Category

oma koti

Category

En voi oikein uskoa itsekään, minä olen viime aikoina nauttinut suunnattomasti syksyisistä aamuista. Herään ennen kellon soittoa ja koen pääseväni sängystä ylös vaivattomasti. Yleensä olen tällainen kesäisin, mutta syksyn ja pimeän saapuessa aamuista tulee supertakkuisia. Torkutan ja viivyttelen heräämistä. Lopulta on pöppörö ja jopa hitusen orastava päänsärkykin kun nukkuu yli tarpeen.

Olen siitä onnellisessa asemassa, että minun ei tarvitse kiiruhtaa aamulla kotoa mihinkään. Työajan voin itse määritellä – toisaalta se alkaa heti kun herään, koska sometyö. Nyt olen alkanut nousta hetimiten kun olen herännyt – tarkistan kyllä kännykän sängyssä, viestit ja meilit. Mutta en käytä liikaa aikaa niihin vastailuun, vaan hipsin koirien kanssa aamutoimille. Käyn ensimmäisenä heidän kanssa piipahtamassa ulkona, metsä on niin ihana aamutunnelmassa. Onnea on omalta pihalta alkava metsä.

Seuraavaksi keitän kahvit ja teen aamupesut. Sytytän kynttilän ja istahdan uudelleen katsomaan viestejä. Jos meillä on yhteinen aamu, niin kurkkaan toista joka ei todellakaan ole yhtä innokas heräilijä kuin minä. No, minä taas nukahdan illalla aikaisemmin, siihen vierelle telkkarin ääreen jo ensimmäisen kerran.

Päätin yrittää tsempata itseäni tulevan marraskuun ajan nauttimaan aamuista. Tekemään joka aamu jotakin kivaa – ihan vaan tunnelmoimaan, kuuntelemaan musiikkia, venyttelemään, hoitamaan ihoa, rapsuttelemaan koiria, halimaan jne. Viivyttelen kännykän pariin syventymistä hitusen pidempään.

Huomasin että koko päivän rytmistä ja fiiliksestä tulee erilainen kun aamuihin ottaa positiivisen vireen. Jos kävisin muualla töissä, heräisin ehkä hitusen aiemmin, laittaisin musiikkia aamukahvin seuraan (jotain mikä sykähdyttää ja rauhoittaa), hemmottelisin ihoa (muutama minuutti riittää), ajattelisin positiivisia asioita (kiitollisuus). Sellainen seesteinen startti, ilman että miettii ensimmäisenä mitä pitää tänään.

Oma jaksaminen on tärkeää koska ehdottomasti olen sitä mieltä, että ihminen kulkee luonnon kanssa samassa rytmissä. Kaikki vaan on hitaampaa talviaikaan, siksi pitää hidastaa välillä tekemisiä, saa varmasti enemmän aikaan kun ei väsy niin helposti.

Ihminen kulkee luonnon kanssa samassa rytmissä

Olen myös kulkenut jatkuvasti muistivihkoni kanssa. Mulla on niin paljon idiksiä ja oon saanut teiltä myös hurjan paljon postaustoiveita. Ihana kun laitatte niitä viesteillä. Sanotaanko, että ei ainakaan ole vaikea miettiä mitä sisältöä tänne tekisin. Sekin helpottaa tässä työssä, kun ei tule sellaisia epätoivoisia “en tiedä mitä tehdä” -tunteita. Minulle sopii paljon paremmin, että tekemistä on paljon. Ja sanonpa vielä tässä, että olen käyttänyt paljon aikaa loppuvuoden suunnitteluun, on tulossa aivan ihania juttuja – itse olen ainakin innoissani. Siksikin on tärkeää että muistaa hemmotella itseä, että jaksaa vuoden kiireisimmän jakson. Tänä vuonna olen myös ajatellut kaivaa itsestäni uudelleen jouluihmisen. Kun aina on työskennellyt kaupassa joulun ajan, on harvinaista herkkua päästä nauttimaan toisenlaisesta joulun ajasta.

