Category

piha

Category

Ai että miten odotin että meidän liuskekiviterassi valmistuu. Talon yksi lempipaikoistani on tuo makuuhuoneen ikkunan edusta, koska siihen paistaa aurinko aamusta iltaan. Tykkään kurkata kesäaamuna makkarin ikkunasta ja katsella millaista säätä on ja miltä pihalla näyttää aamulla. Viehätyn myös siitä että ikkunan edusta on nätti. Aikaisemmin tässä oli pieni ruohokaistale, jossa kasvoi kitukasvuinen, liikaa levinnyt juhannusruusu ja klematis. Koska paikka onkovin aurinkoinen, ruoho oli aina lähinnä palanut.

 

Keksittiinkin jatkaa pientä liuskekivialuetta kokonaan ikkunan alle saakka. Tämä edusta ei ole suuri, se jatkuu asfaltilta portaille, mutta tuohon jää juuri sopivasti paikka pienelle pöytäryhmälle. Siihen on tullut istahdettua monet kerrat; aamukahvikupposen kanssa, päiväsaikaan levähtämään puutarhatöiden lomassa ja iltaisin vain rentoutumaan. Kuvan pöytäryhmä on tullut meille toisen entiseltä parvekkeelta ja on jo vuosia vanha, alun perin se on Ikeasta ja siellä näitä myydään edelleenkin. Klassinen cafe-mallinen kalusto on minusta kaunis. Tarkoitus on vielä öljytä puuosat mustiksi – kunhan löydetään jo ostettu öljypurkki. En voi tajuta miten saatiin sellainen kadotettua jonnekin varaston tai autotallin uumeniin…

Liuskekiviterassi – miten tehtiin

Liuskekivien alta on kaivettu kaikki nurmikko ja multa pois, sitten asennettu aluskate ja siihen päälle asennushiekkaa. Lopuksi kivet on saumattu kivituhkalla. Annoimme sen asettua, siinä kestää kyllä jonkin aikaa ennen kuin se kovettuu. Laitamme vielä toisen kerroksen asennushiekkaa ja vähän sementtiä hiekan joukkoon, niin se toivottavasti kovettaa kivetyksen nopeammin paikoilleen. Koska tämä on vielä kesken, on alue vähän pölyinen saumahiekasta edelleen.

Ah, tällaisia hetkiä juuri haluan viettää tässä. Lasillinen hyvää juomaa ja kirja, jollei satu olemaan parempaa seuraa. Toisaalta, on ihana välillä viettää hetki itsekseenkin. Tiedättehän haaveilijaluonteeni, viihdyn myös yksin ja tykkään visioida ja ajatella asioita. Yleensä saan jonkun ideankin, sitten se joko toteutetaan tai se jää unholaan.

(Paljastinkin aiemmin IG:n puolella, että lasissa on jouluglögiä…)

Tällä hetkellä haaveilen järjestäväni ystäville puutarhajuhlat. Sellaiset missä lämpimällä ilmalla hengaillaan pihalla yhdessä koko joukon kesken, syödään hyvin, istutaan, rentoudutaan ja jutellaan kaikesta maan ja taivaan välillä.

Tällä hetkellä haaveilen järjestäväni ystäville puutarhajuhlat. Sellaiset missä lämpimällä ilmalla hengaillaan pihalla yhdessä koko joukon kesken, syödään hyvin, istutaan, rentoudutaan ja jutellaan kaikesta maan ja taivaan välillä. Parhaita hetkiä puutarhassa on myös erilaiset touhuilut, niitä täällä tapahtuukin aika usein; on ihana seurata miten toinen nauttii tehdä kaikenlaisia askareita. Seuraavaksi on vuorossa ainakin kaasugrillin superperusteellinen pesu – sellainen jossa kaikki polttimotkin irroitetaan. Ehkä teen siitä oman jutun, sillä grilliasiat tuntuvat kiinnostavan ja meillä niitä on useita ja sitten on vielä tuo oma grillimestari, joka osaa kyllä antaa pointit näistä. Kiinnostaisiko teitä tällainen juttu?

