Category

Uncategorized

Category

Tämä juttu minun on pitänyt kirjoittaa jo pitkän aikaa, nimittäin kokemuksia mikrosementistä. Meillä on kylpyhuoneessa muutamia vuosia sitten tehty mikrosementtipinta vanhojen laattojen päällä. Kirjoitin tuolloin remontista postauksen – Mikrosementti kaakeleiden päälle. On siis vihdoin aika kirjoittaa hieman käyttökokemuksia mikrosementistä. Vanhasta postauksestani voitte halutessanne käydä lukemassa taustatietoa projektista ja sen toteutuksesta.

Kylpyhuoneen lattia on SBL:n Pavicem-pinnoite sävyssä Piedra*.

Näin jälkikäteen voin sanoa, että olen tosi tyytyväinen että lattia pinnoitettiin uudelleen. Suorastaan inhosin sitä harmaata 10×10 -kaakelointia; sekä puhtaanapitoa että ulkonäköä. Meiltä löytyy sama laatta edelleen kodinhoitohuoneesta, mutta se on siellä paljon mukavampi hoitaa kuin kylpyhuoneessa. Minua harmitti erityisen paljon saumojen jatkuva kastuminen, vaikka kuinka lanasi suihkun jälkeen lattian, ei vettä saanut saumoista kunnolla kuivaksi. Se tarkoitti sitä, että saumoja sai pestä usein, jollei halunnut kalkkisaostumia niihin. Jopa innokkainkaan siivooja, kuten minä, ei jaksa koko ajan hinkata lattiasaumoja. Niinpä ensimmäinen ja tärkein ilon aihe tästä mikrosementistä on sen tasainen pinta ja helppo siivottavuus. Lattia ei näytä ikinä likaiselta, eikä sitä tarvitse jynssätä voimalla. Me kuivaamme seinät ja lattiat aina suihkun jälkeen ja voi miten vaivattomasti se sujuu tasaiselta pinnalta. Seisomaan jäänyt vesi ei pääse pintyttämään pintoja.

Lattian pinta on ehkä hitusen muovisemman oloinen mitä etukäteen ajattelin. En ollut varsinaisesti nähnyt paljon mikrosementtipintoja ennen tätä oman lattian pinnoittamista. Siksipä “muovimaisuus” tuli yllätyksenä. Jotenkin olin kuvitellut pintaa mattaisemmaksi. Mikrosementissä on akryyliä ja sen pintaan tulee lakka – nämä seikat tekevät pintaan sen muovimaisuuden tunteen.

Mikrosementin plussat

  • selkeä tasainen pinta on helppo pitää puhtaana
  • lattia ei ole liukas
  • ulkonäkö on selkeä mutta eläväinen
  • tuntu jalalle on erittäin miellyttävä
  • voidaan asentaa vanhojen pintojen päälle

Mikrosementin miinukset

  • pinta on muovimaisen oloinen
  • lopputuloksesta on vaikea saada tasaista visuaalisesti
  • värisävyjä on niukasti
  • herkkä kolhuille ja jäljille
  • työläs asentaa

värisävyn valintaan ja toivottuun pintakuviointiin kannattaa kiinnittää huomiota etukäteen

Olisin myös ehkä halunnut hiukan toisen sävyisen lattiasta. Valitsin värin pelkästään kuvien perusteella – tiedän, suutarin lapsilla ei ole kenkiä jne. Toiveena oli löytää rantahiekan sävyinen kaunis beige. No tässä värikartassa tämä oli lähinnä sitä sävymaailmaa. Valittu väri on mielestäni vähän turhan keltainen. Pintakuviointi olisi saanut olla hivenen tasaisempi, ei ihan noin läikikäs. Tekovaiheessa täytyy ottaa pinnan tasaisuus huomioon. Minä asetin tekijälle toiveeksi, ettei tehdä mitään pyörivää liikettä, jottei tule sellaista pyörömäistä kuviota, se onneksi toteutui. Varsinainen lakkaus sitten lopuksi tuo työstövaiheessa syntyneet jäljet voimakkaasti esille. Mutta on tämä visuaalisesti silti huimasti nätimpi kuin se vanha laattalattia.

kylpyhuone ei ole itse suunniteltu, lattiapinnoitteen vaihtaminen kohensi yleisilmettä hivenen modernimmaksi

