Category

Uncategorized

Category

Olen rakastanut sisustamista niin kauan kuin muistan, tarkoitan siis pienestä tytöstä saakka. Minusta jo alle kymmenvuotiaana kuukauden kohokohta oli kun ilmestyi uusi Avotakka – jonka luin aina yhdessä äidin kanssa. Sisustin omaa huonettani jo kouluikäisenä, teini-iässä aloin antaa myös vanhemmilleni sisustusneuvontaa. Luonnollisesti tästä intohimosta johtuen, olen lukenut todella suuren määrän sisustuslehtiä – sillä tuohon aikaan kun minä asioista kinnostuin, se oli ainoa kanava tutkia sisustusjuttuja. Isä sanoi aina minulle ja siskolleni Suville, että hän maksaa jokaisen ulkomaalaisen lehden mitä ostetaan jos myös luetaan ne tekstit. Arvaatte, että me ollaan Suvin kanssa ostettu lehtiä! Jälkikäteen voin kiitellä isiä viisaasta toiminnasta, paitsi että ollaan opittu paljon visuaalisuudesta, niin myös sekä englannin- että ruotsinkielentaito kehittyi hurjan paljon enemmän kuin pelkän koulutunnin varassa olisi käynyt. Nykyäänhän ylimääräisiä kielikylpyjä ei enää tarvita – on internet.

Vuosien varrella olen innostunut monenlaisista tyylisuunnista, hakenut inspiraatiota mistä milloinkin. Minua sykähdyttävät värit, materiaalit, sommitelmat, design.. ihan kaikki. Yritän aina katsoa sisustusta enemmänkin kokonaisuutena, kuin yksittäisinä elementteinä. Joskus turhauduin kun näytin jollekin kuvaa mielestäni ihanasta huoneesta ja kysyin mielipidettä – saatoin saada vastauksen, että muuten kiva, mutta en tykkää tuosta matosta (tai verhosta, tai valaisimesta jne.). En minäkään tykkää aina välttämättä henkilökohtaisesti kaikesta, mutta en katso sitä mattoa, vaan kokonaisuutta. Tätä kokonaisuuden hallintaa olen harjoitellut tutkimalla paljon kansainvälisiä sisustuslehtiä, sillä eri maiden sisustustyyleissä on hivenen eroavaisuuksia.

Kokosin tähän postaukseen huomioita ja inspiraatioita, joita itse olen poiminut kansainvälisistä sisustustyyleistä.

kuvat: Sarah Sherman Samuel

Jenkkityyli

Jenkkilehdistä kaikkien aikojen suosikkini on ollut House Beautiful – jota ei enää sellaisessa muodossa ole, mitä se aikoinaan oli. Tilasin monta vuotta lehteä kotiinkin. Vaikka pidän itse hyvin yksinkertaisesta tyylistä verrattuna jenkkeihin, antaa amerikkalainen sisustuskulttuuri minulle todella paljon.

Yllä olevat kuvat on Sarah Sherman Samuelin Mandy Moorelle suunnittelemasta kohteesta. Pidän sen raikkaudesta, savuisista pastellisävyistä, materiaalien käytöstä, ovelista yksityiskohdista ja erilaisista kiinteistä ratkaisuista. Tykkään myös ammentaa puutarhaan inspiraatiota jenkkien puolelta, siellä on hyvin selkeitä ja karuja puutarhoja, jotka puhuttelevat minua.

 

kuvat (myös ylin kuva): Elle Decor US

Huomioita jenkkityylistä:

  • symmetria – kiinnittäkääpä vaan huomiota siihen
  • ihanat, runsaat ja taidokkaat asetelmat
  • muhkeat leikkokukkakimput
  • upeat savuiset värit ja niiden yhdistely
  • coffee table books – kaikkialla
  • ryhmittely – kaikki ryhmitellään, niin huonekalut kuin somisteetkin
  • taide on kiinteä osa sisustusta
  • keittiöissä käytetään paljon suurkeittiötyyliin terästä

 

 

kuvat: Elle Decoration Uk

Englanti

Englantilaisista lehdistä luin aikanaan House&Gardenia – silloin fanitin runsaampaa ja muhkeampaa sisustustyyliä, halusin myös opetella “kaiken” kankaista ja tapeteista. Sitten siirryin selkeämpiin Living Etc. -lehteen ja Elle Decoration UK:hon. Viimevuosina olen jättänyt enkkulaiset lehdet lehtihyllylle. Kai poimin jo mielestäni sieltä sen annin mitä halusinkin. Toisaalta olisi taas ehkä pitkästä aikaa syytä katsastaa miltä nykytyyli Briteissä pitää sisällään. Ainakin viime Lontoon reissulla ihasteltiin kovasti ravintoloiden sisustuksia ja Shoreditchin tunnelmia. Kenties voisin antaa enkuille uuden mahdollisuuden sisustusrintamalla. Toisaalta Koodissa työskennellessäni suuri osa tapeteista ja kankaista tuli Englannista, joten sikäli tyyli pysyi mielessä.

