Category

sisustus

Category

Blogissa on maanantai ilman asukuvaa. Sen sijaan katsellaan vaihteeksi taas meidän sänkyä; onhan se aina kuvauksen paikka kun vaihtaa eriväriset lakanat. Minä olen hurahtanut Midnattin lakanoihin ja nyt meillä on niitä kolmet eri väriset. Koska makkarimme on todella yksinkertainen, luo pelkkien lakanoiden vaihtaminen sinne erilaista tunnelmaa. Jokin hempeä kiehtoi ja niinpä vuorasin huonetta roosalla ja terrakotalla.

Miten muuten nyt onkin kylmentynyt yhtäkkiä sisällä niin paljon – tai tietysti on koska aurinko ei enää lämmitä koko päivää. Tässä juurikin hytisen viltissä ja kirjoittelen tätä tekstiä. Haaveilin tänään jostakin karmir-villaisesta oloasusta trikoiden ja t-paidan (lue villapaidan) tilalle. Tokaisin haaveen miehelle ja hän kävi noutamassa minulle lämmintä päälle; eli nyt istun viltissä pukeutuneena ylisuuriin miesten college-pöksyihin ja huppariin. Sellainen kasmir-asun korvike täällä. Mutta kyllä tuolla olkkarissa rapisee siihen malliin, että saan kohta lämmitellä takkatulen äärellä….

Minä niin tykkään tuosta vanhasta Arabian pienestä lautasesta. Siirtelen sitä kotona aina minne sattuu – eli sinne missä tarvitaan ripaus persikkaisen roosaa piristettä. Mietin tänään, että tekee tosi hyvää välillä pöllyyttää omia somistustottumuksia. Viikonloppuna tyhjensin olohuoneesta ja vierashuoneesta kaikki tekstiilit ja muut somisteet pois. Oli tosi kiva koota kokonaisuus uudelleen ihan alusta saakka. Siirtelin myös viherkasveja eri paikkoihin. Jotenkin sitä usein jämähtää tiettyyn kokonaisuuteen liian pitkäksi aikaa. Yritin tehdä saman uudistuksen olohuoneen avohyllyllekin, mutta vaikka kuinka kokeilin, oli minusta alkuperäinen somistus paras, eli se sai jäädä toistaiseksi sellaisekseen.

Viikonloppuna olen myös taas ahkerasti päivittänyt IG Storyja. Olen usein viikonloppuisin yksin kotona, kun toisella on töitä. Silloin minusta on tosi mukavaa päivitellä tekemisiä seuraajille ja jutella sitä kautta teidän kanssa.

seuraa minua Instagramissa: @anne_muotimielessa

Touhuillessani mietin myös, että nykyään tulee tosi vähän vaan loikoiltua ja lueskeltua. Pitää oikein pakottaa itsensä pysähtymään. Itse en ole koskaan ollut mikään harrastajatyyppi. Nuorena kokeilin vähän kaikenlaista, mutta en vaan kertakaikkiaan löytänyt mitään itseä kiinnostavaa harrastusta. Voisiko sitä sanoa, että sisustaminen ja koti on aina olleet omia harrastuksia. Harrastamisessa kuitenkin on pointtina se, että toteuttaa itseään siinä mikä tuntuu hyvältä. No minusta kotiympäristöstä huolehtiminen tuntuu hyvältä. Siinä on vaan se huono puoli, että se harrastus on koko ajan tuossa saatavilla ja esillä.

minusta kotiympäristöstä huolehtiminen tuntuu hyvältä ja rentouttaa

Olen viikonloppunakin tehnyt vähän työjuttuja ja tänään on ollut jänskä päivä noin muuten. Huomenna köytän taas itseni työhuoneeseen – onneksi työpöydällä on mukavaa tehtävää. Ja ne asukuvatkin pitäisi ottaa, haluan kuitenkin jakaa täällä blogissa vaihtelevaa sisältöä ja nyt on seuraavaksi aika puhua vaikka vaatteista.

Mukavaa viikkoa!

 

Tämä juttu minun on pitänyt kirjoittaa jo pitkän aikaa, nimittäin kokemuksia mikrosementistä. Meillä on kylpyhuoneessa muutamia vuosia sitten tehty mikrosementtipinta vanhojen laattojen päällä. Kirjoitin tuolloin remontista postauksen – Mikrosementti kaakeleiden päälle. On siis vihdoin aika kirjoittaa hieman käyttökokemuksia mikrosementistä. Vanhasta postauksestani voitte halutessanne käydä lukemassa taustatietoa projektista ja sen toteutuksesta.

