Category

oma koti

Category

Nyt esittelen teille miltä uusi kirjahyllymme näyttää. Tässä oli siis aiemmin String-hyllykkö, mutta möin sen eteenpäin oikein hyvään kotiin ja tilalle valitsimme Muuton Compile-hyllyn. Tämä hylly on ollut Muuton mallistossa muutaman vuoden. Hyllyä on näkynyt ehkä enemmän matalana versiona, sellaiset on esimerkiksi siskollani Suvilla ja Sinillä.

Compilesta voi rakentaa monenlaisia kokonaisuuksia, hyllyä voi lisäillä korkeus- ja vaakasuunnassa. Meidän versio on valmis kokoonpano configuration 4. Tässä mallissa esimerkiksi kaikki hyllyvälit ovat samankorkuisia.

neutraalin valkoiseen hyllyyn voi tuoda väriä esineillä ja kirjoilla

Pähkäilin hyllyn väriä pienen hetken. Ruokapöytä on tuossa vieressä ja siihen valitsimme uusiksi tuoleiksi mustat, niinpä mustanakin hylly olisi toiminut nätisti. On kuitenkin selvä, että mustassa näkyy pöly ja naarmut todella helposti,  samoin se hallitsisi tilaa korkeana elementtinä, niinpä valitsimme neutraalin valkoisen, johon voi tuoda mustaa esineillä ja kirjoilla.

  En millään meinaa raaskia täyttää tuota kaunista hyllykköä, joten aloitin sen somistamisen maltillisesti. Kasasin hiukan kirjoja ja muutaman esineen täydentämään kokonaisuutta. Somistin sen tarkoituksella vähän toispuoleisesti, sillä pidän epäsymmetriasta.

Compile kestää hyvin kirjojen painon

Hyllyyn on kiva asetella kirjoja, siihen voin sijoittaa vaikka kaikki suuret ja painavat taidekirjatkin, sillä jokaisen hyllylevyn alla kulkee metallinen tukirakenne, joten hyllyt eivät ala notkumaan. Alimmalle tasolle keksin laittaa Iittalan Vakka-laatikon, jonka sisään saan kätevästi varastoitua tuikkukuppeja ja kynttilänjalkoja. Se korvaa hyvin aiemmassa String-hyllyssä olleen umpinaisen liukuovikaapin. Avohyllykköön kannattaa sijoitella erilaisia umpinaisia laatikoita, näillä tuo vaihtelua kirjojen ja koriste-esineiden joukkoon. Eikä tosiaan umpinainen säilytystila ole koskaan haitaksi.

Siinä muuten hyllyä kasatessa ihastelin ihan ensimmäistä kerrosta; nimittäin matalana se näytti myös aivan ihastuttavalta ja sopisi hyvin vaikka TV-tasoksi tai eteiseen/makuuhuoneeseen matalaksi tasoksi.

Voin sanoa olevani odotettuakin tyytyväisempi hyllyn valintaan. Pidän siitä miten sen tyyli on ajaton ja selkeä, mutta samalla se tuo koko sisustukseen ripauksen “tätä hetkeä”.

Tulevana viikonloppuna ajattelin kuvailla tänne blogiin myös olohuoneen toisen päädyn, eli sohvaryhmän. Siellä uutta on Muuton Ply-matto, josta on todella paljon tullut kyselyitä ja toiveita sen esittelemisestä.

Mitä olette mieltä?

(*kuvissa näkyvät Iittalan tuotteet saatu osana vuosiyhteistyötä)

Laitanpa muutaman kuvan meidän ruokatilasta, sen jälkeen kun ihanat rakkaat valkoiset seiska-tuolit ovat päässeet uuteen kotiinsa. Haalimme pöydän ympärille väliaikaistuolit muualta kotoa. Tavallaan oivalsin jotakin tuon sekalaisen tuoliyhdistelmän myötä – kokonaisuus ratkaisee kaikessa, ei yksittäiset asiat. Tai siis tätähän olen ennenkin sanonut. Alun perin tuon muikean oivalluksen totesi ääneen siskoni Suvi. Mutta niinhän se on, sisustuksesta tulee mielenkiintoinen kokonaisilmeen ja fiiliksen myötä.