Olen niin innoissani näistä ihanista aamuista, että oli pakko fiilistellä näitä teidänkin kanssa. Eikä ihania aamuja vähennä ihana makkari. Ah, miten rakastan kauniita lakanoita. Nämä kuvien ovat Familonilta.

Lempeitä hetkiä teille!

“kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Iittala

Viime viikkoina on ollut todella kiirettä, on tullut mentyä ja nähtyä ihmisiä. Toisaalta kiireitä päiviä on piisannut myös täällä kotityömaalla. Puhkun jotain ihmellistä syksyenergiaa, koko ajan jotakin mielessä ja listaan välillä idiksiä ylös etten unohda niitä.

Alkuviikosta kävin Helsingissä Iittalan vuoden 2020 uutuuksien lanseeraustilaisuudessa. Voi että mitä kaikkea ihanaa onkaan tulossa ensi vuodelle. Maistiaisia jaoin Instagramini puolella, sattuiko joku katsomaan. Saatiin tilaisuudesta lahjaksi ensi vuoden puolella lanseerattavat Nappula-sarjan uudet keraamiset kukkaruukut. Näitä tulee kolmessa värissä; valkoisena, tummansinisenä ja tuommoisena kuvassa näkyvänä beigenä. Kukkataiteilija Hanna Piippo oli tehnyt tilaisuuteen näihin ruukkuihin erilaisia istutusasetelmia ja saimme lopuksi valita mieluisat ruukut kasveineen itsellemme. Ette varmaan yllättyneet että valitsin beigen ruukun. Sijoitin ruukun mehikasveineen nyt ruokapöydälle, koska tämä on kotonamme keskeinen paikka – sekä visuaalisesti että toiminnallisesti (jollei keittiötä lasketa mukaan).

Instagram: @anne_muotimielessa

Kun minulla on aikaa rentoutua, tai kun tarvitsen hetken työrauhaa, istahdan tähän pitkän pöydän ääreen. Suurten ikkunoiden eteen sijoiteltu pöytä kylpee valossa harmaanakin päivänä. Tähän on hyvä tulla nauttimaan kupillinen teetä ja selaamaan lehtiä tai kirjoja. Minulla on tapana poltella ruokapöydällä tuikkuja. Arvatenkin kaapista löytyy monta erilaista tukkulyhtyä – juuri tällä hetkellä tummansiniset Ultima Thule -kynttilälyhdyt näyttävät ihanilta.

Kotona työskennellessä ja yleensä yksin lounasta syövänä, pyrin nauttimaan levähdyshetkestä. Kun arjessa tekee normaaleita asioita, voi itseä ilahduttaa kauniilla asettelulla ja astiavalinnalla. Turhamaista tai ei, mutta nautin aina syödessäni myös niistä astioista joita käytän. Ei liene yllätys, että meidän kaapista ei löydy “ikäviä” astioita. Tässä syön lohi-perunasalaattia tummansiniseltä syvältä Teema-lautaselta. Valkoiset astiat forever – mutta kyllä ilahdun välillä värillisistäkin versioista. Tammiselle ruokapöydälle olen myös asetellut tämän hetken ehdottomat lempiesineet – Raami-sarjan tammiset alustat. Näitä käytän sekä ruokien ja juomien tarjoilussa, että sisustusasetelmien alustoina.