Soraakin täytyy vielä hakea yksi kuormallinen lisää tuohon sokkelin vierustalle. Sitä saa ihan kätevästi noudettua henkilöautollakin, kun lataa takakontin täyteen suuria saaveja ja lapioi soran niihin. Viisi isoa saavillista soraa maksoi seitsemän euroa, joten kovin kallista tämä ei ole ja mikä vaikutus onkaan raikkaalla puhtaalla kivimassalla. Me haimme soran Turun Reunakivestä, jos mietitte mistä se on.

Muuten tuosta rajakohdasta. En halunnut siihen mitää rajakivetystä, koska minusta se olisi ollut turhan raskas talon henkeen. Ehkä sellaiset kovin geometriset ja skarpit kivetykset sopivat mielestäni paremmin modernimpaan taloon/puutarhaan. Tämä talo on kuitenkin ilmeeltään klassinen, ehkä jopa vähän tanskalaishenkinenkin. Minusta tänne sopii pehmeät ja kevyet linjat paremmin. Koska arkkitehtuurilla on aina oma osansa myös pihasuunnittelussa.

    Pöydän päällä on jokakesäinen suosikkikukkani eli suklaakosmos. Aiempina vuosina minulla on ollut suurempikokoinen taimi, mutta nyt löysin vain tuollaisen pienemmän ja istutin sen vanhaan varastosta löytyneeseen ruukkuun. Se onkin aika kiva tuossa pöydällä. Oven edustalla on muutamia sekalaisia ruukkuja, niissä on heinää, puksipuu, laventelia ja jotakin valkoista kesäkukkaa.

Olen saanut paljon kyselyitä tuosta puksipuun ruukusta, se on vanha vintageruukku jonka olen perinyt. Kartiomainen betoniruukku heinäistutuksessa on uusi, tänä kesänä ostettu. Sen selkeys sopii mielestäni nätisti rennon heinän pariksi.

Aina kun puuhataan pihalla ja koirat ovat sisällä, tämä pienempi tyttö – Flora Maia, löytyy tuosta tuulikaapin ikkunalta. Hän tarkkailee mitä tapahtuu ja ollaanhan lähellä. Välillä pieni väsyy ja nukkuu pää nojaten ikkunan karmiin. Niin suloinen. Ja tietysti tyttö vie tuon parhaan aitiopaikan, joten Lettunen saa etsiä oman paikkansa jostakin muualta.

Kurkin välillä tuota ryhmää myös olkkarin ikkunasta, niin paljon tykkään siitä. Huomatkaa taustalla levällään oleva Fiskarsin kasteluletku, minusta se kuuluu kesänäkymiin, heh. Ja tietysti maalausta odottava aita. Mutta sen saa joku toinen tehdä, tai vaihtaa siihen vaikka pensasaidan.

Tämä spotti on ehdottomasti minun tämän kesän lempipaikkani.

Jippii, tänä keväänä oma kirsikkapuuni kukki taas entistä runsaammin. Joka kevät olen jännityksellä seurannut miten paljon vaaleanpunaisia kukkia siihen puhkeaa. Vieläkin on matkaa sellaiseen jättimäiseen kirsikankukkarunsauteen, mutta nyt pääsin jo fiilistelemään kunnolla vaaleanpunaista kukkasatoa. Nämä kuvat on napattu reilu viikko sitten, mutta vieläkin puussa on kukkia jäljellä.

Tuona päivänä oli todella kuuma hellepäivä. Kävimme iltapäivästä Naantalissa kävelyllä ja syömässä, koska silloin ei olisi voinut tehdä puutarhahommia, oli niin uuvuttavan lämminta. Ilmavassa mekossa oli ihana liehutella menemään. Tuo on sama Samsoen kietaisumekko, joka minulta löytyy kukallisenakin. 

Puutarhaa on niin ihana seurata näin alkukesästä, joka päivä siellä huomaa muutoksia. Kohta täytyykin kipaista tekemään päivän kastelut. Olimme pari päivää Kokkolassa ja nyt näyttää tosi kuivalta, kun kastelut ovat jääneet vähemmälle. 

