Category

Uncategorized

Category

Nyt olen innostunut taas kehittelemään blogiin asukuvia. Piti ensin lähteä keskustaan kuvailemaan, mutta laiskuus vei voiton ja tämä asu tallennettiin ihan kotiportilla. Mutta voi miten kivat kuvista tulikaan. Päätin juuri, että jos kirjasto oli vuosikausia suurimman osan asukuvistani taustana, ei tämä omakotitaloalue ole yhtään pöllömpi sekään. Eli skarppausta asukuvatarjontaan ja peruspotti saa olla tämä. Kuvien ottohetkellä oli hitusen sadetta ilmassa ja sen ansiosta valo oli kauniin harmahtava. Että pidän myös tällaisesta kesän valosta.

Tällä kertaa asu on niin simppeli kuin mahdollista, päällä on se t-paita jonka mieluiten kaapista poimin päälleni, eli Nanson Tasku -t-paita harmaana (teeppari on nyt alessakin, tämä ei ole mainoslinkki). Jalassa uudet, kauan etsityt, leveälahkeiset valkoiset farkut ja jalassa kesän “luottolipokkaat” eli klassiset Havaianakset. Kuvien lilat varvastossut sain äskettäin Havaianakselta kesälahjana, niissä on ihanat samettiset remmit, ovat astetta kaupunkikelpoisemmat kun kaapissa olevat mustat muoviremmiset versiot. Havaianakset ovat kyllä ehdottomasti mukavimmat varvassandaalit mitä voi olla.

(t-paita Nanso*saatu / farkut Zara / varvastossut Havaianas*saatu / aurinkolasit Le Specs /

käsikoru Lapponia*saatu / kassi Tyttö ja Vuohi)

 

Kauppaan mennessä nappasin keveän kesäisen korikassin mukaani, sinne mahtuu kätevästi olkalaukku sisään. Tämä on ollut vakiosettini jo useana kesänä. Kassi on jo muutamia vuosia vanha. Halusin asuun myös ripauksen jotain eleganttia, niinpä kietaisin käteen hopeisen Sielu-sarjan rannekorun. Se näyttää minusta tosi kauniilta pikkuisen päivettynyttä ihoa vasten.

Minä haluan olla inspiraationa, apuna ja ilostuttajana teille

Sain muuten edelliseen asupostaukseen kommentin, jossa minun toivottiin pureutuvan syvemmin asioihin, tai lähinnä siihen miltä tuntuu kun Koodi on lopetettu. No tuntuu hyvältä, suorastaan mahtavalta, tiedättekö sen jälkeen kun on hakannut päätä seinään monta vuotta ja saanut stressata ihan joka päivä. Minulla olisi paljonkin kerrottavaa kivijalkakauppiaan arjesta, mutta puran mielelläni näitä asioita läheisten kanssa. Itse tavallaan tein eron kauppaan jo lähes pari vuotta sitten kun jäin täyspäiväiseksi somettajaksi.

Olen aina halunnut pitää blogini positiivisena ja iloisena paikkana, niin jatkossakin. Kunnioitan valtavan paljon niitä vaikuttajia, jotka pystyvät jakamaan itsensä avoimesti ja kokonaan yleisölle. Minä kuitenkin haluan olla lähinnä inspiraationa, apuna ja ilostuttajana teille. Minulla on niin ihana lähipiiri, että tarvittaessa saan purkaa ongelmani heti pois heille, jos sellaista joskus on.

Toki nämä muutamat viikot ovat ollet totuttelua uudenlaiseen päivärytmiin. Työt teenkin kotiympäristössä ja päivät kuluvat pitkälti yksin töitä tehden. Välillä on tietysti pieni “motivaatioangsti”, mutta varmasti tähän tottuu kun pysyy liikkeessä. Onneksi myös ollaan nähty Maijan kanssa melkein päivittäin ja muutenkin on ollut kaikenmoisia työasioita hoidettavana, että ei ole kyllä tullut aika pitkäksi. Nyt ennemminkin mietin mistä alottaisin, niin paljon ideoita olisi – joskus kirjoitinkin, että olen erittäin hyvä ideoimaan, se toteutus vaan pitää vielä saada yhtä tehokkaaksi.