Kylpyhuoneen lattia on SBL:n Pavicem-pinnoite sävyssä Piedra*.

Näin jälkikäteen voin sanoa, että olen tosi tyytyväinen että lattia pinnoitettiin uudelleen. Suorastaan inhosin sitä harmaata 10×10 -kaakelointia; sekä puhtaanapitoa että ulkonäköä. Meiltä löytyy sama laatta edelleen kodinhoitohuoneesta, mutta se on siellä paljon mukavampi hoitaa kuin kylpyhuoneessa. Minua harmitti erityisen paljon saumojen jatkuva kastuminen, vaikka kuinka lanasi suihkun jälkeen lattian, ei vettä saanut saumoista kunnolla kuivaksi. Se tarkoitti sitä, että saumoja sai pestä usein, jollei halunnut kalkkisaostumia niihin. Jopa innokkainkaan siivooja, kuten minä, ei jaksa koko ajan hinkata lattiasaumoja. Niinpä ensimmäinen ja tärkein ilon aihe tästä mikrosementistä on sen tasainen pinta ja helppo siivottavuus. Lattia ei näytä ikinä likaiselta, eikä sitä tarvitse jynssätä voimalla. Me kuivaamme seinät ja lattiat aina suihkun jälkeen ja voi miten vaivattomasti se sujuu tasaiselta pinnalta. Seisomaan jäänyt vesi ei pääse pintyttämään pintoja.

Lattian pinta on ehkä hitusen muovisemman oloinen mitä etukäteen ajattelin. En ollut varsinaisesti nähnyt paljon mikrosementtipintoja ennen tätä oman lattian pinnoittamista. Siksipä “muovimaisuus” tuli yllätyksenä. Jotenkin olin kuvitellut pintaa mattaisemmaksi. Mikrosementissä on akryyliä ja sen pintaan tulee lakka – nämä seikat tekevät pintaan sen muovimaisuuden tunteen.

Mikrosementin plussat

  • selkeä tasainen pinta on helppo pitää puhtaana
  • lattia ei ole liukas
  • ulkonäkö on selkeä mutta eläväinen
  • tuntu jalalle on erittäin miellyttävä
  • voidaan asentaa vanhojen pintojen päälle

Mikrosementin miinukset

  • pinta on muovimaisen oloinen
  • lopputuloksesta on vaikea saada tasaista visuaalisesti
  • värisävyjä on niukasti
  • herkkä kolhuille ja jäljille
  • työläs asentaa

värisävyn valintaan ja toivottuun pintakuviointiin kannattaa kiinnittää huomiota etukäteen

Olisin myös ehkä halunnut hiukan toisen sävyisen lattiasta. Valitsin värin pelkästään kuvien perusteella – tiedän, suutarin lapsilla ei ole kenkiä jne. Toiveena oli löytää rantahiekan sävyinen kaunis beige. No tässä värikartassa tämä oli lähinnä sitä sävymaailmaa. Valittu väri on mielestäni vähän turhan keltainen. Pintakuviointi olisi saanut olla hivenen tasaisempi, ei ihan noin läikikäs. Tekovaiheessa täytyy ottaa pinnan tasaisuus huomioon. Minä asetin tekijälle toiveeksi, ettei tehdä mitään pyörivää liikettä, jottei tule sellaista pyörömäistä kuviota, se onneksi toteutui. Varsinainen lakkaus sitten lopuksi tuo työstövaiheessa syntyneet jäljet voimakkaasti esille. Mutta on tämä visuaalisesti silti huimasti nätimpi kuin se vanha laattalattia.

kylpyhuone ei ole itse suunniteltu, lattiapinnoitteen vaihtaminen kohensi yleisilmettä hivenen modernimmaksi

Mutta kaikista tärkeintä; lattia on tunnultaan ja käytettävyydeltään aivan ihana. Voisin hyvin valita tulevaan kylpyhuoneeseeni uudelleen mikrosementtiä tai jotakin muuta vastaavan tyylistä pinnoitetta, kuten hartsipinnoitetta tai ihan vaan laastin ja siihen sopivan lakkapinnoitteen yhdistelmää. Nythän mikrosementistä on paljon keskusteltu, minulla ei ole kummempaa negatiivista sanottavaa. Onhan pinta arka, siihen tulee helposti kolhuja ja jälkiä, mutta tavallaan se ei haittaa niin paljon tuollaisessa hiukan raffissa lookissa. Meillä ei myöskään säilytellä kylppärissä tavaroita, jotka pudotessaan voisivat tehdä suuria jälkiä tai muutenkaan lattia ei tässä tilassa joudu kovalle rasitukselle. Ehkä eteisessä tai keittiössä mikrosementti olisi paljon haasteellisempi pitää hyvänä.