Kesällä tulee melkein asuttua ulkona ja terassilla. Iltaisin on ihana istuskella ja fiilistellä lämmintä iltaa. Saatan usein lueskella lehtiä ja kirjoja terassilla, siinä pääsee samalla rentoutumaan ja nauttimaan ulkoilmasta. Syödään myös paljon terassilla ja jäädään sitten istuskelemaan iltaa siihen.

“Pihakäppäily” on kyllä parasta. Harvoin kylläkään vietän siellä aikaa tuollaisessa sievässä mekossa. Pitäisi kyllä oikeasti pukeutua kotosallakin nätimmin. Olen tosiaan oivaltanut nyt vasta miten kätsyjä ja mukavia vaatteita mekot ovatkaan. Onneksi kaapista löytyy jo muutama, eiköhän niillä tämä kesä pärjätä. Ja kesän ykköskengiksi ovat nousseet nuo Adidaksen tossut, niin mukavat ja helpot potkaista jalkaan.

Oletteko te nauttineet kesähengailusta?

Jaksatteko vielä kuulla kesän hehkutusta? Minusta tuntuu, että kaikki ovat menneet ihan sekaisin tästä auringosta – ihmiset hymyilevät, ajatukset ovat pehmenneet ja varpaatkin vihdoin paljastuneet. Sovitaanko, etten ole maailman paras näissä vertauskuvissa, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan.

Pihaa on siivottu jo aika paljon, mutta vielä riittää tekemistä, että voidaan alkaa nauttia kesäisestä säästä ihan vaan rennosti. Se toki tarkoittaa lähinnä pelkän ruohon leikkaamista ja rikkaruohojen kitkemistä. Ennen siihen pisteeseen pääsyä on vielä monen monituista hommaa tiedossa. Seuraavana terassin pesu.

Tänään kuitenkin aloitettiin kivalla jutulla, nimittäin puutarhaostoksilla. Ruukut saivat vähän täytettä ja vaikka terassi onkin likainen, näyttää se jo himpun verran nätimmältä kasvien ansiosta.

Valittiin aika vihreitä kasveja. Heiniä oli ennestään tuollaisessa toisessa laakeassa ruukussa, ne ovat selvinneet talvesta ja pukkaavat jo terhakkaana uutta vartta. Niinpä toiseenkin laakeaan ruukkuun valittiin heinää ja minä istutin juurelle perinteisiä valkoisia petunioita – vähän sentään kukkaakin joukkoon.

Oliivipuita on nyt kaksi, toinen rungollinen ja toinen matala versio, se näyttää muuten minusta aika ihanalta tuossa vaaleassa saviruukussa. Sitten on tuuhea laventeli, sen puolesta vähän jännitän, sillä laventeli pitäisi olla kostea, mutta vesi ei saisi seisoa ruukussa. Nyt se on vaan laitettu Granitin suojaruukkuun, mietin pitäisikö se istuttaa johonkin reiälliseen ruukkuun, vai annanko olla muoviruukussaan ja tarkistan vaan aina ettei vesi jää tuonne suojaruukun pohjalle – mitä mieltä olette?

Myös yhden Mårbacka-pelargonin ostin Tine K:n ruukkuun – sellainen vaan on oltava joka kesä.

Pääoven edustalla on myös mieluinen “työmaa”. Liuskekivet kaivettiin nurmen seasta ja ne laitetaan nyt tuohon kivituhkalla. Kivihommaa olisi myös sokkelin ympärillä, haluaisin reunustaa sen jollakin kauniilla murskeella, mutta ensin pitäisi maalata sokkeli…

Tyttönen on sellainen haaveilija, hän istuu mieluiten varjossa ja tarkkailee perhosia tai mitä tahansa pientä ja lentävää.

Loppuun vielä kenkävinkki. Ostin täksi kesäksi Adidaksen lipokkaat ja ne ovat olleet ihan älyttömän hyvät pihakenkinä. Oven suussa on oltava jalkaan potkaistavat kengät ja nämä menevät hyvin sukkien kanssa tai ilman. Tossut ovat todella joustavat ja mukavat jalalle – sekä helpot pestä, sen huomasin tänään istutushommien jälkeen.

