoodin pahasti. Nämä kuvat napsaistiin viime viikolla, kun käytiin kaupungilla asioilla. Meille osuu usein arkipäiville yhteisiä vapaapäiviä ja silloin hoidetaan kotiasioita ja kaupunkiasioita yhdessä.

Pakko mainita tuosta kahvimukista – en ikinäkoskaan osta take away -kahvia, mutta tuona päivänä aamukahvit jäivät vajaaksi, niin ostettiin autoon lisäkahvit. Ja otin mukin tahallani kuviin rekvisiitaksi, koska muistatteko vanhoja blogiaikoja; asukuvien trendikkäin asuste oli pahvinen kahvimuki.

Pidän eniten siitä, että minulla on vähemmän omannäköisiä ihania vaatteita, jotka ovat järjestyksessä ja hallinnassa

Saappaat ja farkut on ehkä talven itselleni kiinnostavin kombo. Etsin pitkään hillitympiä saappaita, mutta kaikissa oli liian pitkät ja massiiviset varret tai korkeat korot, niin päädyin lopulta bootseihin. Pakko sanoa, että olen ollut niihin tosi tyytyväinen, etenkin hameiden kanssa ovat olleet ihan älyttömän hyvät. Usein kun lähtee vaikka illalla ulos, miettii mitkä kengät laittaisi, niin nämä on olleet loistavat. Tykkään kyllä tosi paljon myös tällaisesta arkisemmasta yhdistelmästä. Kapeat, ei ihan pillit farkut ja saappaat on moderni yhdistelmä.

Uuden takin löysin taannoiselta Helsingin matkalta. Se oli täysin heräteostos alerekistä. En vaan voinut jättää sitä ostamatta, mutta tiedän jo nyt, että tuolle tulee olemaan paljon käyttöä ja pitkään. Ihanan vyölaukun puolestaan sain tosiaan palkinnoksi Asenteen juhlissa, palkinnon lahjoitti Marimekko. Emmaretta laukkua olin katsellut jo muutenkin, niin olin erittäin iloinen tästä valinnasta. Tykkään napata pienen laukun kaunpunkimenoihin, jolloin ei tarvitse kantaa mukana kuin puhelin, lompakko ja huulipuna. Tätä voi käyttää näpsäkästi myös olalla tai harteiden yli, kun laittaa hihnan pitkään asentoon. Muutenhan laukku on vyölaukkumalli.

Tästä on tulossa kiire viikko töiden puolesta, teen vielä etukäteen vähän töitä varastoon, sillä meidän on tarkoitus lähteä viikonloppuna Kokkolaan ja tulla takaisin vasta ensi viikon tiistaina. Ihana nähdä pitkästä aikaa perhettä. Niinpä minulla on ensi viikolle ajoitettuja hommia myös tämän viikon työpäiville. Mutta on mukava kun voi itse ajoittaa tekemisiä.

Muuten jos vaatejutuista vielä mainitse sanasen; olen tosiaan siivonnut viime aikoina entisestään vaatekaappiani. Ja voi että miten iloinen olen siitä väljyydestä mitä siellä on nyt. En voi ollenkaan ymmärtää miten joskus omistin kokonaisen huoneen vaatteille. Muistatteko meidän vierashuone oli aikanaan mun ”pukeutumishuone”. Olin haaveillut vuosikausia omasta pukeutumishuoneesta, mutta kun sellainen oli, niin huomasin, että en kuitenkaan jaksa pyöritellä niiden vaatteiden kanssa alituiseen. Pidän eniten siitä, että minulla on vähemmän omannäköisiä ihania vaatteita, jotka ovat järjestyksessä ja hallinnassa. Niinpä olen ottanut tavaksi karsia valikoimaa usein ja myös toki harkita sitä uusien hankkimistakin. Eniten minun tulee osteltua uutta alennusmyyntiaikaan tai juuri sesongin vaihtuessa.

Minkälaisia vaatejuttuja te muuten toivoisitte mun kanaviin? Olen huomannut, että Storyjen peilin kautta kuvatut asuinspot on tosi tykättyjä, niitä pyrin laittamaan enemmän. Mutta entä muuten, onko teillä jotakin erityistoiveita.