Huomioita englantilaisesta tyylistä:

  • keittiöt on aika raskaita tai sitten ihan överimodernin tyylisiä
  • kun sisustuksessa on kuoseja, niitä on sitten runsaasti
  • puutarhoissa on joko skarppia veistoksellisuutta tai rentoa rehevyyttä
  • tekstiileitä on paljon; tyyleinä kuoseja tai yksivärisyyttä kerrostettuna
  • tapetteja käytetään paljon
  • sisustukset ovat raskaan oloisia, modernitkin
  • nahkasohvia käytetään paljon
  • asunnot ovat aika pimeitä ja huoneet pieniä
  • verhot on aina hyvin räätälöityjä

kuvat: Margherita Missonin kotoa – AD

Italia

Täytyy sanoa, että italialaisia lehtiä olen ostanut vain satunnaisesti vuosien varrella. Koen että vaikka Italiaa pidetään sisustuksen ja designin huippumaana, sen tyyli on itselleni tavallaan vähän kaukaista. Ihailen kyllä useita muotoilijoita ja design-yrityksiä, mutta kokonaisvaltainen italialainen tyyli on ehkä hitusen liian leikkisä tai boheemi omaan makuuni. Joskus olen sykähtynyt valtavasti jostakin yksittäisestä kohteesta, jonka olen bongannut. Mutta noin isolla mittakaavalla en ole ikinä löytänyt Italiaa sisustusmielessä. Mutta koska olen työskennellyt italialaisen muotoilun parissa iät ja ajat, on sieltä väkisinkin tullut vaikutteita omaan osaamiseen.

Se mitä ihailen italiasta on ehkä kepeys ja rohkeus. Arkkitehtuurin arvostaminen ja tietynlainen trendittömyys, joka samalla onnistuu aina olemaan trendikästä. Italialaisten käyttämä värimaailma on myös aivan omanlaisensa. Keskieuroopassa muutenkin käytetään värejä, jotka meistä pohjoismaalaisista tuntuvat helposti liian raisuilta ja nyanssit vääriltä. Se varmasti johtuu myös valosta – täällä luonnonvalo on usein hitusen eri sävyistä (näin olen itse ajatellut). Joskus minusta tuntuu, että skandityylin ystävälle italialainen muotoilu on liian muotoillun näköistä – ts. kuvaan usein sitä että joku esine on väkisin muotoillun näköinen, tyyliin “keksitäänpä erikoinen juttu”.

Erityismaininta Italiaan lähtee keittiöille. Siellä tehdään aivan huippulaatuisia ja eleettömiä keittiöitä. Itsellä on ollut kahdessa aiemmassa kodissa italialainen keittiö ja pakko sanoa, että se laatu on ihan omassa sarjassaan.

Huomioita italialaisesta tyylistä:

  • rentous, yhdistellään rohkeasti erilaisia asioita (kts. kuva yllä)
  • kepeys, italialaisissa sisustuksissa on usein ohuita linjoja ja lasia
  • värit ovat kirkkaita ja rohkeita
  • designia näkyy joka puolella
  • keittiöt ovat upeita, silloin kun niihin on panostettu
  • innovatiivinen suunnittelu – joskus vähän liiankin innovatiivinen
  • kivi materiaalina, ah travertini yms. kivet
  • valaisimet – rakastan italialaisia valaisimia

Pohjoismaat

Arvaattekin, että sykähdyn ehdottomasti eniten skandityylille. Mutta jos olisin keskittynyt seuraamaan vain sitä mikä on mieluisinta ja ominta, olisi se aika yksipuolista. Siksi on opiskeltava oman ajatusmaailman ja visioiden ulkopuoleltakin. Ruotsalaiset ja tanskalaiset kodit ovat jatkuva ihastuksen huokailun lähde. Pidän sekä erittäin yksinkertaisesta ja arkkitehtonisesta tyylistä, kuin runsaammasta ja kutsuvastakin tyylistä. Ehkä Tanskassa ihailen designin arkipäiväistä käyttöä – siellä se on vaivattomasti osa jokapäiväistä elämää. Ruotsalaisista kodeista taas viehätyn kuosien ja asioiden rönsyilevästä yhdistelystä – mutta kuitenkin pohjoismaiseen harmoniseen tyyliin.