Itselleni ominainen sisustus koostuu lähinnä valkoisesta ja vaaleasta puusta, niin se on ollut aina

Tajusin myös että kaavaillut mustat tuolit eivät tee tilaan liian suurta kontrastia, sillä ympärille jää vielä paljon vaaleaa ja raikasta. Itselleni ominainen sisustus koostuu lähinnä valkoisesta ja vaaleasta puusta, niin se on ollut aina. Onkin vaihteeksi todella kiva lisätä mukaan ripaus kontrastia. Joku on joskus sanonutkin, että sisustuksessa täytyisi aina olla ripaus mustaa ryhdistämässä. Siihen toki riittää vaikka pienesineet tai taulun kehykset, yhtä kaikki vaaleudellekin tarvitaan vastapainoa.

Sohvalta katsottuna tuo on lempinäkymäni; se miltä ruokaryhmä näyttää avohyllyn edessä. Nythän myös String-hylly on lähetetty uuteen kotiin. Odottelemme pian saapuvaksi Muuton Compile-hyllyä, joka on hiukan kapeampi, hivenen syvempi ja kutakuinkin saman korkuinen. Ilme ei siis ehkä hirmuisen paljon muutu, mutta uuteen hyllyjakoon saa taas uudella tavalla järjesteltyä tavarat. Sehän valkoisessa hyllyssä on kivaa, että ilme koostuu esillä olevista jutuista. Näin pystyy pienin keinoin luomaan tunnelmia. Ajattelin sjoitella hyllyyn kirjoja ja esineitä kuten ennenkin, mutta katsotaan minkä rytmin asetelmiin valitsen tällä kertaa.

    Pöydän ympärillä on mm. kaksi  Howen 40/40 -klassikkotuolia. Näitä ei hirveästi ole näkynyt sisustuskuvissa, vaikka kyseessä on yksi maailman myydyimmistä tuoleista. Tämä tuoli on suunniteltu vuonna 1964. Howet ovat meillä normaalisti työhuoneessa, mutta nyt pääsivät ruokatilaan. Toinen on pähkinäviilua ja toinen valkoista muovia.

 Pidän paljon siitä miten eripariset tuolit luovat kodikkuutta pöydän ympärille. Kunhan tuolivalintamme varmistuu, haluan neljä samanlaista tuolia ja pöydän päihin jossain vaiheessa erilaiset tuolit. Tykkään kevyistä ja siroista tuoleista. Mielestäni muhkea valaisin ja pitkä pöytä ovat itsessään niin hallitsevia, että tuolit saavat olla ilmavia.

Nyt jännäänkin tuolien valintaa, sillä päätettiin katsoa vaihtoehtoja vielä tarkemmin Tukholman huonekalumessuilla, jonne siis huomenna mennään. Vaikka olemmekin lähes varmoja valinnasta, voi se joko muuttua messuilla, tai saada varmistuksen. Sitten vaan jäädään odottelemaan tuolitilausta. Nykyään tilausajat saattavat olla aika pitkiäkin joissakin huonekaluissa, mutta eipä se haittaa, sitä oikeaa valintaa jaksaa odottaa. Eipä pitkää tilausaikaa muista enää sitten kun tuolit saapuvat ja ovat käytössä. Onneksi on noita istuimia kuitenkin odotusajaksi.

Kuvasin viime sunnuntaina kaikenlaista kotosalla. Rakastan sunnuntaipäiviä nimenomaan sen takia, että silloin voin kaikessa rauhassa haahuilla kameran kanssa. No ok, aika usein sunnuntaisin on myös jokin työhön liittyvä kuvattava, mutta samalla tulee usein nappaistua muitakin kuvia. Olohuoneessamme oli jotenkin ihanan kodikas tunnelma, vaikka kaikki oli vähän miten kuten.

