Category

ruoka

Category

”kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja IKEA

Hip hei, joluttaa jo! Omalla kohdalla se tarkoittaa ensimmäisenä jouluisten herkkujen maistelun – nimittäin kuulun siihen jouluryhmään jonka mielestä yksi parhaista joulurekvisiitoista on jouluruoat ja jouluiset pikkusyömiset. Jos hillitsen kodin yltiöpäistä joulukoristelua vielä marraskuussa, niin sen sijaan aloitan herkkujen nauttimisen samaan aikaan kun innokkaimmat kantavat sisälle joulukoristeet ja kausivalot. Minulla herkut tulevat aina ensin.

Arvatkaa olinko innoissani kun sain IKEA:lta jouluisen herkkulähetyksen. Oma joulukausi päätettiinkin korkata virallisesti näiden herkkujen avulla. Kutsuin ystäväni eräänä tavallisena arkiaamuna luokseni viettämään ”joulusesongin” avajaisia piparkakkukranssitalkoiden merkeissä. Samalla valmisteltiin ja maisteltiin mutamaa muutakin herkkua. Teemana oli myös fiilistellä mitä joulun pyhinä tekisi.

Tiesittekö te, että IKEA:n herkkuosasto on todella monipuolinen, sieltä poimii jouluakin ajatellen niin nameja, pikkuleipiä, juustoja, hilloja kuin kalapöydän antimiakin.

Kuvassa esimerkiksi piparkakkuja ja niiden koristeluvälineitä. Lisäksi suklaata – namskis, miltä VINTERSAGA-piparkakkusuklaat maistuivat, uskotteko että silti onnistuin säilyttämään toisen suklaalevyn vielä kaapissa. Ikean suklaa on UTZ-sertifioitua, joka tarkoittaa vastuullisempia viljelymenetelmiä ja parempia työskentelyolosuhteita viljelijöille.

Jos joulukoristeista puhutaan, niin kuvassa oleva setti osoittaa aika hyvin joululinjan josta itse tykkään. Pöydälle on levitetty pellavansävyinen VARDAGEN-pöytäliina, kukkia ja havuja maljakossa, valkoisia kynttilöitä (IKEAN VINTERFEST-adventtikynttilät) ja muutama hillitty joulukuusenkoriste (IKEA:n VINTERFEST-joulukuusenkoriste), joita tykkään käyttää myös kattausten somisteina.

Keittiössä hääräsivät kaikki vuorollaan. Henriikka valmisti ihanaa juustokakkujälkkäriä, jonka pohjaksi murskattiin IKEA:n piparkakkuja. Apukokki sulattaa jotakin liedellä. Minusta mikään ei ole ihanampaa joulunodotusta, kuin keittiöhääräily ja yhdessä tekeminen.

Piparkakut taipuvat moneen, minulla on peltirasiallinen VINTERSAGA-piparkakkuja. Onneksi niitä on nyt aina kaapissa, ainakin tuonne tammikuulle saakka. Olen saattanut napsia yhden tai kaksi joka ilta kahvin tai teen seurana.

Järjesteltiin meidän olkkarin ruokapöydälle piparkakkukranssipaja. IKEA:ssa on astetta tukevampia  VINTERSAGA-piparkakkuja, jotka sopivat tällaiseen kranssihommaan mainiosti. Piparkakuissa on myös reikä valmiina, niin niitä voi halutessaan ripustella vaikka joulukuuseen.

En oikein tiedä mistä alun perin sain päähäni tällaisen piparkakkuranssin. Mutta kun näin tukevat piparkakut, mietin heti, että haluan koittaa koota niistä kranssin. Tämä on hauskaa puuhaa, hitusen se vaatii kärsivällisyyttä – vaikka piparit ovat tukevia, hajoavat ne silti helposti, jos ei ole varovainen. Liimaamisvaiheessa siis maltti on valttia. Piparkakkuliimaa kannattaa laittaa runsaasti – auttaa jos lämmittelee hiukan liimatuubia ensin kuuman veden alla, se tulee notkeammin ulos tuubista.

Piparkakkujen koristelu on todella rentouttavaa puuhaa. Itsehän tällä kertaa lähinnä ihastelin tyttöjen kransseja, koska puuhailin kameran takana ja keittiön puolella. Oma kranssini jäi vähän puolitekoiseksi.

