Category

ruoka

Category

Jokin aika sitten päätettiin ystävämme Henriikan kanssa järjestää meidän takapihalla pienet oman elämän Food Stories -kuvaukset. Mikään ei ole mukavampaa kun puuhata yhdessä ystävän kanssa jotakin ja vielä sellaista, mistä tulee näin kaunis lopputulos. Henriikka tekee työkseen ruokajuttuja paikallislehteen ja tällä kertaa annoin hänen vallata meidän keittiön ja seurasin sivusta miten ihana marenkijälkiruoka rakentui.

esipaistettu omenahyvepohja, joka maistuisi näinkin vaikka jäätelön kera

Kaikkia vaiheita täytyi hyödyntää. Sillä aikaa kun jälkiruoan pohja, eli omenahyve paistui uunissa, stailasimme yhdessä kuvauspaikan kuntoon. Pihan pöydälle levitettiin pöytäliina ja kasattiin pino astioita ja auringonkukkakimppu.

Minusta on aivan ihana ottaa erityisesti tällaisia tunnelmallisia ruokakuvia, koska joka kerta oppii niistä lisää. Ja oppii myös somistamisesta ja kuvakulmista ja kuvankäsittelystä.

niin ihana setti, vielä tarkenee nauttia jälkiruokaa pihallakin, jos kietoutuu vaikka vilttiin
olen sanonut aiemminkin, että tämän kesän ihanin spotti pihalla on tuossa puun alla

Kaura-omenapaistos jäätelöllä ja marengilla

Tällä kertaa omenahyveestä jalostui uunijäätelöherkku, jonka ohjeen löydät tästä linkistä. Kuvaustouhujen palkinto olikin se kun saatiin iskeä kiinni itse jälkiruokaan. Uunijäätelö toimi todella hyvin omenahyveen ja kondensoidun maidon kanssa. Kannattaa testata, tämä on myös supernäyttävä jälkiruoka, jonka pystyy hyvin valmistella etukäteen, jos vaikka on vieraita tulossa. Me tehtiin tämä annoskulhoihin, mutta yhtä hyvin reseptin voi toteuttaa yhteen suurempaan astiaan.

eikö aika ihanan näköiset jälkkärit

Resepti: kaura-omenapaistos jäätelöllä ja marengilla

romanttisissa tunnelmakuvissa on aina oma viehätyksensä

Hauskin juttu oli ehkä tuon viimeisen savukuvan tekeminen. Jossain vaiheessa oltiin saatu kameran taakse vielä mun mies, jolta tilattiin savukuva. Ulkona tuuli sen verran voimakkaasti että savukuvan saaminen oli aika monen yrityksen tulos. Muutama savuinen kynttiläkuva saatiin, mutta mistään ei tullut ihan täydellistä. Mutta koko kuvaus- ja herkuttelupäivä oli muuten täydellinen.

Kannattaa testata tuota jälkkäriä, oli herkkua!

*ateria saatu Saksan Viinitiedotukselta

Me käytiin aivan ihanalla viini- ja ruokaretkellä Ravintola Ludussa täällä Turussa. Saimme Saksan Viinitiedotukselta kutsun maistelemaan Silvaner-viikkojen viinejä ennakkoon Ravintola Luduun. Instagramin Storyihin koostinkin makumaisteluhetket, mutta koska Ludu on erityisen ihana ravintola, ansaitsee se vielä oman postauksensa tänne bloginkin puolelle (tämä ei ole mikään yhteistyö, vaan halusin itse kirjoittaa viehättävästä ravintolasta). Jututin nimittäin ravintolan isäntää Joonas Sippoa ja vaikutuin siitä intohimosta, jolla hän ravintolaansa luotsaa.

