Category

oma koti

Category

Blogissa on maanantai ilman asukuvaa. Sen sijaan katsellaan vaihteeksi taas meidän sänkyä; onhan se aina kuvauksen paikka kun vaihtaa eriväriset lakanat. Minä olen hurahtanut Midnattin lakanoihin ja nyt meillä on niitä kolmet eri väriset. Koska makkarimme on todella yksinkertainen, luo pelkkien lakanoiden vaihtaminen sinne erilaista tunnelmaa. Jokin hempeä kiehtoi ja niinpä vuorasin huonetta roosalla ja terrakotalla.

Miten muuten nyt onkin kylmentynyt yhtäkkiä sisällä niin paljon – tai tietysti on koska aurinko ei enää lämmitä koko päivää. Tässä juurikin hytisen viltissä ja kirjoittelen tätä tekstiä. Haaveilin tänään jostakin karmir-villaisesta oloasusta trikoiden ja t-paidan (lue villapaidan) tilalle. Tokaisin haaveen miehelle ja hän kävi noutamassa minulle lämmintä päälle; eli nyt istun viltissä pukeutuneena ylisuuriin miesten college-pöksyihin ja huppariin. Sellainen kasmir-asun korvike täällä. Mutta kyllä tuolla olkkarissa rapisee siihen malliin, että saan kohta lämmitellä takkatulen äärellä….

Minä niin tykkään tuosta vanhasta Arabian pienestä lautasesta. Siirtelen sitä kotona aina minne sattuu – eli sinne missä tarvitaan ripaus persikkaisen roosaa piristettä. Mietin tänään, että tekee tosi hyvää välillä pöllyyttää omia somistustottumuksia. Viikonloppuna tyhjensin olohuoneesta ja vierashuoneesta kaikki tekstiilit ja muut somisteet pois. Oli tosi kiva koota kokonaisuus uudelleen ihan alusta saakka. Siirtelin myös viherkasveja eri paikkoihin. Jotenkin sitä usein jämähtää tiettyyn kokonaisuuteen liian pitkäksi aikaa. Yritin tehdä saman uudistuksen olohuoneen avohyllyllekin, mutta vaikka kuinka kokeilin, oli minusta alkuperäinen somistus paras, eli se sai jäädä toistaiseksi sellaisekseen.

Viikonloppuna olen myös taas ahkerasti päivittänyt IG Storyja. Olen usein viikonloppuisin yksin kotona, kun toisella on töitä. Silloin minusta on tosi mukavaa päivitellä tekemisiä seuraajille ja jutella sitä kautta teidän kanssa.

seuraa minua Instagramissa: @anne_muotimielessa

Touhuillessani mietin myös, että nykyään tulee tosi vähän vaan loikoiltua ja lueskeltua. Pitää oikein pakottaa itsensä pysähtymään. Itse en ole koskaan ollut mikään harrastajatyyppi. Nuorena kokeilin vähän kaikenlaista, mutta en vaan kertakaikkiaan löytänyt mitään itseä kiinnostavaa harrastusta. Voisiko sitä sanoa, että sisustaminen ja koti on aina olleet omia harrastuksia. Harrastamisessa kuitenkin on pointtina se, että toteuttaa itseään siinä mikä tuntuu hyvältä. No minusta kotiympäristöstä huolehtiminen tuntuu hyvältä. Siinä on vaan se huono puoli, että se harrastus on koko ajan tuossa saatavilla ja esillä.

minusta kotiympäristöstä huolehtiminen tuntuu hyvältä ja rentouttaa

Olen viikonloppunakin tehnyt vähän työjuttuja ja tänään on ollut jänskä päivä noin muuten. Huomenna köytän taas itseni työhuoneeseen – onneksi työpöydällä on mukavaa tehtävää. Ja ne asukuvatkin pitäisi ottaa, haluan kuitenkin jakaa täällä blogissa vaihtelevaa sisältöä ja nyt on seuraavaksi aika puhua vaikka vaatteista.

Mukavaa viikkoa!