Vinkki piparkakkukranssien tekoon:

  • käytä tarpeeksi paksuja piparkakkuja että ne eivät mene helposti rikki
  • levitä piparkakkuliimaa runsaasti että kranssi pysyy koossa, kannattaa myös laittaa piparit reilusti päällekkäin
  • pidä kranssin koko maltillisena niin se on tukevampi
  • keskity koristeluun, se on rentouttavaa, älä tee sitä kiireessä (kuten minä)
  • anna kranssin kuivua rauhassa vaakatasossa, sitten se pysyy paremmin ehjänä kun sen nostaa pystyyn

Sillä aikaa kun tytöt vielä koristelivat piparkakkukranssejaan kaikessa rauhassa, kokosin minä keittiössä lohivohvelikakkua. Keksin testata IKEA:n pakastekaapista löytyviä valmiita pikkuvohveleita suolaisen voileipäkakun runkona. Väliin tein IKEA:n kylmäsavulohesta tahnan. Kakku toimi todella hyvin, se pysyi paremmin kasassa kun oletin. Suosittelen kokoamaan sen mielummin leikkuulaudalle kuin lautaselle – hoksasin tämän vasta jälkikäteen, nimittäin suora leikkuulauta olisi ollut kauniimpi alustana. Täytteeseen käytin IKEA:n SJÖRAPPORT-kylmäsavulohta ja koristeluun IKEA:n SJÖRAPPORT-katkarapuja ja IKEA:n SJÖRAPPORT-merileväkaviaaria.

Kaikki IKEA-tavarataloissa tarjoiltu ja myyty lohi on peräisin Aquaculture Stewardship Councilin (ASC) sertifioimilta kalanviljelylaitoksilta. Kaiken käyttämämme villinä pyydetyn kalan ja äyriäisten on oltava peräisin MSC- eli Marine Stewardship Council -sertifioifuilta, vastuullisesti toimivilta kalastusyrityksiltä.

 

Lohivohvelikakku

pohja kootaan IKEA:n vohveleista

Täyte:

  • maustamatonta tuorejuustoa
  • créme fraichea
  • kylmäsavulohta
  • punasipulia
  • sitruunan mehua
  • suolaa ja pippuria

Koristeluun:

  • katkarapuja
  • merileväkaviaaria
  • tilliä
  • sitruunaa

 —>Tein yksinkertaisesti niin, että kasasin ensin pohjimmaiseksi pikkuvohveleita ympyrän muotoon, päälle reilusti täytettä, sitten toinen kerros vohveleita, täytettä ja vielä yksi kerros. Lopuksi koristelu katkaravuilla, merileväkaviaarilla, tillillä ja sitruunalla.

Kakun voisi koota myös suorakaiteen muotoon, tai tarjoilla vohvelit tarjottimelta suupaloina, joissa on tuota lohitäytettä. Minä pidin tästä kakusta siksi, että kun se vetäytyi vielä jonkin aikaa jääkaapissa, kostutti täyte vohvelit ja sen koostumuksesta tuli ihana.

IKEA:n herkkukassista löytyi kolmea erilaista juustoa, joista kokosin herkkutarjottimen. On kiva maistella erilaisia juustoja, kaikilla on niihin omat mieltymykset. Minä rakastan kylläkin ihan mitä juustoa vaan.

Näitä juustoja maisteltiin:

  • OST PRÄST – pitkään kypsytetty puolikova juusto, joka on voimakkaan makuista ja hieman suolaista
  • OST HERRGÅRD – pitkään kypsytetty puolikova juusto, joka on voimakasta ja hitusen kirpeää
  • OST BLÅMÖGEL – luomu sinihomejuusto

Juustojen kanssa laitoin tarjolle VINTERSAGA-piparkakkuja, tillinäkkäriä ja lakkahilloa tuomaan makeutta (vitsit tuo lakkahillo on hyvää).

Glögikausi oli sopiva avata tässä samalla. IKEA:n VINTERSAGA-glögi maistui piparien koristelun lomassa ja sopi mainiosti juustotarjottimen seuraan. Glögi on oikeasti tosi ihanaa, mikseiköhän sitä muista juoda enemmän – itsellä glögihetket liittyvät useimmin siihen kun on vieraita. Nyt pitää muistaa nautiskella vaikka itsekseenkin lasillisesta lämmintä glögiä.