Ihanaa lämmintä ja aurinkoista viikkoa!

Nyt tarvittaisiin muutama minua taitavamman puutarhurin neuvo. Vaikka rakastan meidän pihaa, en ole mitenkään kummoinen puutarhuri. Kesäkukista selviän suhteellisen helposti – jaksan kastella tarpeeksi ja lannoituskin hoituu. Mitä tulee maahan istutettaviin kasveihin, otan rennolla otteella, onnistuu tai ei.

Kuvasin nämä kännykällä, sillä kesäpäivänä se sattui olemaan lähempänä kättä kuin kamera. Tuossa näettä myös vilautuksen talon uudesta ilmeestä – valkoisista seinistä ja kontiainen-sävyllä maalatusta ulko-ovesta. Muutokseen toivat tärkeän säväyksen myös uudet ulkoseinävalaisimet. Postailen vielä näistä paremmin.

Mutta niihin kysymyksiin. Onko teillä vinkkiä miksi kesäkurpitsan hedelmät näivettyvät coktail-kurkun kokoisina, eivätkä kasva ollenkaan täyteen kokoon. Olen kastellut ja lannoittanut luonnonlannoitteella. Aikaisempina kesinä samassa paikassa sato on ollut ihan normaali.

Ihmettelen myös suklaakirsikkatomaattien hidasta kasvua. Ovat erittäin aurinkoisella ja lämpimällä seinustalla, eikä nuo näytä tuottavan ollenkaan samanlaista satoa kuin aikaisempina vuosina. Voiko tämä merkillinen kesäsää olla syyllinen..

Enstäs sitten ihana krassini – siihen ilmestyi pienenpieniä mustia ötököitä ihan hirvittävät määrät ja kasvi alkoi näivettyä, vaikka yritin hoidella sitä parhaani mukaan. Mitäköhän ne ovat, leviävätkö muihin kasveihin ja pääseekö niistä eroon. Löysin muutamia mustia piskoja myös yrittimaassa olevasta krassista, joka ei muuten vielä kuki ollenkaan.

Kuvissa myös minulle sopiva perennapenkki, eli erittäin leviävää tarha-alpia ja salviaa. Meillä on pihalla paljon eri värisiä kukkia, koska talo on nyt hyvin valkoinen ja meillä on valkoinen puuaitakin, olisi piha aika tylsä, jos kukatkin olisivat valkoisia. Nyt värikkäät kukkaset ilostuttavat valkoisen ja vihreän keskellä. Sitäpaitsi, rakastan luonnonkukkaniittyjä, joissa kaikenväriset kukat ovat sulassa sovussa keskenään. Samaa rentoa kukkaishenkeä olen halunnut omalle pihallekin.

Aurinkoista viikkoa!

 

Puutarhajutut ovat olleet mielessä jonkin aikaa, epäilemättä koska on tuo oma piha ja kesä. Mutta tänä keväänä huomaan innostuneeni paljon enemmän pihasta kuin viimekesänä. Tuntuu että tehtiin vaan ihan pakolliset ja pihasta ei tullut nautittua oikein missään muodossa.

Se pieni piipahdus Tanskaankin inspiroi minua pihahommien suhteen. Ebeltoftissa on nimittäin aivan ihania omakotitaloja vieri vieressä rannan tuntumassa ja rantatietä ajeltaessa tuli tarkasteltua tanskalaista puutarhatyyliä. Itse asiassa sen rentous yllätti minut. Laitoin merkille, että siellä puutarhat näyttivät huomattavasti rennommilta ja luonnollisemmilta kuin meillä Suomessa. Suurimmassa osassa näkemiäni pihoja oli selkeä nurmikko, reunamilla huolettoman näköisiä istutuksia ja jonkinlainen mukava patio oleskeluryhmineen. Minkäänlaisia kivisiä istutusaltaita, tarkkaan harkittuja katteella vuorattuja penkkejä ei näkynyt.