  Teetä olen alkanut juoda taas syksyn tullen. Tee on itselleni “ajatusjuomaa” – tiedättekö hetken jolloin täytyy relata ja tuumata. Kuppi teetä ja hetki rauhaa. Lohisalaatin ja juurileivän jälkeen keitin teetä, jota nautiskelin Iittalan Graphics-sarjan Solid Waves -mukista. Näitä mukeja meiltä löytyy kaapista eri kuoseissa. Nyt ihme ja kumma tuo oranssinen sävymaailma ilahduttaa eniten. Pakkasesta löytyi kylkeen mokkapala, jonka asettelin itselleni nätisti Ultima Thule -lasiasetille. Otinpa vaihteeksi myös servetin käyttöön – oikeastaan ihan vaan näyttääkseni teille, kuinka söpöjä on puuterin väriset Iittalan Kastehelmi-paperiservetit. Muuten olen vähentänyt turhaan servettien käyttöä, niin paperisten kuin kankaistenkin.

Yksi ehdottomista rutiineista työpäivieni aikana on myös taustamusiikki. En olisi koskaan voinut kuvitella miten paljon innostun ja inspiroidun musiikista. Myönnän että tulee kuunneltua samoja listoja yhtenään, mutta musiikki virkistää hurjasti, kun hiippailee yksinään ympäri taloa – tai kun on linnottautunut työhuoneeseen – olohuoneen kaiuttimista vaimeana soljuva rytmi auttaa rentoutumaan. Iso osa työstä kuluu puhelimella tai tietokoneella. Välillä siirrän siksi laitteet sivuun ja on vaan pakko avata kirja tai lehti. Mutta tällaisen maanisen inspiraatikon (tuo ei taida olla oikea sana) ajatukset lähtee lentämään pelkästään kuviakin selaamalla. Siksi välillä pelkkä musiikki tai romaani – silloin rauhoittuu.

Tekniikan lisäksi käsiin ja korviin pitää osua muutakin kuin sähköistä ärsykettä.

Kirjahyllyssä on kirjojen lisäksi muutamia Iittalan kauniita lasiesineitä. Värillinen lasi on mielestäni todella ihana sisustuselementti. Kaksi eri väristä Nappula-pöytäkynttilänjalkaa kiinnittävät katseeni monta kertaa päivässä ja pidän siitä miten niiden sävyt tuovat syvyyttä kaiken valkoisuuden keskelle.

Itse asiassa harvoin noissa Nappuloissa edes käytän kynttilöitä. Minusta ne ovat ihania sellaisenaan, esineinä. Voisin hyvin asetella Nappulaan vaikka akuutisti käyttämiäni koruja. Esineitä vaihtelen muutenkin tiuhaan – etenkin ruokapöydälle. Ostin juuri uuden The Touch -kirjan, jonka punainen sävy kannessa on aivan ihana. Se inspiroi minua asettelemaan punaisen Valkea-kynttilälyhdyn harmaan Nappulan seuraksi. Ennustanpa, että seuraava trendikäs tehosteväri on tuommoinen verenpunainen.

 

Tätä kirjoittaessani ja kuvia katsellessani minulle tuli hyvä ja rauhallinen fiilis. Sen kaiken hektisyyden keskellä (jonka olen itse luonut) visuaalisesti harmoniset asiat ja pienet hengähdystauot ovat todella tärkeitä. Tekniikan lisäksi käsiin ja korviin pitää osua muutakin kuin sähköistä ärsykettä.

Kauniita syksysiä hetkiä teillekin!

“kaupallinen yhteistyö Vallila

Yhtenä päivänä tyhjensin meidän olohuoneen tekstiileistä ja pienesineistä. Yhteistyössä Vallilan kanssa stailasin olkkariin hillityn luonnonläheisen tunnelman. Joskus on tosi virkistävää riisua huoneesta kaikki pois ja rakentaa tunnelmaa uudelleen alusta saakka. Isoimman muutoksen sain aikaan vaihtamalla lattialle normaalisti työhuoneessa olevan Vallilan maton ja kokeilemalla vanhaa sohvapöytää tilassa normaalisti olevan puisen sohvapöydän sijaan. Minua inspiroi luonnonläheiset materiaalit ja harmoninen värimaailma.