Aamupäivän joluinen brunssipöytä oli katettu rennosti. Herkut nosteltiin pöytään ja kynttilöillä taiottiin tunnelmaa. Vaikkei tässä vielä ole kummemmin joulua esillä, niin tunnelma oli todella jouluinen. Oikeastaan niin paljon kuin itselläni on tarvetta joluisuudelle. Tykkään tehdä joulufiiliksen kynttilöillä, kasveilla ja syömisillä muutenkin.

Lohivohvelikakun seuraksi halusin kokeilla raikasta IKEA:n Seljankukkamehua. Mehu sekoitettiin kuplaveteen ja lasiin lisättiin vielä jääpaloja. Juoma oli ylellistä ja juhlavaa, vaikkei siinä alkoholia ollutkaan. Halutessaan siihen olisi voinut lisätä vaikka tilkan valkoviiniä, olisi syntynyt raikas kevyt booli. Oli muuten ihana yhdistelmä tuon suolaisen kalakakun parina. Suosittelen kokeilemaan!

 

Jos miinustetaan aamupäiväbrunssiin kuuluneet kuvaushommelit, niin oli ihana ja rentouttava jouluinen hetki. Suosittelen ehdottomasti kokoontumaan joulufiilistelyiden merkeissä yhteen ja askartelemaan jotakin, tai koristelemaan piparkakkutaloa – sellainenkin löytyy valmiina osina IKEA:sta – VINTERSAGA-piparkakkutalo.

Tällaisia kransseista tuli, kuvasta puuttuu Maijan kranssi. Tuo hieno on Henriikan aikaansaannos ja taaempana minun ja Hänen yhteinen tekele (joka kuvauspuuhien takia on vähän hutaisu). Tämä oli niin kivaa, että haluan varmasti koristella jotakin uudelleen vielä ennen joulua. Kaapissa odottaisi se piparkakkutalo, sovittiin että tehdään se joku ilta valmiiksi koristeluineen.

Askartelua, nameja, glögiä – juuri tällaista joulutunnelmaa minä rakastan. Ja samanlaista fiilistä toivon joulunajalta, kiireetöntä yhdessäoloa, herkkuja ja rentoutumista.

Ihanaa joulunodotusaikaa!

Minulla käy usein ruoan suhteen niin, että hullaannun johonkin totaalisesti. Tällä kertaa se on Banana Bread eli suomalaisittain banaanileipä. Ystäväni Henriikka tarjosi tätä jokin aika sitten teen kera ja koska se oli niin taivaallisen hyvää, päätin itsekin leipoa banaanileipää. Ohje on ystäväni, eli tämä. Muuntelin sitä hieman oman kaapin antimien mukaan. Nyt leivoin jo toisen banaanileivän, koska se vaan on niin helppo ja herkullinen.

Tässä yhdistyy mehevyys ja ihanan mausteinen maku – jouluisuuskin tulee mieleen. Tarjoilisin banaanileipää kahvin kanssa (aamupalalla mainio), teen kanssa tai joulukautena se on glögin seurana mitä ihanin.

Helppo Banana Bread (banaanileipä)

  • 3 pehmeää, mielellään ylikypsää banaania
  • 3/4 dl sulatettua voita
  • 2 dl fariinisokeria (minä käytin ruokosokeria)
  • 1 muna
  • 1 tl soodaa
  • 1 tl vaniljasokeria
  • ripaus suolaa
  • 1,5 tl piparkakkumaustetta
  • ripaus kardemummaa halutessasi
  • 3,5 dl vehnäjauhoja

Muussaa banaanit haarukalla, säästä yhdestä banaanista halutessasi pari pitkää ohutta siivua koristeeksi. Lisää banaanin joukkoon muna, voisula ja sokeri. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne banaaniseoksen joukkoon. Kaada voilla voideltuun pitkulaiseen vuokaan.

Paista 175 asteessa noin tunti.