Tanskassa matkaillessa ihastelin rennon modernia arkkitehtuuria ja pikkukaupungin puutarhojen rentoa luonnollista tyyliä. Hitusen jopa yllätyin siitä rentoudesta – paikoin se näytti jopa huolettomuudelta. Se toimi kylläkin kontrastina kaikelle design-ähkylle jota putkahteli ympäriinsä. Tukholmassa taas nautin jotenkin vähän ylellisemmästä fiiliksestä. Siellä tulee enemmän luksusfiilis – oletteko samaa mieltä?

Ruotsalaisia sisustuslehtiä olen lukenut aina – Sköna Hem ja Elle Interior (nykyään Decoration) ovat kuuluneet vakkareihini todella pitkään. Nykyään luen myös Recidenceä ja Plaza Interiöriä. Tanskasta RUM-lehti on ollut se jota tilasin jonkin aikaa – sittemmin lopetin sen koska mielestäni siinä jokainen lehti oli niin samanlainen. Tanskalaisista lehdistä ei niin paljon minulla ole kokemusta.

kuvat: Recidence

huomoioita pohjoismaisesta tyylistä:

  • sisustusintoilu ja trendit näkyvät sisustuksissa
  • selkeys ja kodikkuus samassa paketissa
  • tyylien runsaus – löytyy minimaalista ja runsaampaa tyyliä
  • designin arvostaminen
  • arkkitehtuuri
  • puun käyttö
  • luonnonmateriaalit
  • neutraali sävymaailma, niukka värien käyttö

 

Tällaisia ajatuksia minulla nyt heräsi näistä sisustusjutuista. Mitä sinä tuumaat aiheesta ja onko sinulla jokin kiinnostava kanta näihin. Saa jakaa ajatuksia ja huomioita jos sellaisia tulee mieleen.

Ja vielä mitä sisustuslehtiä sinä muuten luet?

 

“kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Bio-Oil

Olen jokin aika sitten oivaltanut, että saadakseni jotakin uutta rutiinia säännölliseen käyttöön, tarvitsen rytmin. Päätin joskus kauan sitten, että alan huolehtia itsestäni paremmin. Noh, jotkin tavoitteet ovat täyttyneet ja jotkut eivät niinkään. En vaan ole vieläkään oppinut nauttimaan liikunnan iloista, siihen tarvitaan rytmin lisäksi myös vielä suurempi motivaatio.

Sen sijaan olen onnistunut parantamaan ruokailutottumuksiani; vähentänyt sokeria ja lihaa sekä alkanut syödä terveellisemmin. Tässä rytmillä on erittäin suuri merkitys – kun pidän kiinni säännöllisistä ateriarytmeistäni, eli aamiaisesta, lounaasta, päivällisestä ja iltapalasta, en koe kapaavani läheskään niin paljon ylimääräisiä makeita nameja. Uskon tällä säännöllisellä ja terveellisemmällä ruokatottumuksella olleen osansa myös siihen, että voin paljon energisemmin tänä syksynä kuin miesmuistiin.

Hyvin olen suoriutunut myös kuivan ihoni hoidosta. Olen kertonut teille ennenkin, että erityisesti vartalon ihoni on ollut huolimattomalla hoidolla. Yleensä olen jaksanut satsata siihen kesällä kun iho näkyy kevyemmin pukeutuessa, mutta kummasti syksyn sukkauhousukauden alkaessa olen aina laistanut vartalon ihosta huolehtimisen. Atooppisen herkän ihon omaavalle se on tarkoittanut näin pakkasten tullen viimeistään kutinaa ja hilseilyä.

Mutta tiedättekö mitä, jo keväällä alkanut tsemppi myös vartalon ihon hoidon panostukseen on tuottanut tulosta. Olen käyttäny vartalolle sekä Bio-Oilin öljyä että juuri nyt markkinoille saapunutta uutta Bio-Oil Geelivoidetta. Sain uuttuutta testiin jo keväällä ja olen sitä siitä saakka käyttänyt.

Tiesin että minulla on intoa selvitä talvikaudesta ilman ihon hilseilyä ja kutitusta, niinpä olen luonut itselleni rytmin myös vartalonhoitorutiineihin. Siinä missä kesällä panostin ihon hellimiseen aamulla, koska edessä oli päivä ulkona auringossa, panostan nyt enemmän iltarutiineihin.

Itselleni on aina toiminut paremmin käydä iltaisin suihkussa. Olen se tyyppi, joka joutuu tsemppaamaan jo suihkulta pyyhkeelle menemistä, koska siinä tulee kylmä. Niinpä aamupöppörössä ei houkuta tuollainen kokemus. Iltaisin on sen sijaan ihana mennä suihkuun pesemään päivän pölyt ja huolehtia samalla kokonaisvaltaisesta ihonhoitorutiinista.