Moni varmasti mieltää Vallilan kokoelmat väri- ja kuviokylläsisiksi. Vallila aloitti aikanaan näyttävillä printtikankailla ja se on toki yrityksen ydin. Mutta valikoimista löytyy myös hillitymmistä sisustustuotteista pitäville ihania vaihtoehtoja. Sain valita itselleni syyskokoelmasta muutamia tuotteita ja näissä kuvissa näette mihin valintoihin päädyin.

Kaipasin mattoa työhuoneeseen ja olen aina tykännyt luonnonmateriaaleista ja rouheista pinnoista. Ihastuin heti Natura-mattoon, joka on juuttia ja puuvillaa. Tässä on luonnonväristä juuttia ja harmaan sävyistä puuvillakudosta. Yhdistelmä on kivan elävä ja silti neutraali. Nyt kun matto on ollut meillä käytössä parisen kuukautta, voin lämpimästi suositella sitä myös tunnultaan. Aina kun tämä matto on näkynyt Instagramissani, olen saanut siitä kyselyitä, eikä ihme, se on todella kaunis.

Toinen aivan superlempparini on Halaus-torkkupeitto. Peitto on kaksinkertainen ja siksi ihanan valuva ja raskas. Mietin kauan valitsenko beigen vai harmaan, mutta juuri nyt pidän erityisen paljon pehmeistä lämpimistä sävyistä, enkä siis voinut vastustaa tuota beigeä sävyä. Materiaali on puuvillaa ja joukossa hitusen kierrätyspolyesteriä. Minusta tuntuu että pelkästään tämä torkkupeitto toi olohuoneeseen häivähdyksen pehmeyttä.

 

 

koristetyynyissä on parasta valita sellaiset jotka eivät ihan täydellisesti sovi yhteen

Peiton kaveriksi valikoin sohvalle vielä pari tyynyä. Olen aina ollut sitä mieltä, että koristetyynyissä on parasta valita sellaiset jotka eivät ihan täydellisesti sovi yhteen. Usein sisustukset ovat liiankin harmonisia ja koristetyynyt ovat se pieni ripaus rohkeutta ja uskallusta. Eivät hallitse liikaa huoneessa, mutta antavat tilaan juuri sen tarvittavan wau-efektin. Ja katsokaa nyt, kaksi erilaista tyynyä, silti täydelliset yhdessä.

Beige Lotta-neuletyyny on unelmaisen pehmoista puuvillaneulosta ja siinä on vielä puuvillainen vuoraus. Pehmeä on myös tyynyn sävy, se antaa lempeää harmoniaa vieressä nojailevalle räväkälle Kutikula-tyynylle – vitsit miten tykkään sen syksyisen rehevästä värimaailmasta. Ja vaikka huoneessa ei ole mitään noista näyttävistä sävyistä, se terästää haalean pehmeän kokonaisuuden. Näissä tyynyissä on sisätyynykin mukana, mutta itse vaihdoin vanutyynyn tilalle untuvasisätyynyt, näin tyynyihin tuli vielä astetta ylellisempi fiilis. (Huomasin että tuo Lotta-tyyny on nyt vain 15 € tuolla Vallilan verkkokaupassa)

Minun täytyi välillä taas hätyytellä innokkaita kuvausassistentteja pysyttelemään pois setupista, mutta eihän se tietenkään ihan onnistunut. Omat haasteensa kuviin toi myös vaihtelevat valo-olosuhteet, välillä oli aurinkoista, välillä hämärää ja toisina hetkinä sinisen heleää. Niinhän se kotona päiväsaikaan menee. Siksi on hyvä myös muistaa sisustuksessa, että värit näyttävät eri aikoina ihan eri sävyisiltä.

Olipa aika kiva kokeilla olohuoneeseen erilaista somistusta. Nyt matto on palautettu paikalleen työhuoneeseen ja tuon sohvapöydän annoin pitkäaikaiseen lainaan ystävälleni. Omituinen sohvapöytäasetelmakin on purettu. Mutta torkkupeitto ja tyynyt ovat edelleen paikallaan tuolla sohvalla. Tuo on nyt ihan lempikomboni.

“kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Iittala

Raami-sarjan kaunis juomalasi sammalenvihreänä tuo kattaukseen sävyjä..

“No nyt on pientä tohinaa kotona – meille tulee illallisvieraita.” Ystävien kanssa on viesteilty ja mietitty kaikille sopivaa iltaa syödä yhdessä. Tänä päivänä yhteistä aikaa ei tuosta vaan löydy, vaan kaikkien pitää tarkistaa sopivat päivät ja yhteinen illallishetki merkitään kalenteriin jo ainakin pari viikkoa etukäteen. Toisaalta, yhtä hyvin yhteisen illallisen voi järjestää spontaanisti, huikkaamalla että kenelle sopii tänä iltana kerääntyä yhteisen pöydän ääreen, paikalle tulee sitten ken pääsee.

Suunnitelmallisuudessa on omat hyvät puolensa, silloin ainakin kun nauttii pitkän kaavan mukaan illallisten järjestämisestä. Saa fiilistellä kattausta ja suunnitella tarjottavia. Me järjestettiin viime viikonloppuna ystäville kolmen ruokalajin rento illallinen – voi vitsi miten kivaa se oli. Todettiin kaikki pöydässä, että pitää syödä useammin yhdessä. Sen kun muistaisi tässä arjessa aina – mielellään pöytään kattaa ylimääräisen lautasen tai pari.

Meidän illallispöytä katettiin Iittalan Raami-astioilla. Olin saanut inspiraatiota jo aiemmin Jounin ihanasta Iittala-illallispöydästä. Kopsasin suoraan meille kukkavalinnan, maljakossa on syksyn ajankohtaista viininpunaista maksaruohoa. Tunnelmaa tuovat Raami-sarjan pomeranssin sävyiset kynttilälyhdyt. Tällä kertaa illalliskattaukseen pääsi myös mustat pellavaiset lautasliinatkin. Muuten rakastan yksinkertaista tyyliä, kauniit Raami-sarjan astiat pääsevät tammisella pöydällä oikeuksiinsa ihan sellaisenaan.

Raami-sarjan aluslautaselliset kahvikupit ja lautaset odottamassa kahvia ja jälkiruokaa

Listasin ystävien kanssa syitä miksi järjestää illalliskutsut, tässä meidän mielestä viisi parasta:

  • koti tuntuu kodilta kun on vieraita ja saa motivaatiota siivota
  • on ihana nähdä ystävät iloisina ja että ruoka maistuu
  • keskitytään kuuntelemaan kasvotusten mitä toiselle kuuluu
  • tulee katettua pöytä astetta kauniimmin
  • saa nauttia ruoanlaitosta erityispaljon

Muistan kun olin aikoinaan Raami-astiaston lanseeraustilaisuudessa. Silloin jo odotin niin innoissani Jasper Morrisonin luomaa kokoelmaa ja tiesin heti sen nähtyäni, että meidän kodin uusi astiasto oli löytynyt. Nyt kun ollaan käytetty Raami-astioita niin arki- kuin juhlapöydässäkin, voin todeta olevani siihen aivan yhtä rakastunut kuin ensinäkemältä. Astioiden käytännöllinen muotoilu tekee niistä mukavat käytössä. Tämän lisäksi muotoilu on pehmeän ylellinen ja se luo kattauksiin juhlavuutta, mutta selkeällä tavalla.

Raamiin kuuluu myös tammisia tarjoilualustoja, joita minulta löytyy kaksi eri kokoista. Suurempaa käytän kattauksissa alustana, usein leivälle, mutta myös vaikkapa juomatarjoilualustana. Pienempi alusta löytyy olohuoneen puolelta ja sen päälle olen koonnut asetelman. Tällä kertaa pöydässä oli tarjolla Leipomo Grynin juureen leivottua maalaisleipää ja hummusta.