Joonas sanoikin, että Ravintola Ludu on hänelle toiseksi tärkein asia maailmassa, heti perheen jälkeen. Se välittyy siitä tunnelmasta joka huokuu kun astuu sisälle ravintolaan. Sisustus on huolella ja rakkaudella koottu ja henkilökunta, isäntä mukaan lukien, ottaa vieraat vastaan lämpimästi.

rakastan noita vihreitä samettisohvia ja ovelia tyynyvalintoja
ikivanha kaakelilattia on aivan upea tausta ravintolalle

Ravintola Ludu on sisustettu persoonallisesti, Joonas on kerännyt erilaisia aarteita sieltä täältä ja ne on kekseliäästi tuotu tyyliikkääseen kokonaisuuteen. Liiketila löytyi aikanaan ikivanhan kaakelilattian ansiosta, kuulemma se oli iso syy saada ravintola juuri tähän paikkaan – koska ei ikivanhaa bistrolattiaa noin vain luoda. Lattian ranskalainen henki tarjoaakin ihanat puitteet tyylikkäälle, mutta kodikkaalle sisustukselle. Miten hauska idea on vanhat kunnostetut valaisimet, joiden johdot kulkevat mustaksi maalattujen putkien sisällä. Löytyypä katosta myös vanhat teatterin valonheittimet, jotka on nykyaikaistettu ledein – ne toimivat tarvittaessa musiikkiesitysten näyttämön luojana. Musiikki onkin ollut Ludussa aina isossa roolissa, onhan Joonas itsekin musiikkimiehiä.

Flyygeli venyi kevään aikana upeaksi baaritiskiksi, etuosa on koottu putkista ja baarituolit aikanaan pelastettu Hamburger Börsistä – huikea kokonaisuus

Joku saattaa muistaa ravintolan keskellä olleen flyygelin – no korona-tauon aikana flyygeli muutti muotoaan. Sen kaareva pääty on edelleen paikalla, nyt vain baaritiskiksi venyneenä. Baaritiskin Joonas suunnitteli itse ja rakensi sen yhdessä puusepän apuna. Hän käytti siinäkin persoonallisia ratkaisuja, kuten siis flyygeliä, mutta myös samoja putkia mitä valaistuksessa on hyödynnetty, nyt niistä on tehty etupanelointi baaritiskiin. Tämä on huikean upea. Baarituolit ovat olleet myös jemmassa jonkin aikaa ja nyt käytössä, ne on kuulemma aikanaan olleet Hamburger Börsissä ja sieltä poistettu ”koska olivat liian mukavat”. Aivan huikea kokonaisuus – arvostan tällaista luovuutta ja intohimoa ravintolan sisustuksessa.

Mutta sananen ruoastakin. Kysäisin mikä on ruokafilosofia – kuulemma se nojaa klassiseen ranskalaiseen keittiöön, mutta aina yritetään keksiä jotakin uutta ja modernia. Me maistelimme Ludun maistelumenun, jota suosittelen lämpimästi. Kokonaisuus oli aivan ihana ja kokemus kaikkinensa rento (mitä nyt vähän kuvaushommelit ja muistiinpanot häiritsivät nautintoa). Menun kanssa maistelimme saksalaisia viinejä Silvaner-viikkojen teeman mukaisesti.

Tästä linkistä löydät lisätietoa Silvaner-viikoista, jotka ovat käynnissä juuri nyt Tampereella, Turussa ja Helsingissä – sekä toki myös kotikeittiöissä.

alkuruokana oli marinoitua lohta, paksoita, savumuikkukreemiä ja siemenmysliä

Pidin kovasti alkuruoan kanssa nautitusta Horst Sauerin Silvaner-viinistä. Se oli raikas ja hedelmäinen, mieto sopivalla tavalla. Pullokin on ihana. Ludussa on paneuduttu viinivalintoihin ja oli mukava kuunnella Joonaksen tarinoita viinien takaa. Se on yksi osa ruokailunautintoa, kun saa taustatietoja annoksista ja juomista.