Tällaisessa pinnoitustavassa on mahtavaa, että se mahdollistaa kevyen remontin ilman koko kylpyhuoneen repimistä. Toki aina on otettava huomioon tekniset seikat, mutta niitä ei ole tarkoitus tässä ruotia enempää. Jokainen kohde on aina erilainen ja näissä täytyy aina ottaa huomioon rakennusturvallisuusseikat, sen lisäksi pinnoitteen tekijöissäkin on eroja.

Jatkossa ehkä kokeillaan jotakin muuta tasoitettavaa pinnoitetta, mutta tällainen sileä pinta on niin helppo. Ja moni varmasti miettii onko tuo liukas – ei ole! Itse asiassa se vanha laatta oli paljon liukkaampi.

(*tuote saatu aikanaan)

Keskiviikkona suunnattiin Helsinkiin katsomaan Habitare ja keskustan Helsinki Design Weekin näyttely Erottaja 2:ssa. Matkaan en pakannut kameraa tällä kertaa ollenkaan, koska ajattelin etten blogin puolelle tee postausta ollenkaan – sillä tarkoitus oli päivitellä Instagramiin livetunnelmia ja keskittyä nauttimaan tuttujen tapaamisesta ja visuaalisesta inspiraatiosta.

Ensimmäisenä aamulla piipahdettiin Vallilan showroomilla katsomassa Designers Guildin syysuutuuksia. Halusin pitkästä aikaa katsella mitä tilauskangasrintamalla on. Itse olen sisustusliikeaikana työskennellyt aina nimenomaan tilauskankaiden parissa, sisäänostaen mallistoja, joista sitten suunniteltiin asiakkaille yksilöllisiä tekstiilikokonaisuuksia. Designers Guild on englantilainen kangastalo, jonka perustaja Tricia Guild on ollut joskus suuri sisustusidolini.

Kangaspainotteisen aamupalan jäkeen oli vuorossa Habitare, jossa seuraamme liittyi Maija. Kierrettiin vapaamuotoisesti eri osastoja – paljon jäi näkemättä – sillä yksi tärkeimmistä messuanneista on aina tavata tuttuja. Miten hyvä mieli taas jäi kaikista kohtaamisista.

Jos asuisin lähempänä, menisin varmasti messuille uusintakierrokselle, sillä nyt auttamattomasti se varsinainen inspiraatiopohjainen anti jäi vähälle sosiaalisuuden takia. Tällä kertaa messut olivat taas kehittyneet astetta parempaan suuntaan. Markkinahumu tarjouksineen on onneksi mennyttä ja nyt osastoihin ja inspiraatioon panostetaan. Varsinaiset trendit olivat hyvin esillä, mitään uutta ei hirmuisen paljon jäänyt mieleen. Mutta aina on mahtava nähdä taitavasti rakennettuja messukokonaisuuksia, sillä sommittelut ja yhdistelmät kiinnostavat kovasti.

Kannattaa kurkata blogikollegojeni upeita postauksia Habitaresta:

Pihkala, Muotoseikka, Modernisti Kodikas, Pilkkeitä, Home via Laura, Pinossa, Talosta Koti, Design Wash, Char and The City, Inspired by Love, At Home

Varsinaisen messukierroksen jälkeen lähdimme Helsingin keskustaan, sillä kaikkia kiinnosti tsekata Helsinki Design Weekin näyttely Erottaja 2. Huima historiallinen vanha rakennus, jota on alettu restauroida pieteetillä, oli mieletön paikka koota designia näytille. Näyttelyssä oli paljon huoneita neljässä kerroksessa. Odotimme aika paljon kokonaisuudelta, sen vuoksi ehkä tason vaihtelu hieman yllätti. Suosittelen kuitenkin katsomaan paikan päälle jos siellä liikutte, ne muutamat inspiroivat esillepanot ovat sen arvoisia.

