Category

oma piha

Category

Kuulumisia viikon varrelta ja sananen Marimekon Mini Pixie -laukusta, siinä tämän postauksen punainen lanka. Hyrr mikä viikko säiden puolesta onkaan ollut, sen takia kuvan asuvalintakin on lämmin – villapaita, sukkahousut ja villakangastakki. Onneksi täällä lounaassa on saatu sentään myös aurinkoenenrgiaa, vaikkakin viileässä ilmassa.

Tämä viikko on ollut aika sekalainen, osaltaan kiireinen, toisaalta vapaa-aikaa priorisoiden. Kirjoittelin työpöydälle muistilappuun pitkin päiviä muistiinpanoja tätä postausta varten. Kummasti viikon lopulla ei muuten muista mitä kaikkea puuhaili, ellei mukaan satu erityisiä kohokohtia. Tälle viikolle kyllä osui onneksi jokunen spesiaalijuttukin, ne aina piristävät kotiarkea.

Alkuviikko meni tiiviisti tuon pöydän äärellä istuen. Vastailin viesteihin, mietiskelin konsepteja ja kirjoitin sekalaisia juttuja. Olen oivaltanut, että voin esimerkiksi hoitaa Instagramia (ja WhatsAppia) myös tietokoneen selaimella, joten se on auttanut kovasti minun niskaongelmiin. Nyt ei tarvitse roikottaa päätä kuten kännykkää käyttäessä. Olen myös alkuviikosta järkkäillyt työhuoneen varsinaista tekniikkapäätä, tyhjensin melkein kaiken ylimääräisen pois ja siivoilin liukuovikkaapiston sisuksia. Oikeasti, kuinka paljon toimisto- ja tekniikkatarvikkeita onkaan kertynyt.

Edelleenkään huone ei voi olla ilman tekniikkaa, sillä muuten ei meidän töistä tule mitään. Mutta jo pelkkä ylimääräisten näyttöjen ja tietokoneiden karsiminen auttoi. Tuossa hyllystön päällä oli vanha tietokone ja näyttö. Tietokoneelle löytyi paikka vierashuoneen kaapista ja meille tarpeettoman näytön ennätin myydä Storyjen kautta ihan vahingossa. Siivosin myös kameralaukut ja reput eteisen liukuovikaapiston ylähyllylle. Onnea on siis kaapistot, joissa on myös tyhjää tilaa. Olen oppinut, että mitään säilytystiloja ei saisi tunkea ihan täyteen – siihen pyrin.

Työhyvinvointi ja vahvuudet

Keskiviikkona meillä oli Asennemedian työhyvinvointipäivä. Olen superonnekas saadessani kuulua niin hienoon organisaatioon, jossa meistä pidetään hyvää huolta muutenkin kuin pelkkien työasioiden puitteissa. Päivään kuului supermielenkiintoinen Joylla:n luento vahvuuksista. Kyllä tekee hyvää hetkeksi pysähtyä omasta arjesta toisenlaisten ajatusten pariin ja saada hitusen pohdittavaa omassakin ajatusmaailmassa. Tykkään oivalluksista ja huomioista, positiivisen psykologian luennosta sai paljon innovatiivista ajateltavaa. Omiin vahvuuksiin on hyvä tutustua ja pohtia miten niistä saa parhaimman hyödyn ja myös miettiä ylisuorittaako niistä jotakin. Me saatiin mm. tehtävä listata omia vahvuuksia ja olikin mielenkiintoista nähdä kuinka se osui yksiin VIA:n testin kanssa. Minulla osui aivan täysin yksiin kyllä. Testin mukaan omaksi ykkösvahvuudekseni nousi Hope ja olin itse kirjannut ensimmäisenä vahvuudekseni positiivisuus.

Luonnevahvuustestin voit tehdä halutessasi tässä.

eteisessä on vielä työhuoneen siivoilun jälkeen pahvilaatikoita, joiden kohtaloa pohdin

Neule ja laukku Marimekko *saatu / takki Nanso *saatu / farkut A.P.C.