Mutta kaikista tärkeintä; lattia on tunnultaan ja käytettävyydeltään aivan ihana. Voisin hyvin valita tulevaan kylpyhuoneeseeni uudelleen mikrosementtiä tai jotakin muuta vastaavan tyylistä pinnoitetta, kuten hartsipinnoitetta tai ihan vaan laastin ja siihen sopivan lakkapinnoitteen yhdistelmää. Nythän mikrosementistä on paljon keskusteltu, minulla ei ole kummempaa negatiivista sanottavaa. Onhan pinta arka, siihen tulee helposti kolhuja ja jälkiä, mutta tavallaan se ei haittaa niin paljon tuollaisessa hiukan raffissa lookissa. Meillä ei myöskään säilytellä kylppärissä tavaroita, jotka pudotessaan voisivat tehdä suuria jälkiä tai muutenkaan lattia ei tässä tilassa joudu kovalle rasitukselle. Ehkä eteisessä tai keittiössä mikrosementti olisi paljon haasteellisempi pitää hyvänä.

Tällaisessa pinnoitustavassa on mahtavaa, että se mahdollistaa kevyen remontin ilman koko kylpyhuoneen repimistä. Toki aina on otettava huomioon tekniset seikat, mutta niitä ei ole tarkoitus tässä ruotia enempää. Jokainen kohde on aina erilainen ja näissä täytyy aina ottaa huomioon rakennusturvallisuusseikat, sen lisäksi pinnoitteen tekijöissäkin on eroja.

Jatkossa ehkä kokeillaan jotakin muuta tasoitettavaa pinnoitetta, mutta tällainen sileä pinta on niin helppo. Ja moni varmasti miettii onko tuo liukas – ei ole! Itse asiassa se vanha laatta oli paljon liukkaampi.

(*tuote saatu aikanaan)

Ei ole kuulkaas ollenkaan tavallista istahtaa kotitoimistosta olohuoneen ruokapöytään tällaisen kattauksen äärelle. Valitettavan usein lounashetki kotona hoituu saarekkeen äärellä pikaisesti syöden. Myönnän myös, että valitettavan usein lounas jää kokonaan välistä ja napostelen vain jotain satunnaista kaapista. Meillä tehdään joka päivä lämmin iltaruoka, joka nautitaan yhdessä. Ruokahetken aika kuitenkin vaihtelee töistä johtuen, mitään tyypillistä kello viiden päivällistä harvoin syömme. Sitäkin tärkeämpää on minun muistaa syödä lounasta, koska iltaruoka venyy usein jokseenkin myöhään.

Olenkin päättänyt skarpata lounaan suhteen!

Tällä viikolla vieteään hävikkiviikkoa. Meillä ruokaa heitetään onneksi tosi vähän pois, keksin aina tähteistä jotakin – siis jos niitä jää varsinaisesta ruoasta. Teemme aika lailla täsmäannoksia ja reipas puoliso on kyllä hyvä syömään kattilat tyhjiksi. Maanantaina kuitenkin jääkaappiin oli jäänyt sunnuntaisesta pitsahetkestä tomaattikastiketta ja sipulirenkaita. Päätin hyödyntää jämät tomaattikeittoon, kun vielä kauppareissulla olin hetken mielijohteesta napannut ostoskoriin korianterin. Minulle tulee joskus suorastaan korianterihimo.

Tomaattikeitto

Tekaisin tomaattikeiton yksinkertaisesti freesaamalla sipulit pehmeiksi, kaatamalla tomaattikastikepohjan niiden päälle ja heittämällä joukkoon muutamia keltaisia tuoreita kirsikkatomaatteja. Pikkuisen ohensin keitosta vedellä. Annoin keiton porista noin 15 minuuttia ja sitten liiskasin tomaatteja hiukan kauhalla ja kaadoin joukkoon tilkan kermaa, maustoin mustapippurilla ja ripauksella suolaa ja sokeria. Keitin vielä muutaman minuutin, että kerma pyöristi maut. Sitten surautin keiton sileäksi ja se olikin valmista. Viimeistelin vielä annoksen limellä, korianterilla ja kermaraidalla. Ah, oli kyllä hyvää.