Tämä ohje on niin vaivaton, kun ei tarvita vatkainta. Kaikki vain sekoitellaan keskenään. Soodan voi korvata leivinjauheella ja munan vaikka kermaviilillä tai piimällä. Mausteitakin voi säädellä omien mieltymysten mukaan. Ekalla kerralla en käyttänyt piparimaustetta vaan kokeilin hitusen kanelia, inkivääriä ja kardemummaa – toimi hyvin silläkin tavalla. Taikinaan voi halutessaan lisätä myös pähkinöitä.

Ohje on helppo, ei tarvita vatkainta ja sitä on helppo muunnella omien mieltymysten mukaan.

Tällainen kakku sopii erinomaisesti vaikka pieneksi lahjaksi. Meillä oli äskettäin ystävien kesken brunssi, jossa jokainen toi pöytään jotakin. Banaanileipä olisi sopinut brunssille loistavasti. Myös joulun ajan tuliaiseksi tämä on mainio.

En oikeastaan tiedä miksi kokeilin leipoa Banana Brediä nyt vasta, mutta onneksi kokeilin. Tästä tulee ehdottomasti meidän yksi vakioleivonnaisista. Suosittelen testaamaan, jollet vielä ole kokeillut tätä tehdä.

Herkkuhetkiä toivottelen!

Mulle on tullut jo pieni rutiini kuvata ruoka-annoksia terassilla (koska ulkona kaunein valo aina). Ajattelin, että kaikki hyvät ruokavinkit ovat tervetulleita, joten tässä yksi. Eilen meille tuli ihania naisia kylään, kiitos vierailusta Henna ja Carita. Olin päättänyt tehdä iltapalaksi jotakin hivenen erilaista salaattia. Olen halunnut testata kauravalmisteita ja päätin kaupassa napata ostoskoriin uusia Kaura-siemenpyöryköitä, sillä olin saanut jonkinlaisen inspiksen tehdä ”lihapullasalaattia”. Salaattiin voi toki laittaa aina mitä mieli tekee – tai mitä kaapista sattuu löytymään. Tässä kuitenkin minun komboni, joka maistui kaikille, sillä salaattikulho tyhjeni ennätysvauhtia.

Pakko sanoa, että nautin siitä kun saadaan pöydän ääreen useita ruokailijoita. Yhdessä syöminen on niin kivaa!

Kaura-siemenpyörykkäsalaatti

  • friseesalaattia ja lehtikaalia
  • kaura-siemenpyöryköitä
  • kirsikkatomaatteja, keltaisia ja punaisia
  • kurkkua
  • parsakaalia
  • leipäjuustoa (jos teet vegeversion jätä nämä pois)
  • avokadoa
  • viikunoita (tässä oli pussista)
  • lehtipersiljaa tai korianteria
  • suolaa, pippuria, oliiviöljyä

Vaikka salaattiin tuli öljyä ja mausteita, kaipaa se mielestäni kylkeen vielä täyteläisen soosin. Koska kaurapohjaisella linjalla halusin mennä, niin tein lisukekastikkeen kaurapohjaiseen kermaviiliin. Lisäsin siihen srirachaa, suolaa, pippuria ja ripauksen sokeria, pinnalle ripottelin cajun-maustetta koristeeksi. Tarjoilin salaatin seurana myös maapähkinävoita, sen pähkinäinen aromi sopii tällaiseen komboon tosi kivasti. Salaatin kanssa voi siis tarjoilla erilaisia kastikkeita, ne antavat kivasti makuja. Myös hummus olisi sopinut hyvin tähän.

Meidän keittiössä totutellaan jatkuvasti uudenlaisiin tuotteisiin ja makuihin. Vaikka olemme ihan sekasyöjiä, tietoisesti lisätään kasviksia ja erilaisia uusia tuoteinnovaatioita ruokarepertuaariin. Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä te ajattelette kaurapohjaisista tuotteista ja oletteko jo vakiinnuttaneet ne ruokakaappiin? Niin ja onko jotain kivoja reseptivinkkejä – saa jakaa mielellään, sillä meillä vasta opetellaan näitä ”uusia” makumaailmoja.

Mutta jos nyt mietit mitä kokkaisit, niin suosittelen koklaamaan tuota salaattia, se oli hyvää! 

Ah herkuttelin juuri – kuvassa näette millä. Joskus tässä bloggaamisessakin on näitä hetkessä tulevia inspiraatioita. Minun piti kirjoitella ihan muusta asiasta tänään blogiin, mutta kun käväisin tänään ensimmäistä kertaa uudessa leipomossa, jonka löysin kotimatkalla, lähti niin sanotusti lumipallo vierimään.