Mutta täällä ollaan oikein täynnä energiaa ja intoa. Ja täynnä odotusta, siitä mitä eteen tulee, koska olen huono sanomaan työjutuille ei.

Kuulun ihanaan sisustusbloggaajien ryhmään, jossa välillä kehitellään esimerkiksi mukavia blogihaasteita. Tällä kertaa haasteen ryhmällemme heitti Vilja Muotoseikka-blogista. Aiheena on koti arjen helpottajana, eli pohdintaa siitä mikä omassa kodissa toimii ja toisaalta, mitä muuttaisi jos mahdollista. Bloggaajakaverit ovatkin innolla tarttuneet tähän kesäkuun haasteeseen ja Vilja koostaa kaikista postauksista myöhemmin omaan blogiinsa yhteenvedon, kannattaa käydä siellä kurkkaamassa sitten.

Minähän tartuin tähän erityisen mielelläni, sillä tiedätte kuinka ihana arki on itselleni ehdoton lempiasia ja aihe. Vaikka blogissani onkin paljon visuaalista intoilua, ehkä kaikkein mieluiten pureudun kuitenkin käytännöllisiin arkiaskareisiin ja ideoihin. Niitä jaan usein IG:n puolella ja kovasti ovat teille olleetkin mieluisia. Jatkossa varmasti tuon tätä puolta lisää myös blogin puolelle.

No, haasteen kimppuun. Minulle arjen suurin helpotus kotona on järjestelmällisyys. Tarkoitan tällä omaa toimintaa ja puitteita, joiden avulla voi minimoida kodin siivousta ja sitä että paikat räjähtävät käsiin. Olen sitä mieltä, että kiireenkin keskellä organisointi ja ennakointi vievät pitkälle. Kodinhoidon keskiössä on meillä ainakin kodinhoitohuone. Sitä käytetään ahkerasti ja monenlaisiin asioihin. Onnekkaasti talossa on todella poikkeuksellisen tilava kodari, useimmat hämmästyvät kun tähän tilaan astuvat. Itse en ehkä olisi edes varannut näin suurta tilaa kodarille, mutta toisaalta, täällä on touhuttu monenlaisia askareita ja kieltämättä tilasta on ollut iloa.

Kodarimme seinät on laatoitettu kauttaaltaan valkoisin peruslaatoin ja lattiassa on (ankea) harmaa laatta. Mitään näistä materiaalivalinnoista en ole itse tehnyt, vaan ne olivat tällaiset kun taloon muutin. Laattapinnat ovat superkäytännölliset kyllä, siltä osin olen tyytyväinen, etenkin kokonaan laatoitetut seinät ovat minusta hauskat. Kaapistoissa on korkeakiiltoiset harmaat ovet, niitä ehkä vähän inhoan, mutta hyvin on hommat sujuneet tuollaisellakin materiaalivalinnalla. Me olemme vaihtaneet oviin modernimmat lankavetimet ja sen lisäksi vaihdoimme vähän aikaa sitten kivijäljitelmälaminaattitason raikkaaseen valkoiseen. Samalla myös altaaseen vaihdettiin kodarissa toimivampi hana, Ikean korkealla, ulosvedettävällä juoksuputkella oleva malli. Nuo muutokset freesasivat hurjasti ja tekivät toimivuudesta astetta paremman.

Psst. vielä muutama pieni muutos jotka Hän teki tänne muuttaessaan ja joilla oli hurja vaikutus kodinhoitohuoneen fiilikseen. Matto lattialle, kattoon uudet viileämpää ja tehokkaampaa valoa antavat valaisimet, välitilan loisteputkien päivitys raikkaamman sävyiseen valoon. Kas, valolla etenkin oli huima raikastava vaikutus. Rahaa tähän muutokseen ei mennyt kuin kymppejä.