Marimekko Mini Pixie

Loppuviikoksi olin järjestänyt itselleni vapaa-aikaa omista töistäni, koska toisella oli vapaapäivät. Tarkoituksena oli edistää pihaprojektia. Keskiviikkona käytiin iltapäivästä puutarhakaupoilla ja sen kunniaksi kampasin hiukset ja pukeuduin astetta nätimmin. Napattiin nämä asukuvat kotipihalla lähtiessä. Samalla halusin esitellä teille uutta Marimekon Mini Pixie -laukkuani *saatu, olen siihen kovin ihastunut. Tällainen kevyt ja pienikokoinen laukku on kyllä mitä mainioin juuri kaupunki- ja kauppareissuille. Laukku vetää sisäänsä suuren lompakkoni lisäksi puhelimen ja muutamat meikkitarpeet. Nahka on ihana silkkisen ja pehmeän oloista. Sisällä on kaksi pientä lokeroa, näin pikkutavaroiden, kuten avainten etsiminen helpottuu. Itse tykkään käyttää laukkua olan yli, jotta kädet jäävät vapaaksi, mutta kivahan tuo on kainalossa tai olkapäälläkin.

Viikon ihanat ja haasteet

Viikon ehdottomasti ihanimpiin asioihin lukeutui myös yhteiset suunnitteluhetket oman siskon Suvin kanssa. En voisi olla onnellisempi siitä että ollaan keksitty Koti-Live -konsepti, jossa yhdessä tehdään seuraajien kanssa kaikenlaista mukavaa Instagramin välityksellä. Edellisessä Koti-Livessä juteltiin sisustusjutuista ja puheltiin mm. sisustustekstiileistä. Jakso on katsottavissa Suvin Valkoinen Harmaja -Instagram-tililtä IGTV:n puolelta jos olet sen missannut. Seuraavaksi otamme käsittelyyn maljakot ja kukat minun Instagram-tililläni. Tavataan sen merkeissä huomenna sunnuntaina 17.5.2020 klo 19.00 – tallennan jakson omaan IGTV-kanavaan, josta sen voi katsella myöhemminkin. Livenä lähetykset ovat toki mukavampia, kun seuraajien kysymykset ja reagoinnit tulevat mukaan, mutta toki jaksot voi katsella jälkikäteenkin. Niin kiva suunnitella yhdessä juttuja siskon kanssa!

Viikon haaste on minulla ollut taas karkkihimo. En vaan pääse yli sokerin kaipuusta. Olen lepuutellut itseäni hedelmillä – omena jälkkäriksi korvaa joten kuten sokerihimotuksen. Haasteena on myös ollut (etenkin puutarhapäivien) ruokahuolto. Me ollaan sellaisia, että kun puuhataan pihalla, ei malta lopettaa ruoan laittoa varten touhuiluja, joten tulee jätettyä kunnon ruokaa väliin ja kun kotiudutaan illalla sisälle, ei jaksaisi tehdä ruokaa. Huoh, se on niin tyhmää. Keskusteltiin tästä ja todettiin, että kesää silmällä pitäen täytyy tehdä etukäteen pihatyöpäiville lounas valmiiksi jääkaappiin. Ruokapuolen suunnitelmallisuus on tärkeää ja helpottavaa.

Steltonin klassinen kastelukannu on ollut loistava satsaus aikanaan, nyt tämä on otettu uudelleen tuotantoon

Puutarhan puolella sitten tapahtuikin todella paljon viikon aikana. Laajennettiin takapihan nurmea niitylle päin jonkun verran. Sinne tehtiin nurmikon hoitoa, siitä ajattelin tehdä oman postauksensakin, koska veikkaan, että monella on vielä kevään nurmikonhuoltotoimet tekemättä. Lisäksi ollaan kaivettu sora-alueelle pohjaa talon päädyn laatoituksen yhteyteen. Siistitään vihdoinkin laatoituksen vierusta ja laajennetaan sitä soralla. Haettiin peräkärryllä kaksi kuormaa soraa pihalle ja eilen saatiin ne levitettyä. Loppuviimeistelyt ja siivoukset on vielä tekemättä, mutta sillä ei ole kiire – isoin työ on nyt tehty ja lopputulosta on mukava hioa rauhassa. Olen niin iloinen että saatiin tuo asia kuntoon.