 

Tämä juttu minun on pitänyt kirjoittaa jo pitkän aikaa, nimittäin kokemuksia mikrosementistä. Meillä on kylpyhuoneessa muutamia vuosia sitten tehty mikrosementtipinta vanhojen laattojen päällä. Kirjoitin tuolloin remontista postauksen – Mikrosementti kaakeleiden päälle. On siis vihdoin aika kirjoittaa hieman käyttökokemuksia mikrosementistä. Vanhasta postauksestani voitte halutessanne käydä lukemassa taustatietoa projektista ja sen toteutuksesta.

Kylpyhuoneen lattia on SBL:n Pavicem-pinnoite sävyssä Piedra*.

Näin jälkikäteen voin sanoa, että olen tosi tyytyväinen että lattia pinnoitettiin uudelleen. Suorastaan inhosin sitä harmaata 10×10 -kaakelointia; sekä puhtaanapitoa että ulkonäköä. Meiltä löytyy sama laatta edelleen kodinhoitohuoneesta, mutta se on siellä paljon mukavampi hoitaa kuin kylpyhuoneessa. Minua harmitti erityisen paljon saumojen jatkuva kastuminen, vaikka kuinka lanasi suihkun jälkeen lattian, ei vettä saanut saumoista kunnolla kuivaksi. Se tarkoitti sitä, että saumoja sai pestä usein, jollei halunnut kalkkisaostumia niihin. Jopa innokkainkaan siivooja, kuten minä, ei jaksa koko ajan hinkata lattiasaumoja. Niinpä ensimmäinen ja tärkein ilon aihe tästä mikrosementistä on sen tasainen pinta ja helppo siivottavuus. Lattia ei näytä ikinä likaiselta, eikä sitä tarvitse jynssätä voimalla. Me kuivaamme seinät ja lattiat aina suihkun jälkeen ja voi miten vaivattomasti se sujuu tasaiselta pinnalta. Seisomaan jäänyt vesi ei pääse pintyttämään pintoja.

Lattian pinta on ehkä hitusen muovisemman oloinen mitä etukäteen ajattelin. En ollut varsinaisesti nähnyt paljon mikrosementtipintoja ennen tätä oman lattian pinnoittamista. Siksipä “muovimaisuus” tuli yllätyksenä. Jotenkin olin kuvitellut pintaa mattaisemmaksi. Mikrosementissä on akryyliä ja sen pintaan tulee lakka – nämä seikat tekevät pintaan sen muovimaisuuden tunteen.

Mikrosementin plussat

  • selkeä tasainen pinta on helppo pitää puhtaana
  • lattia ei ole liukas
  • ulkonäkö on selkeä mutta eläväinen
  • tuntu jalalle on erittäin miellyttävä
  • voidaan asentaa vanhojen pintojen päälle

Mikrosementin miinukset

  • pinta on muovimaisen oloinen
  • lopputuloksesta on vaikea saada tasaista visuaalisesti
  • värisävyjä on niukasti
  • herkkä kolhuille ja jäljille
  • työläs asentaa

värisävyn valintaan ja toivottuun pintakuviointiin kannattaa kiinnittää huomiota etukäteen

Olisin myös ehkä halunnut hiukan toisen sävyisen lattiasta. Valitsin värin pelkästään kuvien perusteella – tiedän, suutarin lapsilla ei ole kenkiä jne. Toiveena oli löytää rantahiekan sävyinen kaunis beige. No tässä värikartassa tämä oli lähinnä sitä sävymaailmaa. Valittu väri on mielestäni vähän turhan keltainen. Pintakuviointi olisi saanut olla hivenen tasaisempi, ei ihan noin läikikäs. Tekovaiheessa täytyy ottaa pinnan tasaisuus huomioon. Minä asetin tekijälle toiveeksi, ettei tehdä mitään pyörivää liikettä, jottei tule sellaista pyörömäistä kuviota, se onneksi toteutui. Varsinainen lakkaus sitten lopuksi tuo työstövaiheessa syntyneet jäljet voimakkaasti esille. Mutta on tämä visuaalisesti silti huimasti nätimpi kuin se vanha laattalattia.

kylpyhuone ei ole itse suunniteltu, lattiapinnoitteen vaihtaminen kohensi yleisilmettä hivenen modernimmaksi