Yhdellä seinällä on korkeita kaappeja, joiden sisältä löytyy siivouskomero, liinavaatekaappi ja sekalaisille urheilu/ulkoiluvaatteille ja välineille tarkoitettu säilytystila. Yläkaapeissa on koristetyynyjä, torkkupeittoja, varatäkkejä jne. Näissä ovissa roikkuu usein myös irrallinen ovinaulakko, johon ripustellaan puolipitoisia vaatteita tai vapaa-ajan ulkovaatteita. Sitä oikeastaan inhoan, että ovet roikkuvat täynnä jotakin, joten piilotin nuo irtonaulakot kaappiin – hyvin ollaan tultu toimeen ilman näitäkin. Korkeita kaappeja on vielä yksi lisää pesukoneen vieressä, siellä säilytetään työkaluja, kätevä että niillekin on sisällä oma paikkansa.

Kodinhoitohuoneesta on käynti terassille. Joskus olen kaivannut terassin ovea myös olohuoneeseen, mutta toisaalta, olohuoneen nurkasta astutaan tähän tilaan, niin matka ei ole pitkä. Tämä on ollut aivan loistava ratkaisu pihaelämän kannalta, ovi on usein auki kesäisin ja kun kokkailee pihalla, on kodinhoitohuoneen taso ja vesipiste kätevästi vieressä. Lisäksi puutarhanhoitoon liittyviä asioita (ruukkujen pesuja yms.) on kätevä tulla suorittamaan tähän. Tästä on myös mukava tulla kasvimaan herkkujen kanssa sisälle – haa vaikka nyt on vain kitukasvuinen raparperi poimittavana. Mutta yhtenä vuonna kun kasvimaa oikein kukoisti, oli aivan ihanaa käydä poimimassa salaatit, kesäkurpitsat, yrtit yms. suoraan terassin vierestä.

Yleisesti kodinhoidosta voisin sanoa, että en halua päästää kodinhoitohuonetta räjähdystilaan. Pyykit hoidetaan heti paikoilleen, tasot pyritään pitämään puhtaina ja käyttövalmiina, mitä varten niitä sitten tarvitaankin. Mies tekee kaikenlaisia pikkuhommia ja “askarteluja” joten hänellä on meneillään ties mitä pestävää ja testattavaa. Tuossa altaan yläpuolella olevassa kaapissa onkin hänen välineilleen (pensseleille, sienille jne.) oma kuivauspiste. Se on käytännössä Ikean muovilaatikko, jossa on nurin päin pieni lankakori, johon saa valumaan nuo pestyt välineet, näin ne pysyvät pois tasolta.  Muutenkin ollaan yritetty järjestää kaikki tarvittavat pullot, putelit ja välineet kaappeihin, niin että kaikille löytyy vaivattomasti oma paikkansa, eikä mitään tarvikkeita ajelehdi turhaan tasoilla. Yksi vetolaatikko esimerkiksi on pelkästään (puhtaille pestyille) räteille ja sienille. Sieltä on siivotessa ihana ottaa aina puhdas liina käyttöön.

Pyykinpesuaineet ja muut puhdistusaineet ovat siisteissä riveissä kaapissa. Okei, ylähyllyllä on vähän sekalaista tavaraa, kuten ompelurasia, saksenteroitin, verhokiinnikkeitä jne. Mutta tärkeintä on ettei kaapeista tee niin täyteen ahdettuja, että tavaroita ei jaksa laittaa paikalleen.

älä täytä kaappeja liian täyteen, muuten et jaksa laittaa tavaroita paikoilleen

Olen myös sitä mieltä, että jos siivoukseen keskittyy – miettii millä välineillä ja aineilla mitäkin tekee ja pitää näistä huolta, toimeen tarttuminen on paljon mukavampaa. Tekee asioista rutiineita, silloin kaikki sujuu nopeasti. Ja että tekee joka päivä jotain, samalla kun muutenkin askaroi keittiössä, kodinhoitohuoneessa tai kylppärissä.