Toisaalta ehkä juuri se pieni elämisen kosketus teki tunnelmasta erityisen kutsuvan. Mielestäni blogikuvia ei aina tarvitse viilata liian silotelluiksi, vaan joskus on ihana vaan jakaa sitä aitoa tunnelmaa mikä kotona syntyy kun siellä nautitaan elämästä.

Tähän teemaan sopi myös tämähetkinen luettavani, nimittäin sain Sara Karslssonilta pr-lahjana hänen uuden kirjansa – Asioita jotka tekevät kodin. Kirja keskittyy nimenomaan kodin tunnelmaan, se on sisustuskirja, jossa ei ole ollenkaan kuvia. Suorastaan ahmin kirjan kerralla kun sain sen käsiini. Samaistun vahvasti Saran ajatuksiin kodista ja siitä mikä luo tunnelman kotiin. Nyökyttelin itsekseni monta kertaa lukiessani. Saran kauniita ajatuksia ja näkemyksiä voi ihastella hänen Minutes-saitillaan.

Ajattelen niin, että kodista on pidettävä huolta ja rakastettava sitä. Oli se millainen tahansa, niin huolenpito tai sen puute näkyvät. Koti vaikuttaa myös omaan mielentilaan, kun kotona on asiat järjestyksessä, ne ovat järjestyksessä myös omassa päässä.

on ihana katsoa maailmaa positiivisella silmällä, löytäen kaikkialla kauneutta

Arvostan visuaalisuutta ja minä pyrin luomaan sitä ympärilleni missä tahansa olenkin – ihan itseäni varten. On ihana katsoa maailmaa positiivisella silmällä, löytäen kaikkialla kauneutta. Pidän siitä, että kotona on kauniita yksityiskohtia siellä täällä, sellaisia joissa silmä lepää ja jotka luovat kotoisuutta. Parhaat asetelmat syntyvät usein vahingossa – kun valitsee ympärilleen itseä miellyttäviä esineitä, sopivat ne luonnostaan yhteen.

Kodikkuutta on myös rakkaat koirulaiset, isän maalaamat taulut, vinossa olevat tyynyt (jotka poikakoiruli on yleensä järjestänyt). Värit luovat myös kodikkuutta. Vaikka pidän kotona neutraalista pohjasta, tykkään kokeilla erilaisia väriyhdistelmiä. Yleensä sävyjen muuttelu käy pelkillä tekstiileillä ja esineillä. Välillä on kiva myös maalata vaikkapa joku seinän pätkä. Uusia huonekaluja ei tarvitse ostaa vaihtelun vuoksi, koska hyviin huonekaluihin ei kyllästy.

Nyt olohuone odottelee uutta mattoa, joka on jo matkalla. Se kokoaa istuinryhmän ja tuo pehmeyttä ja raikkauttakin tilaan. Villamatto on koiraperheessä paras valinta, joten sellaiseen päädyin tälläkin kertaa. Edellinen matto oli ostettu tänne taloon muuttaessa ja se sai vielä uuden elämän toisaalla. Laadukas villamatto kestää aikaa. Miksi luovuin siitä matosta; koska se ei sopinut sävyiltään tähän kokonaisuuteen ja halusin seitsemän vuoden jälkeen vaihteeksi vaaleamman maton.

Joku ehkä miettii – safarituolit?! Noh, sain instan kautta niistä ostotarjouksen ja päätin myydä tuolit, koska meillä ei ole riittänyt tähän mennessä vielä aikaa niiden kunnostamiseen. Poikaystävän mukana on kotiin tullut uusia kalusteita, niillekin on etsitty sopivat paikat. Kuten Ikean nojatuolille, sille muuten löysimme parin Ikean poistonurkasta. Nyt noissa tuoleissa on tumma keinokuitukangas, joka kerää helposti itseensä korien karvat. Niinpä päätettiin tuunata tuolit villakankaalla. Tilasin tuoleihin Kvadratin Steelcut-kangasta, yksi metri riittää kahteen tuoliin. Tarkistimme että kangas on helppo nitoa paikoilleen, joten tuunaus tulee olemaan nopea ja varmasti muuttaa tuolit vielä enemmän meidän näköisiksi.