Puutarhakaupoilla ostettiin myös jo valmiiksi terassille kasveja ja hankittiinpa yksi viljelylaatikkokin pihalle. Sille näperretään oma paikka terassin vierestä ja kunhan säät sallivat niin kuvan kesäkurpitsan ja kurkun taimet pääsevät laatikkoon kasvamaan. Eikö se kalenterin mukaan ole 10.6. kun taimet voi viedä pihalle?

Leppoisaa viikonloppua!

Puutarha on siitä ihana paikka, että siellä on aina ”paras aika”. Vaikka kuinka rakastan eniten kesää vuodenajoista, olin tänään pakahtua syysauringon paisteessa pihalla käppäillessäni. Innostuin niin paljon, että kipaisin kameran sisältä ja tallensin muutamia fiiliskuvia. Ennätin juuri ennen kuin aurinko painui metsän taakse.

Meidän talon edustalla on selkeä nurmialue. Tätä nurmikkoa on hellitty kovasti, tänään se näytti ihanalta vasta leikattuna ja tuuheana. Seuraavaksi pitää levitellä jo syyslannoitetta. Istutuksia meillä ei kovin paljon ole, piha on yksinkertainen, vaikkakin enemmän perinteinen kuin moderni linjoiltaan.

Lipputangon liepeillä on yksi villiintynyt perennapenkki, jossa kasvaa muutama pistokkaasta tuotu kukka. Kuvan valkoinen kellomainen on jäänyt tarha-alpin ja salvian varjoon, sieltä se pilkistää niiden takaa. Mikäköhän kukka tuo mahtaa olla, se on tullut meille vanhemmasta puutarhasta, niin en ole huomannut kysellä lajiketta.

Jotenkin kukat ovat kauniita myös vähän lakastumaisillaankin. Toki kuvissa kaikki näyttää helposti viehättävämmältä, kuin rikkaruohojen reunustamassa penkissä muuten. Olen antanut perennapenkin yläpuolelle villiintyä kunnon luonnonkukkakeitaan, sitä hallitsee suurensuuri hiirenvirna-alue.

Ajattelin, että seuraava puutarha tulee olemaan hitusen säntillisempi

Salviakin on komistunut vuosi vuodelta. Ajattelin, että seuraava puutarha tulee olemaan hitusen säntillisempi. Tähän taloon sopii minusta romanttinen ja perinteinen puutarha, mutta haluaisin kokeilla seuraavaan puutarhaamme jotakin erilaista. Jännittävää ajatella. Nyt on myös tullut opiskeltua kasveista ja puutarhasta enemmän ja enemmän.

Sisääntulon kivetyksellä on edelleen kesäiset kukka-istutukset. Tuumin vaihtavani tilalle syksyisiä värikkäämpiä kukkia, mutta tänään ajattelin jo vähän toisin. Kuivunut heinäkin on alkanut vihertää ja puksipuu on hyvässä kunnossa. Ehkä maltan vielä hetken ja nautin näistä mitä ruukuissa nyt on.

Tämän kesäinen oliivipuu ja pelargonit – kuinkakohan monena vuonna minulla on ollut tuollainen sama setti. Kuten sanottu, tässä pihassa olen vähän jumittunut valinnoissa. Oliivipuu saa olla pihalla pakkasiin saakka. En taida tänäkään vuonna sitä talvehduttaa. Siitä on kuitenkin ollut iloa jo huhtikuulta saakka. Pelargonitkin ovat sinnikkäitä ja menestyvät myöhäiseen syksyyn. Vierellä pilkistää myös saniainen, kokeilin tänä kesänä sitä ensimmäistä kertaa ruukussa ja ihan hyvin se on näyttänyt viihtyvän.