Pyykkirumba – siinäpä usein kompastuskivi. Myönnän, meillä se on helppoa kun on vain kaksi aikuista, jotka molemmat osallistuvat kotitöihin. Plus, minulla on tavallista enemmän aikaa hoitaa kotihommia. Silti, olen sanonut tämän ennenkin, veikkaan monen pyykkikaaoksen johtuvan siitä, että jos kaikki pyykit olisivat pestyinä, eivät ne mahtuisi kunnolla paikoilleen kaappeihin. Eli, helpoin ratkaisu – karsi tekstiilit sellaiseen määrään mitä voit säilyttää väljästi. Näin se (minusta) inhottavin vaihe, eli pyykkien taittelu paikoilleen sujuu ongelmitta ja nopeasti. Kuinka moni on seisonut vaatekaapin edessä, sylissä iso pino puhtaita kammpeita, miettien mihin ne tunkisi… kyllä, olen ollut siinä tilanteessa. Onneksi en enää, koska se on raivostuttavaa.

Nykyään itse rakastan pyykkihuoltoa, paitsi tuon väljän kaappitilanteen vuoksi, myös tuon kuvassa näkyvän tilavan kodinhoitohuoneen ja hyvien laitteiden ansiosta. Viime syksynä vanha pesutorni vaihtui kuivaavaan pyykkikoneeseen, alla on myös pienempi toinen pesukone. Lisäksi tilaan tuli höyry/kuivauskaappi. Olemme pärjänneet hyvin tällä setillä, sillä kuivatan suurimman osan pyykeistä pyykkitelineillä, jotka onneksi mahtuvat hyvin tuohon tilaan. Lisäksi paidoille on vielä henkaritilaa tuossa Hayn keltaisessa rekissä (Hänen) ja pyykkikoneen yläpuolella olevassa tangossa. Koneessa kuivaan lähinnä pyyhkeet. Kuivauskaapissa freesaan neuleita ja muita vaatteita ja kuivattelen paitapuseroita, ettei tarvitsisi silitellä.

Kaikenkaikkiaan olen sitä mieltä, että meillä arkea helpottaa hurjasti kodin keskiössä oleva tilava kodinhoitotila, jossa hoituu monenlaiset askareet ja harrastusjutut. On paljon keveämpää nauttia kodista, kun oven takana ei lymyä kaaos. Eli ehkä tärkein arjen helpotus on kaaoksen välttäminen.

Mitä sitten muuttaisin tässä kodissa – toiminnallisesti en juurikaan, sillä arjen askareisiin tällä on hurjan hyvät puitteet. Visuaalisesti vaihtaisin joitakin juttuja, mutta nyt ei ollut kyse visuaalisuudesta. No ehkä jos jäisimme asumaan tähän taloon, niin korvaisin olohuoneen pienimmän ikkunan lasisilla pariovilla, niin että siitäkin olisi käynti terassille.

Hups, taisin innostua aiheesta!

“kaupallinen yhteistyö Lapponia Jewelry

Ensinnäkin, minä en osta koskaan koruja kuin “karkkia”. Kuten monessa muussakin asiassa, ihailen hyvää muotoilua, selkeyttä ja ajattomuutta. Käytän vähän ja harkitusti koruja ja muitakin asusteita. Kun löydän jonkun korun mistä pidän ja minkä koen omakseni, se säilyy mukanani pitkään ja käytän sitä paljon. Korulaatikkoni onkin aika vaatimaton, mutta ne mitä siellä on hivelevät silmääni ja mieltäni.

Olen aikaisemmin saanut Lapponialta ihanan korutervehdyksen, muistatteko ne kauniit The Kuu Collection -sarjan korvakorut. Kun Lapponialta oltiin taas yhteydessä ja kysyttiin haluanko tehdä yhteistyötä Karim Rashidin suunnitteleman uuden Sielu-sarjan puitteissa, en tietenkään voinut kieltäytyä. Huippumuotoilijan luoma herkkä mutta vahva korukokoelma viehätti minua ensi silmäyksellä.