voisin yhtä hyvin istuskella tässä ranskalaisessa bistrossa – matkailua ravintolassa parhaimmillaan
Angus-härän maminhaa, eli kolmikulmapaistia, friteerattua perunaa, salsa verdeä, timjamikastiketta ja pikkelöityä puolukkaa
Ludun omaa jogurttia ja kurkkusorbettia – tämä oli aivan huippuhyvää
Kellerin Tulilintu-viini on todella ”näyttävä” maultaan

 

Jos oikein innostutte Silvaner-viineistä, niin käynnissä on myös Silvaner-kuvakilpailu, siitä saat lisätietoa tästä linkistä.

mustikkaleivos, mustikkacrumblea, mustikkakastike ja kermaviiliserbettiä

Nyt jos koskaan on mielestäni ihanaa satsata itseensä nauttimalla paikallisissa laadukkaissa ravintoloissa makumatkoista maailmalle, pieni hetki herkkujen parissa on kuin minimatka. Sitäpaitsi kun ei voi matkustaa ulkomaille, voi matkustaa pienesti ravintolassa – samalla tukee yrittäjyyttä!

Innostuin taannoin leipomaan raparperipiirakkaa pitkän kaavan mukaan – en tarkoita leipomista itseään, vaan reseptin etsimistä. Kaikki alkoi tietysti siitä että sain poimia meidän omasta penkistä nipun raparperia, mikäs sen ihanampaa näin alkukeväästä kun saada jotakin itse kasvatettua ja syötävää.

Kaivoin raparperipiirakkalumoissani omat vanhat reseptivihkoni esille, koska ajattelin, että ikivanhoista muistiinpanoista löytyy taatusti jotakin superherkullista. Nämä ovat ajalta ennen internetin reseptitaivasta – kerätty aina maisteluiden ohessa. Muistatteko, kun sait jossain jotain hyvää ja kirjoitettiin resepti talteen. Monta kertaa olen miettinyt tuon paperisen reseptipankin pois laittamista, koska internet. Mutta sitten olen sinnikkäästi säilyttänyt ja ajatellut, että siellä on niin hyviä esimaistettuja reseptejä, että en siitä luovu. Esittelinkin Instagram Storyissa pieteetillä kirjoitettuja ruokamuistiinpanojani ja myös tämän herkullisen tuorejuustopiirakan ohjeen. Mutta kirjaan sen vielä nyt tänne blogiinkin – kun tuli myös nappaistua piirakasta kuvatkin ennen kimppuun käymistä.

 

Raparperipiirakka tuorejuustolla

Pohja:

150 g voita

1,5 dl sokeria

1 muna

0,5 dl vettä

3 dl vehnäjauhoja

2 tl vaniljasokeria (tai kardemummaa)

1 tl leivinjauhetta

Täyte:

n. 5 dl raparperin paloja

0,5 dl sokeria

2 munaa

200 g vaniljatuorejuustoa (tai ranskankermaa + 1 tl vaniljasokeria)

Uuni: 200 astetta

-Vaahdota rasva ja sokeri, lisää muna ja kuivat aineet.

-Levitä taikina n. 26 cm vuoan pohjalle ja reunoille. Kaada raparperit pohjan päälle (minä ripottelin niille vielä vähän fariinisokeria nekkumaisen maun saamiseksi).

-Sekoita täytteen ainekset ja kaada piirakan päälle.

-Kypsennä n. 30 minuuttia.

 

Ai hitsit tämä oli hyvää. Taikina oli sellaista crispiä ja nekkumaista, niin tykkään tuollaisista leveistä taikinareunoista, koska itse taikinakin on herkkua. Meillä toinen taas toivoi, että ensi kerralla ei laiteta taikinaa reunalle, että täytettä on koko matkalta. Molempi parempi, mutta itse olen crispin murotaikinan ystävä. Joten tee kuten itse tykkäät sen suhteen.