Olen se tyyppi, joka joutuu tsemppaamaan jo suihkulta pyyhkeelle menemistä, koska siinä tulee kylmä

Tiesin että minulla on intoa selvitä talvikaudesta ilman ihon hilseilyä ja kutitusta, niinpä olen luonut itselleni rytmin myös vartalonhoitorutiineihin

Voin kertoa, että sillä on merkitystä jaksaako panostaa ihon ravitsemiseen. Nykyään olen ottanut tavakseni rasvata iho huolella iltaisin; käytän Bio-Oilin Geelivoidetta, joka on nimenomaan suunniteltu kuivalle iholle. Se on erityisen hyvin levittyvää ja annostelussa pienikin määrä riittää hyvin. Levitän sitä mieluusti kuitenkin reilulla kädellä, sillä geeli imeytyy todella nopeasti eikä se tuki ihohuokosia, että voi pujahtaa kylpytakin uumeniin saman tien. Minulla on normaalisti tähän aikaan vuodesta superkuiva ja kutiseva iho – etenkin vyötärön seudulla ja jaloissa. Nyt voin rehellisesti sanoa, että tätä ongelmaa ei ole ollut. Rakastan myös sitä tunnetta jonka tämä geelivoide iholle tekee. Pinta ei tunnu rasvatulta, vaan terveeltä ja hyvinvoivalta.

Bio-Oililla kehiteltiin todella pitkään oikeanlaista geelikoostumusta. Yleensä voiteet ovat vesipohjaisia, mutta tässä huomaa heti ihanan öljyisen vaikutuksen kun sivelee geeliä iholle. Bio-Oil geelivoiteessa on nimittäin vettä vain 3 %, pääosa pohjasta on öljyä, lisäksi siihen on lisätty mm. ravitsevaa sheavoita, ihoa pehmentävää ureaa , rauhoittavaa B3-vitamiinia sekä kosteuttavaa glyseriiniä . Geeli muodostaa suojaavan kalvon ihon pinnalle, näin ihon kosteus ei pääse haihtumaan. Jännä yksityiskohta on myös geelin tuntuma, koska se on öljypohjainen (eikä vesipohjainen kuten useimmat voiteet), tuntuu se iholla heti lämpimältä. Tuoksukin on tuttu ja miellyttävä Bio Oil -öljystä.

Olen aivan innoissani siitä että iho on kaunis ja se ei kutise tai hilseile.

Simppelin pakkaussuunnittelun ystävänä on pakko antaa pisteet myös selkeästä ja toimivasta pakkausdesignista. Bio-Oil Geeliä myydän kahdessa eri kokoisessa purkissa 100 ml (12,90 €) ja 200 ml (20,80 €). Pienempi koko on todella kätevä ottaa mukaan vaikka salille tai matkoille, missä nyt liikkukaan. Mukavaa on myös kohtuullinen hinta.

Alekoodi

Minulla on teille alekoodi, jolla saatte Yliopiston Apteekista -20% alennusta Bio-Oil Geelistä, mikäli teitä kiinnostaa testata miten se auttaa talvisen ihon kuivuuteen. Itse ainakin suosittelen kokeilemaan, olen aivan innoissani tästä voiteesta – tai oikeastaan siitä että iho on kaunis ja se ei kutise tai hilseile.

Koodilla ANNE20 saatte Yliopiston Apteekin verkkokaupasta -20% Bio-Oil Geelistä – koodi on voimassa 14. – 21.11.2019.

 

Lauantai on hyvä päivä tehdä kertaus menneestä viikosta. Olen kyyhöttänyt tässä tietokoneella viltissä nyt parisen tuntia, käsitellen kuvia ja lukien blogeja. Minä tykkään edelleenkin lukea omia suosikkiblogejani, niihin palaan säännöllisesti. Sitten toisina hetkinä saatan selailla satunnaisesti lukemiani blogeja, välillä joutuu oikein muistelemaan mitä niitä olikaan, kun en selaa minkään listan kautta näitä. Toki facebookin ja IG:n linkkausten kautta tulee piipahdettua useissa blogeissa, joihin muuten ei muistaisi mennä. Miten te muuten tulette tänne – olisi kiva tietää.

Palataanpa aiheeseen, eli viikon tapahtumiin. Tämä viikko oli kivan touhukas. Tuo ensimmäinen kuva on sunnuntailta, jolloin työviikkoni alkoi. Kuvattiin Marimekolle IG-kamppis ja oli tosi hauskaa. Ihana asu oli minulla vain kuvauslainassa ja arvatkaa vaan himoitsenko noita ihania nahkahousuja ja muhkeaa villapaitaa kaulahuiveineen. Tähän muuten palaan vielä, ensi viikolla Instagramiini on tulossa arvonta, jossa voi voittaa tuommoisen ihanan Marimekon Ugusta Kivet -huivin – pysykää kuulolla.

Poimin tähän postaukseen sekalaisia kuvia kännykästäni.