Karim Rashid on minulle muotoilijana tuttu lähinnä huonekalupuolelta. Tuottoisa suunnittelija on tehnyt töitä useille maailman huippubrändeille. Karimin muotokieli on usein vähän leikkisää ja runsastakin.

Sielu-korujen sulavat, orgaanisen kaarevat muodot saivat inspiraationsa korun kantajan vartalosta. Näen korut ikään kuin kantajansa jatkeena. Ne ilmentävät ihmisen mielikuvituksen pysähtymätöntä virtaa ja sen paikkaa luonnollisessa maailmassa”, kuvailee Karim Rashid Sielu-sarjaa.

Karim Rashidin luomaan Sielu-sarjaan kuuluu rannerengas, joka esiintyy näissä kuvissa, korvakorut ja kaulakoru. Minä viehätyin eniten tästä rannekorusta, sillä sen kiehtova muoto näyttää minusta todella kauniilta ranteen ympärillä. Lisäksi käsikorut ovat yleensäkin eniten käyttämiäni koruja. Ranteessa koriste ei ole liian esillä, vaan hienovaraisesti herättelee asukokonaisuuteen mielenkiintoa. Lisäksi pidän mielelläni koruja arkiasujen seurana, rannekoru sopii mainiosti työasuun nostamaan neulepaidan fiilistä.

 

Lapponian koruja olen ihastellut ihan nuoresta saakka. Muistan kuinka erään ystävättäreni miesystävä osti hänelle aina merkkipäivinä jonkun Lapponian korun lahjaksi. Hän ajatteli että hyvin muotoillut ja laadukkaat korut säilyttävät arvonsa ja ilahduttavat vuosikausia – niin kuin ovat tehneetkin.

Arvostan erityisen paljon myös sitä, että Lapponian korut tehdään täällä kotimaassa, käsityönä heidän omassa tehtaassaan Helsingissä. Materiaalina käytetään kierrätettyä kultaa ja käytetystä hopeastakin 70 % on kierrätettyä, loput 30 % on peräisin pohjoismaisista kaivoksista.

hyvin muotoillut ja laadukkaat korut säilyttävät arvonsa ja ilahduttavat vuosikausia

Kohta alkaa kevään lahjasesonki. Jos minun pitäisi miettiä jotakin pysyvää lahjaa, jonka toivoisin kulkevan muistona pitkään, kääntyisin ehdottomasti kotimaisen taiteen – tai vaikkapa korutaiteen – suuntaan. Tai ajattelen että, miksei tulevan ylioppilaan äiti voisi hankkia juhlapäivän asuunsa osasta, joka muistuttaa vaatetta pidempään tärkeästä juhlasta. Korut joissa on tunnearvoa ja muistoja ovat ihan erityisiä, ja niitä kannattaa myös käyttää, eikä vain ihailla korulippaassa.

Arvonta!

Sain ilokseni järjestää instagramissani @muotimielessa arvonnan, jossa on palkintona 100 € lahjakortti Lapponian verkkokauppaan. Arvonta päättyy 16.4. Mikäli siis minun laillani ihastelet ajattomia koruja, käy ihmeessä instan puolella osallistumassa arvontaan.

 

Se on vähän niin, että tällaisena pilvisenä päivänä haaveilee kahdesta asiasta ainakin – auringosta ja keväisistä kukista. No, tottakai elämässä on suurempiakin haaveita, mutta jos nyt pysytään ihan kepeissä tunnelmissa. Nämä kuvat Maija nappasi minusta viime viikolla, juuri ennen synkeän takatalven iskua. Tulin itse asiassa tosi hyvälle tuulelle, kun näitä kuvia katselin. Selaan jatkuvasti puhelimen säätietoja, koska se aurinko taas tulee ja millaista on viikonloppuna Pariisissa. Onkohan tämä jatkuva säätilan tarkkailu juurikin neljän vuodenajan valtiossa asuvien juttu.