Mutta kaikista tärkeintä; lattia on tunnultaan ja käytettävyydeltään aivan ihana. Voisin hyvin valita tulevaan kylpyhuoneeseeni uudelleen mikrosementtiä tai jotakin muuta vastaavan tyylistä pinnoitetta, kuten hartsipinnoitetta tai ihan vaan laastin ja siihen sopivan lakkapinnoitteen yhdistelmää. Nythän mikrosementistä on paljon keskusteltu, minulla ei ole kummempaa negatiivista sanottavaa. Onhan pinta arka, siihen tulee helposti kolhuja ja jälkiä, mutta tavallaan se ei haittaa niin paljon tuollaisessa hiukan raffissa lookissa. Meillä ei myöskään säilytellä kylppärissä tavaroita, jotka pudotessaan voisivat tehdä suuria jälkiä tai muutenkaan lattia ei tässä tilassa joudu kovalle rasitukselle. Ehkä eteisessä tai keittiössä mikrosementti olisi paljon haasteellisempi pitää hyvänä.

Tällaisessa pinnoitustavassa on mahtavaa, että se mahdollistaa kevyen remontin ilman koko kylpyhuoneen repimistä. Toki aina on otettava huomioon tekniset seikat, mutta niitä ei ole tarkoitus tässä ruotia enempää. Jokainen kohde on aina erilainen ja näissä täytyy aina ottaa huomioon rakennusturvallisuusseikat, sen lisäksi pinnoitteen tekijöissäkin on eroja.

Jatkossa ehkä kokeillaan jotakin muuta tasoitettavaa pinnoitetta, mutta tällainen sileä pinta on niin helppo. Ja moni varmasti miettii onko tuo liukas – ei ole! Itse asiassa se vanha laatta oli paljon liukkaampi.

(*tuote saatu aikanaan)

Oi miten ihana ihana viikonloppu on takana, se oli sekoitus lepäilyä, ystäviä ja kotitouhuja. Vietin myös hurjan paljon aikaa puhelimella, sillä aktivoiduin instagramin storyissa ja sain niin paljon yksityisviestejä, etten koskaan. Puhelin (eli seuraajat) oli melkein koko ajan mukana, kun vastailin viesteihin. Mutta se oli aivan älyttömän hauskaa. Eilen illalla vielä nappasin makuuhuoneesta kuvia, valo on siellä kaunein illan kaiheessa. Nyt on se hetki kun korkkasin kauan säästämäni tuoksukynttilän ja valmistelin sängylle rentoutumiskeitaan.

Sain naapurilta sangollisen herkullisia omenoita, nyt täytyy googlailla omenaherkkuja, sillä kaikkia en malta syödä sellaisenaan. Kuvassa omput ovat kokonaisina, mutta oikeasti popsin ne aina valmiiksi lohkottuina, en tiedä miksi mutta minusta ne maistuvat sellaisena vielä hitusen paremmilta. Onko teillä joku erityinen bravuuri, mitä valmistatte omenoista.

nyt täytyy googlailla omenaherkkuja

Sunnuntaisiivouksessa en tällä kertaa vaihtanut lakanoita; olen kertonut usein että sunnuntai on meillä tyypillinen lakananvaihtopäivä. Halusin nimittäin kuvata äskettäin ostamani Midnattin hiekanharmaat lakanat, vähän ne ovat viikon käytössä rypistyneet, mutta koska olin vähän kipeä, en saanut kuvattua niitä heti freeseinä. Muuten tuli siivoiltua makkari ja se on vaan ihan paras fiilis kun paikat on puhtaat pölystä, ikkuna on ollut koko päivän auki ja ilma on raikas. Pidän nyt makuuhuoneen todella selkeänä, koska silloin pienetkin somisteet näyttävät tuovan piristystä. Overosen tuoksukynttilää en ollut raaskinut polttaa koko kesänä, mutta syyskuun alun kunniaksi sytytin sen tuomaan tunnelmaa makuuhuoneeseen.