Maanantaina molemmilla meillä oli yhteinen vapaapäivä ja touhuttiin kotosalla. Vaihdoin olohuoneessa hieman kalusteita, vein tuossa aiemmin olleet Ikean nojatuolit työhuoneeseen ja siirsin tilalle takan edessä olleen Bertoia-tuolin ja vierashuoneesta Muuton Cover-tuolin. Minusta tuntuu että tämä raikasti tosi paljon näkymiä. Onko se sitten vaihtelua, vai tuliko tuosta parempi. Värisävyt ainakin natsaavat nyt paremmin yksiin. Tuolien mukavuudessa ehkä hitusen hävittiin, niin meidän kuin korienkin mielestä. Haaveilen uudesta verhoillusta nojatuolista, mutta ei viitsi sitä nyt hankkia tähän kotiin, seuraavaan sitten. Mutta tuon valkoisen perussohvan pariksi sopisi ihanasti joku tällainen nojatuoli. Mielellään ovelassa lämpimässä sävyssä. Todellisuudessa uskon että nojatuolista tullaan aikanaan käymään pieni neuvottelu täällä kotona, koska tämä tuoli kiinnostaa enemmän toista osapuolta. No, kunhan päästään sinne nojatuolinhankinta-asteelle, niin varmasti molemmille mieluinen löytyy.

Vaihdoin olohuoneessa hieman kalusteita, nyt tilasta tuli raikkaampi

Tällä viikolla olen viettänyt poikkeuksellisen paljon aikaa koirien kanssa, heillä on ollut erityisen kova hellyydenkaipuu. Eilen juhlittiin yhdessä Eläintenpäivää, saivat rapsutuksia, pusuja, herkkuja ja metsälenkin. Heidän lempipaikka löytyy sohvannurkasta, mahdollisimman monella viltillä silattuna. Kuvassa muuten pilkistää Vallilan ihastuttava torkkupeitto ja tyyny, niiden pariin palataan pian. Tarkoitus on stailata näillä olkkarissa ja laittaa tänne kuvia. Ihana pitkästä aikaa tehdä kotona joku stailausjuttu.

#SIIVOUSCORNER

Viikon jännittävin juttu oli Siivouscorner, josta kirjoitin edellisessä postauksessa. Nyt se on potkaistu käyntiin ja lisätty Instagramin videoiden kohokohtiin, josta siivousjuttuja pääsee katselemaan. Sain aivan älyttömän paljon viestejä, joihin vastailin sohvannurkassa niska jumittuen, niin että piti lopulta mennä pötkölle potemaan päätepäänsärkyä. Mutta viestit ja corner olivat ehdottomasti pienen päänsäryn arvoisia. Mahtava miten onnistuin innostamaan teitä kotihommiin ja en malta odottaa että pääsen vauhtiin tulevissa “jaksoissa”. Homma niin sanotusti elää.

Aloin jo alkuviikosta odottaa perjantaita, koska oli kansallinen korvapuustipäivä! Ei ole yksi kerta kun on Maijan kanssa jahdattu täydellistä korvapuustia täältä Turusta. Ihan parasta en eilen onnistunut nappaamaan, mutta lähikaupan irtohyllystä löytyi ihan tarpeeksi hyvä, söin eilen yhden ja nyt aamulla toisen. Ja meidän piti kokeilla Stellan ja Jarnon huikeita puustivohveleita, mutta ei vielä jaksettu. Ehtiihän sitä, kuulostaa superherkulliselta, testasitteko jo?

Eilen olin asiakkaani luona viimeistelemässä hänen vierashuoneen muutosta. Tällaiset päivät on parhaita, kun pääsee viemään loppuun jonkun suunnitelman ja näkee lopulta valmiin kokonaisuuden. Huoneesta tuli aivan ihana ja olimme molemmat innoissamme – asiakas ja minä. Teen tästä vielä erikseen blogiin koosteen, missä näette ennen ja jälkeen kuvat.

Tänään lauantaina on tarkoitus ottaa vähän rennommin, illalla mennään kaupunkiin ystävien kanssa ja huomisillalle saadaan kotiin vieraita. Viikonlopustakin on tulossa vauhdikas, ihanaa.

 

– seuraa minua myös Instagramissa @anne_muotimielessa

Tämä juttu minun on pitänyt kirjoittaa jo pitkän aikaa, nimittäin kokemuksia mikrosementistä. Meillä on kylpyhuoneessa muutamia vuosia sitten tehty mikrosementtipinta vanhojen laattojen päällä. Kirjoitin tuolloin remontista postauksen – Mikrosementti kaakeleiden päälle. On siis vihdoin aika kirjoittaa hieman käyttökokemuksia mikrosementistä. Vanhasta postauksestani voitte halutessanne käydä lukemassa taustatietoa projektista ja sen toteutuksesta.