Nauratti tämän puutarhakierroksen lopussa; aurinko oli hiipunut ja alkoi tuulla. Hain itselleni lämmikkeeksi untuvatakkini ja toinen touhusi vieressä tyytyväisenä pelkissä sortseissa. Illat alkavat olla jo aika viileitä.

Kuvasin muuten eilen superherkullisen omppupiirakan – jaan pian täälläkin ohjeen siihen – se oli taivaallisen hyvää ja todella nopea tekaista.

”kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Fiskars

Jos mietitään mun puutahajuttuja, niin olen vähän toisaikainen. Välillä saatan uppoutua selailemaan puutarhaidiksiä ja suunnittelemaan istutuksia ja viljelyitä. Pian kuitenkin havahdun unelmistani maan pinnalle ja muistan millainen puutarhaihminen olen – nauttija ja rentoutuja, en niinkään intohimoinen puurtaja ja viherpeukalo.

Olen kuitenkin seitsemän kesän aikana orientoitunut tiettyihin rutiineihin, niihin pakollisiin töihin, joiden avulla piha pysyy kuosissa ja viihtyisänä eli itselleni tarpeeksi selkänä ja vaivattomana. Tämän puutarhan suurin istutus on nurmialue. Laitamilla on jokunen puu, pensas ja pieni perennapenkki. Hyötypuutarhasta olen luopunut pari kesää sitten, koska sadon luomiseen ja syömiseen ei vaan riittänyt kumpaankaan omat resurssit. Yhteistyössä Fiskarsin kanssa kerron teille tyypillisestä puutarhanhoitopäivästäni.

 

-lempipuuhani puutarhassa on kitkeminen-

Jos pitäisi valita mieluisin puutarhatyö, olisi se ehdottomasti kitkeminen. Hyvä että pidän siitä hommasta, se on näet aika tärkeä osa siistiä pihaa. Jotkut tykkäävät suorittaa päivittäin pihapuuhasteluja ja rikkaruohojen nyppimisiä. Minulla taas on tapana tehdä kitkemiset inspiraation puuskassa yhtenä rivakkana hetkenä. Niinpä rikkaruohotilanne on saattanut jopa hiukan riistäytyä käsistä joinakin kertoina.

Aloitan mieluiten raivaustyön puuaidan alusesta. Joskus olen kutsunut sitä ”ajatustyömaaksi” koska rentoudun saadessani istua asfaltilla rikkaruohoja nyppien. Voin kertoa että tuossa kontatessani olen saanut vuosien aikana enemmän kuin yhdet housunpolvet rikki ja toisaalta myös aika monta hyvää ellei jopa loistavaakin ideaa.

Aidan alusen rikkaruohot lähtevät suureksi osaksi nyppimällä, mutta välillä joku on juurtunut tiukasti kiinni ja silloin käytän apuna Fiskarsin QuikFit Rikkaruohorautaa. Raudan saa tarvittaessa liitettyä pidempään varteenkin, mutta aidan alla työskennellessä pelkkä rauta on hyvä.

Kun aidan alusta on kitketty, täytyy lakaista asfaltille kertyneet sotkut pois. Fiskarsin QuikFit -sarja on aivan loistava, koska erilaiset pihalla tarvittavat työkalut ovat ikään kuin yhdessä paketissa. Erilaiset päät säilytän tuossa kuvien säkissä. Asfaltin harjaukseen käytän QuikFit Pihaharjaa, siinä on tarpeeksi napakat harjakset, jotta karkea pinta puhdistuu tehokkaasti.

Aidan aluksen jälkeen siirryn yleensä kitkemään nurmialuetta, sekä reunoja, että nurmikolle levinneitä voikukkia. Alkukesän jälkeen voikukkien kasvu onneksi hidastuu, mutta kyllä niitä riittää kitkettäväksi näin loppukesästäkin. Etenkin nyt, kun nurmikkoa on tullut leikattua huomattavasti harvemmin kun normaalisti. Kuumana aikana on hyvä pitää nurmi vähän normaalia pidempänä. Tuntuu että vaikka nurmikko kituisi, niin rikkaruohot eivät, niinpä pihamaalle oli kertynyt todella paljon kitkettävää – oli aika raskas homma ja päätin olla tässä ahkerampi, enkä päästää kitkemisväliä liian pitkäksi.