Asun-lehti ja Marimekko olivat rakentaneet yhdessä näyttelytilan. Selkeä ja eleetön kokonaisuus oli ilmava. Itse installaation punainen lanka jäi ehkä epäselväksi, mutta ainahan Marimekon tuotteet näyttävät hyviltä. Pakko sanoa että odotin hieman enemmän tästä kokonaisuudesta. Tuo huima puinen ritiläkaappi on Poiat-yrityksen. Heillä oli näyttelyssä myös oma huone.

  Kännykkäkuvia tuli räpsittyä paljon. Välillä oli vähän ahdasta, niin kuvakulmista ei tullut parhaimpia tällä kertaa. Tässä on pointtina selfie ja esitellä mun ja Maijan beiget takit. Rakennuksen pastellin väriset seinät ja yksityiskohdat ihastuttivat, samoin mielettömät koristeelliset kaakeliuunit.

Erottajan suurimman wau-efektin herätti ehdottomasti Woodion näyttely. Tunnelma ja fiilis oli kuin sadusta ja se sai kyllä huokailemaan. Taidokkaat kasviasetelmat oli luonut floristi Elina Boström Arteflos-yrityksestä. Nyt tuli kyllä suunnaton himo saada tehdä kylppäriremonttia, että voisi valita sinne jonkinlaisen Woodion puukomposiittialtaan. Heidän Habitare-osastokin oli todella onnistunut.

Kaikista eniten minua kuitenkin kiinnosti etukäteen  Anna-Kaisa Melvaksen kuratoimat huoneet. Enkä pettynyt. Olen ihaillut Anna-Kaisan tyyliä iät ja ajat ja pakko sanoa, että hän on kyllä yksi maamme johtavista stailisteista (minun mielestäni). Ah ja huh, miten upealta näytti Stalan teräksiset keittiöt, Interfacen kalusteet, Innoluxin valaisimet, Iittalan esineet ja Roots Livingin matot yhdessä. Mukana osastossa oli myös Cozy Publishing -kirjoja. Tilan nimi olikin Cozy Corner -sitä nimenomaan kirjaimellisesti.

Minua inspiroi erityisen paljon tässä kokonaisuudessa sen kansainvälinen ja ajaton yleisilme

Yritin ihmisten välistä koukkien napsia kuvia tuosta näyttelystä, siksi kuvakulmat ovat hitusen outoja. Minua inspiroi erityisen paljon tässä kokonaisuudessa sen kansainvälinen ja ajaton yleisilme. Teräksinen keittiö on iätön, samoin valtava linjakas kulmasohva ja taiten kootut runsaat asetelmat. Esimerkiksi sohvapöydän installaatio on huikea. Ja tuo sohvan tikattu kangas, mieletön. Puhumattakaan matoista. No ymmärrätte kun katsotte noita kuvia…

Toinen lempihuoneistani oli ehdottomasti Timberwisen työhuone. Täällä oli kalusteina Timberwisen tuotannon penkkiä ja pöytää. Lattiaan oli ladottu huimasti kuvioitu parketti ja siellä täällä oli taas taiten koottuja inspiraatiokollaaseja. Värimaailma oli vaaleaa tammea ja luonnonvalkoisen eri sävyjä. Valtavat tammen oksat maljakoissa toivat luonnonläheisyyttä kokonaisuuteen.

Taisin ottaa vähän liian monta kuvaa tuosta huoneesta, mutten malttanut hillitä itseäni. Inspiroiva työtila on etenkin visuaalista työtä tekevälle ihmiselle huipputärkeä. Sain näistä kuvista taas intoa järjestellä omaa työhuonetta. Sieltä kyllä löytyy saman tyylisiä juttuja; muistitaulua, värimalleja ja lukupinoja. Tässäkin huoneessa on Anna-Kaisan kädenjälki näkyvissä.

Ja päivän päätteeksi – oli pakko etsiä korvapuusteja. Se taisi kyllä olla virhe, sillä eilen oli vehnäjauhopäänsärky. Habitare-päivän ruokavalioni oli nimittäin pelkkää pullaa ja pitsaa, vuorotellen. Pakko taas “reitata” korvapuustit, syötiin ne Strindbergillä. Arvosana 2/5 – maistuivat tehotuotantopullilta. Tällaisessa kahvilassa kuitenkin odottaa saavansa pieteetillä valmistettua syötävää. Palvelusta sen sijaan annamme 5/5 – se pelasti kahvihetken.

Oletteko te käyneet katsomassa Habitaren tai Desing Weekin näyttelyitä?