Alkuruoaksi valmistin maa-artisokkakeiton. Tätä klassikkokeittoa en ollut tehnyt vuosiin, nyt muistinkin kuinka yksinkertaista ja hyvää se on. Keiton voi valmistella etukäteen vaikka edellisenä päivänä, lisäämällä kerman ja mausteet vasta lämmitysvaiheessa. Keiton tarjoilin Raamin pienistä kulhoista. Minulla on myös Raamiin suuremmat syvät lautaset, mutta alkuruoalle tämä pienempi kulho on mainio.

Pääruoasta vastasi Hän, joka meillä on mestari erilaisten patojen loihtimisessa. Patakin valmistettiin edellisenä päivänä ja viimeisteltiin juuri ennen illallista. Perinteinen liha- juurespata syntyy intuitiolla kauden antimista. Tässä oli porkkanaa, perunaa, palsternakkaa, sieniä, sipulia, chiliä, suolakurkkua ja paistilihaa. Liemeen makua toivat olut ja smetana. Pataa haudutettiin kaiken kaikkiaan 4-5 tuntia. Oi miten hyvää.

Pataruokia voi tehdä ihan mistä tahansa aineksista. Pilkotaan ja ruskistetaan raaka-aineet, heitetään pataan, kaadetaan päälle nestettä ja mausteita, haudutellaan hitaasti. Viimeistellään vielä juuri ennen tarjoilua jonkin sortin kermaisella tuotteella.

Me aloitimme ruokailun kuuden maissa, pöydässä istuttiin pitkään, niin että ennätti jo pimetä. Raamin punaviinilaseissa täyteläistä punaviiniä ja kauniit kynttilälyhdyt luomassa tunnelmaa, tämä kaikki vielä parhaassa seurassa. Näihin viinilaseihin olen tosi tyytyväinen, pidän siitä että ne ovat maltillisen kokoiset, tukevat ja mutkattomat.

aloitimme ruokailun kuuden maissa, pöydässä istuttiin pitkään, niin että ennätti jo pimetä

Ruoan jälkeen mahaan mahtui vielä jälkiruokaakin. Ystäväni Henna oli tuonut minulle omenoita puutarhastaan, joten niistä valmistin itseoikeutetusti jälkkärin. Reseptin heitin ihan lennosta, pilkoin pannulle omenoita ja paistelin niitä voissa, heitin joukkoon ruokosokeria ja kaurahiutaleita. Hauduttelin omenaseosta pannulla kunnes se oli pehmoista ja annoin seoksen jäähtyä kunnolla ennen tarjoilua – taas oiva jälkkäri etukäteen tehtäväksi. Tarjoilin omenamössön mascarponekermavaahdon kanssa. Tämä oli tosi hyvää, omenat olivat lajikkeeltaan hiukan kirpeitä, joten sokerin makeus ja mascarponevaahdon pehmeys muodostivat hyvän kombon.

Jälkiruokapöytään katoin tietenkin lempikahvikuppini, eli Raami-sarjan ihanat pyöreät aluslautaselliset kahvikupit. Näistä juodaan kun on vieraita, mutta myös ihan tavallisena arkiaamunakin, kuten tänään vaikka.

Ruokapöydästä “pyörittiin” olkkarin sohvaryhmään jatkamaan iltaa vielä viinilasillisen ääressä. Vieläkin olen ihan fiiliksissä tuosta viikonlopun kohokohdasta – yhteisestä illallisesta. Haastankin teidät kutsumaan ilallisvieraita, ihan vaan extempore tai suunnitellen, kuinka vaan. Mutta muistetaan miten ihana on syödä yhdessä!