Piirakka syötiin nopeasti parempiin suihin. Nyt odottelen koska seuraava raparperisato on valmiina kasvimaalla. Tai jos en jaksa odottaa, niin tämän reseptin voi toteuttaa myös vaikka marjoilla, joku kirpeä marja sopisi hyvin, koska piirakka on makea. Kokeile vaikka viinimarjoja, jos sinulla on vielä viime vuotisia pakkasessa.

Nam!

Tein viime viikonloppuna mielijohteesta suolaista piirakkaa, nappasin aineet sen mukaan mitä kaapissa oli saatavilla ja menossa huonoksi. Kuvasin koko leipomisjutun Instagramin Storyihin, olipas se kivaa, täytyy joskus toistekin kuvailla keittiöpuuhia. Nyt Storya ei ole enää nähtävillä, mutta sain kyselyitä piirakan ohjeesta ja ajattelin että on kätevintä tallettaa se tänne blogin puolelle. Minusta piirakasta tuli tosi hyvää, miehen mielestä piirakat yleensäkään eivät ole houkuttelevia, joten popsin lähinnä yksin koko piirakan. Se kesti mukavasti muutaman päivän ja oli kiva kun jääkaapissa oli välipalaa/lounasta valmiina. Tällä ohjeella tuleekin aika tuhti piirakka.

Seuraa minua Instagramissa: @anne_muotimielessa

Helppo piirakkapohja

  • 150 g voita
  • 5 dl vehnäjauhoja
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 2 dl turkkilaista jogurttia (tai kermaviiliä tms. vastaavaa)

Käytin piirakkapohjaan turkkilaista jogurttia, koska sitä sattui löytymään kaapista – se teki mielestäni kivan mehevyyden taikinaan. Nypin jauhoseoksen voihin ja lisäsin jogurtin taikinaan. Taikinaa ei kannata vaivata liikaa vaan sekoittaa se mahdollisimman nopeasti. Laitoin taikinan hetkeksi jääkaappiin lepäämään siksi aikaa kun uuni lämpeni ja valmistelin täytteen.

Parsapiirakka – täytteet

  • parsapaloja (esikeitin hitusen iäkkäät parsat, tuoreita ei tarvitse )
  • kirsikkatomaatteja
  • mozzarellajuustoa
  • ripaus parmesan-raastetta
  • 2 munaa
  • 2 dl kermaviiliä
  • 1 tl Dijon-sinappia
  • suolaa ja pippuria

Käytin täytteeseen niitä aineksia mitä oli käsillä, tähän voi käyttää mielikuvitusta – mitkä tahansa juustot käy, tämä onkin mainiota hävikkiruokaa. Sekoitin kermaviilistä, munasta, mausteista ja parmesanista kastikkeen, jonka kaadoin pohjan (taputtelin sen voideltuun vuokaan) päälle aseteltujen parsan, tomaatin ja mozzarellan päälle.

Paista piirakka 225 -asteisessa uunissa noin. 20 minuuttia. Pohjaa voit halutessasi esipaistaa muutamia minuutteja, tästä tulee aika paksu pohja perus piirakkavuokaan. Itse en esipaistanut, koska pidän mehevästä pohjasta.

Pidän itse rennon näköisestä lopputuloksesta, mutta jos olet pedantti, voit painella taikinan huolellisesti vuoan reunoille ja tehdä kauniin kuvioinnin siihen haarukalla. Lisäsin vielä tarjoiluvaiheessa annoslautaselle pyöräytykset suola- ja pippurimyllystä. Tämä oli todella helppo tehdä, suosittelen.

Viimepäivien kuumin puheenaihe kaikkialla: mitä syödä vappuna. Meillä ainakin on kaveriporukan chatti laulanut aiheeseen liittyen. Muutenkin kun tänä vuonna vappu vietetään tiiviisti kotosalla, nousee syömiset helposti juhlan kohokohdaksi – niin kutsutuksi spesiaalimomentiksi.