Rakastan hyvää leipää ja pullaa; kukapa ei rakastaisi. Täältä Turusta en ole löytänyt vielä montaa paikkaa, josta saisi ostettua ihanaa juureen leivottua leipää ja todella maukasta pullaa. No, tähän mennessä tiesin Leipomo Grynin. Mutta ystäväni vinkkasivat minulle toisesta kivasta pikkuleipomosta, joka sattuu olemaan vielä kotimatkani varrella kaupungista Hirvensaloon. Piipahdin tänään ensimmäistä kertaa Leipomo Mannassa ostoksilla. Mukaan lähti juureen leivottu maalaisleipä ja pari kardemummakierrepullaa. Oi nam! Saattaa olla että joudun jarruttamaan leivänsyöntiäni, koska niin hyvää se oli.

Tästä leivästä lähti idis päivälliseen, hyvä leipä kaipaa kylkeen hyvää keittoa. Minulla on ollut hetken aikaa ”porkkana päivässä” rutiini, josta Instagramissanikin olen maininnut (olenkin saanut monta muutakin liittymään tähän porkkanarutiiniin). Niinpä jääkaapista löytyi luonnollisesti porkkanapussi ja perunaa nyt aina on. Joten loihdin hetkessä niistä sosekeiton. Koska keitosta tuli mielestäni aivan älyttömän hyvää ja se oli todella nopea tehdä, ajattelin jakaa ohjeen myös täällä.

Hyvä leipä kaipaa kylkeen hyvää keittoa.

Tulinen porkkanasosekeitto

4 porkkanaa

4 perunaa

1 sipuli

pala tuoretta chiliä

kasvisfondikuutio

suolaa, pippuria, inkivääriä

1 dl kermaa (tähän kävisi myös kookoskerma tai kaurakerma)

***

  • silppusin sipulin ja kuutioin porkkanat ja perunat suhteellisen pieniksi
  • kuullotin sipulia kattilassa öljyssä, tämä ei saa kuitenkaan ruskistustua
  • kun sipuli oli pehmennyt, lisäsin chilit ja vihannekset
  • pyöräytin mausteeksi suolaa ja pippuria
  • paahdoin vihanneksia hetken aikaa jotta ne esikypsyivät ja saivat makua, maustoin vielä ripauksella inkiväärijauhetta (tähän kävisi myös tuoreen inkivärin palaset)
  • lisäsin noin litran vettä ja kasvisfondin, keittelin vihannekset kypsiksi (noin 15 min.)
  • soseutin keiton sauvasekoittimella ja tarkistin maun
  • lisäsin kerman pyöristämään makuja

 

Koristelin annoksen kermaraidalla, persiljasilpulla (korianteri olisi ollut ihana tähän) ja pippurilla. Nautin keiton (hitusen kyllä jäähtyneenä koska kuvasin sen ensin terassilla) Oivariinilla sipaistujen juurileipien kera.

Tämä on mitä mainioin kasvisruoka ja loppu keitto jäi kattilaan odottelemaan töistä palaavaa miestä. Keitot on siitäkin hyviä, että niitä voi valmistaa etukäteen. Keitto sopii alkuruoaksi jos tulee vieraita, sen voi tehdä etukäteen.

#porkkanapäivässä

Loppuun vielä hyviä syitä syödä porkkana päivässä; vihanneksia pitäisi syödä puoli kiloa päivässä, yhdestä porkkanasta tulee noin 123 g (punnitsin juuri), porkkana on hyvää ja halpaa, porkkana säilyy jääkaapissa hyvin, porkkanaa voi syödä raakana, porkkanan voi raastaa salaattiin ja sen syö ihan huomaamatta siinä, porkkanassa on betakaroteenia joka tekee hyvää iholle ja ihmiselle… ja ennen kaikkea siitä tulee hyvä omatunto kun syö porkkanan.