Leikkokukat ovat myös asioita, jolla hemmottelen itseäni. Nyt on parhaillaan unikkokausi ja tuota herkän veistoksellista kukkaa löytyy kukkakaupoista. Voi miten paljon iloa sainkaan noista kolmesta oksasta, ja ehkä tekin vähän kun niiden kuvia on näkynyt moneen otteeseen somessani. Sattumalta valitsin intuitiolla juuri oikean sävyiset unikot olohuoneen sohvapöydälle.

Nyt muuten olkkarissa onkin pieni tehtävä tälle illalle. Ruokapöytä on nimittäin täynnä tavaraa kun purimme String-hyllykön ja siirrettiin kaikki siitä pöydälle. Yritän kerätä voimia iltatsemppiin ja koota tavarat jonnekin. Muuton uusi hylly on myös tilattu ja sekin saapuu toivottavasti piakkoin.

Olen muuten saanut muutamia ikäviä kommentteja kuluttamisestani, siitä miten laitan tavaraa kiertoon ja ostan jatkuvasti uutta. Otin aika paljon itseeni noi ilkeät kommentit – pahoitin mieleni niistä, sillä en ihan keksi kenellä olisi niin kauan ollut samat huonekalut kun minulla. Seiskatuolit olin ostanut parikymmentä vuotta sitten ja String-hyllyn seitsemän vuotta sitten. Enkä olisi niistä vielä luopunut sen takia, että en tykkäisi niistä, vaan koska se nyt vaan on järkevää esitellä blogissa tuotteita joita myy, eikä niitä joita löytyy kilpailijalta. Uskon että moni teistä sen ymmärtää. Lisäksi on mukava rakentaa kotia vuosien jälkeen ottaen myös toisen siellä asustelevan toiveet huomioon. Sitäpaitsi, tässäkin näkee miten hyvä sijoitus laadukkaat ja ajattomat kalusteet ovat, kun itse haluaa niistä luopua, ne saavat vielä pitkän elämän toisaalla. Sen takia kannustan säästämään ja harkitsemaan, ostamaan tuotteita joista on itselle tai toisille iloa pitkään.

Mitä tulee olohuoneen sohvaryhmään; sohva on kymmenen vuotta vanha, sohvapöytä samat kymmenen vuotta, valkoinen matala taso on 17-vuotta vanha, jalkavalaisin on yli kymmenen vuotta vanha, toinen jalkavalaisin 20-vuotta vanha. Tykkään kaikista edelleen hurjasti. Ja ruokapöytä on tullut töistä osina, kuljetusvaurioisina, jotka olen sitten koonnut yhteen.

Se että nauttii kauniista kodista, häärää sen ympärillä, huolehtii siitä ja arvostaa sitä, ei tee kenestäkään vastuutonta kuluttajaa – voisin sanoa että päinvastoin. Mitä olette mieltä?

Tänään on kyllä ollut mitä täydellisin sunnuntai. Koko poppoo on nauttinut vapaapäivästä; puuhastelusta, rentoilusta, syömisestä, ulkoilusta ja vähän työhommistakin. Vuoden alku on täällä ollut touhukasta aikaa, olen yrittänyt tehdä asioita, jotka lykkäsin joulun alla tammikuun alkuun. Tiedättekö mulla on joka ainoa vuosi sama ahdistus, joulukuun lopussa olen raato (henkisesti enemmänkin enkä tiä miksi), sen takia sysään kaikenlaisia tehtäviä tammikuun alkuun. Koska ajattelen olevani sitten täynnä uutta energiaa ja mystisesti kuin uudesti syntynyt, koska kaikki alkaa melkein alusta puhtaalta pöydältä, tai ennemminkin puhtaalta kalenterin sivulta.