Itse tein mukavan yhteistyön Henkell-alkoholittomien kuohuviinien puitteissa ja samalla tuli otettua aiheeseen sopivia kuvia, niin ajattelin hyödyntää nämä täällä blogin puolellakin. On muuten mainio juttu, että tällaiselle joka haluaa nauttia alkoholittomia juomia, löytyy myös oivallisia viinivaihtoehtoja ja ihan ruokakaupasta.

Vinkki: Instagram feedissäni on käynnissä kisa, jossa arvon kahdelle paketin Henkell:in alkoholittomia kuohuviinejä! (aikaa 3.5.2020 saakka) *kilpailu on kaupallinen yhteistyö

Mitä syödä vappuna?

Mutta niihin syömisvinkkeihin – jos joku vielä sellaisia vapuksi kaipaa. Tosin, näitä voi nautiskella muulloinkin:

  • itse tehty perunasalaatti (tykkään öljypohjaisesta kapriksilla), parmesanilla silattu parsa ja savukala
  • omatekoiset tortilla/taco-letut ja niiden kanssa guacamole, pikkelöity punasipuli, itse surautettu majoneesi, friteerattu halloumi ja mangosalsa (pakko antaa ideasta kunnia naapurimaan puolelle Petralle, bongasin tästä postauksesta idean)
  • jälkkäriksi perinteistä mansikkarahkaa, tuoreista mansikoista (koska raikasta ja täyteläistä)
  • uunissa paahdettuja vihanneksia, tzatsikia, vihreä salaatti
  • valkosipuliperunat uunissa ilman kermaa; viipaloi, sekoita öljy ja mausteet, viimeistele parmesanilla ja paista uunissa rapeiksi – tämä käy minkä tahansa lisäkkeeksi
  • täytetyt paprikat – hoi perinneruoka
  • paistettu kuha ja perunamuusi, lisukkeena haudutettua kevätsipulia

Siinä listä mitä itsellä pyörii mielessä, osaan on jo ainekset hankittuna. Mutta meidän vappuviikonlopun ruokamatka alkaa vappupäivän brunssilla, jonka demonstroin kuvien kattauksiin. Ajattelin tehdä superlöysää munakokkelia (sellaista jota pyöritellään pannulla ihan miedolla lämmöllä todella kauan, niin että kokkelin väristä tulee melkein oranssia, koska keltuainen värjää valkuaisen), karjalanpiirakoita, pekonia, salaattia, tuoreita marjoja, jogurttia….nam!

upea kimppu on Piia Jaalalta

Ja näihin ruokahetkiin mahtuu lasilliset alkoholitonta kuohuvaa. Simaakin olen ostanut, itse en jaksanut tehdä – koska olisin muuten juonut ihan liikaa kaikkea sokerillista. Karkkia välttelen, mutta saatoin ostaa ihan pikkuisen suklaata.

meidän brunssipöydän kattaussuunnitelma

Tämä vappuaatto on sujunut jotenkin tosi hyvällä fiiliksellä. Se alkoi siitä kun aurinko paistoi aamulla, tuntui niin ihanalta kahden pilvisemmän päivän jälkeen. Ennätin käydä pikkuisen viime hetken ostoksilla ja muuten olen hoidellut työhommia – oli ihana palaveri puhelimessa. Nyt pitäisi hitusen siivota ja sitten odottelen miestä töistä kotiin niin startataan tämä vappu. Meillä on tiedossa monta yhteistä vapaapäivää, tai ei minulla ole vapaata kokonaan, mutta se tuntuu siltä kun toinen on vapaalla kotona. Haluttaisiin tehdä puutarhahommia, toivotaan otollista säätä.

Olen jo saattanut syödä muutaman munkin, kuten kuvasta näkyy – onneksi niitä on lisää.

Ihanaa ja lämminhenkistä läheistä vappua kaikille!