keitto on nopea tehdä mistä tahansa kastikejämästä tai yli jääneistä lisukkeista – sosekeitot on parhautta

Herkkuleivät

Keiton kanssa syön leipää, muuten leipä maistuu mieluiten aamupalalla (okei joskus iltateen kanssa myös). Nyt muuten vietetään kuulemma myös kansallista leipäviikkoakin. Minulla oli hyvää kauraleipää, joka oli vielä ihan maistuvaista (kauraleipä pysyy hyvin mehevänä). Kaapista löytyi myös puoliksi syöty avokado, jonka muussasin, maustoin suolalla, pippurilla ja limellä. Päälle pilkoin makeaa chiliä ja vuolin tuoreesta maissista siivuja. Maissi on muuten niin hyvää leivällä, kannattaa kokeilla. Nyt saa kaupoista tuoreita maissintähkiä. Niitä voi napostella vaikka sellaisenaan, ovat tosi hyviä.

Pyysin teitä kysymään Storyissa jotakin lounasaiheesta – tässäpä kysymyksiä ja vastauksia.

Skippaatko usein lounaan?

Valitettavasti joo. Siihen olen kyllä pyrkinyt tekemään muutosta, sillä vaikka kuinka turhauttavaa on laittaa vain itselle ruokaa keskellä työpäivää, on olo vaan energisempi kun syö kunnolla. Meillä jää harvoin varsinaisesta ruoasta tähteitä, jos jää niin ruokaa on valmistettu kahdeksi päiväksi meille molemmille, niinpä se syödään sitten yhdessä pävällisellä.

Mitä teet samalla kun syöt yksin?

Heh, luen jotakin. Yleensä lehtiä ja samalla selailen myös puhelinta. Joskus saatan chattailla samalla kavereiden kanssa. Mutta ilmeisesti yksin on vaikea vain nauttia ruoasta, minulla on pakkomielle tehdä jotain muuta samalla. Saatanpa toisinaan syödä tietokoneenkin äärellä…

Tee joku juttu nopeista ja terveellisistä lounaista. Niinkuin esim. tää keitto.

Kiitos, tähän siis on vielä syytä palata, kun keksin lisää tällaisia nopeita ja terveellisiä lounaita. Mutta pidän paljon yksinkertaisista salaateista ja munakkaista. Niiden tekemisessä täytyy ryhdistäytyä. Eli palaan tähän vielä toisen kerran uudelleen.

Mitä eineksiä syöt?

Ah, Storyissa onkin vilahtanut muutamia einesruokahetkiäni. Sain yhdeltä lukijalta viestin (leikillisen hyväntahtoisen), että “syöt kauheaa ruokaa”. Se vaan nyt on niin, että joskus valmisruoka on minusta hyvä valinta. Minulla ei tosin ole kovin montaa suosikkia, joita ostelen, siksi syön kuitenkin verrattain harvoin eineksiä. Joskus muutamana päivänä viikossa, toisinaan saattaa mennä viikkoja ilman eineksiä. Vähän tähän vaikuttaa oma into kokkailla lounaita – mutta mielummin tartun johonkin lempieineksistäni kuin skippaan lounaan kokonaan.

Mutta tässä suosikkini eineksistä: maksalaatikko (rusinoilla!!!), lihaperunalaatikko (eli muusiloota), pinaattiletut, hernekeitto ja riisipuuro. Maksalaatikon ja pinaattiletut syön oivariinin kera, muusilootan puolukkahillon kanssa ja riisipuuron mehukeiton tai voinokareen kanssa. Hernekeitto on hyvää sellaisenaan, ehkä ripauksella sinappia.

-kuvassa paperiservetti ihan vaan koska tuo kysymys alla – servettiä ei tarvittu tällä kertaa sotkujen pyyhkimiseen-

Onko servetit out kattauksissa?

Tämä kysymys ei tullut varsinaiseen kysymystarraan, vaan erillisellä viestillä. Mutta ajattelin vastata tässä vielä yleisesti muutenkin, sillä servettikysymys on sinänsä aika mielenkiintoinen.

Olen lopettanut paperiservettien käytön kun syödään arkiruokia. Minusta on aivan turhaa paperin tuhlausta kattaa servetti, jota tuskin käytetään. Jos jotakin roiskuu tai tippuu, siihen repäistään talouspaperinpala avuksi.