Ihanaa viikkoa!

”kaupallinen yhteistyö Odd Molly – artikkelissa on saatuja tuotteita”

Viimeaikoina sydämeni on täyttynyt erittäin suuresta ilosta ja onnesta. Olen nimittäin sellainen tyyppi, että tykkään paneutua niihin asioihin mitä teen ja annan mukaan koko sydämeni. Kun saan takaisin sydämellisyyttä isolla kädellä niin häkellyn. Tiedättekin että nykyään päätyöni on some. Jossain vaiheessa ajattelin, että teen rinnalla jotakin muutakin, mutta sitten tein päätöksen että panostan siihen mistä eniten tykkään ja annan sille sydämeni, niin katsotaan mitä tapahtuu.

Tällä hetkellä ainakin tuntuu ihanalta ja oikealta. Onneksi uskalsin jättää muut asiat sivuun ja keskittyä tähän. Suurin panostus itselläni on ollut Instagramin opettelu. Kyllä opettelu, vaikka olen sillä monen monta vuotta ollutkin. Olin aina pitänyt tätä blogia pääkanavanani ja muita sitten vain siinä sivussa. Mutta koska haluan kehittyä ja olla siellä missä tapahtuu, täytyi minun tutustua tähän asiaan uudelleen.

en ole ollut näin innoissani somesta sitten blogin alkuaikojen

Voin sanoa, että ei ihan helppo nakki, mutta kovin luonteva. Viime syksystä saakka olen näpytellyt kännykkää ahkerasti ja oppinut valtavan paljon, niin somesta kuin itsestänikin. Sanoin juuri siskolleni Suville, että en ole ollut näin innoissani somesta sitten blogin alkuaikojen. Nyt on taas samanlainen into ja innostus päällä. Tajusin että somettaminen on ennenkaikkea vuorovaikutusta – siihen sosiaalinen media pitkälti perustuu. Siihen nojaavat myös algoritmit ja muut vähän ärsyttävätkin sivuasiat.

Jos muistellaan millaista oli blogien alkuaikoina, silloin kommentoitiin ja verkostoiduttiin. Ihan sitä samaa on Instagram nykyään. Se innostaa kun saa ympärilleen samoista asioista innostuneita tyyppejä, joiden kanssa vaihtaa ajatuksia ja näkemyksiä.

Jossain vaiheessa kuvittelin, että Instagram on sitä että postataan nätti kuva ja odotetaan että mahdollisimman moni tykkää siitä. Ehkä se on joskus ollutkin sitä, mutta koska kehitys ja algoritmit, ei tili kehity ilman että on itse aktiivinen. Se on sitten toinen tarina että pitääkö tilin keittyä tai haluaako että se kehittyy. Itse olen niin kunnianhimoinen, että haluan oppia lisää asioista mitä teen ja tehdä työni mahdollisimman hyvin.

Mutta hitsit miten kivaa on ollut tutustua niin moneen tyyppiin virtuaalisesti ruudun takana. Toisten kanssa hymyin ja muutamin sanoin, toisten kanssa mielenkiintoisten keskusteluiden kera.

Eilen koitti minun Instagramissa maaginen hetki jota olin odottanut, sain 10 000 seuraajaa täyteen ja sen myötä Storyihini linkitystoiminnon. Se on ollut asia jota erityisesti olen odottanut, sillä kun juttelen paljon videolla, on ollut turhauttavaa, kun ei ole voinut linkittää asioita. Nyt voin.

Mutta tiedättekö mikä muukin oli merkittävää tuossa, tai vielä merkittävämpää. Se kannustus ja palaute ja myötäeläminen! Siitä tuli taas mieleen se minkä takia haluan viettää aikaani ja tehdä työtäni somen parissa. Sain hurjan paljon tsemppijakoja toisten Storyissa ja todella paljon ihania onnitteluita rajan rikkomisesta yksityisviestein. Tuntui niin ihanalta, että moni on seurannut tilannetta ja iloitsee mukana.