Tarkennan vielä että pidän kaikenlaisista puutarhoista, mutta jos ja kun saan valita, viihdyn parhaiten hiukan boheemissa rönsyilevässä tyylissä. Sellaista meidän pihakin todella edustaa. 

Minun ihannepihassani on paljon siistiä nurmikkoa, villiintyneitä perennapenkkejä, sekalaisia kasveja ja värejä. Siellä täällä pieniä kivetyksiä ja luonnonkukkia sekoittamassa pakkaa.

Tällä viikolla olen rakentanut meidän terassin kyljessä olevaa “kasvimaata” uuteen uskoon. Viimekesäisen laiminlyönnin jälkeen se kasvoi lähinnä villiintynyttä minttua ja oreganoa, sekä villiä lemmikkiä ja ahomansikkaa.
Raivasin suurimman osan vanhoista yrteistä pois ja päätettiin kokeilla uutta lähestymistapaa tähän yrttimaahan. Meillä on palju tuossa vieressä, se vilahtaa kuvan vasemmassa reunassa. Halusin sen viereen jotakin pysyvämpää ja rehevää. Rakastan saniaisia ja niinpä kokeilen miten kotkansiipisaniaiset lähtisivät kasvuun paljun vierustalla. Niiden taakse ostin vielä yhden angervolajikkeen, jonka nimeä en nyt muista, sellaiset ihanat isot lehdet ja punaiset kukinnot – siitä pitäisi kasvaa aika rehevä. Sen juurelle jätin vielä lemmikeitä ja ahomansikkaa, koska halusin säilyttää luonnon itse puskemia kasveja myöskin.
Ryytimaan perälle ostin muutaman kesäkurpitsan, koristekurpitsan ja avomaan kurkun. Lisäksi siellä on kaksi vaatimattomasti kituvaa raparperia. Yhdelle laidalle pitäisi vielä saada muurattua/rakennettua muuri ja sen viereen voi sitten istuttaa jotakin syvempää multaa vaativaa…jos vielä tälle kesälle ennättää. Puuhaa riittää!

Laitoin pari liuskekivikäytävää elävöittämään ryytimaata, näin myös
kitkeminen on helpompaa, lisäksi ne rajaavat kivasti koriste- ja
hyötykasveja. Seuraavaan riviin istuttelin iisoppeja, sellaisia meillä
oli ennen tuossa saniaisten tilalla, mutta niiden aika meni, olivat
kolmivuotisia. Tiedän että niistä tulee aika reheviä, joten saavat
reilusti puolestani villiintyä tuossa keskellä. Niiden viereen terassin
puoleiseen päätyyn penkkiä valitsin tuollaisia matalaksi ja
toivottavasti lamoavaksi villiintyviä yrttejä, joiden nimiä en myöskään
muista. Ihan etualalle laitoin krassin, toivoisin että se kiipeilisi
pitkin matalaa muuria terassinkin puolelle saakka.

Saniaisten seuraksi myöskin terassin kulmalle laitoin muutaman erilaisen yrtin. Näitä voi vaikka vaihdella jos nuupahtelevat. Tuo laventeli on sellainen elintarvikekelpoinen lajike. Katsokaa miten kauniit lehdet tuossa köynösmäisessä yrtissä on. Jos joku tunnistaa sen niin saa vinkata!

Meidän tontti on vähän hassu, siinä on korkeuseroja ylöspäin. Tuossa rajanaapurin puolelle mentäessä on rinne ylöspäin, joka oli alun perin ihan kovaa savea. Sinne isäntä kantoi selkä vääränä vuosia sitten maapalasia, jossa kasvoi luonnonkasveja – haluttiin rinteestä luonnontilaisen oloinen, sillä se rajoittuu metsään ja sitä on niin paljon ja maa kovaa, ettei meillä olisi ollut intoa alkaa rakentamaan siitä mitään erityisempää perennarakennelmaa. Olen kyllä tyytyväinen valintaamme, minusta on ihana, että tontilla on luonnonheinikkomaista tunnelmaa. Rinteessä kasvaa saniaisia, kieloja, päivänkakkaroita, seassa ruusuangervoja ja rikkaruohoja. Voikukka-aika onneksi vähän loppui jo, sekä sesonkiin, että meidän kitkemiseen. Välillä olemme heitelleet sinne rinteeseen niittykkkasiemeniä, ne ovat vaihtelevasti kasvaneet eri vuosina.