Katan kuitenkin joskus paperiservetit jos meille tulee ruokavieraita tai jos haluan panostaa kattaukseen erityishetkessä. Toki käytämme myös kangasservettejä näissä tilanteissa. Vähän vaihtelee kummat valitsen. Näitä hetkiä ei kuitenkaan ole kovin usein. Minulla ei ole laatikossa valtavaa pursuilevaa servettivarastoa – joskus muinoin on ollut.

Vinkkejä kivoihin aterimiin?

Ooo, voidaanko taas puhua astioista – ihanaa. Itse olen sitä mieltä että sillä mitä suuhun laittaa on merkitystä. Niinpä meidän laatikoista löytyy tietysti vaan ihania aterimia. Kun kaksi aikuista yhdistää keittiötavarat, saattaa olla että karsinnankin jälkeen aterimia on tarpeeksi. Meillä löytyy tällä hetkellä neljä erilaista aterinsarjaa (haaveilen silti vielä yhdestä). Arkikäytössä käytämme eniten Iittalan sulavalinjaisia Pianoja tai mustapäisiä Lion aterimia. Näiden lisäksi löytyy Fiskarsin selkeät Functional Form -aterimet ja harvemmin (lähinnä juhlatilanteissa) käytettävät Boda Novan aterimet, joihin löytyy myös alkuruokakokoiset välineet.

Nyt haaveilen lisäksi Iittalan uusista ruusukultaisista Citterio-aterimista. Ne olisivat ihana lisä tuomaan kattauksiin sävyjä.

Minun Storyja pääsee katsomaan Instagramissa @anne_muotimielessa

Tämä kuvan lounashetki oli muuten superkiva, vaikka söinkin lopulta keiton jähtyneenä kuvauhommien takia. Oli mukava päivitellä teille hetkeä Storyn kautta ja samalla oivaltaa, että lounashetki yhden hengen toimistossakin on virkistävä kun siihen panostaa pikkuisen enemmän.

Muistetaan syödä kunnon lounaat!

 

Nyt olen innostunut taas kehittelemään blogiin asukuvia. Piti ensin lähteä keskustaan kuvailemaan, mutta laiskuus vei voiton ja tämä asu tallennettiin ihan kotiportilla. Mutta voi miten kivat kuvista tulikaan. Päätin juuri, että jos kirjasto oli vuosikausia suurimman osan asukuvistani taustana, ei tämä omakotitaloalue ole yhtään pöllömpi sekään. Eli skarppausta asukuvatarjontaan ja peruspotti saa olla tämä. Kuvien ottohetkellä oli hitusen sadetta ilmassa ja sen ansiosta valo oli kauniin harmahtava. Että pidän myös tällaisesta kesän valosta.

Tällä kertaa asu on niin simppeli kuin mahdollista, päällä on se t-paita jonka mieluiten kaapista poimin päälleni, eli Nanson Tasku -t-paita harmaana (teeppari on nyt alessakin, tämä ei ole mainoslinkki). Jalassa uudet, kauan etsityt, leveälahkeiset valkoiset farkut ja jalassa kesän “luottolipokkaat” eli klassiset Havaianakset. Kuvien lilat varvastossut sain äskettäin Havaianakselta kesälahjana, niissä on ihanat samettiset remmit, ovat astetta kaupunkikelpoisemmat kun kaapissa olevat mustat muoviremmiset versiot. Havaianakset ovat kyllä ehdottomasti mukavimmat varvassandaalit mitä voi olla.

(t-paita Nanso*saatu / farkut Zara / varvastossut Havaianas*saatu / aurinkolasit Le Specs /

käsikoru Lapponia*saatu / kassi Tyttö ja Vuohi)

 

Kauppaan mennessä nappasin keveän kesäisen korikassin mukaani, sinne mahtuu kätevästi olkalaukku sisään. Tämä on ollut vakiosettini jo useana kesänä. Kassi on jo muutamia vuosia vanha. Halusin asuun myös ripauksen jotain eleganttia, niinpä kietaisin käteen hopeisen Sielu-sarjan rannekorun. Se näyttää minusta tosi kauniilta pikkuisen päivettynyttä ihoa vasten.