 

Minulla on nuo pienet kaverit koko ajan vierellä kun touhuan kotona, tai jos laskeudun johonkin hetkeksi tulevat he heti viereen. Välillä ovat vähän tielläkin, mutta eihän sitä raaski komentaa. Luin jostakin, että koira on kyllä onnellisempi kun se ei ole liian “läheisriippuvainen” mutta kai se on vähän rodustakin kiinni. Coton de Tulearit ovat todella ihmisläheisiä.

Kyllä oli muuten ihana palkita itsensä touhukkaan päivän jälkeen omenaherkuilla ja löhöilyllä. Kuvia varten kaivoin Kinfolkin The Table -kirjankin esille ja selailin sitä innolla, kaikenlainen ruokainspiraatio kiinnostaa nyt kovasti.

Ihanaa, kaunista ja energistä viikkoa teille!

Siinä se nyt on, komea tyräkki, jolle vihdoin löytyi sopiva ruukku. Ne jotka seuraavat minua IG:ssä @anne_muotimielessa -ovatkin storyjen puolella ehkä seuranneet tämän ruukun metsästystä. Kiersin monen monta kauppaa ennen kuin löysin sopivan. Pähkäilin myös betonin sävyisen ja perinteisen terrakottaruukun välillä. No, tämä kevytbetoniruukku löytyi Granitista ja nyt kun katson valmista lopputulosta, olen tosi tyytyväinen valintaani.

Moni kyseli kuinka ihmeessä sain painavan ja piikikkään kasvin istutettua. Hah, en saanutkaan, mutta Hän sai. Onneksi voin siirtää tämmöiset hankalammat puuhat toiselle ja olla itse apulaisena. Tokihan olisin saanut siis tämän itsekin hoidettua, mutta painava ja pistelevä kasvi oli silti mukava antaa vahvemman osapuolen hommaksi. Tarvittiin malttia ja paksut hanskat.

Ruukussa on reikä pohjassa ja laitettiin ruukkusoraa pohjalle, näin mahdollinen ylimääräinen vesi pääsee pois ja multa hengittää. Kuvassa ei näy, mutta ruukun alla on muovinen alusta, jossa on pienet tassut, jotta ruukku ei ole suoraan parkettia vasten. Alusta myös kerää pohjasta mahdollisesti valuvat vesitipat. Läpinäkyvän kasvialustan ostin Bauhausista. Istutus viimeisteltiin vielä koristekivillä.

Tyräkistä innostuneena, kannoin muutkin kaktukseni olohuoneeseen. Omistan tällä hetkellä paljon kasveja, jopa liikaakin. Mutta toisaalta rakastan viherkasveja ja olen superinnoissani, kun ollaan opittu hoitamaan niitä paremmin. Minulla ei ole koskaan kukoistanut kasvit niin hyvin kuin nyt. Viherpeukalo näemmä kehittyy kun vähän keskittyy kasvien hoitamiseen.

Tänään lauantaina istuskelin olohuoneessa aamutuimaan toisen lähdettyä töihin. Eilisen päänsärkypäivän jälkeen ei tehnyt mieli toista kierrosta kahvia, sen sijaan keitin itselleni kupillisen herkullista teetä. Samalla sitä hörppiessäni kävin vähän paperista kalenteriani läpi, minulla on edelleen oltava sellainen, mutta myönnän unohtavani merkitä siihen kaiken. Siksi otan välillä tällaisen kalenterin täydennyshetken ja kirjoittelen puhelimesta menot siihen.

Tyräkistä innostuneena, kannoin muutkin kaktukseni olohuoneeseen

Paikalla on tietysti seuralaisia, joko kyljessä tai jaloissa. Ensi viikon kohdalla lukee taas loma; näin se kesä jatkuu. Toisen viimeinen lomaviikko on jäljellä ja itsekin järjestän aikaa yhdessäololle. Suuntaamme myös taas Kokkolaan. Kivaa.

Rakastan hurjan paljon kotihetkiä ja tämä kuva on ihan autenttinen tältä aamulta. Siellä on koirien viltit sohvalla, samoin oma villatakkini ja teekuppi pöydällä. Sen verran olen syksyä fiilistellyt, että aamun harmahtava valo sai seurakseen kynttilän tuomaan lämmintä valoa.

Tunnelmallista viikonloppua!