Kylpyhuoneen lattia on SBL:n Pavicem-pinnoite sävyssä Piedra*.

Näin jälkikäteen voin sanoa, että olen tosi tyytyväinen että lattia pinnoitettiin uudelleen. Suorastaan inhosin sitä harmaata 10×10 -kaakelointia; sekä puhtaanapitoa että ulkonäköä. Meiltä löytyy sama laatta edelleen kodinhoitohuoneesta, mutta se on siellä paljon mukavampi hoitaa kuin kylpyhuoneessa. Minua harmitti erityisen paljon saumojen jatkuva kastuminen, vaikka kuinka lanasi suihkun jälkeen lattian, ei vettä saanut saumoista kunnolla kuivaksi. Se tarkoitti sitä, että saumoja sai pestä usein, jollei halunnut kalkkisaostumia niihin. Jopa innokkainkaan siivooja, kuten minä, ei jaksa koko ajan hinkata lattiasaumoja. Niinpä ensimmäinen ja tärkein ilon aihe tästä mikrosementistä on sen tasainen pinta ja helppo siivottavuus. Lattia ei näytä ikinä likaiselta, eikä sitä tarvitse jynssätä voimalla. Me kuivaamme seinät ja lattiat aina suihkun jälkeen ja voi miten vaivattomasti se sujuu tasaiselta pinnalta. Seisomaan jäänyt vesi ei pääse pintyttämään pintoja.

Lattian pinta on ehkä hitusen muovisemman oloinen mitä etukäteen ajattelin. En ollut varsinaisesti nähnyt paljon mikrosementtipintoja ennen tätä oman lattian pinnoittamista. Siksipä “muovimaisuus” tuli yllätyksenä. Jotenkin olin kuvitellut pintaa mattaisemmaksi. Mikrosementissä on akryyliä ja sen pintaan tulee lakka – nämä seikat tekevät pintaan sen muovimaisuuden tunteen.

Mikrosementin plussat

  • selkeä tasainen pinta on helppo pitää puhtaana
  • lattia ei ole liukas
  • ulkonäkö on selkeä mutta eläväinen
  • tuntu jalalle on erittäin miellyttävä
  • voidaan asentaa vanhojen pintojen päälle

Mikrosementin miinukset

  • pinta on muovimaisen oloinen
  • lopputuloksesta on vaikea saada tasaista visuaalisesti
  • värisävyjä on niukasti
  • herkkä kolhuille ja jäljille
  • työläs asentaa

värisävyn valintaan ja toivottuun pintakuviointiin kannattaa kiinnittää huomiota etukäteen

Olisin myös ehkä halunnut hiukan toisen sävyisen lattiasta. Valitsin värin pelkästään kuvien perusteella – tiedän, suutarin lapsilla ei ole kenkiä jne. Toiveena oli löytää rantahiekan sävyinen kaunis beige. No tässä värikartassa tämä oli lähinnä sitä sävymaailmaa. Valittu väri on mielestäni vähän turhan keltainen. Pintakuviointi olisi saanut olla hivenen tasaisempi, ei ihan noin läikikäs. Tekovaiheessa täytyy ottaa pinnan tasaisuus huomioon. Minä asetin tekijälle toiveeksi, ettei tehdä mitään pyörivää liikettä, jottei tule sellaista pyörömäistä kuviota, se onneksi toteutui. Varsinainen lakkaus sitten lopuksi tuo työstövaiheessa syntyneet jäljet voimakkaasti esille. Mutta on tämä visuaalisesti silti huimasti nätimpi kuin se vanha laattalattia.

kylpyhuone ei ole itse suunniteltu, lattiapinnoitteen vaihtaminen kohensi yleisilmettä hivenen modernimmaksi

Mutta kaikista tärkeintä; lattia on tunnultaan ja käytettävyydeltään aivan ihana. Voisin hyvin valita tulevaan kylpyhuoneeseeni uudelleen mikrosementtiä tai jotakin muuta vastaavan tyylistä pinnoitetta, kuten hartsipinnoitetta tai ihan vaan laastin ja siihen sopivan lakkapinnoitteen yhdistelmää. Nythän mikrosementistä on paljon keskusteltu, minulla ei ole kummempaa negatiivista sanottavaa. Onhan pinta arka, siihen tulee helposti kolhuja ja jälkiä, mutta tavallaan se ei haittaa niin paljon tuollaisessa hiukan raffissa lookissa. Meillä ei myöskään säilytellä kylppärissä tavaroita, jotka pudotessaan voisivat tehdä suuria jälkiä tai muutenkaan lattia ei tässä tilassa joudu kovalle rasitukselle. Ehkä eteisessä tai keittiössä mikrosementti olisi paljon haasteellisempi pitää hyvänä.