Minä haluan olla inspiraationa, apuna ja ilostuttajana teille

Sain muuten edelliseen asupostaukseen kommentin, jossa minun toivottiin pureutuvan syvemmin asioihin, tai lähinnä siihen miltä tuntuu kun Koodi on lopetettu. No tuntuu hyvältä, suorastaan mahtavalta, tiedättekö sen jälkeen kun on hakannut päätä seinään monta vuotta ja saanut stressata ihan joka päivä. Minulla olisi paljonkin kerrottavaa kivijalkakauppiaan arjesta, mutta puran mielelläni näitä asioita läheisten kanssa. Itse tavallaan tein eron kauppaan jo lähes pari vuotta sitten kun jäin täyspäiväiseksi somettajaksi.

Olen aina halunnut pitää blogini positiivisena ja iloisena paikkana, niin jatkossakin. Kunnioitan valtavan paljon niitä vaikuttajia, jotka pystyvät jakamaan itsensä avoimesti ja kokonaan yleisölle. Minä kuitenkin haluan olla lähinnä inspiraationa, apuna ja ilostuttajana teille. Minulla on niin ihana lähipiiri, että tarvittaessa saan purkaa ongelmani heti pois heille, jos sellaista joskus on.

Toki nämä muutamat viikot ovat ollet totuttelua uudenlaiseen päivärytmiin. Työt teenkin kotiympäristössä ja päivät kuluvat pitkälti yksin töitä tehden. Välillä on tietysti pieni “motivaatioangsti”, mutta varmasti tähän tottuu kun pysyy liikkeessä. Onneksi myös ollaan nähty Maijan kanssa melkein päivittäin ja muutenkin on ollut kaikenmoisia työasioita hoidettavana, että ei ole kyllä tullut aika pitkäksi. Nyt ennemminkin mietin mistä alottaisin, niin paljon ideoita olisi – joskus kirjoitinkin, että olen erittäin hyvä ideoimaan, se toteutus vaan pitää vielä saada yhtä tehokkaaksi.

Mutta täällä ollaan oikein täynnä energiaa ja intoa. Ja täynnä odotusta, siitä mitä eteen tulee, koska olen huono sanomaan työjutuille ei.

Kuulun ihanaan sisustusbloggaajien ryhmään, jossa välillä kehitellään esimerkiksi mukavia blogihaasteita. Tällä kertaa haasteen ryhmällemme heitti Vilja Muotoseikka-blogista. Aiheena on koti arjen helpottajana, eli pohdintaa siitä mikä omassa kodissa toimii ja toisaalta, mitä muuttaisi jos mahdollista. Bloggaajakaverit ovatkin innolla tarttuneet tähän kesäkuun haasteeseen ja Vilja koostaa kaikista postauksista myöhemmin omaan blogiinsa yhteenvedon, kannattaa käydä siellä kurkkaamassa sitten.

Minähän tartuin tähän erityisen mielelläni, sillä tiedätte kuinka ihana arki on itselleni ehdoton lempiasia ja aihe. Vaikka blogissani onkin paljon visuaalista intoilua, ehkä kaikkein mieluiten pureudun kuitenkin käytännöllisiin arkiaskareisiin ja ideoihin. Niitä jaan usein IG:n puolella ja kovasti ovat teille olleetkin mieluisia. Jatkossa varmasti tuon tätä puolta lisää myös blogin puolelle.

No, haasteen kimppuun. Minulle arjen suurin helpotus kotona on järjestelmällisyys. Tarkoitan tällä omaa toimintaa ja puitteita, joiden avulla voi minimoida kodin siivousta ja sitä että paikat räjähtävät käsiin. Olen sitä mieltä, että kiireenkin keskellä organisointi ja ennakointi vievät pitkälle. Kodinhoidon keskiössä on meillä ainakin kodinhoitohuone. Sitä käytetään ahkerasti ja monenlaisiin asioihin. Onnekkaasti talossa on todella poikkeuksellisen tilava kodari, useimmat hämmästyvät kun tähän tilaan astuvat. Itse en ehkä olisi edes varannut näin suurta tilaa kodarille, mutta toisaalta, täällä on touhuttu monenlaisia askareita ja kieltämättä tilasta on ollut iloa.