Nurmikon kitkemisarsenaalini on yksinkertainen. Fiskarsin rikkaruohonpoistaja on puutarhan tärkeimpiä ja loistavimpia välineitä. Omani on vuosikausia vanha ja paljon käytetty, mutta niin vain se suoriutui tälläkin kertaa työstä mainiosti.

Kun nurmikko on täyttynyt rikkaruohopaakuista, haravoin ne kasoiksi QuikFit Rautaharavalla. Hara on tukeva ja sillä kasat on helppo vetää yhteen nippuun. Sitten vain nostelen ne SolidPopUp Puutarhasäkkiin. Tuollainen kevyt kokoontaittuva säkki on mainio apuväline pihatöissä, mietin miksi aiemmin yritin sulloa rikkaruohoja ämpäriin. Tuohon mahtuu kerralla melkein kuuden ämpärillisen verran tavaraa ja säkki itsessään on niin kevyt, että se on vaivaton käydä kippaamassa tunkiolle.

 

Kun on saanut rikkaruohotilanteen hallintaan ja aurinko alkaa väistyä, on aika alkaa päivittäiset kastelurutiinit. Fiskarsin kastelukärrykela on ollut tämän kesän hitti pihalla. Siitä on iloittu nurmikon ja kasvien kastelun lisäksi paljun täyttämisessä ja kaikenlaisten tavaroiden pesemisessä. Koska letku on helposti käsillä, tulee sitä käytettyä. Ok, nurmikon kasteluun olisi voinut satsata vieläkin enemmän, nyt nurmi on paikoin karrelle palanutta, mutta suotakoon se itselle anteeksi, vaikka loistavan kastelukärrykelan omistaja olenkin.

Mukavuudenhaluisena tyyppinä on tullut hyödynnettyä kätevää letkusysteemiä ja suihkusuulaketta myös ruukkukasvien kastelussa. Ei ole tarvinnut odotella kastelukannujen täyttymistä, vaan on voinut vain kulkea letkun kanssa pitkin pihaa ja suhkutella vettä sinne missä tarve. Samalla olen välillä huuhtaissut iltaisin terassia.

Terassin puhdistuksessa on käsillä myös harja, siihen paras valinta on Fiskarsin QuikFit Patioharja. Se on pehmeät harjat ovat sopivat terassilaudoituksen putsaamiseen.

Palkinnoksi ahkeroinnista, on ihana istahtaa terassille levähtämään ja virkistäytymään. Ehkä lukaisen niitä inspislehtiä samalla. Aina voi haaveilla istutuksista, kivetyksistä ja muista pihan kaunistuksista. Vaikka palaan sitten taas todellisuuteen, ollen ihan tyytyväinen omaan selkeään ja kuitenkin helppohoitoiseen pihaan. Suurimmat hommat näet olivat edellä luetellut kitkemiset ja kastelut,  sekä tietysti lisäksi ruohon leikkaukset.

Mutta koska elokuu ja satokausi, haluatte varmasti nähdä minkälainen tämän pihan sato on ollut tältä kesältä. Noh, pieni kipollinen kirsikkatomaatteja ja yllätysauringonkukkia. Tai voi listaan vielä lisätä kasvimaan jäänteistä puskevat siellä täällä kasvavat mintut ja oreganot.

Mutta mikä ihana ihana kesä on ollutkaan. Niin puutarhatöiden parissa kuin muutenkin. Itselleni puutarha on osittain tietynlainen vapauden symboli – sinne voi mennä aamulla rauhassa pyjamassa (kuten teen hyvin usein) ja toisaalta siellä voi istuskella iltaa terassin suojassa vilttiin kääriytyneenä (tosin ei ole ollut viltille tarvetta vielä). Ei tarvitse lähteä kotoa mihinkään ollakseen ulkona.