Tällaisessa pinnoitustavassa on mahtavaa, että se mahdollistaa kevyen remontin ilman koko kylpyhuoneen repimistä. Toki aina on otettava huomioon tekniset seikat, mutta niitä ei ole tarkoitus tässä ruotia enempää. Jokainen kohde on aina erilainen ja näissä täytyy aina ottaa huomioon rakennusturvallisuusseikat, sen lisäksi pinnoitteen tekijöissäkin on eroja.

Jatkossa ehkä kokeillaan jotakin muuta tasoitettavaa pinnoitetta, mutta tällainen sileä pinta on niin helppo. Ja moni varmasti miettii onko tuo liukas – ei ole! Itse asiassa se vanha laatta oli paljon liukkaampi.

(*tuote saatu aikanaan)

Ei ole kuulkaas ollenkaan tavallista istahtaa kotitoimistosta olohuoneen ruokapöytään tällaisen kattauksen äärelle. Valitettavan usein lounashetki kotona hoituu saarekkeen äärellä pikaisesti syöden. Myönnän myös, että valitettavan usein lounas jää kokonaan välistä ja napostelen vain jotain satunnaista kaapista. Meillä tehdään joka päivä lämmin iltaruoka, joka nautitaan yhdessä. Ruokahetken aika kuitenkin vaihtelee töistä johtuen, mitään tyypillistä kello viiden päivällistä harvoin syömme. Sitäkin tärkeämpää on minun muistaa syödä lounasta, koska iltaruoka venyy usein jokseenkin myöhään.

Olenkin päättänyt skarpata lounaan suhteen!

Tällä viikolla vieteään hävikkiviikkoa. Meillä ruokaa heitetään onneksi tosi vähän pois, keksin aina tähteistä jotakin – siis jos niitä jää varsinaisesta ruoasta. Teemme aika lailla täsmäannoksia ja reipas puoliso on kyllä hyvä syömään kattilat tyhjiksi. Maanantaina kuitenkin jääkaappiin oli jäänyt sunnuntaisesta pitsahetkestä tomaattikastiketta ja sipulirenkaita. Päätin hyödyntää jämät tomaattikeittoon, kun vielä kauppareissulla olin hetken mielijohteesta napannut ostoskoriin korianterin. Minulle tulee joskus suorastaan korianterihimo.

Tomaattikeitto

Tekaisin tomaattikeiton yksinkertaisesti freesaamalla sipulit pehmeiksi, kaatamalla tomaattikastikepohjan niiden päälle ja heittämällä joukkoon muutamia keltaisia tuoreita kirsikkatomaatteja. Pikkuisen ohensin keitosta vedellä. Annoin keiton porista noin 15 minuuttia ja sitten liiskasin tomaatteja hiukan kauhalla ja kaadoin joukkoon tilkan kermaa, maustoin mustapippurilla ja ripauksella suolaa ja sokeria. Keitin vielä muutaman minuutin, että kerma pyöristi maut. Sitten surautin keiton sileäksi ja se olikin valmista. Viimeistelin vielä annoksen limellä, korianterilla ja kermaraidalla. Ah, oli kyllä hyvää.

keitto on nopea tehdä mistä tahansa kastikejämästä tai yli jääneistä lisukkeista – sosekeitot on parhautta

Herkkuleivät

Keiton kanssa syön leipää, muuten leipä maistuu mieluiten aamupalalla (okei joskus iltateen kanssa myös). Nyt muuten vietetään kuulemma myös kansallista leipäviikkoakin. Minulla oli hyvää kauraleipää, joka oli vielä ihan maistuvaista (kauraleipä pysyy hyvin mehevänä). Kaapista löytyi myös puoliksi syöty avokado, jonka muussasin, maustoin suolalla, pippurilla ja limellä. Päälle pilkoin makeaa chiliä ja vuolin tuoreesta maissista siivuja. Maissi on muuten niin hyvää leivällä, kannattaa kokeilla. Nyt saa kaupoista tuoreita maissintähkiä. Niitä voi napostella vaikka sellaisenaan, ovat tosi hyviä.

Pyysin teitä kysymään Storyissa jotakin lounasaiheesta – tässäpä kysymyksiä ja vastauksia.

Skippaatko usein lounaan?

Valitettavasti joo. Siihen olen kyllä pyrkinyt tekemään muutosta, sillä vaikka kuinka turhauttavaa on laittaa vain itselle ruokaa keskellä työpäivää, on olo vaan energisempi kun syö kunnolla. Meillä jää harvoin varsinaisesta ruoasta tähteitä, jos jää niin ruokaa on valmistettu kahdeksi päiväksi meille molemmille, niinpä se syödään sitten yhdessä pävällisellä.