Kuvissa minulla on jalassani kevään suosikkifarkut eli leveälahkeiset. Välillä on kiva vaihdella asujen siluetteja – nyt kiinnostaa liehuva alaosa ja ehkä vähän istuvampi yläosa. Nyt on myös vihdoin aika nauttia uusista valkoisista tossuista; jokakeväinen traditio. Nämä tossut ovat luottomerkiltäni Adidakselta. Olisin halunnut ostaa Vejat, mutten löytänyt omaa kokoani Turusta, niinpä päädyin näihin.

Asiasta toiseen, vaaleista sananen. Kävin ennakkoäänestämässä. Tällä kertaa minusta on jotenkin vielä tärkeämpi muistaa vaikuttaa omalla äänellä. Ympäristö on varmasti se tärkein ja itseä koskettava teema tällä kertaa, toisaalta myös talouskin, sillä sekin on yhteiskunnassa merkittävä tekijä. Miten löytää näiden oikea tasapaino.

(takki Nanso*saatu / t-paita Minimum / farkut Mango / tossut Adidas)

Mulla on tuo hauska Minimumin t-paita jossa lukee osuvasti: Take Action. Nyt on oikeasti aika tehdä asioita. Arjen muuttaminen totutusta on tärkeää, pienilläkin jutuilla voi vaikuttaa. Kuten joskus aiemmin sanoin, normaali arki on muuttunut. Itse ainakin ajattelen kaikissa tekemisissäni ilmastoa. Esimerksiksi näin:

  • suihkussa lasken veden painetta ja lämpötilaa, sekä aikaa
  • kierrätän entistä huolellisemmin
  • vähennän ostamista ja hankin kestäviä tuotteita – ostan vain jos tiedän käyttäväni tuotetta
  • kiinnitän huomiota sähkölaitteiden käyttöön
  • ostan ja myyn käytettynä tavaraa
  • ruokahävikki – sitä vältän
  • kasvisten lisääminen ja sesonkiruokailu, vaikka edelleen ollaan sekasyöjiä
  • kosmetiikan käyttäminen, pyrin käyttämään kaiken loppuun ja en kasaa liikaa vaihtoehtoja hyllyyni

normaali arki on muuttunut

Tuon suunnilleen saman listan olen ennekin tänne blogiin kirjannut. Mutta mielestäni tätä asiaa ei voi toitottaa liikaa. Tiedän että olette siellä ruudun takana varmasti jo nyökyttelemässä ja olette ottaneet omaan arkeenne nämä asiat. Mutta vaikka arkisista toimista ja valinnoista on tullut itsestään selvyyksiä, voi näistä silti aina välillä muistutella, paitsi itseä myös muita.

Kukaan tuskin muuttuu täydelliseksi elintavoiltaan, mutta kaikki muutokset ovat hyvästä. Varmasti tulevaisuudessa näistä nyt opeteltavista asioista tulee ihan perusjuttuja – toivottavasti. Silti ei tarvitse tuntea huonoa omaa tuntoa jos joskus matkustaa (auttaa kun kompensoi vaikka lennot) tai ostaa jotakin piristävää uutta tai ajattelee asioista kepeästi. Maailman ei tarvitse pysähtyä, sitten kaatuisi talous ja se olisi myös katastrofi – koska talousjärjestelmää ei noin vaan voi muuttaa (vaikka kuinka toivoisi).

Tuli mieleen jutella näistä asioista nyt, koska vaalit ja koska juuri siivosin työhuonetta ja sieltä löytyi taas kaikkea ylimääräistä tavaraa (IG-kirppis käynnissä). On ihana luopua tavarasta ja selkiyttää kotia. Vielä riittää tavaroiden karsimista kylläkin.

Ja tiedättekö, just taas kurkkasin puhelimen sääennustetta – huomisesta alkaen pitäisi taas auringon saapua! Mukavaa pilvistä päivää ja auringon odottelua.