Eihän siinä niin käy, sitä on ihan pöppörössä kaikesta lomailusta ja löhöilystä, energiat ovat jossain ihan muualla kuin siellä missä niiden haluaisi olevan. Niinpä vuoden ensimmäiset päivät menevät edelleen kotipuuhasteluissa ja työhommat alkavat luistaa tässä näin viikon jälkeen. Otettiinkin töissä Maijan kanssa vähän rennommin tuo alku, oikeasti pitää ensi viikolla alkaa lisätä tehokkuustahtia. Sama koskee tätä sometyötäni. Sitä olenkin tänään vähän suunnitellut.

Mun uusi sivusto aukeaa kyllä ihan kohtapuoleen, kunhan saan ne lykkäämäni pienet jutut vielä kuntoon. Ihana päästä tekemään sisältöä uuteen alustaan ja monipuoliseen ja freesiin pohjaan. Blogin osoite muuttuu hiukan, mutta ohjaus tulee tietysti saattamaan teidät taatusti perille. Varasin domainin omalla nimelläni, eli jatkossa sivuni löytyvät annemelender.fi -osoitteella.

Mitä tulee blogin sisältöön, se tuskin tulee muuttumaan juurikaan. Olen kirjoittanut aina oman intuition mukaan, enkä ole pahemmin vallalla olevista blogiahdistuksista ottanut onkeeni. Minusta blogin päätarkoitus on edelleen sama kuin kymmenisen vuotta sitten – kirjoitella itseä kiinnostavista asioista ja inspiraatioista toisille samoista asioista innostuneille, tyylillä kuin juttelisi omille ystävilleen.

Nythän keskustelu käy kuumana blogien sisältöjen suhteen, pitääkö laadun korvata määrä, täytyykö postata vain jos on oikeasti jotain sanottavaa tai miten korkealle rima täytyy asettaa. Itse sanoisin että ole oma itsesi ja tee miten sinulle sopii, jokainen meistä on omanlaisensa ja meillä on kaikilla uniikit tavat tuoda ajatuksiamme ja inspiraatioitamme esille. Olisi tylsää jos kaikki olisivat samasta muotista. Varmasti blogikenttään mahtuu kaiken tyylistä sisältöä, lukijoitakin vaihtelu varmasti virkistää. Niinpä pidän kiinni omasta tyylistäni.

Omat kiinnostuksen ja innostuksen kohteeni vaihtelevat aina välillä. Joskus olen aivan haltioissani muodista ja silloin julkaisen enemmän asukuvia. Toisinaan taas sisustusintoilu on pinnalla ja täällä näkyy paljon sisustuksellista materiaalia. Just nyt meneillään on erityisen voimakas kodinhoitokausi, kun laitellaan taloa kuntoon, niin varmasti erityisen paljon toivottuja kodinhoitojuttuja tulee näkymään paljon täällä blogissa. Kaikenkaikkiaan blogini tulee heijastelemaan omaa elämääni ja siellä tapahtuvia arkisia ja tavallisia asioita ja mietteitä. Toivottavasti viihdytte seurassani edelleen.

Blogin lisäksi instagram on haukannut leijonan osan somepäivittämisestä. Etenkin ennustan instagram storyjen valloittavan entisestään ja itsekin varmasti tulen lisäämään entisestään videopäivitysten määrää, sillä huomaan jo nyt teidän pitävän niistä paljon. Jos et vielä seuraa minua instagramissa, niin olisi kiva jos hyppäisit mukaan myös siellä @muotimielessa on oikea osoite.