Oi miten ihana ihana viikonloppu on takana, se oli sekoitus lepäilyä, ystäviä ja kotitouhuja. Vietin myös hurjan paljon aikaa puhelimella, sillä aktivoiduin instagramin storyissa ja sain niin paljon yksityisviestejä, etten koskaan. Puhelin (eli seuraajat) oli melkein koko ajan mukana, kun vastailin viesteihin. Mutta se oli aivan älyttömän hauskaa. Eilen illalla vielä nappasin makuuhuoneesta kuvia, valo on siellä kaunein illan kaiheessa. Nyt on se hetki kun korkkasin kauan säästämäni tuoksukynttilän ja valmistelin sängylle rentoutumiskeitaan.

Sain naapurilta sangollisen herkullisia omenoita, nyt täytyy googlailla omenaherkkuja, sillä kaikkia en malta syödä sellaisenaan. Kuvassa omput ovat kokonaisina, mutta oikeasti popsin ne aina valmiiksi lohkottuina, en tiedä miksi mutta minusta ne maistuvat sellaisena vielä hitusen paremmilta. Onko teillä joku erityinen bravuuri, mitä valmistatte omenoista.

nyt täytyy googlailla omenaherkkuja

Sunnuntaisiivouksessa en tällä kertaa vaihtanut lakanoita; olen kertonut usein että sunnuntai on meillä tyypillinen lakananvaihtopäivä. Halusin nimittäin kuvata äskettäin ostamani Midnattin hiekanharmaat lakanat, vähän ne ovat viikon käytössä rypistyneet, mutta koska olin vähän kipeä, en saanut kuvattua niitä heti freeseinä. Muuten tuli siivoiltua makkari ja se on vaan ihan paras fiilis kun paikat on puhtaat pölystä, ikkuna on ollut koko päivän auki ja ilma on raikas. Pidän nyt makuuhuoneen todella selkeänä, koska silloin pienetkin somisteet näyttävät tuovan piristystä. Overosen tuoksukynttilää en ollut raaskinut polttaa koko kesänä, mutta syyskuun alun kunniaksi sytytin sen tuomaan tunnelmaa makuuhuoneeseen.

 

Minulla on nuo pienet kaverit koko ajan vierellä kun touhuan kotona, tai jos laskeudun johonkin hetkeksi tulevat he heti viereen. Välillä ovat vähän tielläkin, mutta eihän sitä raaski komentaa. Luin jostakin, että koira on kyllä onnellisempi kun se ei ole liian “läheisriippuvainen” mutta kai se on vähän rodustakin kiinni. Coton de Tulearit ovat todella ihmisläheisiä.

Kyllä oli muuten ihana palkita itsensä touhukkaan päivän jälkeen omenaherkuilla ja löhöilyllä. Kuvia varten kaivoin Kinfolkin The Table -kirjankin esille ja selailin sitä innolla, kaikenlainen ruokainspiraatio kiinnostaa nyt kovasti.

Ihanaa, kaunista ja energistä viikkoa teille!

“kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Iittala

Voi että miten ihailen aina Kokkolassa ollessamme vanhempien kotia, joka sijaitsee 1800-luvulla rakennetussa talossa. Ihanat vanhat puitteet luovat kauniin taustan sisustukselle, joka sekin on kovin kaunis. Ei tarvitse miettiä mistä minä ja siskoni ollaan sisustusintoilu peritty. Äiti on taitava järjestämään erilaisia asetelmia ja yksityiskohtia. Taitavalla otteella hän taikoo ooudoistakin asioista mielenkiintoisia kokoelmia. Äiti on myös alkanut kerätä vintage-lasia. Iittalan ja muidenkin kotimaisten lasitehtaiden esineitä löytyy vanhan talon huiman leveiltä ikkunalaudoilta. Ikoniset huippudesignerit kuten Tapio Wirkkala, Nanny Still, Oiva Toikka ja moni muu muotoilija löytyy lasiesineiden takaa.

Vanhan talon vintti on huima paikka ja usein kun ollaan vanhemmilla käymässä, mennään sinne kuvailemaan jotakin. Hämrä tila, johon suuresta kaari-ikkunasta siivilöityy pehmeä valo, antaa kuvaamiselle ihanat puitteet. Tällä kertaa kiikutettiin taas muutamia esineitä vintille ja napsittiin kuvia. Olisipa ihana rakentaa tuonne asunto.