Kodarimme seinät on laatoitettu kauttaaltaan valkoisin peruslaatoin ja lattiassa on (ankea) harmaa laatta. Mitään näistä materiaalivalinnoista en ole itse tehnyt, vaan ne olivat tällaiset kun taloon muutin. Laattapinnat ovat superkäytännölliset kyllä, siltä osin olen tyytyväinen, etenkin kokonaan laatoitetut seinät ovat minusta hauskat. Kaapistoissa on korkeakiiltoiset harmaat ovet, niitä ehkä vähän inhoan, mutta hyvin on hommat sujuneet tuollaisellakin materiaalivalinnalla. Me olemme vaihtaneet oviin modernimmat lankavetimet ja sen lisäksi vaihdoimme vähän aikaa sitten kivijäljitelmälaminaattitason raikkaaseen valkoiseen. Samalla myös altaaseen vaihdettiin kodarissa toimivampi hana, Ikean korkealla, ulosvedettävällä juoksuputkella oleva malli. Nuo muutokset freesasivat hurjasti ja tekivät toimivuudesta astetta paremman.

Psst. vielä muutama pieni muutos jotka Hän teki tänne muuttaessaan ja joilla oli hurja vaikutus kodinhoitohuoneen fiilikseen. Matto lattialle, kattoon uudet viileämpää ja tehokkaampaa valoa antavat valaisimet, välitilan loisteputkien päivitys raikkaamman sävyiseen valoon. Kas, valolla etenkin oli huima raikastava vaikutus. Rahaa tähän muutokseen ei mennyt kuin kymppejä.

Yhdellä seinällä on korkeita kaappeja, joiden sisältä löytyy siivouskomero, liinavaatekaappi ja sekalaisille urheilu/ulkoiluvaatteille ja välineille tarkoitettu säilytystila. Yläkaapeissa on koristetyynyjä, torkkupeittoja, varatäkkejä jne. Näissä ovissa roikkuu usein myös irrallinen ovinaulakko, johon ripustellaan puolipitoisia vaatteita tai vapaa-ajan ulkovaatteita. Sitä oikeastaan inhoan, että ovet roikkuvat täynnä jotakin, joten piilotin nuo irtonaulakot kaappiin – hyvin ollaan tultu toimeen ilman näitäkin. Korkeita kaappeja on vielä yksi lisää pesukoneen vieressä, siellä säilytetään työkaluja, kätevä että niillekin on sisällä oma paikkansa.

Kodinhoitohuoneesta on käynti terassille. Joskus olen kaivannut terassin ovea myös olohuoneeseen, mutta toisaalta, olohuoneen nurkasta astutaan tähän tilaan, niin matka ei ole pitkä. Tämä on ollut aivan loistava ratkaisu pihaelämän kannalta, ovi on usein auki kesäisin ja kun kokkailee pihalla, on kodinhoitohuoneen taso ja vesipiste kätevästi vieressä. Lisäksi puutarhanhoitoon liittyviä asioita (ruukkujen pesuja yms.) on kätevä tulla suorittamaan tähän. Tästä on myös mukava tulla kasvimaan herkkujen kanssa sisälle – haa vaikka nyt on vain kitukasvuinen raparperi poimittavana. Mutta yhtenä vuonna kun kasvimaa oikein kukoisti, oli aivan ihanaa käydä poimimassa salaatit, kesäkurpitsat, yrtit yms. suoraan terassin vierestä.

Yleisesti kodinhoidosta voisin sanoa, että en halua päästää kodinhoitohuonetta räjähdystilaan. Pyykit hoidetaan heti paikoilleen, tasot pyritään pitämään puhtaina ja käyttövalmiina, mitä varten niitä sitten tarvitaankin. Mies tekee kaikenlaisia pikkuhommia ja “askarteluja” joten hänellä on meneillään ties mitä pestävää ja testattavaa. Tuossa altaan yläpuolella olevassa kaapissa onkin hänen välineilleen (pensseleille, sienille jne.) oma kuivauspiste. Se on käytännössä Ikean muovilaatikko, jossa on nurin päin pieni lankakori, johon saa valumaan nuo pestyt välineet, näin ne pysyvät pois tasolta.  Muutenkin ollaan yritetty järjestää kaikki tarvittavat pullot, putelit ja välineet kaappeihin, niin että kaikille löytyy vaivattomasti oma paikkansa, eikä mitään tarvikkeita ajelehdi turhaan tasoilla. Yksi vetolaatikko esimerkiksi on pelkästään (puhtaille pestyille) räteille ja sienille. Sieltä on siivotessa ihana ottaa aina puhdas liina käyttöön.