 

Tästä on hyvä jatkaa hommia. Kehittyä ja pitää intoa yllä. Blogikin pysyy mukana tottakai, en osaisi tästä luopua, mutta olen hyvin iloinen, että Instagram linkittyy blogiin entistä paremmin. Teitä on siellä vielä monia, jotka ette varmasti edes käytä Instagramia. Suosittelen testaamaan, se on oikein mukava paikka.

Vuorovaikutus on niin ilostuttava asia puolin ja toisin. Olen äärimmäisen iloinen jokaisesta minulle lähetetystä viestistä, oli se sitten reaktio tai kysymys. Vastaan aina kaikille ja koitan auttaa teitä parhaani mukaan. Kiitos kun olette messissä <3

Neule ja hame Odd Molly *saatu / bootsit Vagabond

 

Sanonpa vielä sanasen tuosta kuvien ihanasta asusta. Sain valita Odd Mollylta itselleni asun ja en voinut vastustaa tuota ihanaa henkäyksen pehmoista neuletta. Olen tykännyt todella paljon punaisesta Odd Mollyn mekostani ja tämä hame on samaa ihanasti laskeutuvaa viskoosia, joten odotan tällekin paljon käyttöä. Bootseja tykkään käyttää erityisen paljon hameen kanssa näin viileämmillä ilmoilla, tarkenee vaikka ohuissa sukkahousuissakin.

Kiitos kun ootte siellä!

Jos pöydällä on ranskalaisia tulppaaneita, on se erittäin pätevä syy tarttua kameraan – eikö. Kevään kukkasesonki kutkuttaa jo kovasti, maljakossa on ollut syreeneitä (jotka kestivät pari viikkoa), nyt tulppaaneita kaikissa ihanissa muodoissaan löytyy runsaasti ja olenpa ihastellut mimosaakin kukkakaupan vitriinissä. Omista tulppaanilemppareista kärkipaikalle kohoaa kuitenkin hennot pitkävartiset ranskalaiset tulppaanit. Ne näyttävät mielestäni todella kivoilta kapeasuisessa maljakossa, jollaisia itseltä ei montaa löydy. Parhain vaihtoehto omassa maljakkokokoelmassa on tuo vanha kirppikseltä vuosia sitten ostettu maljakko. Asetelmaa keventää ihana Oiva Toikan lasilintu ja alustaksi laitoin graniittipalasen.

Luin juuri jostain somesta, että ärsyttää bloggaajien kukkakimppukuvat – pitäisi olla koko huonetilan kokoisia näkymiä eikä tällaisia yksityiskohtia. Kieltämättä, onhan se mukavaa nähdä laajempia näkymiä, mutta ei niitä joka kerta ole tarjolla ja mieluusti kirjoittaa kodin pienistä yksityiskohdistakin. Tai sitten kuvittaa muut höpötykset yksityiskohtakuvilla. Onko muuten teistä blogiteksti osa postausta, vai haluatteko keskittyä lähinnä katsomaan kuvia – olisi kiva tietää.

No mutta, tämän jutut tarkoituksena ei ole vain esitellä ihania tulppaaneita, vaan myös vilauttaa joitakin Lontoon ostoksiani. Matkalla ei ollut mitään tarkoitusta shoppailla yhtään mitään, enkä yleensäkään halua käyttää matkojani mitenkään päämäärätietoisesti kaupoissa kiertelyyn. Olen kuitenkin aina sellainen, että ostan silloin jotakin jos eteen sattuu sopivaa. Minusta huutavaan tarpeeseen ostaminen on aina jotenkin ahdistavaa. Niinpä tein muutaman ei harkitun ostoksen, joihin olen oikein tyytyväinen.

Arketista ostin tuon pienen pilkkukuvioisen maljakon. Se on pieni kiva lisä sisustusasetelmiin ja muisto tuosta matkasta. Hauskaa kun juttelin siskoni Suvin kanssa, hän oli ostanut ihan samanlaisen maljakon itselleen muistoksi äskeiseltä Tukholman reissulta – selvästi ollaan siskoksia.