Pieni kotikierros jatkuu olohuoneen puolella, postasin äskettäin sohvaryhmästä kuvia ja nyt katsellaan tätä ruokatilan puolta. Jos joku ei satu muistamaan, niin meillä ei ole kauaa ollut sisustus näin päin. Yleensä sohvaryhmä on ollut tässä ns. erkkerin puolella olohuonetta ja tämä ruokailuryhmä ehjän seinän edessä. Nyt kuitenkin kalusteet ovat asettuneet näin ja oikeastaan pidän tästä yhdistelmästä eniten. Ruokatila on ihana tuossa valoisassa erkkerissä, on mahtavaa kun pöydän ympärillä on tilaa ja mielestäni ruokailu on mukavaa pihanäkymiä ihastellen. Sohvalla on taas kiva lökötellä rauhassa, oleskelupuoli saakin olla hivenen intiimimpi ja tunnelmallisempi, niinpä se on nyt oikein mainiossa paikassa.

 

Suurempia muutoksia ei ruokatilaan ole tullut sitten uusien kalusteiden hankkimisen jälkeen. Tykkään valinnoista edelleen paljon ja olen varma, että ne tulevat joskus sopimaan myös uuteenkin kotiin. Saa nähdä mihin tilaan tuo Muuton Compile-hylly sitten sujahtaa, mutta varmasti sille löytyy paikka. Pitkä ruokapöytä on meille ehdoton, vaikka olemmekin kaksin, käy meillä usein vieraita ja on ihana kun on tilaa kattaa ja syödä. Vinkkini onkin valita aina niin suuri ruokapöytä kuin tila antaa myöten. Sitäpaitsi ruokapöydän äärellä touhutaan muutakin kuin syödään. Usein siihen on levitelty askareita tai muuta tekemistä.

Mustien Pavilion-tuolien seuraksi olen sijoittanut pöydän päihin vaihteeksi Muuton Cover-tuolin (se on normaalisti vierashuoneessa) ja toiseen päätyyn tummanvihreäksi maalatun Wieniläistuolin. Tällaiset satunnaiset tuoliyhdistelmät virkistävät, kun kokonaisuus on muuten pysyvä.

Ruokatila muuttuu muuten lähinnä pöydällä olevalla asetelmalla. Löysin autotallin perintölaatikostani tuollaisen vanhan Arabian maljakon. Putsasin sen taikasienellä pinttymistä ja nappasin siihen kuivakukkakimpusta muutaman oksan. Lisukkeeksi sijoitin Iittalan kynttilälyhtyjä ja Vitran kauniin tulitikkurasian. Näistä tulee ripaus metallinsävyä asetelmaan. Alusta on Durat-mallipala. Tästä kombinaatiosta olen tykännyt niin paljon, etten ole vaihdellut sitä aikoihin.

Kirjahyllyn asettelutkin ovat osuneet mielestäni niin hyvin kohdilleen, etten ole kokenut tarpeelliseksi muutella niitä. Jossain vaiheessa aion kuitenkin ottaa kaikki tavarat alas hyllystä ja aloittaa asettelun puhtaalta pöydältä. Se on mielestäni ihan paras tapa koota uusia esillepanoja, jos vaihtaa vain pienen osan, kokonaisuus on vaikeampi hahmottaa.

Niin ja tuosta kuvissa näkyvästä lyyraviikunasta – vihdoin istutettiin se pois muoviruukusta. Kuvan ruukku on Granitista ja se on muovikomposiittia, eli suojaruukuksi tarkoitettu. Halusin kuitenkin istuttaa kasvin suoraan siihen. Niinpä Hän porasi ruukun pohjaan reikiä, jota mahdollinen ylimääräinen vesi pääsee sieltä pois. Laitettiin lecasoraa pohjalle ja sitten vaan istutettiin kasvi siihen. Vielä ainakin se on voinut ihan hyvin. Liian tiiviit haihduttamattomat ruukut ovat aina vähän riskaabeleja valintoja.

Tällainen on loppukesän ruokatilan ilme. Minusta tässä tunnelmassa aistiikin jotain kesäistä ja jotain syksyistä, ihan siis ajassa kiinni.