 

Joka paikassa on nyt omenoita, siltä ainakin tuntuu. Ja se on mahtavaa. Meidän pihalla on yksi omenapuu, joka kituu kivien välissä – tiedän että paikka ei ole sille paras mahdollinen. Viime kesänä sain sen verran tuosta hennosta puusta omenoita, että saatoin leipoa piirakan ja maistellakin muutaman. Valitettavasti tänä kesänä kaikki vähäisetkin omenat joko putosivat ja pilaantuivat, tai sitten eläimet söivät ne. Hätä ei ole onneksi tämän näköinen, sillä sain suuren sangollisen omenoita naapurista. Meillä minä olen ainoa joka voi syödä omenoita raakana, sitä olen tehnytkin – lohkon aina muutaman omenan kerrallaan kulhoon ja nautiskelen ne ohuina siivuina.

Helppo omenapiirakka

Mutta tiedättehän kuinka rakastan leivonnaisia, niinpä suorastaan olin odottanut pääseväni etsimään mahdollisimman herkullista uutta omenapiirakkareseptiä. Yhden piirakan ennätin jo leipoa omalla ”salaiset aarteet” reseptilläni, eli Superhelppo marjapiirakka -ohjeella; joka on muuten näihin aikoihin aina blogin luetuin postaus, vaikka on jo kolme vuotta vanha. Siellä se aina keikkuu tilastojen kärjessä. Tuohon ohjeeseen tulee kermaviiliä ja  yleensä leivon piirakan mustikoihin tai muihin marjoihin. Toimi kyllä omenallakin oikein hyvin.

Se mikä tästä Superhelposta marjapiirakasta tekee helpon on, ettei voita ja sokeria tarvitse nyppiä tai vatkata – molemmat toimet ovat minusta jostain syystä tylsiä piirakan leivonnassa. Minun ohjeessani voi sulatetaan (mikrossa) ja sekoitetaan muihin aineksiin. Eli siis kaikki vaan yhdellä kertaa sekaisin. Helppoa kerrassaan. Piirakka on todella hyvää ja valmistuu nopsaan. Tästä saan aina kiitosta.

Halusin löytää yhtä helpon omenapiirakkaohjeen, ja niin löysinkin. Ja tiedättekö mikä parasta tässä löytämässäni ohjeessa – siinä on muruseos päällä. Ehkä kaikista eniten rakastan murupiiraita.

Googlettelin aikani omppupiirakkaohjeita ja tutustuin niiden resepteihin. Kinuskikissan sivuilla törmäsin omenaiseen murupiirakkaohjeeseen ja se oli siinä. Tähän reseptiin pätee sama kaava kuin marjapiirakkaohjeeseeni, mitään ei nypitä tai vatkata, kaikki vaan sekoitetaan keskenään. Surin vaiva on omenoiden pilkkomisessa.

Helppo Omenapiirakka

Taikina:
200 g voita
1 ½ dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
¾ dl kevytmaitoa
1 muna

Täyte:
noin 4-5 omenaa
kanelia

Sulata voi. Sekoita voisulaan sokeri ja jauhot. Erota taikinasta reilu desi pinnalle ripoteltavaksi. Sekoita lopun taikinan joukkoon leivinjauhe, vaniljasokeri, maito ja muna. Kaada ja levitä taikina voideltuun piirakkavuokaan.

Viipaloi omenat, kuori halutessasi. Asettele viipaleet pohjataikinan päälle. Ripottele pinnalle kanelia ja muruseos.

Uuni 200 astetta ja noin 30 minuuttia.

 

Saman tien ryhdyin piirakkahommiin. Tein siitä Instagramiin Storyjakin ja sain viestejä, että muutkin olivat tästä ohjeesta pitäneet. Piirakkahommat innostivat niin paljon, että päätin illansuussa leikkiä oman elämäni Food Storiesia – järjestin kauniin somistuksen terassille ja nappailin kuvia tänne.

Nopein kuva otettiin kuitenkin kännykällä Instagram Storyihin, sillä piti päivittää touhuja reaaliajassa.

Ai vitsit miten hyvää tuo piirakka oli! Suosittelen leipomaan sitä, minä taidan leipoa taas – tästä on jo nimittäin kulunut säädyllinen aika. Syötiin piirakka melkein kokonaan siltä istumalta ja aamiaispöydässä loppu, ne kaksi pientä siivua.

Nyt minulla on kaksi täydellisen helppoa ja herkullista erilaista piirakkaohjetta!