Oma piha on ihanuutta!

*Fiskarsin työvälineet saatu osana yhteistyötä

Puutarhajutut ovat olleet mielessä jonkin aikaa, epäilemättä koska on tuo oma piha ja kesä. Mutta tänä keväänä huomaan innostuneeni paljon enemmän pihasta kuin viimekesänä. Tuntuu että tehtiin vaan ihan pakolliset ja pihasta ei tullut nautittua oikein missään muodossa.

Se pieni piipahdus Tanskaankin inspiroi minua pihahommien suhteen. Ebeltoftissa on nimittäin aivan ihania omakotitaloja vieri vieressä rannan tuntumassa ja rantatietä ajeltaessa tuli tarkasteltua tanskalaista puutarhatyyliä. Itse asiassa sen rentous yllätti minut. Laitoin merkille, että siellä puutarhat näyttivät huomattavasti rennommilta ja luonnollisemmilta kuin meillä Suomessa. Suurimmassa osassa näkemiäni pihoja oli selkeä nurmikko, reunamilla huolettoman näköisiä istutuksia ja jonkinlainen mukava patio oleskeluryhmineen. Minkäänlaisia kivisiä istutusaltaita, tarkkaan harkittuja katteella vuorattuja penkkejä ei näkynyt.

Tarkennan vielä että pidän kaikenlaisista puutarhoista, mutta jos ja kun saan valita, viihdyn parhaiten hiukan boheemissa rönsyilevässä tyylissä. Sellaista meidän pihakin todella edustaa. 

Minun ihannepihassani on paljon siistiä nurmikkoa, villiintyneitä perennapenkkejä, sekalaisia kasveja ja värejä. Siellä täällä pieniä kivetyksiä ja luonnonkukkia sekoittamassa pakkaa.

Tällä viikolla olen rakentanut meidän terassin kyljessä olevaa ”kasvimaata” uuteen uskoon. Viimekesäisen laiminlyönnin jälkeen se kasvoi lähinnä villiintynyttä minttua ja oreganoa, sekä villiä lemmikkiä ja ahomansikkaa.
Raivasin suurimman osan vanhoista yrteistä pois ja päätettiin kokeilla uutta lähestymistapaa tähän yrttimaahan. Meillä on palju tuossa vieressä, se vilahtaa kuvan vasemmassa reunassa. Halusin sen viereen jotakin pysyvämpää ja rehevää. Rakastan saniaisia ja niinpä kokeilen miten kotkansiipisaniaiset lähtisivät kasvuun paljun vierustalla. Niiden taakse ostin vielä yhden angervolajikkeen, jonka nimeä en nyt muista, sellaiset ihanat isot lehdet ja punaiset kukinnot – siitä pitäisi kasvaa aika rehevä. Sen juurelle jätin vielä lemmikeitä ja ahomansikkaa, koska halusin säilyttää luonnon itse puskemia kasveja myöskin.
Ryytimaan perälle ostin muutaman kesäkurpitsan, koristekurpitsan ja avomaan kurkun. Lisäksi siellä on kaksi vaatimattomasti kituvaa raparperia. Yhdelle laidalle pitäisi vielä saada muurattua/rakennettua muuri ja sen viereen voi sitten istuttaa jotakin syvempää multaa vaativaa…jos vielä tälle kesälle ennättää. Puuhaa riittää!

Laitoin pari liuskekivikäytävää elävöittämään ryytimaata, näin myös
kitkeminen on helpompaa, lisäksi ne rajaavat kivasti koriste- ja
hyötykasveja. Seuraavaan riviin istuttelin iisoppeja, sellaisia meillä
oli ennen tuossa saniaisten tilalla, mutta niiden aika meni, olivat
kolmivuotisia. Tiedän että niistä tulee aika reheviä, joten saavat
reilusti puolestani villiintyä tuossa keskellä. Niiden viereen terassin
puoleiseen päätyyn penkkiä valitsin tuollaisia matalaksi ja
toivottavasti lamoavaksi villiintyviä yrttejä, joiden nimiä en myöskään
muista. Ihan etualalle laitoin krassin, toivoisin että se kiipeilisi
pitkin matalaa muuria terassinkin puolelle saakka.