Viikonloppuna oli vielä aika viimaisen viileä ilma. Lauantaina työpäivän jälkeen piipahdettiin kaupungilla ja puin valkoisten farkkujen ja pikkukenkien seuraksi vielä villapaidan ja villakangastakin. Vaaleat pehmeät sävyt ovat kovasti mieleeni ja pidin tästä asukokonaisuudesta tosi paljon. Lisäksi löysin sattumalta asukuviin kivan taustan, miten ihana on tuon talon julkisivu ja ovi, sopivat tähän lookkiin ihan täydellisesti.

(takki Marella / neule HM / laukku Marimekko*saatu / farkut Mango / loaferit Tiger of Sweden)

Marimekon Karla-laukku on minulla todella kovassa käytössä. Pehmoinen ja kevyt olkalaukku on ihana napata vaikka kainaloon. Vaihtelenkin paljon laukun kantotapaa, joskus jopa sidon olkahihnan solmuunkin, näin siitä saa lyhyemmän. Tosi mukava kassi, jota suosittelen jos olet etsimässä kivaa olkalaukkua kevääksi. En tiedä saako tuota minun viininpunaista väriä enää, mutta Karlasta on aina ihania sävyjä valikoimassa. Siitähän on tullut myös pienempikin koko, sekin olisi ihana.

Pesin juuri kaikki talviset neulepaitani ja taidan ihan juuri viikkailla ne talviteloille.

Valkoiset farkut kyllä raikastavat asut ihanasti. Neulepaidatkaan eivät tunnu enää niin tunkkaisilta, kun pukee freesin alaosan. Pesin juuri kaikki talviset neulepaitani ja taidan ihan juuri viikkailla ne talviteloille. Tuo beige neule saa vielä olla käytössä, sillä se näyttää vaalean värinsä ansiosta ihan keväiseltä.

Mitäs muuta, täällä on ollut aika kiire työviikon aloitus. Ihana kun kaupassa on tilanne muuttunut paljon vilkkaammaksi. Talven hiljaiset kuukaudet ovat toivottavasti takana päin ja nyt saadaan paiskia hommia, pieni kauppa tarvitsee eloa. Ainakin kaikenlaisia kivoja suunnitelmia on työn alla. Olenko muuten muistanut kertoa, että omassa elämässäkin on aika kiirettä juuri nyt – ollaan perheen kanssa lähdössä Pariisiin parin viikon kuluttua! Kerronpa tästä vielä omassa postauksessakin, sillä niin huikea juttu liittyy tähän matkaan.

Muutenkin nyt on vilkasta, kavereiden kanssa suunniteltiin perjantaisesta tapaamisesta perinnettä, viime perjantaina istuttiin ekaa kertaa ulkona terassilla oluella. No, oltiin lämmitetyn telttakatoksen alla, mutta ulkona yhtä kaikki. Oli tosi kivaa jutella viikon kuulumisia ja kokoontua yhteen. Sovittiin jo uudet perjantaitreffit tälle viikolle. Tällainen tapa on aika kiva viikonlopun aloitus. Ja perjantaitreffeistä tulee aina vaan kivemmat, mitä enemmän ilmat lämpenevät.

(näistä asukuvista tuli minusta niin kivoja, että en malttanut raakata kuvia vähemmäksi)

Ollaan myös suunniteltu jo pääsiäistä kavereiden kesken, kokoonnutaan viettämään sitä meille. Nyt pitäisi miettiä kaikkea kivaa ohjelmaa ja syömistä. Sitten jossain välissä täytyisi myös siivoilla pihaa ja järjestää työhuone, joka vihdoin on myös maalattu. Itse asiassa istuskelenkin juuri olohuoneen ruokapöydän ääressä kirjoittamassa tätä. Kaikki työhuoneen tavarat on vielä hujan hajan olkkarissa…ehkä pitäisi tarttua toimeen ja alkaa järjestää huonetta kuntoon. Niin ja tämän viikon torstaina olen vielä menossa Helsinkiin. Ihana kun on paljon ohjelmaa!