Blogissa on maanantai ilman asukuvaa. Sen sijaan katsellaan vaihteeksi taas meidän sänkyä; onhan se aina kuvauksen paikka kun vaihtaa eriväriset lakanat. Minä olen hurahtanut Midnattin lakanoihin ja nyt meillä on niitä kolmet eri väriset. Koska makkarimme on todella yksinkertainen, luo pelkkien lakanoiden vaihtaminen sinne erilaista tunnelmaa. Jokin hempeä kiehtoi ja niinpä vuorasin huonetta roosalla ja terrakotalla.

Miten muuten nyt onkin kylmentynyt yhtäkkiä sisällä niin paljon – tai tietysti on koska aurinko ei enää lämmitä koko päivää. Tässä juurikin hytisen viltissä ja kirjoittelen tätä tekstiä. Haaveilin tänään jostakin karmir-villaisesta oloasusta trikoiden ja t-paidan (lue villapaidan) tilalle. Tokaisin haaveen miehelle ja hän kävi noutamassa minulle lämmintä päälle; eli nyt istun viltissä pukeutuneena ylisuuriin miesten college-pöksyihin ja huppariin. Sellainen kasmir-asun korvike täällä. Mutta kyllä tuolla olkkarissa rapisee siihen malliin, että saan kohta lämmitellä takkatulen äärellä….

Minä niin tykkään tuosta vanhasta Arabian pienestä lautasesta. Siirtelen sitä kotona aina minne sattuu – eli sinne missä tarvitaan ripaus persikkaisen roosaa piristettä. Mietin tänään, että tekee tosi hyvää välillä pöllyyttää omia somistustottumuksia. Viikonloppuna tyhjensin olohuoneesta ja vierashuoneesta kaikki tekstiilit ja muut somisteet pois. Oli tosi kiva koota kokonaisuus uudelleen ihan alusta saakka. Siirtelin myös viherkasveja eri paikkoihin. Jotenkin sitä usein jämähtää tiettyyn kokonaisuuteen liian pitkäksi aikaa. Yritin tehdä saman uudistuksen olohuoneen avohyllyllekin, mutta vaikka kuinka kokeilin, oli minusta alkuperäinen somistus paras, eli se sai jäädä toistaiseksi sellaisekseen.

Viikonloppuna olen myös taas ahkerasti päivittänyt IG Storyja. Olen usein viikonloppuisin yksin kotona, kun toisella on töitä. Silloin minusta on tosi mukavaa päivitellä tekemisiä seuraajille ja jutella sitä kautta teidän kanssa.

seuraa minua Instagramissa: @anne_muotimielessa

Touhuillessani mietin myös, että nykyään tulee tosi vähän vaan loikoiltua ja lueskeltua. Pitää oikein pakottaa itsensä pysähtymään. Itse en ole koskaan ollut mikään harrastajatyyppi. Nuorena kokeilin vähän kaikenlaista, mutta en vaan kertakaikkiaan löytänyt mitään itseä kiinnostavaa harrastusta. Voisiko sitä sanoa, että sisustaminen ja koti on aina olleet omia harrastuksia. Harrastamisessa kuitenkin on pointtina se, että toteuttaa itseään siinä mikä tuntuu hyvältä. No minusta kotiympäristöstä huolehtiminen tuntuu hyvältä. Siinä on vaan se huono puoli, että se harrastus on koko ajan tuossa saatavilla ja esillä.

minusta kotiympäristöstä huolehtiminen tuntuu hyvältä ja rentouttaa

Olen viikonloppunakin tehnyt vähän työjuttuja ja tänään on ollut jänskä päivä noin muuten. Huomenna köytän taas itseni työhuoneeseen – onneksi työpöydällä on mukavaa tehtävää. Ja ne asukuvatkin pitäisi ottaa, haluan kuitenkin jakaa täällä blogissa vaihtelevaa sisältöä ja nyt on seuraavaksi aika puhua vaikka vaatteista.

Mukavaa viikkoa!