Saniaisten seuraksi myöskin terassin kulmalle laitoin muutaman erilaisen yrtin. Näitä voi vaikka vaihdella jos nuupahtelevat. Tuo laventeli on sellainen elintarvikekelpoinen lajike. Katsokaa miten kauniit lehdet tuossa köynösmäisessä yrtissä on. Jos joku tunnistaa sen niin saa vinkata!

Meidän tontti on vähän hassu, siinä on korkeuseroja ylöspäin. Tuossa rajanaapurin puolelle mentäessä on rinne ylöspäin, joka oli alun perin ihan kovaa savea. Sinne isäntä kantoi selkä vääränä vuosia sitten maapalasia, jossa kasvoi luonnonkasveja – haluttiin rinteestä luonnontilaisen oloinen, sillä se rajoittuu metsään ja sitä on niin paljon ja maa kovaa, ettei meillä olisi ollut intoa alkaa rakentamaan siitä mitään erityisempää perennarakennelmaa. Olen kyllä tyytyväinen valintaamme, minusta on ihana, että tontilla on luonnonheinikkomaista tunnelmaa. Rinteessä kasvaa saniaisia, kieloja, päivänkakkaroita, seassa ruusuangervoja ja rikkaruohoja. Voikukka-aika onneksi vähän loppui jo, sekä sesonkiin, että meidän kitkemiseen. Välillä olemme heitelleet sinne rinteeseen niittykkkasiemeniä, ne ovat vaihtelevasti kasvaneet eri vuosina.

Rinteessä on kolme suurta kiveä, joiden päällä treffaillaan naapurin pikkutyttöjä koirien kanssa. Kivien väliin istutettiin pieni omppupuu muutama vuosi sitten, siinä on myös pari kituista pensasmustikkaa ja yksi karviainen. Mutta komeinta kivien vierustalla on tuo köynöskasvi, joka on nyt parhaimmillaan kukkaloistossa.

Meidän villiintyneellä ”ylänurmi”-kaistaleella rehottaa valtaisa lumipalloheisi, joka on vielä täynnä kukkia. Yksi lempparipensaani ehdottomasti. Ylänurmelle emme aikanaan laittaneet siirtonurmea, sillä fiiliksestä olisi tullut liian golfkenttä. Tämä on pieni soiro ja sen nurmikko on sekalainen vanha, jossa kasvaa luonnonkukka (=rikkakukka) mättäitä. Mutta minä pidän niistä. Huomatkaa meidän isompi lempipaikallaan…

Loivaan nurmikkonousuun on kasvanut aikamoinen rypäs hiirenvirnaa. Tuota haluaisin lisääkin juuri nurmikon nousukohtaan. Se saa siis villiintyä oikein mielellään ja minä nautin tuostakin luonnon omasta kasvista.

Ainoa perennapenkkimme on suhteellisen villiintynyt. Siinä on lähinnä kuvan salviaa ja paria muuta ihan hulluna kasvavaa kukkaa. Jos vaan saan aikaiseksi, niin rajaan tänä kesänä penkin skarpimmaksi. Mutta jos sitä ei tule tehtyä, niin sitten vaan nautitaan villinä rehottavista perennoista. Fiiliksellä mennään.

Tällaisen leinikkiryppään jätin ylänurmelle. En raaskinut leikata noita pois. Minä rakastan kaikkia kukkia, myös luonnonkukkia.