Niin kauan kuin muistan, meillä on ollut kotona Iittalan Festivo-kynttilänjalkoja. Eri korkuisista esineistä saa kätevästi luotua näyttäviä asetelmia, niin ruokapöydälle kuin somisteeksikin. Moni taitaa kerätä Festivo-kynttilänjalkoja. Tätä Timo Sarpanevan suunnittelemaa kynttilänjalkaa on valmistettu vuodesta 1967 saakka.

Tässä on Harri Koskisen Iittalalle suunnittelemat kynttilälyhdyt, niitä ei ole valmistettu vähään aikaan, äiti on ostanut nämä kirppikseltä. Tarroista muuten, Iittalalla ei ole kuulemma erityistä mielipidettä tähän monia askarruttavaan asiaan – poistaako tarra vai ei. Kukin saa päättää itse. Minä poistan aina tarrat omista astioistani.

Tuo Sarpanevan näyttävä lasimaljakko on minusta ihana. Joskus se oli mielestäni vanhanaikainen ja kölhö – nyt näen siinä upean mielenkiintoisen esineen.

Iittalalla on avattu uusi vintage-palvelu, joka on avattu useisiin Iittalan omiin myymälöihin ympäri suomea ja vuoden loppuun mennessä se löytyy kaikista Iittalan omista myymälöistä. Vintage ostaa ja myy käytettyjä Iittalan ja Arabian käyttöastioita. Astioiden kunto tarkistetaan, myyntiin kelpaamattomat astiat toimitetaan kierrätettäväksi ja uudelleen hyödynnettäviksi. Myöhemmin palvelua laajennetaan niin, että se vastaanottaa muidenkin brändien tuotteita.

On ihan mahtavaa, että Iittala on ottanut osaa kierrättämiseen tällä tavalla. Moni etsii vanhoihin astiasarjoihin täydennyksiä jo lopetetuista sarjoista ja toki on mainiota hankkia itselleen käytettynä astioita ihan muutenkin.

Lue lisää: tietoja Iittalan vintage-palvelusta.

Iittala kertoo:

-Monissa kunnissa keraamiset ja lasiset astiat on aiemmin pitänyt heittää sekajätteen sekaan. Vintage-palvelun kautta rikki menneet ja huonokuntoiset astiat on jatkossa mahdollista kierrättää yli kahdellakymmenellä paikkakunnalla ympäri Suomen.

Itse en ole vielä innostunut lasiesineiden keräilystä. Meillä kaikki esineet ovat enemmänkin käyttöesineitä kuin koristeita. Mutta toki itsekin nautin kauniden asetelmien teosta ja kodin somistamisesta. Meillä on paljon astioita, mutta kaikkia käytetään, eikä kaapeista oikein löydy mitään turhaa.

Värikkäät lasiesineet tuovat kivasti eloa vaaleaan ja neutraaliin kotiin. Vanhemmilla on myös seinillä tietysti isän värikkäitä tauluja. Vaikka yksityiskohdissa on paljon näyttäviä ja voimakkaita värejä, on sisustus silti hillitty. Äiti on ryhmitellyt saman tyylisiä värejä yhteen, sekin rauhoittaa kokonaisuutta. Tässä asetelmassa on esimerkiksi huikean ihana Oiva Toikan vihreä lasivati ja Harri Koskisen suunnittelema yksinkertainen turkoosi kynttilänjalka sulassa sovussa.

Oiva Toikan linnut ovat ikonisia keräilyesineitä. Tässä ne on aseteltu alumiiniseen metallikärryyn keittiöön. Hienot taidelasiesineet voivat olla myös osa rentoa sisustusta. Niitä ei tarvitse sijoittaa lasivitriiniin.

Vierailu kesällä Iittalan lasitehtaalla oli kyllä mahtava kokemus. Meidän piti mennä sinne uudestaan nyt kesälomalla, mutta jotenkin se aika vaan hurahti muissa jutuissa. Mutta varmasti vielä käydään Iittalan lasitehtaalla ja Riihimäen lasimuseossa uudestaan. Suomalainen lasimuotoilu on todella kiehtovaa. Jos oikein miettii niin se on yksinkertaista, mutta siinä on uskallettu käyttää värejä ja muotoja rohkeilla tavoilla. Sellaisesta muotoilusta juuri pidän.

Olipas taas ihana vierailla vanhemmilla Kokkolassa, täältä saa aina huolenpidon lisäksi inspiraatiotakin.