Mitä teet samalla kun syöt yksin?

Heh, luen jotakin. Yleensä lehtiä ja samalla selailen myös puhelinta. Joskus saatan chattailla samalla kavereiden kanssa. Mutta ilmeisesti yksin on vaikea vain nauttia ruoasta, minulla on pakkomielle tehdä jotain muuta samalla. Saatanpa toisinaan syödä tietokoneenkin äärellä…

Tee joku juttu nopeista ja terveellisistä lounaista. Niinkuin esim. tää keitto.

Kiitos, tähän siis on vielä syytä palata, kun keksin lisää tällaisia nopeita ja terveellisiä lounaita. Mutta pidän paljon yksinkertaisista salaateista ja munakkaista. Niiden tekemisessä täytyy ryhdistäytyä. Eli palaan tähän vielä toisen kerran uudelleen.

Mitä eineksiä syöt?

Ah, Storyissa onkin vilahtanut muutamia einesruokahetkiäni. Sain yhdeltä lukijalta viestin (leikillisen hyväntahtoisen), että “syöt kauheaa ruokaa”. Se vaan nyt on niin, että joskus valmisruoka on minusta hyvä valinta. Minulla ei tosin ole kovin montaa suosikkia, joita ostelen, siksi syön kuitenkin verrattain harvoin eineksiä. Joskus muutamana päivänä viikossa, toisinaan saattaa mennä viikkoja ilman eineksiä. Vähän tähän vaikuttaa oma into kokkailla lounaita – mutta mielummin tartun johonkin lempieineksistäni kuin skippaan lounaan kokonaan.

Mutta tässä suosikkini eineksistä: maksalaatikko (rusinoilla!!!), lihaperunalaatikko (eli muusiloota), pinaattiletut, hernekeitto ja riisipuuro. Maksalaatikon ja pinaattiletut syön oivariinin kera, muusilootan puolukkahillon kanssa ja riisipuuron mehukeiton tai voinokareen kanssa. Hernekeitto on hyvää sellaisenaan, ehkä ripauksella sinappia.

-kuvassa paperiservetti ihan vaan koska tuo kysymys alla – servettiä ei tarvittu tällä kertaa sotkujen pyyhkimiseen-

Onko servetit out kattauksissa?

Tämä kysymys ei tullut varsinaiseen kysymystarraan, vaan erillisellä viestillä. Mutta ajattelin vastata tässä vielä yleisesti muutenkin, sillä servettikysymys on sinänsä aika mielenkiintoinen.

Olen lopettanut paperiservettien käytön kun syödään arkiruokia. Minusta on aivan turhaa paperin tuhlausta kattaa servetti, jota tuskin käytetään. Jos jotakin roiskuu tai tippuu, siihen repäistään talouspaperinpala avuksi.

Katan kuitenkin joskus paperiservetit jos meille tulee ruokavieraita tai jos haluan panostaa kattaukseen erityishetkessä. Toki käytämme myös kangasservettejä näissä tilanteissa. Vähän vaihtelee kummat valitsen. Näitä hetkiä ei kuitenkaan ole kovin usein. Minulla ei ole laatikossa valtavaa pursuilevaa servettivarastoa – joskus muinoin on ollut.

Vinkkejä kivoihin aterimiin?

Ooo, voidaanko taas puhua astioista – ihanaa. Itse olen sitä mieltä että sillä mitä suuhun laittaa on merkitystä. Niinpä meidän laatikoista löytyy tietysti vaan ihania aterimia. Kun kaksi aikuista yhdistää keittiötavarat, saattaa olla että karsinnankin jälkeen aterimia on tarpeeksi. Meillä löytyy tällä hetkellä neljä erilaista aterinsarjaa (haaveilen silti vielä yhdestä). Arkikäytössä käytämme eniten Iittalan sulavalinjaisia Pianoja tai mustapäisiä Lion aterimia. Näiden lisäksi löytyy Fiskarsin selkeät Functional Form -aterimet ja harvemmin (lähinnä juhlatilanteissa) käytettävät Boda Novan aterimet, joihin löytyy myös alkuruokakokoiset välineet.

Nyt haaveilen lisäksi Iittalan uusista ruusukultaisista Citterio-aterimista. Ne olisivat ihana lisä tuomaan kattauksiin sävyjä.

Minun Storyja pääsee katsomaan Instagramissa @anne_muotimielessa

Tämä kuvan lounashetki oli muuten superkiva, vaikka söinkin lopulta keiton jähtyneenä kuvauhommien takia. Oli mukava päivitellä teille hetkeä Storyn kautta ja samalla oivaltaa, että lounashetki yhden hengen toimistossakin on virkistävä kun siihen panostaa pikkuisen enemmän.

Muistetaan syödä kunnon lounaat!