Suurimman osan istutuksista teen ruukkuihin, joita meillä on sekä terassin puolella, että pääoven portaiden pielustalla. Niihin vaihtelen mielialan mukaan kasveja, sekä kesäkukkia että perennoita. Olenkin aina ihan erilainen näky puutarhamyymälän jonossa. Omassa kärryssäni on sekalainen intuitiolla poimittu lajitelma kasveja. Osa onnistuu osa ei. Yleensä kurkin salaa mitä muilla ostajilla on, iäkkäämmillä enimmäkseen ruusulajikkeita ja pelargoneja, nuoremmilla tuijia tai muita havukasveja ja ehkä pari valkoista kesäkukkaa. Jännä katsoa mitä ihmiset ostavat. Kuvan ruukkuistutus on oma lempparini just nyt. Siinä on apilaa ja koristebataatti. Tämä ruukku on soran päällä kivijalan vieressä, sen taakse on jostain puskenut villiä orvokkia, jota en ole raaskinut kitkeä.

Pääset muuten katsomaan meidän puutarhasta lisää esim. tässä koostejutussani. Jännä itsekin lukea taaksepäin puutarha-asiaa, se kun elää joka vuosi ja ajatuksetkin muuttuvat matkan varrella. Pakko sanoa, etten ole mikään taitava puutarhuri, siksipä osa kasveista on jo aikoja sitten menetetty ja tilalle on tullut jotakin muuta. Mutta kokeileminen on ihan kivaa. Puutarha ei ole itselleni kovin vakava juttu, vaan enemmänkin rentouttavaa puuhastelua. Itse asiassa, meidän piha on sellainen, että jos jaksaa hoitaa nurmikon ja siistiä tupsut ja reunukset, ei täällä paljon muuta tarvitse puuhata. Poislukien tuo ryytimaa, sinne varmaan alkaa kertyä kitkettävää..

kukkaseppele

Jatketaanpas täällä blogissa vielä hetki meidän pihajuttujen parissa. Olisi toki paljon muutakin kivaa kirjoitettavaa, mutta en ole yksinkertaisesti ennättänyt jaksanut kuvata muuta. Mutta minulla olisi muutama kysymys itseäni taitavammille puutarhureille, sillä teitä taatusti on siellä lukijoissa. 

clematis

Tähän kuvaan ei liity erityistä kyssäriä, mutta pohdin kuinka kiva kesäinen kranssi onkaan ulko-ovessa. Harmi ettei se kestä siinä kuin päivän tai pari. Keksittekö mistä voisi sitoa kestävimmän kesäkranssin, mitkä oksat kuivuvat kauneimmiksi? Mustikanvarvuista en tässä kohtaa innostu, kun niistä tulee mieleen talvikranssi.

perennapenkki

Sitten ensimmäiseen kysymykseen. Meillä on tätä kivikkokasvia (jonka nimeä en nyt muista) ja vaikka olen kuinka laitellut sen ympärille kuorikatetta välttämään ruohottumista, on nämä kasvit ihan ruohomättään valloissa. Keksittekö keinoa miten väleistä parhaiten saa ruohon hävitettyä. Arvaan että nyppimällä, mutta sitten nypin koko kasvin samalla.

perennapenkki

Toinen kysymys. Perennapenkissä on tällaista kukkaa, johon juuri on avautumassa keltaiset kukat. Nämä perennat ovat aluperin tulleet meille isännän kotitalon pihalta. Siksipä en tiedä niiden nimeä, osaako joku kertoa. On erittäin leviäväinen sortti.

salvia kukkapenkissä

Kolmas kysymys. Onkohan tuo kuvan kasvi salvia. Muistelen sen olevan ja maisteltiinkin, mutta kiva jos joku vielä osaisi varmistella sen. Tämä kasvaa meillä runsaana perennapenkin päädyssä.

Neljänneksi kyssäriksi voisin heittää kasvisuosituksen. Meillä oli hyötypenkissä mahtavat isot iisopit jotka isäntä oli kasvattanut itse siemenistä. Mutta koska kasvi on kolmevuotinen, ei niistä enää ollut iloa täksi kesäksi. Haluaisin siis istuttaa yrittimaahan jotkin nopeasti kasvavat ja siihen sopivat kivat puskat – vinkkejä? Muuten se osa kasvimaasta on piparmintun valtaama – mutta rakastan sitä piparminttua, eli ei haittaa. Niiden viereen siis etsin muhkeita kasveja.

Kiitos jos osaatte vastata näihin kysymyksiin 🙂