Palataanpa näistä yleisistä blogihöpötyksistä tähän päivään ja meidän kotiin. Täällä on tosiaan viimeviikkoina kaiken joululomailun lisäksi oltu ahkeria ja viuhutettu maalitelaa. Tänään kuvattiin meidän uutuuttaan hohtavia maaliseiniä ja blogijuttu on niistä tulossa piakkoin. On ollut tosi terapeuttista tehdä pientä pintaremonttia kotosalla, niin pintojen kuin vähän kalusteidenkin osalta. Eikä kaapitkaan ole välttyneet karsimisoperaatiolta, saatikka varasto ja autotalli. Kaatopaikka ja kirpputorikeikkoja on tehty, samoin insta storyssa olen myynyt parhaita paloja. Kuulkaas minulla onkin tulossa lisää myytävää sinne ihan tuossa alkuviikosta. Aikeissa on nimittäin esimerkiksi ruokailutuolien päivitys, joten seiskatuolit ja pari muutakin tuoli-ihanuutta on tulossa myyntiin. Pysykää kuulolla. Ja se sängyn pääty, joka oli vanhassa sängyssä, se vaan ei sovi tähän uuteen sänkyyn mitoiltaan.

Nyt nautin makuuhuoneen selkeästä ja freesistä ilmeestä. Innostun pehmeästä valkoisesta ja heleistä pastelleista. Aistin jopa pientä 90-lukulaisuutta valinnoissani. Ehkä siksi esimerkiksi nuo Hayn hulppean ja kirpeän keltaiset tyyny ja torkkupeitto ihastuttavat suunnattomasti.

Mitä tulee yöpöytädilemmaan, sekin on ratkennut. Olen nyt ihan varma, että tämä Tulppaani-pöytä saa pysyä siinä tehtävässään mihin sen aikanaan reilut 15-vuotta sitten hankin, eli yöpöytänä. Pienenä sivuhuomautuksena totean, että olen joululomalla jopa ennättänyt lukea kirjojakin. Nyt kiinnostaa elämänkerrat, joita löytyy omasta kirjahyllystä muutama. Tuon David Beckhamin kirjan kyllä tunnustan lukeneeni valikoiden, lähinnä hyppäsin jalkapallokohdat yli, heh. Kiinnosti eniten rakkaustarina Victorian kanssa…

Välillä olen selaillut inspiroivia lehtiä ja bookazineja (uusi lempikonseptini). Ihanat sisustuskuvat ja inspiroivat väri- ja esinemaailmat rentouttavat visuaalisuuden kaipuussa. Tuosta aukeamasta ihastelin sävyjen lisäksi kynsilakkausta, jokin aika sitten lakkasinkin kynnet tuolla kahden värin taktiikalla, mutta täytyypä uudestaan, näyttää niin kivalta.

Mitä tulee olohuoneeseen, siellä on kirjaimellisesti löhötty tänään. Takkaakin on poltettu ja musiikkia kuunneltu. Keltainen tehosteväri jatkuu sohvapöydän tulppaanikimpussa. Ostin ruokakaupasta kauden ensimmäisen jättimäisen tulppaaninivaskan kotimaisia tulppaaneita. Ovat kyllä niin ihanan freesejä ja erityisesti ajattomassa kirkkaassa aaltovaasissa.

Nämä kaksi ihanuutta ovat nauttineet kun meillä on ollut vapaata, ei ole tarvinnut odotella ketään töistä tänään. Käytiin pitkällä kävelylenkillä ja sen jälkeen vielä hengattiin pikkuisen aikaa pihapuuhissakin. Oli aivan ihanan lempeä ilma tänään, hitusen harmaa, mutta muuten mitä parhain ulkoilusää. Sen jälkeen toiset olivatkin aivan unipäissään lempipaikoillaan olohuoneessa – tyttö sohvalla ja poika nojatuolilla.

Sellainen sekalainen sunnuntai on ollut. Päivä on tuntunut (onneksi) tosi pitkältä, koska on ollut vaan niin ihanaa. Tänään en edes raaskinut tehdä perinteisiä sunnuntaisiivoiluja, jätän ne huomiseksi. Tänään on vaan nautittu!