Pyykinpesuaineet ja muut puhdistusaineet ovat siisteissä riveissä kaapissa. Okei, ylähyllyllä on vähän sekalaista tavaraa, kuten ompelurasia, saksenteroitin, verhokiinnikkeitä jne. Mutta tärkeintä on ettei kaapeista tee niin täyteen ahdettuja, että tavaroita ei jaksa laittaa paikalleen.

älä täytä kaappeja liian täyteen, muuten et jaksa laittaa tavaroita paikoilleen

Olen myös sitä mieltä, että jos siivoukseen keskittyy – miettii millä välineillä ja aineilla mitäkin tekee ja pitää näistä huolta, toimeen tarttuminen on paljon mukavampaa. Tekee asioista rutiineita, silloin kaikki sujuu nopeasti. Ja että tekee joka päivä jotain, samalla kun muutenkin askaroi keittiössä, kodinhoitohuoneessa tai kylppärissä.

Pyykkirumba – siinäpä usein kompastuskivi. Myönnän, meillä se on helppoa kun on vain kaksi aikuista, jotka molemmat osallistuvat kotitöihin. Plus, minulla on tavallista enemmän aikaa hoitaa kotihommia. Silti, olen sanonut tämän ennenkin, veikkaan monen pyykkikaaoksen johtuvan siitä, että jos kaikki pyykit olisivat pestyinä, eivät ne mahtuisi kunnolla paikoilleen kaappeihin. Eli, helpoin ratkaisu – karsi tekstiilit sellaiseen määrään mitä voit säilyttää väljästi. Näin se (minusta) inhottavin vaihe, eli pyykkien taittelu paikoilleen sujuu ongelmitta ja nopeasti. Kuinka moni on seisonut vaatekaapin edessä, sylissä iso pino puhtaita kammpeita, miettien mihin ne tunkisi… kyllä, olen ollut siinä tilanteessa. Onneksi en enää, koska se on raivostuttavaa.

Nykyään itse rakastan pyykkihuoltoa, paitsi tuon väljän kaappitilanteen vuoksi, myös tuon kuvassa näkyvän tilavan kodinhoitohuoneen ja hyvien laitteiden ansiosta. Viime syksynä vanha pesutorni vaihtui kuivaavaan pyykkikoneeseen, alla on myös pienempi toinen pesukone. Lisäksi tilaan tuli höyry/kuivauskaappi. Olemme pärjänneet hyvin tällä setillä, sillä kuivatan suurimman osan pyykeistä pyykkitelineillä, jotka onneksi mahtuvat hyvin tuohon tilaan. Lisäksi paidoille on vielä henkaritilaa tuossa Hayn keltaisessa rekissä (Hänen) ja pyykkikoneen yläpuolella olevassa tangossa. Koneessa kuivaan lähinnä pyyhkeet. Kuivauskaapissa freesaan neuleita ja muita vaatteita ja kuivattelen paitapuseroita, ettei tarvitsisi silitellä.

Kaikenkaikkiaan olen sitä mieltä, että meillä arkea helpottaa hurjasti kodin keskiössä oleva tilava kodinhoitotila, jossa hoituu monenlaiset askareet ja harrastusjutut. On paljon keveämpää nauttia kodista, kun oven takana ei lymyä kaaos. Eli ehkä tärkein arjen helpotus on kaaoksen välttäminen.

Mitä sitten muuttaisin tässä kodissa – toiminnallisesti en juurikaan, sillä arjen askareisiin tällä on hurjan hyvät puitteet. Visuaalisesti vaihtaisin joitakin juttuja, mutta nyt ei ollut kyse visuaalisuudesta. No ehkä jos jäisimme asumaan tähän taloon, niin korvaisin olohuoneen pienimmän ikkunan lasisilla pariovilla, niin että siitäkin olisi käynti terassille.

Hups, taisin innostua aiheesta!