Rinteessä on kolme suurta kiveä, joiden päällä treffaillaan naapurin pikkutyttöjä koirien kanssa. Kivien väliin istutettiin pieni omppupuu muutama vuosi sitten, siinä on myös pari kituista pensasmustikkaa ja yksi karviainen. Mutta komeinta kivien vierustalla on tuo köynöskasvi, joka on nyt parhaimmillaan kukkaloistossa.

Meidän villiintyneellä “ylänurmi”-kaistaleella rehottaa valtaisa lumipalloheisi, joka on vielä täynnä kukkia. Yksi lempparipensaani ehdottomasti. Ylänurmelle emme aikanaan laittaneet siirtonurmea, sillä fiiliksestä olisi tullut liian golfkenttä. Tämä on pieni soiro ja sen nurmikko on sekalainen vanha, jossa kasvaa luonnonkukka (=rikkakukka) mättäitä. Mutta minä pidän niistä. Huomatkaa meidän isompi lempipaikallaan…

Loivaan nurmikkonousuun on kasvanut aikamoinen rypäs hiirenvirnaa. Tuota haluaisin lisääkin juuri nurmikon nousukohtaan. Se saa siis villiintyä oikein mielellään ja minä nautin tuostakin luonnon omasta kasvista.

Ainoa perennapenkkimme on suhteellisen villiintynyt. Siinä on lähinnä kuvan salviaa ja paria muuta ihan hulluna kasvavaa kukkaa. Jos vaan saan aikaiseksi, niin rajaan tänä kesänä penkin skarpimmaksi. Mutta jos sitä ei tule tehtyä, niin sitten vaan nautitaan villinä rehottavista perennoista. Fiiliksellä mennään.

Tällaisen leinikkiryppään jätin ylänurmelle. En raaskinut leikata noita pois. Minä rakastan kaikkia kukkia, myös luonnonkukkia.

Suurimman osan istutuksista teen ruukkuihin, joita meillä on sekä terassin puolella, että pääoven portaiden pielustalla. Niihin vaihtelen mielialan mukaan kasveja, sekä kesäkukkia että perennoita. Olenkin aina ihan erilainen näky puutarhamyymälän jonossa. Omassa kärryssäni on sekalainen intuitiolla poimittu lajitelma kasveja. Osa onnistuu osa ei. Yleensä kurkin salaa mitä muilla ostajilla on, iäkkäämmillä enimmäkseen ruusulajikkeita ja pelargoneja, nuoremmilla tuijia tai muita havukasveja ja ehkä pari valkoista kesäkukkaa. Jännä katsoa mitä ihmiset ostavat. Kuvan ruukkuistutus on oma lempparini just nyt. Siinä on apilaa ja koristebataatti. Tämä ruukku on soran päällä kivijalan vieressä, sen taakse on jostain puskenut villiä orvokkia, jota en ole raaskinut kitkeä.

Pääset muuten katsomaan meidän puutarhasta lisää esim. tässä koostejutussani. Jännä itsekin lukea taaksepäin puutarha-asiaa, se kun elää joka vuosi ja ajatuksetkin muuttuvat matkan varrella. Pakko sanoa, etten ole mikään taitava puutarhuri, siksipä osa kasveista on jo aikoja sitten menetetty ja tilalle on tullut jotakin muuta. Mutta kokeileminen on ihan kivaa. Puutarha ei ole itselleni kovin vakava juttu, vaan enemmänkin rentouttavaa puuhastelua. Itse asiassa, meidän piha on sellainen, että jos jaksaa hoitaa nurmikon ja siistiä tupsut ja reunukset, ei täällä paljon muuta tarvitse puuhata. Poislukien tuo ryytimaa, sinne varmaan alkaa kertyä kitkettävää..