Lentokentältä ostin myös pari lehteä, sillä nämä olivat hurjan paljon edullisempia siellä kun täällä kotimaassa.  Nykyään ostan harvoin paperilehtiä, niin niiden selaaminen on tervetullutta vaihtelua somen sijaan. On ihan eri hengähtää hetki lehden parissa, kun pyörittää puhelimen kuvavirtaa. Lisäksi pidän tietysti lehdistä myös sisustuksen tunnelman luojina – nämä tuo sitä kaivattua rentoutta kotinäkymiin.

Löysin myös pari vastustamantonta vaatetta Arketista. Minulle nahkahousut on yksi vaatekaapin klassikoista ja olen reilut pari vuotta sitten onnistunut saamaan rakkaista mustista nahkahousuista käyttökelvottomat, sillä ne repesivät takamuksesta, ei sauman kohdalta vaan keskeltä. Pehmeä nahka ei kestä ikuisuuksia. Sitäpaitsi tuo repeäminen naurattaa – haluatteko kuulla – kerron. Oltiin sinä iltana ”alettu oleen varsinaisesti yhdessä” ja Hän nosti mut ilmaan ja halasi, niin housut repesi. En tiedä pitäisikö ne vanhat nahkahousut säilyttää muistona tuosta halauksesta.

No mutta, löysin Arketista pitkään etsityt uudet aitoa nahkaa olevat housut ja ostin ne. Esittelen nahkikset tarkemmin sitten asukuvassa. Housujen kanssa kokeilin tuota kuvassa näkyvää ihanaa neuletta ja en malttanut ensin ostaa sitä, mutta se jäi vaivaamaan niin paljon, että seuraavana päivänä menin takaisin kauppaan ostamaan senkin.

Neuleiden suhteen olen heikko, mutta tiedätte että niitä oikeasti käytän paljon, joten joskus niitä voi ostaa ilman huutavaa tarvettakin. Etenkin kun olen juuri siivonnut taas kaapistani monta ihanaa ja käyttökelpoista neuletta eteenpäin. Laadukkaat neuleet jatkavat minun kaapistani eteenpäin ilostuttamaan jonkun toisen vaatekaappia. Yritän ostaa koko ajan vähemmän, tälle talvelle olen ostanut muistaakseeni kolme neuletta ja saanut yhden. Se on kieltämättä aika paljon, mutta kaikkia olen käyttänyt todella paljon.

Glossierin myymälä oli kokemus ja tuotteet ovat mielenkiintoisia

Yksi täsmäisku minulla oli Lontoon varalle. Nimittäin Glossierin meikkejä myydään tietääkseeni euroopassa vain Lontoossa. Koko myymälän konsepti ja fiilis oli ihan omanlaisensa kokemus, samoin tuotteet ovat mielenkiintoisia. Teen näistä erikseen jutun tänne blogiin, mutta vilautan tässä mitä ostin itselleni. Tuollaisen nestemäisen poski/huulivärin ja hypetetyn kulmakynän sekä kulmageelin. Etenkin tuo värituubi on aivan ihana.

Pakko muuten sanoa, että ennen muotilehdet olivat niin suuria inspiraation lähteitä ja jaksoin perehtyä niihin lukemalla lähes kaikki jutut. Tiesin muodista ihan hurjan paljon ja suurkulutin eri maiden suurimpia muotilehtiä. Nyt kun on someaika, en enää jaksa keskittyä lehtiin ja niiden muotijutut tuntuvat jotenkin tosi kaukaisilta omasta elämästä. Muutenkin nuorempana saatoin satsata isojen muotitalojen asusteisiin tai jopa vaatteisiin. Nyt aikuisena ajatukset ovat huomattavasti maanläheisempiä ja vaikka rakastan vaatteita, haluan ennen kaikkea toteuttaa omaan tyyliini ja elämääni sopivaa pukeutumista. Kohtuuhintaista, laadukasta ja järkevää. Olenko tylsä, en tiedä, mutta ainakin valinnat korreloivat elämäni kanssa yhteen.

Ihanaa viikkoa!