“kaupallinen yhteistyö Lapponia Jewelry

Ensinnäkin, minä en osta koskaan koruja kuin “karkkia”. Kuten monessa muussakin asiassa, ihailen hyvää muotoilua, selkeyttä ja ajattomuutta. Käytän vähän ja harkitusti koruja ja muitakin asusteita. Kun löydän jonkun korun mistä pidän ja minkä koen omakseni, se säilyy mukanani pitkään ja käytän sitä paljon. Korulaatikkoni onkin aika vaatimaton, mutta ne mitä siellä on hivelevät silmääni ja mieltäni.

Olen aikaisemmin saanut Lapponialta ihanan korutervehdyksen, muistatteko ne kauniit The Kuu Collection -sarjan korvakorut. Kun Lapponialta oltiin taas yhteydessä ja kysyttiin haluanko tehdä yhteistyötä Karim Rashidin suunnitteleman uuden Sielu-sarjan puitteissa, en tietenkään voinut kieltäytyä. Huippumuotoilijan luoma herkkä mutta vahva korukokoelma viehätti minua ensi silmäyksellä.

Karim Rashid on minulle muotoilijana tuttu lähinnä huonekalupuolelta. Tuottoisa suunnittelija on tehnyt töitä useille maailman huippubrändeille. Karimin muotokieli on usein vähän leikkisää ja runsastakin.

Sielu-korujen sulavat, orgaanisen kaarevat muodot saivat inspiraationsa korun kantajan vartalosta. Näen korut ikään kuin kantajansa jatkeena. Ne ilmentävät ihmisen mielikuvituksen pysähtymätöntä virtaa ja sen paikkaa luonnollisessa maailmassa”, kuvailee Karim Rashid Sielu-sarjaa.

Karim Rashidin luomaan Sielu-sarjaan kuuluu rannerengas, joka esiintyy näissä kuvissa, korvakorut ja kaulakoru. Minä viehätyin eniten tästä rannekorusta, sillä sen kiehtova muoto näyttää minusta todella kauniilta ranteen ympärillä. Lisäksi käsikorut ovat yleensäkin eniten käyttämiäni koruja. Ranteessa koriste ei ole liian esillä, vaan hienovaraisesti herättelee asukokonaisuuteen mielenkiintoa. Lisäksi pidän mielelläni koruja arkiasujen seurana, rannekoru sopii mainiosti työasuun nostamaan neulepaidan fiilistä.

 

Lapponian koruja olen ihastellut ihan nuoresta saakka. Muistan kuinka erään ystävättäreni miesystävä osti hänelle aina merkkipäivinä jonkun Lapponian korun lahjaksi. Hän ajatteli että hyvin muotoillut ja laadukkaat korut säilyttävät arvonsa ja ilahduttavat vuosikausia – niin kuin ovat tehneetkin.

Arvostan erityisen paljon myös sitä, että Lapponian korut tehdään täällä kotimaassa, käsityönä heidän omassa tehtaassaan Helsingissä. Materiaalina käytetään kierrätettyä kultaa ja käytetystä hopeastakin 70 % on kierrätettyä, loput 30 % on peräisin pohjoismaisista kaivoksista.

hyvin muotoillut ja laadukkaat korut säilyttävät arvonsa ja ilahduttavat vuosikausia

Kohta alkaa kevään lahjasesonki. Jos minun pitäisi miettiä jotakin pysyvää lahjaa, jonka toivoisin kulkevan muistona pitkään, kääntyisin ehdottomasti kotimaisen taiteen – tai vaikkapa korutaiteen – suuntaan. Tai ajattelen että, miksei tulevan ylioppilaan äiti voisi hankkia juhlapäivän asuunsa osasta, joka muistuttaa vaatetta pidempään tärkeästä juhlasta. Korut joissa on tunnearvoa ja muistoja ovat ihan erityisiä, ja niitä kannattaa myös käyttää, eikä vain ihailla korulippaassa.

Arvonta!

Sain ilokseni järjestää instagramissani @muotimielessa arvonnan, jossa on palkintona 100 € lahjakortti Lapponian verkkokauppaan. Arvonta päättyy 16.4. Mikäli siis minun laillani ihastelet ajattomia koruja, käy ihmeessä instan puolella osallistumassa arvontaan.