Oh mikä ihana löhöjoulu takana. Kirjaimellisesti ollaan levätty ja nautittu kodin tunnelmasta. Nämä postauksen kuvat nappasin aatonaattona kauppareissun jälkeen. Silloin oli ihanan heleä valo ja koti oli vielä odottelemassa jouluista rentoutumista. Sohvaryhmään halusin raikkautta ja keveyttä, niinpä valitsin sinne somisteeksi lempikukkiani tähän kauteen, eli anemoneja. Hennot kukat ja kynttilät olivat hyvä valinta, sillä muualla olkkarissa joulua oli runsain mitoin esillä. Joulukuusi sijoittui sohvaryhmän ja ruokaryhmän väliin.

 

Pesin sohvan päälliset ja vaihdoin koristetyynyt. Nyt sohvalla on Vallilan neulostyynyt ja Linumin samettityynyt. Ne jo tuovat talvista fiilistä valkoiseen puuvillasohvaan. Sohvapöytä on äskettäin hiottu ja öljytty uudelleen. Aiemmin se oli patinoitunut ja vähän tunkkainen, jalava on lähellä tammen sävyä. Nyt se öljyttiin Osmon valkotammen sävyisellä öljyllä ja voi miten freesi siitä tulikaan. Ihan kuin uusi pöytä.

Safarituuolit pitäisi vielä kunnostaa, kuten olen monesti sanonutkin. Nyt on vaan tärkeämpääkin tekemistä, sillä tuoleissa on hyvä istua, vaikka väri ei olekkaan nappiin. Tarkoitus on siis maalata ne hyvin tumman harmaiksi. Uutta mattoakin toivoisin, mutten vielä ole osannut päättää mikä se olisi. Toisaalta tuo unelmaisen pehmoinen harmaa villamatto on kuin vanha villapaita, ihan parhaan tuntoinen ja pehmoisen näköinen.

Suuri sohvapöytä on osoittautunut arjessa aivan ihanaksi. Tykkään kun siihen mahtuu asettelemaan kauniita esillepanoja ja silti on tilaa laskea juomia ja syömisiä siihen. Tällainen vastakkain aseteltu istuinryhmä ja suuri sohvapöytä ovat myös ihanat seurusteltaessa isommallakin porukalla. Ollaan esimerkiksi nautittu tämän ääressä glögiä ja pientä purtavaa. Tähän on kiva kattaa myös jälkiruokakahvitukset.

Muuten joulusta ei ole hirmuisesti kerrottavaa. Lopulta aika perinteisellä kaavalla ollaan menty – saunottu, syöty riisipuuroa ja aika perinteinen jouluateriakin. Jouluruokia on jääkaapissa riittänyt hyvin, vaikka päätettiin että ostetaan kohtuullisesti. Se toimikin, eli kolmeksi päiväksi riitti ja kaikki muut syötiin, paitsi kinkkua on jäljellä ja myös kakkua. Ehdottomasti ensi jouluna lasketaan vielä tarkemin määriä, sillä nytkin oli vähän överisti kaikkea. Kyllä sitä voi syödä hyvin, vaikkei pöydässä ole ylenpalttisesti kaikkea. Itse ainakin arvostan sitä että on maltillisesti ja hyvää. Nyt tekee jo välipäivinä mieli jotakin freesiä. Vaikka kinkkua sitä mielellään syökin vielä aamiaisleivällä.

Ehkä eniten nautin joulun aikana pöytäkattauksien tekemisestä. Minulla kun on tietysti ihania astioita, niin oli kiva sommitella niistä erilaisia kattauksia. Söimme aina niin myöhään, etten pimeässä kuvaillut kattausjuttuja, mutta IG Storyn puolella olette niitä saaneet katsella, jos sielä seurailette minua.

Epäilin että touhukkaina alamme jo joulupäivän iltana kaivata puuhaamista, mutta ihme ja kumma ollaan maltettu löhötä. Jopa siis niin paljon, että tänään kun oli lähdettävä töihin, en meinannut jaksaa nousta yhdeksän aikaan sängystä. Vaikka lepo tekeekin tosi hyvää, kyllä se vaan on niin että sitä laiskistuu aika nopeasti. Noh, nyt on kiva taas saada normirytmistä hetkeksi kiinni, kunnes taas tulee viikonlopun juhlimisten aika.